Eroamassa, mies yrittää satuttaa kaikin keinoin
Olen eroamassa ja tuntuu että ex-mies yrittää satuttaa ja tehdä asioita hankalaksi kaikin mahdollisin keinoin.
Yrittää omaisuuden jaossa ottaa itselleen kaikkia niitä asioita joiden tietää olevan minulle tärkeitä ja joista itse ei ole aiemmin ollut yhtään kiinnostunut. Raha-asioita haluaisi tehdä niin, kuinka minulle olisi kaikista vaikeinta.
En ymmärrä mitä hän kaikella tällä tavoittelee. Miksi yrittää tehdä asiat mahdollisimman vaikeasti ja niin että satuttaa minua? Toisaalta se kuvastaa kyllä nyt tarkemmin ajatellen muutakin suhdettamme.
Ei hän tainnut minua koskaan oikeasti rakastaa tai haluta että voisin hyvin ja olisin onnellinen. Itseään ja omaa etuaan hän on tainnut kaiken aikaa ajatella.
Olen nyt kirjoittanut näitä kaikkia ylös itselleni talteen, muistutukseksi epäröinnin hetkille, että miksi haluan erota. Miksi ei varmasti kannata yrittää uudelleen.
Kommentit (71)
No tuota.... ei mies tietenkään toimi oikein, mutta tavallaan ymmärrän häntä. Jos sinä olet jättänyt hänet eikä hän ole halunnut erota, on hylätyksitulemisen kokemus voimakas. Tietenkään ketään ei voi omistaa, mutta ei tuo toteamus poista jätetyn ihmisen tuskaa vähääkään. Erotilanteessa useimmiten kuitenkin on niin, että yksi ihminen teekee päätöksen kahden puolesta. Ja kun ihminen tuntee suurta tuskaa, ei välttämättä tule toimineeksi rationaalisesti. Tyylit vain vaihtelevat.
Varmaan miehen silmissä sinä pääset helpolla, kun olet se, joka on saanut yksipuolisesti päättää suhteenne jatkumisesta ja se tuntuu suuren tuskan kanssa todella epäreilulta ja katkeralta. En näe, ettei mies olisi koskaan sinua rakastanut vaan ennemmin mies kokee nyt tulleensa "petetyksi" ja hylätyksi sinun toimestasi.
Kerroin ex miehelleni eräs päivä että hänen erolahja ,ostamani Rolex kello on yli 10 000 euron arvoinen tänä päivänä. Tosi halpa kun ostin sen 700 euroa. Silloin tietty iso raha.
Hän kysyi jos minulla on huono talous.Vastasin että ei kun haluan vaan sanoa että olla varovainen kellonsa kanssa.
Ei milloinkaan riidelty, erokin ihan sovussa ja olemme parhaat ystävät .Miksi riitelemään kun se aiheuttaa vaan pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee erossa noin, että se ei suju sopuisasti.
Luulin menevän, mutta vaimo vei minua kuin litran mittaa. En olisi ikinä uskonut hänestä, että osaa valehdella niin paljon.
Se on karvas hetki kun eron hetkellä huomaa että se jonka kanssa luuli asuneensa onkin aina ollut, tai ainakin muuttunut, joksikin ihan tunnistamattomaksi henkilöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sekö nyt harmittaa, kun teidän ero ei mennytkään "ollaan yhä ystäviä, kiitos rakas näistä vuosista" - tyyppisesti?
Miksi toisen pitäisi olla erossa mukava ja toisen mieliksi tekevä osapuoli? Varsinkin, kun mies tässä on ilmeisesti se jätetty osapuoli.
Kovin itsekeskeistä velvoittaa kriisin keskellä toista käyttäytymään mukavasti.
N32
Ketään ei voi pakottaa olemaan parisuhteessa kun ei enää sitä halua. Jätetyn on ymmärrettävä tämä. Joo pahalta tuntuu, mutta ei toista saa ruveta kiusaamaan ja tekemään asioita tarpeettoman hankalaksi siksi, että itsellä on paha olla ja toinen on jättänyt. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä eroamaan ilman oikeudenmukaisesti ilman kiusaamista. Ei se ole toisen vika jos ei enää vaan halua olla siinä parisuhteessa. Sellaista tapahtuu ja se on hyväksyttävä, vaikka kuinka pahalta tuntuis. Eri asia jos jättäjä on kaiken lisäksi vielä pettänyt ja ollut kiero. Mutta jos sellaista ei ole tapahtunut niin ei ole syytä käyttäytyä epäreilusti.
En sanonutkaan, että pitäisi väkisin jatkaa yhdessä, mutta ei voi kyllä pakottaa toista käyttäytymään reilustikaan. Eihän se jättäminenkään toiselle ole reilu teko, vaikka jättäjä sen tarpeelliseksi kokeekin.
Omituista tämä nykyinen ajattelu, että kaiken pitäisi olla kivaa ja reilua. Ei kaikki ole reilua ja senkin harmin saa näyttää
Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä hoitamaan ero lastensa toisesta vanhemmasta ilman toisen elämän tahallista hankaloittamista, eikä puolustella omaa äärimmäisen huonoa käytöstä sillä, että elämä on välillä epäreilua ja kaiken ei tarvitse olla kivaa.
Voin eronneena miehenä kertoa, että tässä todellakin kuullaan nyt vain yksi (naisen kertoma) siloteltu näkökulma erosta. Luultavasti perustapaus, ero ihan hyvästä miehestä kun elämä petti eikä prinsessaelämä toteutunutkaan. Nyt sitten yritetään selitellä itselle, että minulla on vielä oikeus etsiä sitä prinssiä ja vanha ukko vaan kiusaa eikä päästä jahtaamaan onnea. Mitä väliä lapsilla, pitkällä liitolla jne.
Minä kilttinä hölmönä yritin eron yhteydessä ajatella lapsia ja eksää ja sitä, että ehkä ero peruuntuisi jos ex-nainen näkisi miten rakastava ja hienotunteinen mies olen. Mutta ei, ex-naikkonenhan vaan kiristi koko ajan sikailujaan ja vaatimuksiaan mitä pidemmälle ero eteni. Sitten lopulta menetin maltin ja ilmoitin ex-anopin välityksellä, että jos kiusanteko ja muiden huomiotta jättäminen ei lopu niin kaikista asioista keskustellaan sitten hankalasti ja tarvittaessa juristien kanssa. Sen jälkeen loppui pahin säätäminen.
Vierailija kirjoitti:
Niin sekö nyt harmittaa, kun teidän ero ei mennytkään "ollaan yhä ystäviä, kiitos rakas näistä vuosista" - tyyppisesti?
Miksi toisen pitäisi olla erossa mukava ja toisen mieliksi tekevä osapuoli? Varsinkin, kun mies tässä on ilmeisesti se jätetty osapuoli.
Kovin itsekeskeistä velvoittaa kriisin keskellä toista käyttäytymään mukavasti.
N32
Olet henkisesti keskenkasvuinen pikku neiti. Erota voi neutraalisti tekemättä siitä mitään sirkusta. Erossa tärkeintä on erota, ei hoitaa näytösluontoisesti omaa tunne-elämäänsä. Sen voi hoitaa terapiassa jos siihen on tarvetta.
Vähän outo ajatusmalli. Miksi jätetyn pitäisi osoittaa enää minkäänlaista joustoa tai rakkautta sinua kohtaan? Tässä kohtaa ette ole enää pari, vaan kaksi muukalaista joilla on yhteisiä intressejä. Suosittelen lakimiehen apua omaisuudenjaossa.
Ja tavaroita joita haluaisit ovat luonnollisesti miehesi maksamia ja raha asiat hän tekee vaikeaksi kun ei suostu antamaan sinulle itse ansaitsemiaan rahoja?
Kyllä, kyllä ilmiselvä vääryyshän tässä tapahtuu ja vaikeaahan se on kun mies pitää omistansa kiinni eikä suostu sponssaamaan sua enää.
Tavanomainen ero tilanne, aivan kamala ja hirveä mies!
Vierailija kirjoitti:
Voin eronneena miehenä kertoa, että tässä todellakin kuullaan nyt vain yksi (naisen kertoma) siloteltu näkökulma erosta. Luultavasti perustapaus, ero ihan hyvästä miehestä kun elämä petti eikä prinsessaelämä toteutunutkaan. Nyt sitten yritetään selitellä itselle, että minulla on vielä oikeus etsiä sitä prinssiä ja vanha ukko vaan kiusaa eikä päästä jahtaamaan onnea. Mitä väliä lapsilla, pitkällä liitolla jne.
Minä kilttinä hölmönä yritin eron yhteydessä ajatella lapsia ja eksää ja sitä, että ehkä ero peruuntuisi jos ex-nainen näkisi miten rakastava ja hienotunteinen mies olen. Mutta ei, ex-naikkonenhan vaan kiristi koko ajan sikailujaan ja vaatimuksiaan mitä pidemmälle ero eteni. Sitten lopulta menetin maltin ja ilmoitin ex-anopin välityksellä, että jos kiusanteko ja muiden huomiotta jättäminen ei lopu niin kaikista asioista keskustellaan sitten hankalasti ja tarvittaessa juristien kanssa. Sen jälkeen loppui pahin säätäminen.
No meidän tilanteessa ei ainakaan tarvitse kuvitella että voisin harkita mitään jatkoa, sillä mies ei todellakaan millään keinoin ole pyrkinyt näyttämään kuinka rakastava tai hienotunteinen olisi. Kyllä se todellinen karva on aika hyvin alkanut näkyä.
Toki tämä on minun näkökulma asiaan ja miehellä on varmasti omansa, mutta näin itse tämän asian koen.
Se on harmi jos/kun miehestä tuntuu että olen hänet pettänyt ja jättänyt, kun en pitkää liittoa enää halua jatkaa, mutta en kerta kaikkiaan voi uhrata itseäni sille että jäisin suhteeseen vain sen vuoksi että se aiheuttaa hänelle nyt epämukavuutta että haluan erota. Olen ymmärtänyt että minunkin elämäni on arvokas. Minun haluni ja tarpeeni. Ei ole tehtäväni vain palvella miestä ja kannatella häntä.
En jaksa enää sitä. Olen tehnyt sitä aivan liian monta vuotta.
Jos joskus haluan vielä parisuhteeseen, niin sen pitää olla tasapainoinen. Kahden aikuisen välinen suhde.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja tavaroita joita haluaisit ovat luonnollisesti miehesi maksamia ja raha asiat hän tekee vaikeaksi kun ei suostu antamaan sinulle itse ansaitsemiaan rahoja?
Kyllä, kyllä ilmiselvä vääryyshän tässä tapahtuu ja vaikeaahan se on kun mies pitää omistansa kiinni eikä suostu sponssaamaan sua enää.
Tavanomainen ero tilanne, aivan kamala ja hirveä mies!
Tavarat on yhdessä vuosien aikana hankittuja. Ja meistä minä olen muutenkin se kuka enemmän tienaa. En miestä tarvitse hänen rahojensa vuoksi ja hän sen tietää.
Ja minulle ne tavarat ei ole tärkeitä. Asiat joita hän haluaisi minulta viedä ei varsinaisesti ole materiaa vaan asioita jotka ovat itselleni muuten tärkeitä. Joilla on tunnearvoa tai sellaisia joita olen itse tehnyt.
Eli vähän juuri sellaisia ehkä kun joku kirjoitti ylempänä. ”Jos en voi leikkiä näillä, niin et sitten sinäkään”. Asioita jotka miehelle ei oikeasti ole mitenkään tärkeitä, mutta hän haluaisi ne että minä en saisi niitä, kun tietää että ne on minulle tärkeitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meidän tilanteessa ei ainakaan tarvitse kuvitella että voisin harkita mitään jatkoa, sillä mies ei todellakaan millään keinoin ole pyrkinyt näyttämään kuinka rakastava tai hienotunteinen olisi. Kyllä se todellinen karva on aika hyvin alkanut näkyä.
Toki tämä on minun näkökulma asiaan ja miehellä on varmasti omansa, mutta näin itse tämän asian koen.
Se on harmi jos/kun miehestä tuntuu että olen hänet pettänyt ja jättänyt, kun en pitkää liittoa enää halua jatkaa, mutta en kerta kaikkiaan voi uhrata itseäni sille että jäisin suhteeseen vain sen vuoksi että se aiheuttaa hänelle nyt epämukavuutta että haluan erota. Olen ymmärtänyt että minunkin elämäni on arvokas. Minun haluni ja tarpeeni. Ei ole tehtäväni vain palvella miestä ja kannatella häntä.
En jaksa enää sitä. Olen tehnyt sitä aivan liian monta vuotta.
Jos joskus haluan vielä parisuhteeseen, niin sen pitää olla tasapainoinen. Kahden aikuisen välinen suhde.
Ap
Ei varmaan kukaan olekaan sitä mieltä, että suhdetta olisi pakko jatkaa. Mutta tilanteessa on hyvä ymmärtää se miltä miehestä tuntuu. Se säästää myös sinua pettymyksiltä. On jokseenkin epärealistista jättäjänä olettaa, että jätetty suhtautuu asiaan hyvin ja kaikin puolin reilusti.
En edelleenkään sano, että miehen toiminta olisi oikein. Väärinhän se on, jos hän tarkoituksella tekee kaikkea hankalaksi. Mutta voin ymmärtää hänen toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sekö nyt harmittaa, kun teidän ero ei mennytkään "ollaan yhä ystäviä, kiitos rakas näistä vuosista" - tyyppisesti?
Miksi toisen pitäisi olla erossa mukava ja toisen mieliksi tekevä osapuoli? Varsinkin, kun mies tässä on ilmeisesti se jätetty osapuoli.
Kovin itsekeskeistä velvoittaa kriisin keskellä toista käyttäytymään mukavasti.
N32
Ketään ei voi pakottaa olemaan parisuhteessa kun ei enää sitä halua. Jätetyn on ymmärrettävä tämä. Joo pahalta tuntuu, mutta ei toista saa ruveta kiusaamaan ja tekemään asioita tarpeettoman hankalaksi siksi, että itsellä on paha olla ja toinen on jättänyt. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä eroamaan ilman oikeudenmukaisesti ilman kiusaamista. Ei se ole toisen vika jos ei enää vaan halua olla siinä parisuhteessa. Sellaista tapahtuu ja se on hyväksyttävä, vaikka kuinka pahalta tuntuis. Eri asia jos jättäjä on kaiken lisäksi vielä pettänyt ja ollut kiero. Mutta jos sellaista ei ole tapahtunut niin ei ole syytä käyttäytyä epäreilusti.
Aina ei se jätetty ole se, joka käyttäytyy erossa sikamaisesti. Jätetty voi olla hyvinkin reilu ja asiallinen ja jättäjä näyttää taas mitä kamalimmat puolet itsestään. Ja tämähän on oikeasti kummallista, sillä luulisi jättäjän olevan vain iloinen päästessään suhteesta pois.
Ilmeisesti mies oli tässä se jätetty joka ei olisi halunnut erota? Jätetyn reaktiota ei voi tietää ja sieltä voi tulla mitä vain. Get over it!
Mies satuttaa sua kaikin mahdollisin keinoin, koska häneen itseensä sattuu niin paljon. Ei ole helppoa, mutta aina kun keksii uuden tavan satuttaa sua niin muista, että häntä sattuu paljon enemmän.
Hyvä, että pääset eteenpäin, miehellä on selkeästi paljon itsensä kanssa työstämistä jotta voisi olla hyvä kumppani ja kohdata omat tunteensa sellaisina mitä ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavaroita joita haluaisit ovat luonnollisesti miehesi maksamia ja raha asiat hän tekee vaikeaksi kun ei suostu antamaan sinulle itse ansaitsemiaan rahoja?
Kyllä, kyllä ilmiselvä vääryyshän tässä tapahtuu ja vaikeaahan se on kun mies pitää omistansa kiinni eikä suostu sponssaamaan sua enää.
Tavanomainen ero tilanne, aivan kamala ja hirveä mies!
Tavarat on yhdessä vuosien aikana hankittuja. Ja meistä minä olen muutenkin se kuka enemmän tienaa. En miestä tarvitse hänen rahojensa vuoksi ja hän sen tietää.
Ja minulle ne tavarat ei ole tärkeitä. Asiat joita hän haluaisi minulta viedä ei varsinaisesti ole materiaa vaan asioita jotka ovat itselleni muuten tärkeitä. Joilla on tunnearvoa tai sellaisia joita olen itse tehnyt.
Eli vähän juuri sellaisia ehkä kun joku kirjoitti ylempänä. ”Jos en voi leikkiä näillä, niin et sitten sinäkään”. Asioita jotka miehelle ei oikeasti ole mitenkään tärkeitä, mutta hän haluaisi ne että minä en saisi niitä, kun tietää että ne on minulle tärkeitä.
Ap
Kyllä, kyllä, ilman muuta sinä tienaat enemmin. Ja olet myös elätellyt miestäsi nämä menneet vuodet. Sellaastahan se.
Koveta nyt itsesi hetkeksi ja kestä sillä tuo tilanne. Mies on heikoilla ja yrittää vain käyttää kaikkensa.
Älä anna osua. Jos kyse on vaikka tavaroista niin ajattele vaikka että aloitat puhtaalta pöydältä, et tarvitse jotain asiaa x tai y, varsinkaan, jos se on nyt miehelle vielä viimeinen keino kiristää ja yrittää pahoittaa mieltäsi. Jos miehen pitää nyt saada jotkut asiat x ja y, jotta sinä et niitä saa, siellä ne häntä sinusta muistuttavat kun olette eronneet, itselleenhän hän siitä pahan mielen saa lopulta.
Muuten hanki apua että saatte jaettua omaisuuden asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavaroita joita haluaisit ovat luonnollisesti miehesi maksamia ja raha asiat hän tekee vaikeaksi kun ei suostu antamaan sinulle itse ansaitsemiaan rahoja?
Kyllä, kyllä ilmiselvä vääryyshän tässä tapahtuu ja vaikeaahan se on kun mies pitää omistansa kiinni eikä suostu sponssaamaan sua enää.
Tavanomainen ero tilanne, aivan kamala ja hirveä mies!
Tavarat on yhdessä vuosien aikana hankittuja. Ja meistä minä olen muutenkin se kuka enemmän tienaa. En miestä tarvitse hänen rahojensa vuoksi ja hän sen tietää.
Ja minulle ne tavarat ei ole tärkeitä. Asiat joita hän haluaisi minulta viedä ei varsinaisesti ole materiaa vaan asioita jotka ovat itselleni muuten tärkeitä. Joilla on tunnearvoa tai sellaisia joita olen itse tehnyt.
Eli vähän juuri sellaisia ehkä kun joku kirjoitti ylempänä. ”Jos en voi leikkiä näillä, niin et sitten sinäkään”. Asioita jotka miehelle ei oikeasti ole mitenkään tärkeitä, mutta hän haluaisi ne että minä en saisi niitä, kun tietää että ne on minulle tärkeitä.
Ap
Kyllä, kyllä, ilman muuta sinä tienaat enemmin. Ja olet myös elätellyt miestäsi nämä menneet vuodet. Sellaastahan se.
En minä niitä laske. Yhteistä taloutta on eletty, ei se haittaa vaikka olen maksanut enemmän. Minulle raha ei ole edes niin tärkeää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän outo ajatusmalli. Miksi jätetyn pitäisi osoittaa enää minkäänlaista joustoa tai rakkautta sinua kohtaan? Tässä kohtaa ette ole enää pari, vaan kaksi muukalaista joilla on yhteisiä intressejä. Suosittelen lakimiehen apua omaisuudenjaossa.
Totta, lakimies kehiin nii jaettavat on pian jaettu. Palkkio on sen suuruinen ettei ole mitä jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sekö nyt harmittaa, kun teidän ero ei mennytkään "ollaan yhä ystäviä, kiitos rakas näistä vuosista" - tyyppisesti?
Miksi toisen pitäisi olla erossa mukava ja toisen mieliksi tekevä osapuoli? Varsinkin, kun mies tässä on ilmeisesti se jätetty osapuoli.
Kovin itsekeskeistä velvoittaa kriisin keskellä toista käyttäytymään mukavasti.
N32
Ketään ei voi pakottaa olemaan parisuhteessa kun ei enää sitä halua. Jätetyn on ymmärrettävä tämä. Joo pahalta tuntuu, mutta ei toista saa ruveta kiusaamaan ja tekemään asioita tarpeettoman hankalaksi siksi, että itsellä on paha olla ja toinen on jättänyt. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä eroamaan ilman oikeudenmukaisesti ilman kiusaamista. Ei se ole toisen vika jos ei enää vaan halua olla siinä parisuhteessa. Sellaista tapahtuu ja se on hyväksyttävä, vaikka kuinka pahalta tuntuis. Eri asia jos jättäjä on kaiken lisäksi vielä pettänyt ja ollut kiero. Mutta jos sellaista ei ole tapahtunut niin ei ole syytä käyttäytyä epäreilusti.
En sanonutkaan, että pitäisi väkisin jatkaa yhdessä, mutta ei voi kyllä pakottaa toista käyttäytymään reilustikaan. Eihän se jättäminenkään toiselle ole reilu teko, vaikka jättäjä sen tarpeelliseksi kokeekin.
Omituista tämä nykyinen ajattelu, että kaiken pitäisi olla kivaa ja reilua. Ei kaikki ole reilua ja senkin harmin saa näyttää
Jättäminenhän on reilumpaa, kuin jatkaa suhteessa, jossa ei halua olla. Vai oletko itse mielelläsi ihmisen kanssa, joka ei sinua rakasta?
Luulin menevän, mutta vaimo vei minua kuin litran mittaa. En olisi ikinä uskonut hänestä, että osaa valehdella niin paljon.