Rahan ja avioliitto
Hesarissa oli toissaviikolla artikkeli rahankäytöstä avioliitossa. Yllätti kuinka yleistä rahojen erillään pitäminen on. Itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin että rahat ovat yhteisiä. Avioehto ja avioliittoa ennen tienatut rahat ja mahdolliset perinnöt ovat tietysti kunkin omia mutta avioliitossa tienatut rahat ja kerätty omaisuus on mielestäni yhteistä omaisuutta. Yhdessäkin artikkelin tapauksessa perheen vaimo säästeli pennosia samaan aikaan kun huipputuloinen mies osteskeli tonnilla elektroniikkaa hetken päähänpistosta. Merkillistä touhua mielestäni!
Kommentit (15)
Kaikilla tutuillani, joiden kanssa olen keskustellut, on omat rahat. Tosin kaikissa näissä perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, kotivanhempi varmaan mielellään elää niin, että rahat on yhteisiä.
On eri asia antaa omista rahoistaan toiselle, koska haluaa kuin joutua antamaan, koska vaaditaan.
Me kokeiltiin joskus yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut meillä. Minulle tuli ongelmaksi, että tunsin rahankäytöstä syyllisyyttä. Palattiin sitten siihen, että kummallakin on omat rahat ja yhteiset menot laitetaan puoliksi.
"Yhdessäkin artikkelin tapauksessa".
Ihan se palstan vakijankkaajahan se siellä on taas kirjoittanut vuosia kestänyttä spämmiään.
Tottakai naisen pitää päästä tuhlaamaan miehen rahat. Ei ole mitään uutta.
Miksi se vaimo säästeli pennosia? Oliko se niin pienituloinen vai nuuka?
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Tienaan ja teen rahoillani mitä haluan. En neuvottele ostoista tai tee kompromisseja omasta rahastani. Haluan hallita rahojani.
Ai puoliksi olisi laitettava jos toinen tienaa ylitöitä ja viikonloppuja töitä tekemällä puolet enemmän kuin toinen. Sitten joo, jos kuukausittaiset työtunnit olisi edes 20h:n tarkkuudella samat, mutta kun eroa on jatkuvasti 50-100h.
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessäkin artikkelin tapauksessa".
Ihan se palstan vakijankkaajahan se siellä on taas kirjoittanut vuosia kestänyttä spämmiään.
Oudon agressiivinen kommentti. Vastaisin jos ymmärtäisin, mitä tarkoitat.
Ok.
Me emme mene avioliittoon, avoliitto riittää. Siihen olemme kyllä sitoutuneet sillä periaatteella, että yhdessä olemme loppuelämämme.
Kumpikaan ei ole missään vaiheessa kokenut tarvetta jakaa raha-asioita. Yhteiset kulut (asuminen, ruoka ja yhteinen auto) maksetaan tietysti puoliksi. Minä olen tarjonnut puolisolleni mm. ulkomaanmatkoja, hän puolestaan tykkää yllättää minut pienillä lahjoilla.
En näe yhtäkään syytä, miksi meidän pitäisi jakaa raha-asiat. Toki eroamme artikkelin pariskunnasta siinä, että meillä todennäköisesti on aika samansuuruiset tulot tai ainakin käytämme rahaa samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ai puoliksi olisi laitettava jos toinen tienaa ylitöitä ja viikonloppuja töitä tekemällä puolet enemmän kuin toinen. Sitten joo, jos kuukausittaiset työtunnit olisi edes 20h:n tarkkuudella samat, mutta kun eroa on jatkuvasti 50-100h.
Tuo onnistuu, jos perheessä ei ole lapsia. Ja vaikka toinen tekee paljon ylitöitä, niin hänen pitää tehdä puolet kotitöistä. Aika on rahaan verrattavissa olevaa.
Ei todellakaan. Meillä vaimo käyttää rahansa turhuuksiin, kun taas minä sijoitan hirveällä riskillä omani kryptoihin. Sitten kun tulevausuudessa rikastun, en todellakaan ole jakamassa rahojani.
Minua häiritsee tällaiset mielipiteet joissa ei suostuta ymmärtämään tai edes pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja elää. On jo etukäteen päätetty, että tämä minun tapani on oikea ja kaikki muu väärin.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Tienaan ja teen rahoillani mitä haluan. En neuvottele ostoista tai tee kompromisseja omasta rahastani. Haluan hallita rahojani.
Toivottavasti et ole pitkäaikaisessa parisuhteessa, jossa on yhteistä omaisuutta ja yhteistä velkaa, eikä sinulla ole lapsia.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen tulee elatusvelvollisuus, jonka voi oikeus vahvistaa parisuhteessakin.
Itsestään selvää, että omat rahat on oltavat, mutta yhteinen talous eli raha-asiat yhteisiä siinä vaiheessa, kun ollaan samaa perhettä. Ei perheessä voi olla erilainen elintaso, vaikka tulotaso olisi eri. Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että toinen voi olla kotona ja huolehtia kaikista kotiasioista niin kuin ennen perheenäidit ja toinen tuo vain rahaa ja pitää kotia täysihoitolana. Tämä siis äärimmäinen tapaus, joka oli totisinta totta vielä viime vuosisadalla monessa perheessä. Miesten parempia palkkoja on perusteltu sillä, että mies on perheen elättäjä.
.