Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä aloitte lihomaan?
18.04.2021 |
Ja heti alkuun totean, että minua kiinnostaa vain oikeasti lihonneiden vastaukset. Ei se, että joku ei ole lihonnut, tai että miten lihomista torjutaan.
Itsellä 30-35 ikävuoden välissä tuli noin 10 kg ja 35-40 ikävuoden välissä 20 kg. Nykyään nelikymppisenä jos syö kuin parikymppisenä, niin painoa tulee koko ajan lisää. Ruokahalu ei ole heikompi, mutta ei vain pysty enää syömää lihomatta kuten nuorempana.
Kommentit (98)
Nuorena alle kolmikymppisenä olin hoikka, 48-53 kg ja pituutta 165 cm.
Jossain vaiheessa kolmenkympin jälkeen, ehkä 34-35 v, huomasin, että täytyy ostaa isompia vaatekokoja. Naamakin oli jotenkin plösähtänyt mutta ajattelin että se on ikä eikä paino. No, järkytyin kun painoa oli 73 kg.
Laihdutin painon pois, mutta en onnistunut pitämään pois, syömishäiriömäinen ahminta oli laihdutuksen myötä alkanut. Joten siitä asti vuorotellen laihiksia ja takaisin lihomista niin, että paino aina nousee vähän lisää joka kiekalla. Nyt ikää 46 ja painoa 105 kg.
Ja joo olen koittanut sitä että tekee järkevän elämäntapamuutoksen eikä ns. laihduta - lihon sellaisenkin jälkeen aina takaisin koska repsahdan. Ja jos taas een mieti laihduttamista ollenkaan, lihon erittäin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kouluikäisenä, enkä ollut mikään mahdottoman lihava, vaan vain hieman pyöreä. Kunnon lihominen alkoi sitten joskus yläaste-ikäisenä, välillä sain laihdutettua, mutta normaalipainoon asti en ikinä. Kymmenisen vuotta sitten kävin lihavuusleikkauksessa.
Kolmannen lapsen jälkeen sain vielä melko helposti raskauskilot pois (54/163), vaikka ihan alkuperäisiin mittoihin en päässyt. Sen jälkeen aloin lihomaan. Koin pienet lapset tosi raskaana ja ehkä masennuinkin hieman. Herkuttelin päivittäin klassiseen tyyliin eli kun lapset olivat meneet nukkumaan, vetelin kaksin käsin karkkia, sipsiä ja pitsaa. En koskaan kuitenkaan lihonnut ylipainon puolelle ja jossain vaiheessa sain itseäni niskasta kiinni ja aloin liikkumaan ja urheilemaan. En tiedä painoani, se ei enää kiinnosta minua, mutta olen hoikka ja voin laittaa millaisen vaatteen tahansa päälleni, eikä mistään pursuile.
Jossain mielessä minulla oli tuuria, sillä olisin hyvin voinut lihoa paljon enemmänkin. Olin vielä nuori ja todennäköisesti minulla on taustalla hyvät geenit, joiden vuoksi en liho kovin helposti.
Ikävuosien 18-32 välillä tullut lisää painoa 8 kg (55->63). En haluaisi olla koskaan enää olla 55 kg mutta 58-60 olis sopiva. Käyn säännöllisesti nykyään salilla joten jos paino ei laske lihasten kasvun takia niin ei haittaa.
T: 165cm
en oo vielä alkanu. Sitä odotellessa.
N 63
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vertaan itseäni 20 vuotiaana ; pituus 166 paino 57 ja nyt 72v, pituus 164cm ja paino 61. Ihan hyvä näin. Liikkuvuus, voimat ja innostus sekä ruokahalu samat.
Lukioiässä painoin 50kg ja nyt 39- vuotiaana (1 lapsen saanut) paino 53 kg eli 3 kg/20 vuotta. Pituus 164.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän aikaa ennen syntymääni, vaikka äiti oli hoikka.
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvaimeen alkoi lihottamaan pikku hiljaa, kilo kilolta.
========
Ne saattaa muuttaa hormonitoimintaa, siksi lihoo.
Leikkauksen jälkeen laihdut normaalipainoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain sikiövaiheessa hedelmöityksen jälkeen se alkoi. Yhdeksässä kuukaudessa lihoin 2,9 kiloa. Siitä oli sitten hyvä jatkaa eteenpäin.
Odotan innolla sitä päivää, säästyy rahaa kun tarvii ostaa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 45-vuotiaana. Aineenvaihdunta ehkä muuttunut, vaihdevuodetkin ehkä tulossa.
Toisaalta en tiedä, missä määrin koronakin vaikuttaa. Korona on vähentänyt liikkumistani. Mutta palautuuko tilanne, kun korona on joskus ohi. Saattaa käydä niinkin, että nämä koronavuoden aikana tuleet kilot tulevat minulle jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 58-vuotta ja koronavuoden aikana on vyötärö kadonnut. Vapaa-aika keskittynyt kotona öllöttämiseen, mässäilyyn ja tissutteluun. Jotain pitäis tehdä.
Kukkaan ei ala lihomaan,kyllä se on itsestä johtuvaa ja muu on valhetta!!! Käsi sitä ruokaa suuhun lappaa ei sitä aleta kun ite aloitetaan lihominen
34, mutta syypää saattaa olla myös stressi eikä ikä tai sitten yhteisvaikutus. Stressin ja negatiivisten ajatusten määrä on valtava. Pikkuhiljaa paino noussut noin 6 kiloa. Havahduin asiaan ja aloin laihduttaa. Nyt 2 kiloa lähtenyt. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä jotain ennen kuin menee pahaksi.
Olen 63 ja painoin melko tasan tarkkaan 45 kiloa (pituus 154) ikävuosien about 15-62 välillä Sitten kuin tyhjästä paino viime syksynä nousi 5 kiloa( mikä monen mielestä ei ole paljon) ja se kaikki ilmestyi makkaroina tuohon vyötärön tienoille. En viihdy yhtään niiden kilojen kanssa ja nyt taistelen niistä eroon, mikä on vaikeaa kun uiminen on kiellettyä ja salitkin pantiin kiinni. Kävelemällä ne eivät lähde ja itsekuri ei tahdo riittää päivittäiseen jumppaan kotona. Ikä on ilmeisesti myös tuonut mukanaan sen, että aineenvaihdunnassa tapahtuu muutoksia eikä noiden makkaroiden saaminen pois vyötäröltä ole helppoa.
Mulla se aika yleinen tarina. Lukion jälkeen aloin lihomaan. Ajokortti hyötyliikunta jäi .Omilleen muutto seurustelu. Sitten vakiintuminen lisäsi vaan lihomista. Sitten raskaudesta jäi vielä. Ihan järkyttävä tajuta että on tuplannut painonsa ylioppilas ajoista. En oo todellakaan stressannut asiasta. Mulla .mukavuuden halu ja laiskuus suurin syy.
Tuon ikäisellä voi hyvinkin olla vielä 15-20 ihan aktiivista elinvuotta edessä, ennen kuin vanhuus kunnolla tulee. En antaisi vielä periksi omasta kunnosta huolehtimisen suhteen.