Exäni puhuu mulle todella loukkaavasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, millaista muiden ihmisten tavallinen parisuhdearki on. Onko se käytännössä ihan helvettiä 24/7, kuten itselläni on ollut ensihuuman jälkeen? Mulla on ollut tosiaan oikeastaan yksi varsinainren kunnon monivuotinen seurustelu ja sitä edellinen kesti vain kokonaisuudessaan vuoden ja yhteiseloa oli noin 5kk. Ihan ekassa suhteessani ei koskaan asuttu yhdessä ja mies piti toista naista koko suhteen ajan monta vuotta.

Mä kiinnostun sellaisista aika äkkipikaisista ja lyhytpinnaisista sekä sanavalmiista ihmisistä helpoimmin ja heistä kuoriutuu yleensä aika vaikea kumppani sen ensihuuman jälkeen. Itse olen sellainen vähän flegmaattinen ja ylikiltti nyhverö. Tiedän, että olen itsekin varmaan ärsyttävä, mutta näillä mennään.

T. Ap

Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu aggressiivisuus, toisen henkinen lyttääminen, fyysisistä aggressiivisuutta (itsestään selvyys sillä ekasta kerrasta jo poikki ja ero), toisen haukkuminen ei kuulu siihen, ei edes silloin jos tapellaan ja jos toinen sanookin pahasti sinulle tai sinä hänelle pyydätte anteeksi toisiltanne ja puhutte asiat puhtaaksi. Hyvään suhteeseen kuuluu molemminpuolinen kunnioitus, luottamus, selkeät rajat joista on keskusteltu etukäteen ja pyyteetön rakkaus. tarvitset oikeasti terveempiä suhteita koska tuo mitä luin ei TODELLAKAAN ole tervettä! Ei pidemmissä eikä yhyemmissä suhteissa. Juoksisin pois ja kovaa jos minua kohdeltaisiin noin, kukaan mies ei ole tärkeämpi kuin oma mielenterveyteni ja sinun pitäisi tuntea samoin itsestäsi. Sinulla voi olla paha läheisrippuvaisuus jos koet yksin olon ongelmaksi mutta voit siitä oppia pois! Toivottavasti löydät parempaa tulevaisuudessa.

MItä ihmeestä löydätte noin kultaisesti teistä ajattelevia miehiä? Onko siinä suhteessa toisaalta mitään kipinää, jos mies on liian mukava ja luotettava? Kaipaisin tavallaan sellaisen puolison, josta saisin aina jännittää sitä, hyväksyykö hän minut ja siis sellaisen suhteen, jossa mun pitäisi tehdä kovasti töitä suhteen eteen ja saada välillä vähän vastusta ja haasteita. En ole tottunut sellaiseen, että kaikki olisi vain helppoa ja huoletonta.

T. Ap

Ei elämän pidäkkään olla helppoa, mutta sen pitäisi olla elämisen arvoista. Et näköjään tiedä mitä normaali ja terve parisuhde on. Vedän todennäköisesti puoleesi sellaisia miehiä joilla on itsellään tosi pahoja ongelmia. Mitäs jos yrittäisit nyt keskittyä niihin lapsiin ja itseesi, ilman minkäänlaista miestä elämässäsi. Tutustu itseesi, rakasta itseäsi ja yritä saada itsetunto taas hyväksi, muuten voi käydä huonosti, ja lasten hyvinvointi pitää myös muistaa.

Viikonloppu lähenee loppuaan, mutta vielä löytyy mies sitä mies tätä. Sunnuntai on vielä nuori. Jatkoa odotellen.

Mihin sinä miestä elämässäsi tarvitset? Haaveesi sadistisesta ja arvaamattomasta parisuhteesta pitäisi toteuttaa vasta, kun lapset ovat omillaan. Eksäsi epäilemättä pysyy sinkkuna siihen asti, ei tuollaista kukaan muu huoli.

Tämä lienee provo? Ei kai kukaan tosissaan usko että vaihtoehdot on sinkkuna oleminen tai suhde jonkun aggressiivisen exän kaa joka kohtelee ku paskaa?? Pariterapian sijaan vahva suositus ylsilöterapialle missä ehkä saat näkökulmia siitä että on muunlaistakin elämää....

Ai kysyt että onko väkivalta normaalia käytöstä? Olisit vetänyt törkyturpaa pataan, parempi jos et ole sen juntin kanssa missään tekemisissä. Jeesus mikä apina.

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee provo? Ei kai kukaan tosissaan usko että vaihtoehdot on sinkkuna oleminen tai suhde jonkun aggressiivisen exän kaa joka kohtelee ku paskaa?? Pariterapian sijaan vahva suositus ylsilöterapialle missä ehkä saat näkökulmia siitä että on muunlaistakin elämää....

Sinun mielestä kaikki aloitukset ovat provoja. Ei kenellekkään koskaan ikinä voi käydä mitään tuollaista. Missä h*lvetin pumpulissa olet oikeen elänyt!?! Kumminkin nämä aloitukset sinua sen verran kiinostaa, että tulet tänne sen joka päiväisen provosi huutamaan. Mietityttää että mikäköhän se on se juttu joka sinun mielestäsi ei ole provo🤔 Ei ketään kiinnosta se että olet käynyt kaupasta karkkia ostamassa.

AP on vakiokirjoittelija palstalla. Samaa juttua kirjoittanut jo vuosia, jo silloin, kun oli vielä exänsä kanssa ja ex kuristi ap:ta tämän nukkuessa, heitti tavaroita roskiin ym. mukavaa. Nykyään tämä ap (TH) kyselee lähinnä neuvoja, miten saisi ihmiset pitämään itsestään ja miten voisi muokata ulkonäköään, että saisi kivan (naispuolisen) kumppanin.

Mene YKSIN peheneuvolaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan sekaisin? Mies haukkui sinua, eikä läheisyyttä ja seksiä ollut suhteessa. Mitä ihmettä!?! Ja haluat vielä sen i*diootin takaisin. Kai ymmärrät ettei hän välitä sinusta pätkääkään.

En ole sekaisin, vaan realisti. Ei jotenkin jaksaisi etsiä ketään muutakaan ja tavallaan "vanhassa on vara parempi" sananlaskunkin mukaan. Ei siinä suhteessa ollut muuta kivaa kuin jotkut kivat keskustelut, se kulissin osuus ulospäin ja taloudelliset syyt (asumis- ja ruokakulut pienemmät per aikuinen).

En oikeasti jaksaisi tutustua uusiin ihmisiin parisuhdemielessä, kun se on niin vaikeaa. Olen joidenkin kanssa chattaillyt, mutta en itsekään kiinnostunut heistä ja tapasin kaveritasolla yhtä miestä viime vuonna useamman kerran, ja mies ei kiinnostanut minua pätkääkään millään tasolla (esim. exäni kiinnostavat paljon enemmän).

Yhtä toistakin tapailin kaveritasolla toissavuonna, ja ei hänkään kiinnostanut. Kummankaan kanssa ei ollut edes poskipusua ja tiesin jo valmiiksi, että eivät kiinnosta, mutta ajattelin ainakin sitkeästi yrittää. Miehen löytäminen on todella vaikeaa siis, enkä jaksaisi tuhlata vuosikausia aikaa joidenkin totaalisen epäkiinnostavien henkilöiden kanssa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mihin sinä miestä elämässäsi tarvitset? Haaveesi sadistisesta ja arvaamattomasta parisuhteesta pitäisi toteuttaa vasta, kun lapset ovat omillaan. Eksäsi epäilemättä pysyy sinkkuna siihen asti, ei tuollaista kukaan muu huoli.

Sinkkuna ollaan pysytty molemmat. Hän ehkäpä hankalan ja oikukkaan luonteensa takia ja mä siksi, kun en ole riittävän hyvännäköinen saadakseni kumppania. Siis olen ihan ok mitoiltani, hoikka, feminiinisesti pukeutuva ja siisti, mutta en ole sellainen söpö instabeibe tai joku missi kuitenkaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä on 2 ongelmaa.

"hän ei välittänyt ja haukkui ja haukkuu."

"hän ei taida haluta minua takaisin vaikka elättelen toiveita"

mikä tässä on ristiriidassa?

läheisriippuvuuteen ja tunnelukkoihin saa kyllä apua :)

Ei ole löytynyt ketään muuta tässä vuosikausiin, joten helpoin tapa päästä sinkkuudestani olisi ottaa joko tämä viimeisin exäni tai häntä edeltävä takaisin. Ekaa exääni en sentään haluaisi, sillä hän piti sivusihdetta monen vuoden ajan. Sellainen kuoletti tunteeni pahemmin kuin jatkuva lyttääminen tai väkivaltakaan.

Ehkä pitäisi tosin mennä ekaa kertaa johonkin parisuhdeterapiaan, jos jommankumman exäni saisin takaisin. Kun siis ei niistä suhteista kumpikaan toiminut ja molemmat olivat mulle ihmeellisiä raivareita saavia kuumakalleja koko ajan. Tosin varmasti olen itsekin liian pikkutarkka ja siksi ärsyttävä heidän näkökulmastaan, mutta he ylireagoivat pahasti aina siihen "ärsyttävyyteeni".

T. Ap

Miksi sinkkuudesta pitää päästä eroon?

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppu lähenee loppuaan, mutta vielä löytyy mies sitä mies tätä. Sunnuntai on vielä nuori. Jatkoa odotellen.

En yleensä kirjoita edes exästäni. Tuo alhainen käytös tuli vain vähän puun takaa yllättäen ja verestivät muistoni avioliiton helvetillisestä arjesta. Jauhan muita aiheita mieluummin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä on 2 ongelmaa.

"hän ei välittänyt ja haukkui ja haukkuu."

"hän ei taida haluta minua takaisin vaikka elättelen toiveita"

mikä tässä on ristiriidassa?

läheisriippuvuuteen ja tunnelukkoihin saa kyllä apua :)

Ei ole löytynyt ketään muuta tässä vuosikausiin, joten helpoin tapa päästä sinkkuudestani olisi ottaa joko tämä viimeisin exäni tai häntä edeltävä takaisin. Ekaa exääni en sentään haluaisi, sillä hän piti sivusihdetta monen vuoden ajan. Sellainen kuoletti tunteeni pahemmin kuin jatkuva lyttääminen tai väkivaltakaan.

Ehkä pitäisi tosin mennä ekaa kertaa johonkin parisuhdeterapiaan, jos jommankumman exäni saisin takaisin. Kun siis ei niistä suhteista kumpikaan toiminut ja molemmat olivat mulle ihmeellisiä raivareita saavia kuumakalleja koko ajan. Tosin varmasti olen itsekin liian pikkutarkka ja siksi ärsyttävä heidän näkökulmastaan, mutta he ylireagoivat pahasti aina siihen "ärsyttävyyteeni".

T. Ap

Miksi sinkkuudesta pitää päästä eroon?

Kulissi ja taloudelliset syyt ovat tärkeimmät. En jaksa tuntea alemmuudentunnetta ja häpeää siitä vuodesta toiseen, että olen sinkku. Tuo kulissi on siis nro 1. Taloudellisesti selviän itsekin, omilla säästöilläni ja työlläni.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan sekaisin? Mies haukkui sinua, eikä läheisyyttä ja seksiä ollut suhteessa. Mitä ihmettä!?! Ja haluat vielä sen i*diootin takaisin. Kai ymmärrät ettei hän välitä sinusta pätkääkään.

En ole sekaisin, vaan realisti. Ei jotenkin jaksaisi etsiä ketään muutakaan ja tavallaan "vanhassa on vara parempi" sananlaskunkin mukaan. Ei siinä suhteessa ollut muuta kivaa kuin jotkut kivat keskustelut, se kulissin osuus ulospäin ja taloudelliset syyt (asumis- ja ruokakulut pienemmät per aikuinen).

En oikeasti jaksaisi tutustua uusiin ihmisiin parisuhdemielessä, kun se on niin vaikeaa. Olen joidenkin kanssa chattaillyt, mutta en itsekään kiinnostunut heistä ja tapasin kaveritasolla yhtä miestä viime vuonna useamman kerran, ja mies ei kiinnostanut minua pätkääkään millään tasolla (esim. exäni kiinnostavat paljon enemmän).

Yhtä toistakin tapailin kaveritasolla toissavuonna, ja ei hänkään kiinnostanut. Kummankaan kanssa ei ollut edes poskipusua ja tiesin jo valmiiksi, että eivät kiinnosta, mutta ajattelin ainakin sitkeästi yrittää. Miehen löytäminen on todella vaikeaa siis, enkä jaksaisi tuhlata vuosikausia aikaa joidenkin totaalisen epäkiinnostavien henkilöiden kanssa.

T. Ap

Näiden kanssa siis ei ollut mitään romanttista, enkä olisi halunnut nähdä heitä edes kotonani koskaan. Kaverina olivat ihan jees, mutta pelkkä kaverillinen halauskin (ihan pari kertaa, mitään läheisempää ei ollut) tuntui vastenmieliseltä, sillä he olivat hieman kiinnostuneita minusta, mutten minä lainkaan. Koetin jotenkin tehdä aina selväksi, että kavereita ollaan, muusta ei ole toivoa, vaikka toisaalta olisin ehkä halunnut tuntea toisin. Olin samaan aikaan salaa ihastunut yhteen henkilöön, jota en voi saada ja jota en ole nähnyt moneen vuoteen.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

älä syyllistä itseäsi. henkilöllä varmaan jokin häiriö omassa luonteessaan..

Ymmärrä myös se, että sinä et ole vastuussa tuosta häiriöstä tai huonosta käyttäytymisestä.

Hyvässä suhteessa käyttäydytään toista kohtaan kunnioittavasti.

Etsi sellainen. Ole utelias.

Älä ota tuota exää takaisin. Tee se asia itsellesi aivan selväksi.

Ilmeisesti perheessäsi on kohdeltu läheisiä huonosti, koska kuvittelet, että tuo on normaalia? Katso mallia hyvistä suhteista. Sinulle sopii sellainen.

Anna jonkun kivan löytää sinut.

Suosittelisin sinulle keskusteluapua. Tai lue kirjoja juuri tunnelukosta ja läheisriippuvaisuudesta ja häpeästä.

Olet hyvä juuri noin kuin olet. Olet arvokas.

Kos mietit malleja....Mieti vaikka kuinka kohtelet lastasi. Hyvin.

Samalla hyvällä ajatuksella kohdellaan aikuisia suhteissa. Hyvin.

Aikuiset on vastuussa tekemisistään. Väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Lasta pitää aikuisen ymmärtää ja suojella. Aikuisten ei tarvitse suojautua toisen aikuisen väkivallalta vaan siitä pitää lähteä HETI POIS.

Jos aikuinen käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin hän on itse siitä vastuussa.

Sellaiseen ai pidä eikä tarvitse jäädä. Ei minkään syyn takia.

Nauti vapaudesta ja tutustu itseesi ha maailmaan ja hienoon lapseesi. Olet lapsellesi malli.

Jos menet väkivaltaiseen alustavan suhteeseen, niin lapsesi voi huonosti. Sina, kun vanhempi on vaarassa, niin lapsi aistii ja pelkää. Ja se vaikuttaa monella lailla.

Siksi... aikuiset huolehtikaa itsestänne ja samalla suojattu lastenne psyykettä.

Kun aikuinen voi hyvin, niin hän suo lapsellekin mahdollisuuden voida hyvin ja elää lapsuutta.

Mun parisuhdearki on tällaista.

Molemmat käydään töissä, mies on lääkäri ja minä sairaanhoitaja. Meillä on kolme lasta, ja ollaan oltu 12 vuotta naimisissa, 15 vuotta yhdessä. Miehen työn luonne on päivystävää, joten työvuorot ovat kaikkea 4-16 tunnin välillä. Hän soittaa aina jos menee pitkäksi, laittaa viestiä ja kertoo että on ikävä. Joka päivä kertoo rakastavansa. Jos meille tulee riitaa jostakin, niin istutaan alas ja keskustellaan, koetetaan yhdessä löytää molempia tyydyttävä kompromissi. Koko 15v aikana mies ei ole kertaakaan huutanut minulle, haukkunut minua, paiskonut tavaroita, saati käynyt käsiksi.

Ja kysymyksesi voiko tällainen suhde olla intohimoinen, todellakin voi kun sen osapuolina on kaksi ihmistä, jotka rakastavat sekä toisiaan että itseään. Kolmen lapsen, 15 yhdessä tallatun vuoden jälkeenkin meillä on seksiä viikosta riippuen 2-8 kertaa viikossa.

Ei jumalauta hanki apua.

Sinä tarvitset terapiaa ja paljon. Ei ole nyt normaalit ajatukset sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

Mun parisuhdearki on tällaista.

Molemmat käydään töissä, mies on lääkäri ja minä sairaanhoitaja. Meillä on kolme lasta, ja ollaan oltu 12 vuotta naimisissa, 15 vuotta yhdessä. Miehen työn luonne on päivystävää, joten työvuorot ovat kaikkea 4-16 tunnin välillä. Hän soittaa aina jos menee pitkäksi, laittaa viestiä ja kertoo että on ikävä. Joka päivä kertoo rakastavansa. Jos meille tulee riitaa jostakin, niin istutaan alas ja keskustellaan, koetetaan yhdessä löytää molempia tyydyttävä kompromissi. Koko 15v aikana mies ei ole kertaakaan huutanut minulle, haukkunut minua, paiskonut tavaroita, saati käynyt käsiksi.

Ja kysymyksesi voiko tällainen suhde olla intohimoinen, todellakin voi kun sen osapuolina on kaksi ihmistä, jotka rakastavat sekä toisiaan että itseään. Kolmen lapsen, 15 yhdessä tallatun vuoden jälkeenkin meillä on seksiä viikosta riippuen 2-8 kertaa viikossa.

Kuulostaa ihanalta. Tosin en usko ansaitsevani sellaista puolisoa, joka kohtelisi minua kovin ihmeellisesti, sillä en ole tämän päivän pinnallisten ihanteiden mukainen ihminen fyysisesti. Olisi tavallaan epäreilua jollekin hyvälle miehellekin tyytyä kaltaiseeni ihmiseen. Heidät on tarkoitettu niille kauniille ja jotenkin "täydellisille" naisille. Olen itse vajavainen ja naiseksi huono ollut aina. Siksi minusta ei koskaan välitä sellaiset ihmiset, joista itse välitän.

Tavallaan haluaisin löytää jonkun, joka on myöskin vajavainen, kuten itsekin olen ja joka hyväksyisi minut siitä huolimatta, että olen vajavainen ja monilla tavoin huono ihminen. En usko löytäväni sellaista, josta myös itse kiinnostuisin, joten sen vuoksi joku molemminpuolinen kulissi olisi hyvä ratkaisu (tosin se vaatisi suurta muutosta exältäni terapian muodossa). Ne normaalit tavismiehet haluavat jonkun missin näköisen sirokasvoisen ja isorintaisen, lyhytselkäisen sekä kapealantioisen naisen ja ei minusta saa sellaista mitenkään. Kaltaisilleni on kaksi vaihtoehtoa: yksinäisyys tai parisuhde jonkun epäkiinnostavan tai miehen kanssa.

T. Ap

Olet läheisriippuvainen