Suomessa asuminen ahdistaa ja v*tuttaa, tässä syyt:
1. Olen korkeakoulutettu, mutta Suomessa saan korkeintaan siivoojan töitä. Koulutustani ei arvosteta täällä yhtään, muissa maissa voin helposti saada hyvän työpaikan.
2. Täällä ei ole muita tuttuja kuin lapsuuden kaverit jotka elää jo ihan omaa erinäköistä elämäänsä: on menty naimisiin, tehty lapsia, ostettu omakotitalo... Tuntuu ettei ole niiden kanssa enää mitään puhuttavaa.
3. Oma lapsuudenperhe ja sukulaiset, joiden jutut toistaa itseään, ovat mustavalkoisia ja kapeakatseisia ja suoraan sanottuna hieman yksinkertaisia. Ei enää kiinnosta heidän seura yhtään. Elävät ihan eri maailmassa.
Ja joo kyllä meinasin muuttaa pois kunhan korona hellittää, koronan takia tänne paluumuutin kun ajattelin että koronasta voisi tulla isompikin katastrofi.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ihme valitusta. Hajoa
:D
Todellakin!!
Ahdistus on nykyään sairas muoti-ilmiö. Suomi, korona, ilmasto, työahdistus. Kaikki johtuu vaan siitä, että nykyihmisillä menee liian hyvin, eivät kestä vähäistäkään vastoinkäymistä. Joka asiasta vaan itketään ja valitetaan. Ei pääse terasseille, ei pääse jumppaan etc.
Muustelkaapa sotiemme veteraaneja, ehkä heitä saattoi jokin ahdistaa, kun Syvärin vallihaudossa taistelelivat. Viereiset ammuttiin, kylät poltettiin oli vaan pysyttävä hengissä.
Missä asuit ennenkuin muutit tänne takas? miten tavarat yms. missä ne nyt
En itsekään Suomesta piittaa, mutta nyt on kyllä syysi kaukana Suomesta - ovat täysin henkilökohtaisia, maasta riippumattomia.
Ja sitten jos perustat ulkomailla perheen niin huomaat pian olevasi ihan samassa tilanteessa.. ihmiset kaikkialla puhuvat yllättävän paljon ihan samoista asioista päivittäin. Tuskinpa on itselläsikään kovin ihmeellistä kerrottavaa...
Itseäsihän et pääse pakoon missään. Eli tulet pettymään ulkomaillakin. Kärsit eskapismista. Pakenet jotain, ehkä tietämättäsi itseäsi. Unelmoitko kuitenkin salaa omasta perheestä kenties.
Ihan potaskaa Ei Suomessa kaikki ole hyvin koulutettuja. Se on enemmän ihmisestä kiinni kuin maasta.
Suomi on paskin paikka missä olen ollut ja käynyt!!
Tää on todella huono valtio... Sää on myös todella huono ympäri vuoden, itsekin muutan kun asiat ovat järjestyksessä muualle. Juntteja täynnä koko käpylä..
Kaikki ne on aina vuodesta toiseen muuttamassa ulukomuan eltoraatoon. Ainakin vauvapalstalla.
Mitenhän aloittajan on käynyt? Joko on löytynyt töitä ulkomailta?
Pakko jakaa, tunsin oloni Suomessa ahdistuneeksi jopa masentuneeksi, asuin työn vuoksi juuri Australiassa 6kk ja parissa viikossa tuo ahdistus/masennus lähti. Uskon tämän johtuvan auringon valosta, lämmöstä ja ennen kaikkea sosiaalisista ystävällisistä ihmisistä. Eli kyllä maan vaihto voi myös auttaa. Toki pitää kieli olla hallussa. Nyt kun olen takaisin Suomessa ahdistuksen tunne palaa. Ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy että maiseman (maan) vaihto auttaa.
1. Oletko jo hakenut koulutustasi vastaavia työpaikkoja ulkomailta? Jos et, miksi et? Jos olet, ja saanut työpaikan, mitä vielä teet Suomessa?
2. Aikuisena ei välttämättä löydä heti uusia, hyviä ystäviä. Opiskeupaikoissa löytyy, kun kaikilla on samanlainen elämäntilanne, mutta työpaikalta ei välttämättä löydy, työkavereilla on omat perheet ja piirit.
3. Ei Suomessa tarvitse pitää yhteyttä lapsuusperheeseen, jos ei halua. Vähennät yhteydenpitoa, jos et perhettäsi arvosta. Oman kokemuksen mukaan varsinkin ulkomailla oma perhe on ehdottomasti tärkeintä, mitä ihmisellä voi olla. My family hoetaan joka paikassa.
Ulkomailla arki on ihan samanlaista puurtamista kuin Suomessa. Aamulla töihin, illalla kotiin. Harrastuksia ja illanistujaisia. Erona se, että enemmän säätämistä kaikenmaailman asumiseen ja asuntoon liityvissä asioissa. Itse paluumuutan kohta takaisin järven rannalle, ihanaa.