Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä miten muut naiset jaksaa olla parisuhteessa
18.04.2021 |
Eikö ole raskasta elää jatkuvasti vain toista varten?
Esim. mulle mikään ei ole niin rentouttavaa kuin työputken jälkeen palkita itseni lepäämällä kunnolla ja syömällä hyvin. Nytkin olen maannut kotona koko viikonlopun ja syönyt perhepizzan ekstrajuustolla ja päällä valkosipulia sekä pussillisen suklaamunia. Vatsa on löysä ja nesteestä taikinainen, henki haisee ja näytän siltä kuin olisin lihonut 5kg. En ikimaailmassa olisi voinut tehdä tätä, jos pitäisi olla jatkuvassa edustuskunnossa miehen takia.
En ihan oikeasti ymmärrä, miten kukaan kestää parisuhteen aiheuttamaa jatkuvaa painetta ja pakkoa tehdä sitä ja olla tätä. Tai luovuttaa itsensä suhteen niin, että ei enää välitä miltä näyttää. Mä en siihen pystyisi. Mulle läheiset suhteet aiheuttaa stressiä ja syömishäiriötä. Nytkin jätin todella hyvän miehen kun aloin ajatella mitä joutuisin hänen takiaan kestämään ja miten paha olo mulla olisi itseni kanssa. Yksin olen itseeni tyytyväinen.
Kommentit (49)
Villi veikkaus että kaikki muut naiset ei koe parisuhteita niin kuin ap ja käyttäydy niissä samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun tarvi ainakaan olla missään edustuskunnossa miestäni varten eikä hänenkään minua varten :D oon ihan yhtä luonnollisesti hänen seurassaan, kuin yksinkin olisin.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. En halua parisuhdetta. Ajatuskin esm tuntemattomien sukulaisten pakkotapaaminen ja sietäminen. Haluan tulla ja mennä silloin kun huvittaa. En halua jatkuvasti ottaa pakosta toista huomioon ym.
En minäkään varmaan enää lähtisi uutta suhdetta etsimään jos ero tulisi. N.30 vuotta oltu yhdessä ja molemmat saavat olla millaisia haluavat. Mutta uusi suhde. Nou nou.. pitäisi alkuun ties miten kauan esittää jotain parempaa kuin on.
Uudet alusvaatteet, pitää olla seurallinen, sexy, ihana, tulla toisen sukulaisten kans toimeen, tutustua toisen kavereihin ja jotain vaivaannuttavia illanviettoja jonkun uusien tuttavapariskuntien kanssa. laittaa hyvää ruokaa ja kynttiläillallisia. Ja esittää parempaa kuin on. Kiitos ei.
Ei parisuhteessa tarvitse miettiä, miltä näyttää, tai mitä syö. Ehkä ihan suhteen alussa siihen kiinnittää enemmän huomiota. Hyvin voi ap miehenkin kanssa rötvätä viikonloput kotona ja syödä mässyä. Kannattaa valita mies, joka harrastaa samaa. Erittäin laiska ja erittäin aktiivinen ihminen eivät välttämättä tule toimeen, toki riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä tämäkin.
Ei minun tarvitse laittautua miestäni varten. Ei hänenkään minua varten. Outo ajatuskin. Olemme samanlaisia tyyppeinä, pidämme hyvästä ruoasta, pitkistä kävelylenkeistä ja kulttuurista. Joskus pidämme myös tuollaisen rötväilyviikonlopun, eli syömme pizzaa ja muita herkkuja, katsomme tuntikausia jotain sarjaa tai leffoja suoratoistopalveluista, tai luemme kirjoja koko päivän. Ei ahdista, eikä ole paineita mihinkään suuntaan.
Ymmärrän ap.n pointin. Parisuhteessa ei voi olla 100% oma itsensä, sanoipa kuka mitä tahansa. Ihan tiedostamattaan (tai tietoisesti) ajattelee sen toisen mielipidettä, ei voi olla välittämättä toisen mielipiteistä ja tehdä just kuten itse haluaa jos on parisuhteessa.
Silloinhan se kumppani olisi näkymätön ja merkityksetön, ja mikä se sellainen parisuhde on?
Puolisoilla on aina vaatimuksensa ja odotuksensa toistensa suhteen. Aina on jotain, läheisyys, seksi, seuranpito, hiljaisuus, rauhaan jättäminen, ihan mitä vaan. Jos toinen ei vastaa odotuksia, se alkaa ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa vastaavalta kuin joku olisi vetäissyt itsekseen pari pulloa viiniä tai reilun kymppisäkin kaljaa ja olisi tyytyväinen, ettei ole suhteessa kenenkään kanssa. Jos riippuvuus on itselle tärkeämpää, niin voihan sen elämän niinkin viettää.
Itse voin ja haluankin tehdä noita asioita joskus riippumatta siitä olenko sinkku vai parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap.n pointin. Parisuhteessa ei voi olla 100% oma itsensä, sanoipa kuka mitä tahansa. Ihan tiedostamattaan (tai tietoisesti) ajattelee sen toisen mielipidettä, ei voi olla välittämättä toisen mielipiteistä ja tehdä just kuten itse haluaa jos on parisuhteessa.
Silloinhan se kumppani olisi näkymätön ja merkityksetön, ja mikä se sellainen parisuhde on?
Puolisoilla on aina vaatimuksensa ja odotuksensa toistensa suhteen. Aina on jotain, läheisyys, seksi, seuranpito, hiljaisuus, rauhaan jättäminen, ihan mitä vaan. Jos toinen ei vastaa odotuksia, se alkaa ärsyttää.
Tuo on kyllä totta. Jos se toinen ei koskaan ajattele mitään muuta kuin omalta kannaltaan, niin ei sellaisen kanssa edes halua olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa jos vierellä on joku ihminen, johon voi luottaa. Jonka kainaloon voi kömpiä nukkumaan kun ahdistaa. Antaa rakkautta ja saada rakkautta.
Ahdistukseen on lääkkeitä. Otat heti eron ja menet maanantaina päälääkärille. Se kirjoittaa sulle sellaisen reseptin, ettei miestä enää tarvita.
Kyllä sinkkuus houkuttaa kahden vuosia kestäneen parisuhteen jälkeen. Saa olla vapaa! Miehet nyt on mitä on, kaikki tarmo elämään tulee minun omien korvien välistä. Se on fantastistista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hyvä parisuhde rakentuu enemmän "me" -ajattelusta, kuin "miten voin palvella" -ajattelusta.
Olet oikeassa siinä, että parisuhteen puuttuminen säästää paljolta työltä - toisaalta elämä yksin on köyhempää, kuin hyvässä parisuhteessa.
Kuinka paljon ihminen on valmis tekemään työtä SAADAKSEEN jotain, on subjektiivinen asia. Jos suhde on ihmiselle "kunhan jotain on"... voi olla, ettei se motivoi riittävästi tuntemaan sitä "me-henkeä", jossa panostaminen tuntuu itsessään arvokkaalta.
Varo, ettet kuitenkaan pilaa sisäelimiäsi övereillä elämäntavoilla.
Jos ulkonäköpaineet tuntuu liian kovilta, on hyvä myös miettiä, kuinka realistisiä on vaatimukset kumaanin suhteen. 40 v nainen ei voi vaatia parasta 40 v miestä, ellei todella tee työtä sen eteen tai satu olemaan luonnostaan jumalatar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on helppoa saada seksikumppani, koska täällä on sellainen sosiaali-/tukijärjestelmä että tulevaisuutta ei aina kovin pitkälle suunnitella. Kilpailu kumppanista on lievempää, kun selviät hengissä "vanhapiikanakin"; toisaalta juuri sen helppouden takia olet helposti korvattavissa.
Olemalla yksin, saat vapaasti pöhöttyä ja säästyä ulkonäköpaineilta. Rahaakin se vaatii, ylläpitää siistiä ulkonäköä... Mutta tekeekö se sitten onnellisemnaksi, pidemmän päälle?
Neuvoni on, että nauti vapaudesta mutta älä päästä itseäsi sen takia sellaiseen kuntoon, että et kelpaisi VAIKKA yhtäkkiä olisitkin sitä mieltä, että mies on vaivan arvoinen.
Kun ihmiselle tulee ikää, elintavoilla on yhä suurempi merkitys tetveyden kannalta siten, että jokainen suolalla tai millä tahansa liioittelu on tapahtuma, jonka keho muistaa.
Itse en nauti haisevasta hengityksestä enkä lihomisesta. Enkä toisaalta parisuhteessa ollessa elä kumppania varten. Minulla on lapsia, ja vaikka he ovat kaikkein tärkein asia minulle (kumppania tärkeämpiä, itse asiassa), en silti elä heitäkään varten. Minulla on omia unelmia ja tavoitteita, ja toisaalta sitten on ihanaa, kun on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämäni ja joiden unelmista ja tavoitteita välitän myös kuin omistani - mutta ne ovat silti heidän tavoitteitaan.
Minä voin syödä pitsaa ja suklaata, olin sitten sinkku tai parisuhteessa, mutta en halua kuitenkaan lihoa kummassakaan tapauksessa, ja ihan yhtä lailla haluan olla hyvännäköinen sinkkuna kuin suhteessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lihonut suhteen aikana 20 kiloa, eikä se tunnu miestä haittaavan. Yhdessä ollaan istuttu viikonloppu sohvalla sipsipussin kanssa. On mukavaa jakaa elämä toisen kanssa.
No just tätä en ymmärrä. Oletko sinut lihavan itsesi kanssa ja eikö sua lainkaan häiritse, että mies luultavasti häpeää sinua? Vai elättekö jossain sellaisessa paikassa, jossa kaikki muutkin on lihavia ja vastenmielisen näköisiä.
Miten toisen paino voi mennä noin syvälle tunteisiisi? 😀 ja kiitos kysymästä, olen ylipainoinen, en lihava. Pitkässä naisessa +20 kiloa vastaa kahta vaatekokoa. Takamus ja tissit tässä levisivät vyötärö on edelleen alle 80 senttiä. Miehelläni ei ole mitään syytä häpeään.
Mun mielestä on aviossa mukava herätä ja käydä ulkona kävelylenkillä, käydä suihkussa, meikata ja laittaa tukka. Venyttelen ja syön myös. Tuohon päälle opiskelen vierasta kieltä tunnin verran aamusta. Miehen kanssa siivoillaan ja tehdään ruokaa ja käydään ulkona. Kyllä keksin hyvillä keleillä hauskempaakin tekemistä kuin syömisen. Syömisessä ei sinänsä ole edes mitään ihmeellistä. Liikunta ja viinipullo menisivät heti edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lihonut suhteen aikana 20 kiloa, eikä se tunnu miestä haittaavan. Yhdessä ollaan istuttu viikonloppu sohvalla sipsipussin kanssa. On mukavaa jakaa elämä toisen kanssa.
No just tätä en ymmärrä. Oletko sinut lihavan itsesi kanssa ja eikö sua lainkaan häiritse, että mies luultavasti häpeää sinua? Vai elättekö jossain sellaisessa paikassa, jossa kaikki muutkin on lihavia ja vastenmielisen näköisiä.
Miten toisen paino voi mennä noin syvälle tunteisiisi? 😀 ja kiitos kysymästä, olen ylipainoinen, en lihava. Pitkässä naisessa +20 kiloa vastaa kahta vaatekokoa. Takamus ja tissit tässä levisivät vyötärö on edelleen alle 80 senttiä. Miehelläni ei ole mitään syytä häpeään.
+20 kiloa. Eikö.
mulle mikään ei ole niin rentouttavaa kuin työputken jälkeen palkita itseni lepäämällä kunnolla ja syömällä hyvin. Nytkin olen maannut kotona koko viikonlopun puolison kainalossa ja syönyt perhepizza hänen kanssaan ekstrajuustolla ja päällä valkosipulia sekä pussillisen suklaamunia. Ihanaa kun on ihminen jonka kanssa höpötellä, purkaa viikon tapahtumat ja nauraa omille jutuilleen ja hyville televisio-ohjelmille.
En ihan oikeasti ymmärrä, miten kukaan kestää rankkoja työputkia ilman kumppania tai ystäviä joille purkaa oloaan tai kenen kanssa pitää hauskaa, ja pakko syödä yksin pizzaa niin että turpoaa taikinaksi. ja pakkoa tehdä sitä ja olla tätä. Tai luovuttaa itsensä suhteen niin, että ei enää välitä miltä näyttää.
Ymmärrän ap:ta, sillä en itsekään pystyisi suhteessa olemaan 100% oma itseni. Muiden ihmisten seurassa sitä haluaa sentään muistaa edes peruskäytöstavat, eli ei voi sikailla mielin määrin, piereskellä, kaivaa nenää tai korvaa, mitä ikinä mikä on ns. fyysisellä tasolla normaalia, mutta seuraan sopimatonta.
Sellaiset ihmiset ovat varmasti suhteessa ”omia itsejään”, jotka puunaavat aktiivisesti muutenkin. Vs. itse saatan olla viikonkin käymättä suihkussa JA harjaamatta hampaita, jos ei tarvitse lähteä mihinkään. Saisin vain stressin toisen ihmisen läsnäolosta, kun olisi pakko esim. raahautua suihkuun vaikka kuinka uupuneena. (Kun en kuitenkaan haluaisi olla toisen seurassa ihan visvainen.)
Katkeraa puhetta. Mulle parisuhteessa oleminen on pelkästään mukavaa. Muunmuassa nyt vaikkapa säännöllinen seksi, ja se että saan läheisyyttä.
Ei tartte esittää mitään eikä filmata. Liikkuisin ja söisin pääosin terveellisesti sinkkunakin.
Miksi ihmeessä en haluaisi näyttää parhaalta versiolta itsestäni? Oli miestä tai ei.
On myös mukavaa kokkailla ja herkutella yhdessä, paljon mukavampaa kuin yksin.
Hyvässä parisuhteessa näin.
Alue: Aihe vapaa
Ja varsinkin kun oman kokemuksen mukaan se on niin, että eletään miehen aikataulujen ja tekemisten mukaan ihan 24/7 jossa tuo huomioonottaminen/joustaminen on täysin yksipuolista. Mitään ei voi ikinä sopia eikä suunnitella, koska mies saattaa milloin vaan keksiä jotain muuta ja silloin pitää taas joustaa. Parisuhteessa ollessa on kokoajan oltava jotenkin varpaillaan ja minulle se on liian stressaavaa joten olen sitten mieluummin yksin.