Kannattaako 30-vuotiaan mennä yliopistoon vai amkiin ja mille alalle erityisesti?

Up

Yliopisto ei ole ensisijaisesti parinmuodostussammio, vaan tutkimuslaitos.

Amk valmistaa ammattiin suoraan. Yliopistossa ammattiin valmistavat etupäässä lääketieteellinen ja oikeustieteellinen tdk. Eli jos niihin ei ole hinkua ja haluat esim kaupan/ liiketalouden puolelle, niin amk.

Mä opiskelen 27-vuotiaana terveydenhoitajaksi amkissa, vanhimmat meidän ryhmässä on yli 40v. Samoin varmasti yliopistossa on vanhempiakin opiskelijoita, ei sitä opiskelupaikkaa kannata sen perusteella valita, että kummassa olisi saman ikäisiä. Meidän ryhmässä on yksi 22v jolla on 4v lapsi, yksi 40v+ jolla ei ole lapsia. Eli ei sitä voi mitenkään päätellä että onko nyt sun ryhmässä lapsellisia vai lapsettomia ihmisiä.

Aikuispuolelle amk, niillä on se erikseen. Yliopistossa ei taida vastaavia olla.

Se on tosin lähinnä itsenäistä opiskelua. Itse opiskelin amk 37-39v, 3 lapsen äitinä, ihan "nuorisopuolella" eli läsnä päiväopinnoissa, hyvin pärjäsin kyllä parikymppisten joukossa. Viihdyin hyvin, sain uusia kavereita ja en ollut edes vanhin.

Kannattaa opiskella koodariksi jos mahdollista, niitä nykyään tarvitaan ja palkkaus on hyvä. 

Jos et halua opettajaksi tai kääntäjäksi, ei kannata opiskella kieliä pääaineena. 

Pääainetta ei kannata valita sen perusteella, että löytää puolison. Se voi löytyä mistä vaan muualtakin. 

Mihin on edellytyksiä, mikä kiinnostaa ja missä työllistyy edes kohtalaisesti. Esim. tekniikka ja hoiva-ala työllistävät hyvin, mutta kärjistäen kiinnostavat aika erityyppisiä ihmisiä.

Ei kai sitä opiskelupaikkaa ja -alaa kannata ihan noilla perustein valita. Mutta kyllä niin yliopistolta kuin amkistakin löytyy runsaasti yli 30-vuotiaitakin. Itse olen 29-vuotiaana menossa amkiin opiskelemaan tietotekniikan insinööriksi ihan päiväpuolelle.

Miksi alapeukuttaa pari, kun on ihan asiallinen kysymys? Kyllä se ilmapiiri ja ikäero vaikuttaa opiskeluviihtyvyyteen! Ja opiskelu tärkeää, mutta kiva olisi saada kavereitaki ja verkostua, ehkä mennä mukaan joihinkin rientoihin jos kehtaa tämän ikäinen nainen enää

Vierailija kirjoitti:

Aikuispuolelle amk, niillä on se erikseen. Yliopistossa ei taida vastaavia olla.

Se on tosin lähinnä itsenäistä opiskelua. Itse opiskelin amk 37-39v, 3 lapsen äitinä, ihan "nuorisopuolella" eli läsnä päiväopinnoissa, hyvin pärjäsin kyllä parikymppisten joukossa. Viihdyin hyvin, sain uusia kavereita ja en ollut edes vanhin.

Ei taida enää olla erikseen aikuispuolta. Vaan tuolla aikuispuolellakin oli kyllä aikoinaan 2013 alkaneessa ryhmässä kaiken ikäistä väkeä, lapsellisia ja lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukuttaa pari, kun on ihan asiallinen kysymys? Kyllä se ilmapiiri ja ikäero vaikuttaa opiskeluviihtyvyyteen! Ja opiskelu tärkeää, mutta kiva olisi saada kavereitaki ja verkostua, ehkä mennä mukaan joihinkin rientoihin jos kehtaa tämän ikäinen nainen enää

Kyllä kehtaa. Olen opiskellut sekä amkissa että yliopistolla. Kummassakin paikkaa ryhmässä oli myös pari yli 30-vuotiasta ja kävivät kyllä ihan samaan tapaan opiskelijariennoissa kuin hieman nuoremmatkin. Kukaan ei asiaa mitenkään kummeksunut, enkä itsekään miettinyt asiasta mitään sen ihmeempiä.

Kannattaa opiskella lähihoitajaksi jos haluaa työllistyä tuoss iässä.

Nythän ei niitä opiskelijarientoja ole, niin voi ihan keskittyä opiskeluun

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opiskella lähihoitajaksi jos haluaa työllistyä tuoss iässä.

Tuossa iässä? 30-vuotiaana?

Kunhan on työllistävä ala, niin kumpi vaan käy. Itse lähdin 32-vuotiaana opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä yliopistoon, tarkoituksena vaihtaa sairaaanhoitajasta koodariksi. Valmistuin maisteriksi 4 vuodessa ja sain työn jo opiskeluaikana isosta alan yrityksestä. Työtöntä päivää en ole koskaan nähnyt, yli 10 vuotta jo alalla. Hyvä palkka, kevyt päivätyö, oli loistava veto vaihtaa alaa. 

Kyllä ne muu opiskelijat pääosin oli nuorempia ja kaikki miehiä, mutta ei se minua haitannut ,en minä sinne sosialisoimaan mennyt vaan opiskelemaan. En käynyt kertaakaan missään opiskelijariennoissa, hoidin vaan opintoni tehokkaasti olematta juurikaan muiden kanssa tekemisissä. Kuulin kyllä että monet "pojat" minua naureskeli, että tuommoinen hoitsutäti luulee muka joskus oppivansa koodariksi, ei mitään toivoa, mutta onneksi kolmekymppisenä itsetunto oli jo sen verran hyvä että pikkupojujen naureskelut lähinnä huvitti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukuttaa pari, kun on ihan asiallinen kysymys? Kyllä se ilmapiiri ja ikäero vaikuttaa opiskeluviihtyvyyteen! Ja opiskelu tärkeää, mutta kiva olisi saada kavereitaki ja verkostua, ehkä mennä mukaan joihinkin rientoihin jos kehtaa tämän ikäinen nainen enää

Työelämässäkin pitää kaiken ikäisten kansssa kaveerata niin miksi opiskellessa kelpaisi vaaan samanikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukuttaa pari, kun on ihan asiallinen kysymys? Kyllä se ilmapiiri ja ikäero vaikuttaa opiskeluviihtyvyyteen! Ja opiskelu tärkeää, mutta kiva olisi saada kavereitaki ja verkostua, ehkä mennä mukaan joihinkin rientoihin jos kehtaa tämän ikäinen nainen enää

Työelämässäkin pitää kaiken ikäisten kansssa kaveerata niin miksi opiskellessa kelpaisi vaaan samanikäiset.

No työpaikalla ei välttämättä ole noin iso ikäero tai ainoa oman ikäisensä. Töissäkään ei ole pakko olla, jos ei koe ilmapiiriä viihtyisäksi jos esim kyräillään kuten joissain aloilla tai koulussa tietyn ikäisiä tai muuten tuntee olonsa ulkopuoliseksi

Vierailija kirjoitti:

Nythän ei niitä opiskelijarientoja ole, niin voi ihan keskittyä opiskeluun

Mistä tiedät mikä tilanne on silloin jos ja kun pääsee opiskelemaan?

Ehkä kannattais miettiä ihan siltä opiskelun kannalta asiaa... Oletko teoreettinen vai käytännön ihminen, joka haluaa suoraan työelämään? Et sanonut mitä alaa olet harkinnut?

Mennä? Mihin todistuksesi tai pääsykoeosaamisesi riittää?