Kertokaa hyviä syitä, miksi jättää lapsiluku vain yhteen lapseen?!

Kun lapsi alkoi olla 2 v. mieli muuttui ja halusin tosi kovasti toisen pikkuisen nyytin. Eipä enää ollutkaan mahdollista, joudumme turvautumaan hedelmöityshoitoihin. :´(



Ihan hirveästi harmittaa kun se ensimmäisen lapsen saanti oli niin vaikeaa, jos olisi ollut helpompaa, meillä olisi jo toinen lapsi, eikä mitään ongelmia sen suhteen. :´(

Elämä on kurjaa!

ja toimia erotuomarina lähes 24/7.

pääsee halvemmalla matkustelemaan, ei tarvii kuunnella sisarusriitoja, lähteminen mihin vaan helpompaa, pystyy keskittymään lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin paremmin..

Säästytte sisarusten siidoilta ja sisaruskateudelta.

Muuta en keksi.

Kahden lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin keskittyminen ei kyllä ole juurikaan vaikeampaa kuin yhden. SItä paitsi ei tee hyvää lapselle jos vanhemmat on koko ajan täysillä keskittyneenä sen ainokaisen tekemisiin.

Vierailija:

pystyy keskittymään lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin paremmin..

sairasteleva, erityislapsi tai muuten tosi hankala, ettei voimat yksinkertaisesti riitä.

Enempää lapsia ei tule, näillä näkymin. Myönnän suoraan, että tahdon päästä helpommalla. Sitä paitsi haluan keskittyä tämän yhden kasvatukseen kunnolla.



Elän oikeastaan ihanaa aikaa! Hankin kaksi koulutusta tyttäreni kasvatuksen ohessa ja vuoden päästä aloitan yliopisto-opinnot. Minulla on työ, kiva palkka ja kiva asunto, hieno auto. Elämä on helppoa. Olen saanut kaiken. Haluan elämältä muutakin, kuin lastenkasvatusta. Yhden lapsen kanssa ehtii enemmän. Suosittelen.

paljon kavereita lapsella, se ei kuitenkaan ole sama kuin sisarus. Yhdessä eläminen tuo aivan toisenlaisen läheisyyden. Ja on paljon tilanteita, joihin kaverit ei voi osallistua, joulunvietot, perhelomat jne.



Kun itse olin lapsi, kaikki kavereinani olleet ainoat lapset valittivat yksinäisyyttä ja stressiä siitä, kun vanhempien kaikki toiveet ja paineet kohdistuivat heihin. Mutta ihmeiden ihme, kuitenkin juuri ne äidit, joilla itsellään ei ole sisaruksia, ovat nyt aikuisena yhtäkkiä unohtaneet kuinka mälsää se oli ja noudattavat itsekin yhden lapsen politiikkaa.

Eikö syyksi riitä se, että ei halua tai ole varma haluaako toista lasta. Ei kannata kokeilla ja huomata sitten, että omat voimat/hermot/rahkeet/aika/raha/kärsivällisyys ei riitä.



Ei kyse ole mistään itsekkyydestä niin kuin edellä väitettiin. Enemmän musta on itsekkyyttä tehdä lapsia vain koska itse haluaa. Nykyinen vauvakuumeilukin on mun mielestäni vaarallista ja petollista. Halutaan raskaus ja halutaan vauva. Minusta paljon tärkeämpää on haluta lapsi, joka on vauva vain hetken. Lapsen kasvatus itsenäiseksi aikuiseksi on niin pitkä leipä, ettei sen menestyksekkäästi hoitamiseen riitä vain vauvakuume.



On tärkeää kuunnella itseään ja omia voimiaan. Ei kannata tehdä useampaa lasta vain siksi, että se on yleisesti hyväksytympää, vaan siksi, että haluaa sitoutua hoitamaan ja rakastamaan lasta liki loputtomiin.

mutta kaksi lasta enemmän. Ja ihana fiksu mies myös.

ole se nimenomainen syy tehdä lapsi, olipa sitten kyse ensimmäisestä, toisesta tai viidennestä lapsesta? Vai siksikö pitäisi lapsia tehdä, kun se vaan on tapana? Tai kun anoppi haluaa lapsenlapsen?

Eiköhän tässäkin maassa ole lukuisia ja taas lukuisia sisaruspareja/-parvia, jotka eivät pidä syystä tai toisesta mitään yhteyttä toisiinsa.

Vierailija:

ole se nimenomainen syy tehdä lapsi, olipa sitten kyse ensimmäisestä, toisesta tai viidennestä lapsesta? Vai siksikö pitäisi lapsia tehdä, kun se vaan on tapana? Tai kun anoppi haluaa lapsenlapsen?

silloin kyllä tärkeä, vaikkei niin kovin " rakastuneita" oltaisikaan. On se ihan eri fiilis mennä kotiin, jossa on muitakin kuin kuivahtaneet vanhukset.

Vierailija:

Eiköhän tässäkin maassa ole lukuisia ja taas lukuisia sisaruspareja/-parvia, jotka eivät pidä syystä tai toisesta mitään yhteyttä toisiinsa.

Lisäksi mieleen tulee esim. terveydelliset syyt, synnyttäjän ikä, taloudelliset asiat. Onhan näitä.

kärsinyt siitä juuri mitenkään. Joskus toivoin että olis ollu isoveli joka olis puolustanut mua hankalissa tilanteissa. Kavereita mulla oli aina paljon ja serkut tosi läheisiä.



Mutta nyt aikuisena kun omat vahemmat ikääntyy toivois että olis joku jonka kanssa jakaa sit vastuuta niistä. Varsinkin kun mieheni on muualta kotoisin ja joskus ehkä hauluaisimme muuttaa hänen kotimaahan mutta mulla on sellanen tunne että en voi jättää vanhempiani yksin tänne. Varsinkaan jos toinen kuolee, niin sit toinen on ihan yksin.



Itselläni yksi lapsi ja aina olen ajatellut että ainakin 2 haluan. Synnytys oli kuitenkin niin traumattinen että nyt tuntuu etten uskalla... :( Vieläkin näen painajaisia ja ahdistun jos edes ajattelen asiaa...

lapsia hankitaa koska itse halutaan, lapsia ei hankita (enempää) koska itse halutaan päästä helpommalla. Ei kukaan oikeasti kenenkään toisen vuoksi tee tai jätä tekemättä lapsia.

Ikää on päälle 30vee ja olen ensimmäisen lapsen hankkinut yksin,. avioero tuli raskausaikana.

Niin millähän perusteella??? Ainoa lapsi, joka aikoo edellä olevien kauhuksi kansoittaa tämän maailman:)