Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset kaihtavat epäsuosittua ihmistä?
20.04.2021 |
Olen jossain ihmeellisessä limbossa, jossa siis on käytännössä mahdotonta tutustua keneenkään täysin uuteen ihmiseen. Periaatteessa tietyissä tutuissa porukoissa minut hyväksytään, mutta vieraat ihmiset suhtautuvat todella nuivasti ja epäluuloisesti. On sitten käytännössä todella yksinäinen olo. Onko niin, että muista ihmisistä välittäviä empaattisia ja ystävällisiä ihmisiä ei ole juurikaan olemassa enää?
Kommentit (22)
Minä sairastuin vaikeasti ja elinpiirini kutistui. Tällainen narsistinen ststusihminen sanoi päin näköä, ettei ihmisarvoni ja etenkään arvoni seurana ole normaalia, koska sairaus ja sen tuomat rajoitteet. Kiva mies - eikö vaan? Vai puhuiko sittenkin totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin vaikeasti ja elinpiirini kutistui. Tällainen narsistinen ststusihminen sanoi päin näköä, ettei ihmisarvoni ja etenkään arvoni seurana ole normaalia, koska sairaus ja sen tuomat rajoitteet. Kiva mies - eikö vaan? Vai puhuiko sittenkin totta?
Tuollainen on julmaa todella. Kunpa ihmiset suhtautuisivat inhimillisemmin toisiinsa.
T. Ap
No siis onhan toi nyt parempi noin päin! On sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole lähipiirissä ketään läheistä ja empaattisesti suhtautuvaa ihmistä. Vain tuntemattomat kohtelevat niinkuin normaalia ihmistä.
Mikseivät sinulle kelpaa ne tutut ihmiset?
Mä sanoisin, että vika on nykyajassa, joka edellyttää varsinkin työelämässä suurta sosiaalisuutta. Lisäksi sitten tulee kaikki mahdolliset harrastukset, lasten koulut ja päiväkodit jne. Pitää kuulua moneen erilaiseen ryhmään, olla tekemisissä monien ihmisten kanssa, vaikka oikeasti nämä ihmiset eivät kiinnosta pätkääkään. Joillekin meistä tulee sen vuoksi eräänlainen sosiaalisten suhteiden ähky eikä ole halua eikä voimiakaan tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin. Aika monelle riittää kuitenkin varsin pienet piirit täyttämään sosiaalisuuden tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin vaikeasti ja elinpiirini kutistui. Tällainen narsistinen ststusihminen sanoi päin näköä, ettei ihmisarvoni ja etenkään arvoni seurana ole normaalia, koska sairaus ja sen tuomat rajoitteet. Kiva mies - eikö vaan? Vai puhuiko sittenkin totta?
Kaikki eivät aikuisenakaan ole vielä kasvaneet tarpeeksi hahmottaakseen syvällisempiä käsitteitä, kuten ihmisarvo.
Sinä olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi epäsuosittua vältetään? Vaistomaista jo apinoiden ja ihmisten yhteisen kantamuodon peruja olevaa käytöstä. Samaa esiintyy muillakin ihmisapinoilla. Käytös lienee kehittynyt siksi, että laumoissa
epäsuositun kanssa hengailu voi johtaa omaankin epäsuosioon ja siten luonnonoloissa siihen ettei pääse lisääntymään, syrjitään ravinnon ja nukkumapaikan saannissa, voidaan jopa karkottaa laumasta ja eloonjäänti vaikeaa ilman laumaa.
Toki ihmisellä on myös korkeammat aivotoiminnot ja pitäisi miettiä myös niillä eikä mennä vaan apinan laumavaistojen mukaan. Aika usein vaan joutuu toteamaan, että jopa aikuiset aika usein menee vaistoilla, miettimättä mikä on oikein ja hyvää.
Vierailija kirjoitti:
No siis onhan toi nyt parempi noin päin! On sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole lähipiirissä ketään läheistä ja empaattisesti suhtautuvaa ihmistä. Vain tuntemattomat kohtelevat niinkuin normaalia ihmistä.
Mikseivät sinulle kelpaa ne tutut ihmiset?
Olin tulossa kysymään samaa. Miksi haluaisit juuri vieraiden ihmisten pitävän sinusta ja suhtautuvan sinuun hyväksyvästi? Eiväthän he tunne sinua eivätkä tiedä, millainen ihminen pohjimmiltasi olet. On tervettä itsesuojeluvaistoa olla suhtautumatta avosylin jokaiseen tuntemattomaan ihmiseen eikä sillä ole mitään tekemistä empatian ja ystävällisyyden kanssa. Tältä pohjalta kuulostaa passiivis-aggressiiviselta ja syyttävältä, kun pohdit, että onko muista ihmisistä välittäviä, empaattisia ja ystävällisiä ihmisiä olemassa enää. On heitä mutta heillä ei ole velvollisuus jakaa empatiaa ja välittämistä vain siksi, ettei jollekulle täysin vieraalle ihmiselle tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis onhan toi nyt parempi noin päin! On sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole lähipiirissä ketään läheistä ja empaattisesti suhtautuvaa ihmistä. Vain tuntemattomat kohtelevat niinkuin normaalia ihmistä.
Mikseivät sinulle kelpaa ne tutut ihmiset?
Kelpaavat toki, mutta siis ihmetyttää se, miksi vaikkapa tietyt sukulaiseni, työ- ja harrastuskaverit pitävät minua ihan hyvänä ja kivana tyyppinä ja siis ovat oikein kivoja ja ystävällisiä, mutta tavallaan vieraat ihmiset katsovat minua kuin jotain saastaa, vältellen ja inhoten (vaikka olisi maski naamalla näinä aikoina). Mietityttää tuo ihmisten logiikka vain.
Sosiaalinen peli on hyvin raadollista ja jopa vähän eläimellistä. Ihmiset hädin tuskin tietävät itsekään miksi kohtelevat muita huonosti. Poikkeuksia on, pidä heistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa kaksikin kaveriani, joita edelleenkin pidän toki kavereinani, hylkäävät minut, jos heille tapahtuu jotain kivaa ja sitten jos ne "coolimmat" tyypit etääntyvät jostain syystä, he muuttuvatkin taas kivemmiksi ja hakeutuvat seuraani ns. paremman puutteessa. Mielestäni tuollainen opportunistinen käytös ei ole kovin tyylikästä tai ryhdikästä
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen peli on hyvin raadollista ja jopa vähän eläimellistä. Ihmiset hädin tuskin tietävät itsekään miksi kohtelevat muita huonosti. Poikkeuksia on, pidä heistä kiinni.
Miten pääsisin tästä betaihmisen roolista etenemään korkeammalle vai onko se mahdollista mitenkään? Toisaalta en haluaisi sellaistakaan, että joku pitäisi minusta vain pinnallisten syiden vuoksi. Olisi mukavaa olla välitetty omana itsenään, ilman mitään sosiaalisia statuskytköksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama. Syynä se että nämä tutut jo ennen tuntemattomien tapaamista samoissa menoissa ehtinyt ennakkoon maalailla minusta ikäviä juoruja ja kuvailuja. Yritä siinä sitten tutustua kun toinen katsoo pitkin nenänvartta haluttomana tutustua paremmin
Olet ap sillä tavalla onnekas, että ystäväpiiriisi kuuluu vain ne välittävät ihmiset. Kenelläkään ei ole varaa katsella kanssaihmistään nenänvarttaan pitkin, saati arvostella toisen elämää. Nämä seikat kertoo vain sellaisten ihmisten junttiudesta, kypsymättömyydestä ja vahvasta egoistisuudesta, kulissien tarpeesta ja pelosta. Veisivät sulta kaiken energian ja lyttäisivät itsetuntoasi - ja aivan tahallisesti.
Parempi muutama rakas ja tärkeä ihminen elämässä kuin joukko epämääräisiä tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- susta ei ole hyötyä
- ajattelevat et sussa on joku vika
- sen pelätään olevan tarttuvaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis onhan toi nyt parempi noin päin! On sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole lähipiirissä ketään läheistä ja empaattisesti suhtautuvaa ihmistä. Vain tuntemattomat kohtelevat niinkuin normaalia ihmistä.
Mikseivät sinulle kelpaa ne tutut ihmiset?
Kelpaavat toki, mutta siis ihmetyttää se, miksi vaikkapa tietyt sukulaiseni, työ- ja harrastuskaverit pitävät minua ihan hyvänä ja kivana tyyppinä ja siis ovat oikein kivoja ja ystävällisiä, mutta tavallaan vieraat ihmiset katsovat minua kuin jotain saastaa, vältellen ja inhoten (vaikka olisi maski naamalla näinä aikoina). Mietityttää tuo ihmisten logiikka vain.
Eikö tuo ole jo enemmän hyväksyvästi suhtautuvia ihmisiä, kuin mitä monilla muilla ihmisillä on? Tuskin työ- ja harrastuskaveritkaan ovat kaikki sinulle mitenkään tuttuja tai läheisiä. Alkaa väkisin tulla sellainen vaihtoehto mieleen, että ylitulkitset vieraiden ihmisten ilmeitä ja reaktioita oman huonon itsearvostuksesi takia ja kuvittelet, että he "kaikki" tuntevat vastenmielisyyttä sinua kohtaan. Tavallaan ymmärrän sinua, sillä vuosien kiusaamisen läpikäyneenä kesti pitkään, että kykenin suhtautumaan neutraalisti ja objektiivisesti vieraampien ihmisten reaktioihin. Ole silti varovainen, ettet projisoi omaa itseinhoasi muihin ihmisiin. Sitä paitsi, vaikka joku sattuisi esimerkiksi mulkaisemaan sinua pahasti, ei kyse ole välttämättä siitä, että juuri sinä olet tehnyt jotain väärin. Hänellä on saattanut olla alkava migreenikohtaus, tuore ero parisuhteesta tai jokin muu syy, mikä on saanut hänet huonolle tuulelle ja hän on sattumoisin vilkaissut sinua ohimennen ilman mitään kummempaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen peli on hyvin raadollista ja jopa vähän eläimellistä. Ihmiset hädin tuskin tietävät itsekään miksi kohtelevat muita huonosti. Poikkeuksia on, pidä heistä kiinni.
Miten pääsisin tästä betaihmisen roolista etenemään korkeammalle vai onko se mahdollista mitenkään? Toisaalta en haluaisi sellaistakaan, että joku pitäisi minusta vain pinnallisten syiden vuoksi. Olisi mukavaa olla välitetty omana itsenään, ilman mitään sosiaalisia statuskytköksiä.
No pain, no gain.
En nyt ihan allekirjoita sun logiikkaa tuosta, että olisit tuntemattomien tai puolituttujen piireissä varsinaisesti epäsuosittu. Tutustuminen vaan on raskasta ja aikaa vievää. ihmiset suhtautuu nuivasti tuntemattomiin.
Oletko muuttanut lähiaikoina isompaan kaupunkiin? Itselle oli shokki palata pikkukaupunkiin asuttuani tovin suuremmassa. Tuntui, että kaikki yhtäkkiä tuijottivat ja tulivat iholle. Tykkään ison kaupungin anonymiteetistä, mutta siellä toki tuntemattomiin tutustuminen on vaikeampaa ja vieraat ihmiset eivät välttämättä kiinnitä toisiinsa mitään huomiota.
Tyly käytös voi joskus kostautua. Voit kohdata sen henkilön työhaastattelussa tai se voi olla sun kaverin kaveri. Itse ainakin muistan todella pitkään sen jos joku tuntematon on vihamielinen.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta niissä tutuissa ympyröissä se positiivinen suhtautuminen on katteettomankin hyvää eli saatan olla ajatuksissani vakavalla ilmeellä ja joku tulee kivasti juttelemaan silti ja siitä kehkeytyy ihan kiva keskustelu.
Sitten tietyissä muissa yhteyksissä minua pidetään kuin spitaalisena, vaikka olisin kuinka ystävällinen ja asiallinen. Miksi ihmiset ajattelevat niin pinnallisesti toisistaan sosiaalisten verkostojen ja statuksen kautta? Eli ns. yksinäistä sutta kohdellaan jopa törkeästi, mutta jos on piireissä, jossa tuntee niitä, joilla on valtaa, muuttuukin yhtäkkiä tosi hyväksi tyypiksi, jota kohdellaan hyvin.
Pääsiäispyhinä oli pitkästä aikaa kiva lyhyt rupattelutuokio erään hyvin iäkkään naispuolisen kadullakulkijan kanssa. Hän tuli tosi estottomasti juttelemaan mulle. Tuli hyvä mieli ja oli sellainen olo, että olen itsekin arvokas, kun joku ihan tuntematon kohtelee inhimillisesti ja ystävällisesti. Sellaista vain harvemmin kohtaa enää missään.