Kerrotaan tilanteita, joita lapsiperheellisille tulee eteen, joita ei lapsettomana koskaan olisi tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Se että kotoilu lasten seurassa ihanampaa kuin jatkuva matkailu ja bailaaminen

Niin että jos ei ole lapsia niin vaihtoehtona on sitten jatkuva matkailu ja bailaaminen?

Olet aamulla laittanut itsesi valmiiksi, meikannut, pukenut, pakannut.

Herätät lapsen viedäksesi päivähoitoon (mies/puoliso lähtenyt aiemmin jo töihin) ja huomaat, että lapsella on kuumetta.

Itsensä täysi nollaus - mites tästä eteenpäin?

Töissä pitäisi olla paikalla (palaverin vetäjä), verkostoa ei ole. Toinen puoliso kaukana työmatkalla.

Vaihdat kotiasuun ja puhelinrumba käyntiin. Lapsi toki itkee taustalla ja kassiin jo laitetut evääsi huomaat viikon päästä - hajusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että kotoilu lasten seurassa ihanampaa kuin jatkuva matkailu ja bailaaminen

Niin että jos ei ole lapsia niin vaihtoehtona on sitten jatkuva matkailu ja bailaaminen?

Voihan se mennä toisinkin päin. Se, että jatkuva bailaaminen ja matkustelu onkin ihanampaa kuin omien lasten kanssa kotoilu. Ei sitäkään lapsettomat ole kokeneet :D

Hassu ketju. Mikä tahansa tekeminen, johon lisää liitteen ”omien lasten kanssa”, toimii vastauksena.

Ruuhkavuodet <3

Äiti missä on mun kengät, laitat kengät jalkaan, toinen kysyy missä mun huppari on, käyt hakemassa hupparin yläkerrasta, sillä aikaa kengät jalkaan saanut on ottanut ne taas pois jalasta ja laittanut vääriin jalkoihin. Istut vaihtamaan kenkien paikkaa, toinen huutaa keittiöstä, että haluaa maitoa. Sanot toiselle, että laita ne kengät oikein päin jalkaan ja haet toiselle maitoa jääkaapista, huppari on väärinpäin päällä. Toinen huutaa, että haluaa sittenkin toiset kengät. Haet kengät kaapista, sillä aikaa toinen on juonut maidot paidalle. Paita vaihtoon, kengät taas hukassa. tunnin kuluttua olet saanut lapset autoon, vienyt tarhaan ja vedät syvään henkeä iso hymy kasvoilla. Lapset ovat vaan niin ihania.

Vierailija kirjoitti:

Se tunne, kun sain kuulla, että tytär on valittu Suomen joukkueeseen Eurooppalaisiin tyttöjen matematiikkaolympialaisiin. (Joo, EGMO ei ole IMO, mutta saa sitä tästäkin vähästä olla iloinen ja liikuttua kyyneliin.)

Järkyttävää että tytöille on omat matikkaolympialaiset. Ihan kuin tytöt olisivat niin huonoja matikassa, että he eivät pärjäisi poikia vastaan. Vrt. biologinen ero fyysisessä suorituskyvyssä.

Varsinainen karhunpalvelus matemaattisesti lahjakkaille tytöille. 

Sama kuin "poikien oikeinkirjoituskilpailu".

Oman lapsen antama pusu tai hali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ja elämän tarkoitus on tullut meille lasten myötä. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 40-vuotias että tiedän kyllä mitä on elää ilman lapsia.

Ei pahalla mutta kuulostaa aika kamalalta että alle nelikymppisenä et kokenut elämälläsi olevan tarkoitusta etkä ollut onnellinen. Tai jos et olisi saanut lapsia niin eläisit elämäsi loppuun asti onnettomana. Huh.

Ei kukaan sanonut, ettei kommentoija olisi ollut onnellinen, mutta aika ymmärrettävää on, että jos lasta toivoo eikä koskaan saakaan, on se melkoisen suuri menetys ja tyhjiö elämässä. Ja jos pitkän ajan jälkeen saakin, lienee onnellisuus jotain aivan erilaista verrattuna aikaisempaan elämässä koettuun onnellisuuteen. Elämän tarkoitus on kokemus ja kuka voi määrittää, miksi yhden elämän tarkoitus olisi jotenkin "huonompi" kuin toisen?

Ei sillä että allekirjoittaisin tämän, koska en minä ainakaan tiedä, mikä elämäni tarkoitus on, vaikka minulla on lapsia. En koe, että elämälläni olisi erityistä "tarkoitusta" tai pitäisi olla. Ajattelen, että pyrin vain tekemään täällä elämiseni aikana enemmän hyvää kuin huonoa ja toivon, että myös lapseni tähän pyrkivät. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos joku kokee, että heidän elämänsä tarkoitus ovat heidän lapsensa.

Eri, ohis

Vierailija kirjoitti:

Se että kotoilu lasten seurassa ihanampaa kuin jatkuva matkailu ja bailaaminen

Lapsettomathan ei muuta teekään ku matkailee ja bailaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet <3

Äiti missä on mun kengät, laitat kengät jalkaan, toinen kysyy missä mun huppari on, käyt hakemassa hupparin yläkerrasta, sillä aikaa kengät jalkaan saanut on ottanut ne taas pois jalasta ja laittanut vääriin jalkoihin. Istut vaihtamaan kenkien paikkaa, toinen huutaa keittiöstä, että haluaa maitoa. Sanot toiselle, että laita ne kengät oikein päin jalkaan ja haet toiselle maitoa jääkaapista, huppari on väärinpäin päällä. Toinen huutaa, että haluaa sittenkin toiset kengät. Haet kengät kaapista, sillä aikaa toinen on juonut maidot paidalle. Paita vaihtoon, kengät taas hukassa. tunnin kuluttua olet saanut lapset autoon, vienyt tarhaan ja vedät syvään henkeä iso hymy kasvoilla. Lapset ovat vaan niin ihania.

Kuulostaa siltä että et oikein hallitte noita aamutoimia.

No mulla ei ole ollut 14 vuoteen lomaa koskaan, siis sellaista että saisi tehdä jotain mitä itse haluaisi ja omilla ehdoilla. Lomat on 24/7 orjaleiri jossa juoksen ja palvelen lapsia. Tätä siis toki myös muut ajat aina töiden jälkeen.

Ja en nyt siis valita, olen lapset halunnut, mutta TÄMÄ on se asia mitä lapsettomat ei ymmärrä. Aina olet vastuussa muista ja palvelet muita.

Mulla siis nuorimmat vielä taaperoita joten orjaleiri jatkuu! :D

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet <3

Äiti missä on mun kengät, laitat kengät jalkaan, toinen kysyy missä mun huppari on, käyt hakemassa hupparin yläkerrasta, sillä aikaa kengät jalkaan saanut on ottanut ne taas pois jalasta ja laittanut vääriin jalkoihin. Istut vaihtamaan kenkien paikkaa, toinen huutaa keittiöstä, että haluaa maitoa. Sanot toiselle, että laita ne kengät oikein päin jalkaan ja haet toiselle maitoa jääkaapista, huppari on väärinpäin päällä. Toinen huutaa, että haluaa sittenkin toiset kengät. Haet kengät kaapista, sillä aikaa toinen on juonut maidot paidalle. Paita vaihtoon, kengät taas hukassa. tunnin kuluttua olet saanut lapset autoon, vienyt tarhaan ja vedät syvään henkeä iso hymy kasvoilla. Lapset ovat vaan niin ihania.

No minä olen itse lapseton, mutta asun yksinhuoltajan kanssa. Saan kyllä kokea kaiken tuon.

No lapsettomana pystyy paremmin kontrolloimaan sosiaalisia suhteitaan. Lasten kanssa päätyy aina tekemisiin vaikka minkälaisten ihmisten kanssa ihan vain sen vuoksi, että lapset viihtyvät keskenään. Introverttina erityisesti leikkipuistot on joskus ahdistavia, kun lapsi hakeutuu välittömästi muiden seuraan ja itse haluaisin vain nyhjöttää kahdestaan jossain nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunne, kun sain kuulla, että tytär on valittu Suomen joukkueeseen Eurooppalaisiin tyttöjen matematiikkaolympialaisiin. (Joo, EGMO ei ole IMO, mutta saa sitä tästäkin vähästä olla iloinen ja liikuttua kyyneliin.)

Järkyttävää että tytöille on omat matikkaolympialaiset. Ihan kuin tytöt olisivat niin huonoja matikassa, että he eivät pärjäisi poikia vastaan. Vrt. biologinen ero fyysisessä suorituskyvyssä.

Varsinainen karhunpalvelus matemaattisesti lahjakkaille tytöille. 

Sama kuin "poikien oikeinkirjoituskilpailu".

Vrt. Itse, että oletat että tytöt eivät pärjää poikia vastaan, etkä oleta että asia olisi päinvastoin

Vierailija kirjoitti:

Se että kotoilu lasten seurassa ihanampaa kuin jatkuva matkailu ja bailaaminen

Olen lapseton 39v. Bailasin viimeksi 18 vuotiaana. Matkustan hyvin harvoin ja nekin vain tavis ruotsinristeilyjä tyyliin ehkä kerran neljässä vuodessa.

Mitä mitä? Meillä on kolme lasta eikä koskaan, NEVER!!! ole ollut kakkaa muualla kuin potassa tai wc-pytyssä.

Ruoka syödään pöydän ääressä eikä levitellä ympäri huushollia.

Kyllä tenavat oppii siisteiksi jos heitä opetetaan.

Lapsiperheissä tietysti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hauskaa ja hulluakin mutta se on eri juttu kuin pa§kassa eläminen.

Lapsettomilla on tylsempää.

Vierailija kirjoitti:

No mulla ei ole ollut 14 vuoteen lomaa koskaan, siis sellaista että saisi tehdä jotain mitä itse haluaisi ja omilla ehdoilla. Lomat on 24/7 orjaleiri jossa juoksen ja palvelen lapsia. Tätä siis toki myös muut ajat aina töiden jälkeen.

Ja en nyt siis valita, olen lapset halunnut, mutta TÄMÄ on se asia mitä lapsettomat ei ymmärrä. Aina olet vastuussa muista ja palvelet muita.

Mulla siis nuorimmat vielä taaperoita joten orjaleiri jatkuu! :D

Kuulostaa aivan kauhealta elämältä, olen pahoillani.

Lapsettomat ja ehkä pienten lasten vanhemmatkaan eivät välttämättä myöskään ihan hahmota sitä, että vaikka lapsi kasvaa ja aikuistuu, niin ei se vanhemman huoli lapsen pärjäämisestä kuitenkaan kokonaan katoa. Huolet joskus kasvavat lapsen myötä, pienen lapsen huolet olivat usein pieniä ja suuren lapsen huolet voivat olla todella suuria.