~~MAALISmasut~~, tiistaina

Ihanaa, että sataa vihdoinkin vettä, on sitä odotettukin ! Savunhaju saisi loppua .. Toivottavasti itä-rajan tuollapuolen sataa myös.



Papu: En usko, että täällä ketään ' rikasta' kirjoittelee, mutta omavaraisia ihmisiä varmaankin. Älä välitä vaikka välillä masentaa, se on sama juttu tälläkin suunnalla. Ystävät voin minäkin laskea yhdenkädensormilla, ja ihan oikeasti ajateltuna, en edes haluaisi sellaista rykelmää ystäviä vaan juuri nämä pari hyvää ystävää, kelle kerroin heti (ja ennen vanhempiani ) mm. raskaudesta. Ovat myöskin olleet suuri henkinen tuki kun on ollut noita keskenmenoja. Ja onhan tämä nettikin yhdenlainen tukiverkosto-ja hyvä sellainen !!! Minulla on vielä sellainen mälsä veli, jonka kanssa ei olla oikeastaan paljoakaan tekemisissä, ja sekin satuttaa. Olen nähnyt ko. veljen kuukausia sitten ohimennen, ja asutaan n. 15 minuutin matkan päässä, ei soita eikä käy, eikä vastaa jos soitan .. Hänen lapsistaan pidän ja olemme tekemisissä. Mutta olen päättänyt luovuttaa, eli enään en jaksa stressata siitä millaiset välit meillä on-tai ei siis välejä lainkaan. Mieheni on ulkomaalainen, ja hänen lähiomaiset asuvat ketä missäkin päin maailmaa, joten heistäkään ei ole apua tai tukea. Olimme mieheni kotimaassa nyt kesällä 4.5 viikkoa ja oli mukavaa, mutta sama tyhjyys kun palasimme kotio. Omat vanhempani ovat kohtalaisen mukavia, mutta eivät ymmärrä että heidän tytär on aikuinen 36v :-/

Välillä sapettaa kaikki, mutta sitten taas jaksaa jatkaa, kun on mukava mies olemassa.

Tulipahan oikea valitusvirsi !!!!



Tänään ollut mukava päivä, vielä ei ainakaan pahempaa oksetusta. Laitoin jopa lihakastiketta ( en kylläkään syönnyt sitä ) ja ei yhtään tehnyt huonoa. Juonnut olen paljon, joten ensi yönä saa taas ravata veskissä. Muutoin mukava olo, kohtua hieman nippaa ..



Joku kyseli synnytyspelosta: Kyllä pelottaa, ja olen jo sitäkin ajatellut. Varmasti pakkaan sairaala kassinkin jo 2kk ennen laskettua aikaa. Minä oon miettinyt, että miten tunnistan ne supistukset (:-) ) Ne varmasti tunnistaa ..mutta, mutta ensikertalainen kun olen. Ja lapsivedet sun muut. Pelottaa se kipu, koska olen niin kipuherkkä, millaisetkohan traumat sitä saa :-(



No niin josko sitä söisi jotakin ennen kuin pahaolo alkaa t. emmi rv-8+2

Ihmettelin tuota alkuraskauden ultra juttua... Itsekkin olen kuopiolainen ja mulle on sanottu, että tuo ultra on vain sitä varten, et katsotaan montako on tulossa ja onko oikeassa paikassa. Molemmilla kerroilla mulle on annettu aika rv 10 ja silloin ei vielä tuota np . turvotusta pysty mittaamaan. Mitenhän voi olla tällainen ero?

Ei kaikkea voi muistaa kerralla :).

Minua ei synnytys oikeastaan pelota vaan jännittää. Esikoisen synnytys käynnistettiin ja kivut oli aikamoiset, koko ajan oltiin sektio valmiudessa, kun sydänäänet aina välillä romahtivat. Terve poika kuitenkin syntyi alakautta imukupin avustuksella ja synnytys kesti kaiken kaikkiaan 7 tuntia. Nyt mietityttääkin, että osaako sitä lähteä laitokselle, jos nyt saisi ilman käynnistystä synnyttää ja sekin hieman jännittä, kun viimeksi meni vain seitsemän tuntia, et mitenkähän nopeasti tuo toinen syntyy vai tuplaantuuko aika. Kaikenlaisia asiota päässä pyörii.



Unista vielä, Mä olen ruvennut näkemään kauheita painajaisia. Yks yö mies jätti mut tuosta noin vain, tuntu niin todelliselta, et piti aamulla soittaa: Kulta onhan meillä kaikki on? Kyllä mies virnuili :). Milloin nään unta, että mun läheiset tapetaan mun silmien edessä ja muuta kauheaa... Jospa rupeaisin kohta puoleen näkemään kivojakin unia.

Oho, jännä juttu! Mä odotan toista vauvaa. Esikoisen kanssa ultra oli v.2005) rv 12+3 ja nyt ultrataan rv 11+6. Mulle sanoi ekalla kerralla terkka, että katsotaan montako siellä on ja onko istukka hyvällä paikalla, otetaan mitat, joista nähdään varmemmin raskeuden kesto. Ultraaja ei sanonut juuri mitään niskapoimusta, eikä kyllä paljoa muutakaan jutellut. Sanoi, että kaikki ok, la ei siirry, vaikka sikiö vaikuttikin viikkoa vanhemmalta kuin menkkojen mukaan, istukka takaseinässä.



Nyt kun soitin ja varasin ajan ultraan, niin aikoja olisi löytynyt jo tälle viikolle, mutta ajan varaaja (mikä lie hänen tittelinsä) sanoi, että mielellään otetaan n.rv 12, jotta nähdään oikeat mitat ja muut jutut. Jännä jos sulle on annettu aika jo rv 10?!

Moikka!



Kävin aamulla np-ultrassa ja vilkas vauveli huiski käsillä ja sätki jaloilla. Np arvo oli 1,6 mm. Ja vastasi viikkoja. Nyt voi helpottuneena jatkaa odotusta.



CAIUS-75 oli huolissaan matkasta synnyttämään. Huoli painaa jo minunkin mieltä. Mikäli lähin synnäri (65 km) lakkautetaan vuoden vaihteessa niin matkaa toiseen synnäriin tuleekin jo 150 km. Kaksi edellistä lastani syntyi parissa tunnissa, joten synnytys ambulanssiin täysin mahdollinen. Saa nähdä mitä päättäjät aikoo. Tästä on meillä päin aika kiivasta keskustelua. Neljä aikaisempaa lastani olen synnyttänyt tässä lakkautusuhan alaisella pienellä synnärillä. Ja olen tykännyt. Toinen onkin jo suuri sairaala ja meno siellä kuin liukuhihnalla. Ei siis auta ku odottaa, mitä herrat päättää. mitään rahallista säästöä lakkauttamisesta ei heidänkään mielestä synny. halutaan vaan keskittyä enemmän erikoissairaanhoitoon. Tämä on se heidän linjaus.



Mutta nyt täytyy laitta lapset syömään.



äitiliini74 rv 11+2

Kiitos. Tuo lohdutti myös paljon. :)

Mukava (ei ehkä oikea sana,mutta..) huomata, että mä en ole ainoa, jolla on vähän tukea ja ystäväpiiri mitä on. Mun ongelmani ehkä se, että olen hirmusesti muuttunut ihan parissa viime vuodessa ja en enää siis ole ollut niin räväkkä persoona kuin aiemmin enkä enää kaiken keskipiste ja kun rauhotuin, katosi ympäriltäni suurin osa niistä, jotka ilmeisesti eivät olleetkaan niitä tosiystäviä. Mutta vähälläkin tulee toimeen, kun vain osaa suhtautua asiaan. Siinä kait vähän ongelmia onkin, siinä suhtautumisessa. Kun on tottunut, että joka päivä kävi joku kahvilla ja nyt ei ketään käy pariin kuukauteen, sitä todellakin tulee vähän orpo olo. Mutta kyllähän sen ymmärtää, että ikisinkut ja lapsettomat parit eivät enää halua kanssani viettää aikaa, jos rauhotun niin paljon, että mielestäni koti on maailman paras paikka. Herranjestas.. Mähän saan jo itsekin itselleni paremman mielen, kun saa vain puida näitä asioita. :)

Kiitos teille, jotka jaksatte tätä kokopäivästä ruikutusta kuunnella. :D Huomenna meen töihin niin tätä ei sitten taas tule.. ;)



Papupoika

Papu: niinkuin moni muukin on todennut,; onni ei ole raha ja maallinen omaisuus, vaan ihana perhe ja terveys. Mekin päästiin omaan vasta nyt lähempänä 40-kymppiä, joten odotettu on tätäkin.



Meillä keskimmäinen aloitti tänään koulun (mun esikko) ja kyllä tuli töissä tippa linssiin, kun häntä ajattelin. Kaikki oli mennyt kivasti vaikka nyt taitaa poika olla aika väsynyt.



(.) Edelleen oksettaa ja tässä odottelen koska pääsen taas pyttyä halaamaan. Tänään oli Hesarissa hyvä juttu raskauspahoinvoinnista, se juttu siitä lekurista nauratti erityisesti. Kävin labrassa ja huomenna lekurissa saan ainakin hb, muita joutuu odottelemaan. Ens ma on sitten mullakin np-ultra ja sen jälkeen pitäis kait töissäkin kertoa. Tänään huomasin, että masu on yllättäen pullahtanut näkyviin, ei vielä sellanen raskausmasu, mutta itse kyllä huomasin. Taitaa moni ihmetellä olenko pulskistunut ;)



Synnytyksestä: Ei pelota eikä jännitä, niinkuin ei edellisetkään. Molemmat kestäneet 7h ja toka käynnistettiin. Eka meni luomuna (tosin vastoin tahtoani), toiseen pyysin epiduraalin ja välillä mietin kumpaakohan tällä kertaa.



-m- rv 10+6

En ole viime aikoina kerennyt/jaksanut käydä täällä,mut nyt sattu tuleen sellanen vapaa hetki, joten....



Emmi69: Kirjoitit supistuksista, että miten ne sit tunnistaa..no esikoisen kanssa asia ei jäänyt yhtään epäselväx, se oli heti alussa ihan selvää. Heräsin silloin joskus neljän aikaan aamulla kun mahaan sattui.Kävin suihkus kun ajattelin et se helpottais, mut ei.Siinä vaiheessa sit tökin jo ukkoa et hei nyt tapahtuu.

Eli kyllä ne supparit on selviä ja ekallakin kerralla hyvin tunnistettavaissa.



Paljon rohkaisuaja kaikille esikoista odottaville. Se on jännittävää ja vähän epäselvää, mut kyllä se kaikki menee ihan hyvin!



Mun poika on jo 5½ joten joudun kanssa taas aloittelemaan ihan alusta.Mitään vauva kamoja ei ole,paitsi hoito-laukku,jota en voinut myydä enkä antaa poiskaan.



Omasta navasta.Viikkoja on kaiketi 8+jotain...en oo laskenut.Huomena varaan sit ensimmäisen neuvola ajan.Jännittää jo valmiix.

Pahoinvointi ottaa jo päähän.Jos en syö,oksettaa, jos syön kohta pitää pidätellä ettei laatta lennä kaaressa...Sit toi savun haju.Se oksettaa mua todella paljon.

Töitä reilu viikko jäljellä ja sitten saan pitää lomaa.Aijon karata poikani kanssa heti maalle, en jaksa täällä stadissa möllöttää lomalla!



Te olitte kirjoitelleet jotain asunnoista.Meil on pieni kolmio.Tulevaisuudessa vaihto omakoti taloon kun joku sopiva tulee vastaan.Oikeesti on todella mälsää asua kerrostalossa,naapureita ylhäällä,alhaalla ja kummallakin sivustalla.Seinät paperia joten yksityisyyttä ei paljoo ole olemassakaan...



Nyt täytyy lähtee taas ettiin jotain sapuskaa...tää on rasittavaa....



Hanan rv8+? ja poikavaavi ( olen edelleenkin 99% varma...)

raskauden aikana. Vaikka se hulluksi varsinkin alussa tekikin ja olin monta viikkoa epävarma olenko raskaana vai en. Ultrassa kävin rv 7+0 ja kaikki oli ok. Vuoto oli tullut kohdun limakalvolta. Nykyisin vuotoa tulee vähän, mutta joka päivä. Pikkuhousunsuojia käytän.

Mutta raskausolo on vahvasti päällä ja vatsa on todellakin kasvanut, joten pakko kai se on uskoa, että jotakin siellä on.

Ja toisaalta kaikkihan tietää kauhutarinat kohtuunkuolleista vauvoista, joten pelättävää riittää loppumetreille asti. Itse olenkin yrittänyt rentoutua vuotoasioiden suhteen.

Asuminen:rivarikolmio, kaupungin vuokrakämppä, jota jo asuttaa 4 henkeä ja koira. Itse opiskelen, joten rahassa ei kylvetä, mutta toimeen tullaan. Tavallaan huvittaa, että olen tulen tekemään kaikki lapseni minimiäp-rahalla. Mutta enpähän ole sen suhteen tanssinut yhteiskunnan pillin mukaan.

Tänään oli vika kesätyöpäivä, joka on IHANA asia. On ollut aika rankkaa välillä öklötyksen ja väsymyksen kanssa herätä klo 5 ja lähteä hoitamaan potilaita.

Onko muilla jo äitiyshousuja käytössä? Itselläni on sellaiset jalassa ekaa päivää ja mukavat on. Nämä on pienimmät mammahousut mitä löysin, mutta kuitenkin.



Terkuin kaneli rv 9+2

Onpa vähän erilaista tietoa kuopion käytännöistä.. Mulle antoivat ultra-ajan rv10+3 ja siinä kuulemma varmistetaan vaan laskettu aika. Soittelin tossa yhdelle ystävälle ja hän kertoi, et sepä onkin sitten ensimmäinen ja viimeinen ultra, minkä kuopion kaupunki tarjoaa, ei siis mitään niskapussi- tai rakenneultraa. Itse olivat käyneet yksityisellä rakenneultrassa hintaan 165 euroa. Tuohon hintaan jää kyllä meillä käymättä.. Mulla tosin on verenpaineongelma ja eka aika äitipolillekin jo saatu, et jospa ne siellä sitten ultraisivat niskapussin ja et kaikki on muutenkin kohdallaan.



PAPULLE asumisesta vielä..ni vaikka mekin nyt omassa asutaan, ni ei tämä itsestäänselvyys ole ollut. Mistään ei olla perintöjä eikä avustusrahoja saatu ja mä en ole ollut töissä ollenkaan, vaan aikani opiskellu ja sit " tehny" lapsia, jotka haluan hoitaa kotona. Yhden palkkatuloilla ja minimiäippärahoilla ja kotihoidontuilla on eletty ja eletään vielä pitkään. Onneksi avaimet käteen -systeemillä saatiin tämä (nykymittapuun mukaan todella pieni) talo, jota maksetaankin sit seuraavat 32 vuotta.. Ja viimeksi viime yönä valvoin ja yritin miettiä, miten ihmeessä rahat riittää, kun maksetaan asuntolainaa, opintolainaa, autolainaa ja masterikin on täynnä, MUTTA kuopionkin vuokratasolla ainakin meidän tilanne oli ihan sama jo vuokralla asuessa. Nyt sentään lääniä ympärillä ja lapset päsee pieneen kouluun. Poika aloitti eskarin tänään 9 lapsen ryhmässä, luksusta!!!



Mut nyt täytyy lähteä saunottamaan ipanoita et sais ne järkevään aikaan sänkyyn, täytyis noita kesärytmejä yrittää aikaistaa..



Vointeja!

tiiariikka rv7+3

Minuakin on vuoto kiusannut. Viime viikolla tuli kolme päivää kevyttä tuhrua. Kun se loppui, huokaisin, mutta ihan turhaan. Eilen tuli yhtäkkiä kirkasta verta lorisemalla. Onneksi vuoto rauhoittui melko nopeaan ja tänään kävin lääkärissä, jossa " raskauden todettiin voivan hyvin" . Vuoto on jatkunut tämän päivän suhteellisen vähäisenä ja toivon, että se loppuu ja pysyy pois. Nuppi on kyllä kovilla.



Pinja 10+4

Heippa! Mun ylämasuni turposi tai jotain tänään näin illalla ihan huomaamattani, kävelin vaan peilin ohi ja yhtäkkiä katsoin että mikäs se siellä on, mun on ylämasuni ihan pallon mallinen, tai siis sillai pyöreän mallinen, kääk. Huomenna menen kahden viikon loman jälkeen töihin ja hiukan hirvittää kuinka ne työhousut menevät päälle kun eivät tippaakaan jousta. Oma housut menevät hyvin, mutta ne onkin lähes järjestään stretchiä (onpas vaikea sana kirjoittaa.. =) ). No huomenna sekin sitten selviää.



Papu: Kyllä täällä taitavat kaikki välittää toisista, itse ainakin iloitsen ja myös suren muiden mukana, kun luen heidän viestejään. Itse ainakin koen täällä kirjoittelun hyvinkin vapauttavaksi ja tavallaan rentouttavasti kun ei oikein ole ystäviä joiden kanssa tästä puhua. Tai en ole edes kertonut kun parhaalle ystävälleni, joka on ihan eri elämäntilanteessa tällä hetkellä, on se hyvä että te kaikki olette täällä jakamassa iloni ja murheeni! Kiitos teille siitä. =) Niin, ja niinkuin joku jo kirjoittikin eivät ne asunnot ja tulot ole se mikä merkkaa, tiedän toki että onhan niin helpompi sanoa kun ei tarvitse sitä ihan joka hetki murehtia, mutta isot lainat täälläkin on ja mies on aina viikot töissä, ei siis käy viikolla kotona kuin joskus harvoin. Mutta rakastaa työtään, ja onhan siihen tottunut, silti vaan toivon että talous antaisi myöten hänen olla enemmän kotona, varsinkin sitten kun vauva tulee. Täytyy toivoa että keksitään tähän joku ratkaisu..



(.) Ihan samaan malliin mennyt tämäkin päivä, ei mitään kummallista, masua vihloo edelleen ja rinnat ovat arat. Uutta on ylämasun muhkea muoto, josta jo kirjoitin, toivottavasti laskee aamuun mennessä.



sohvi84 + vaavi 8+3

Heippa vaan kaikille !



Ihana lukea noita teidän juttuja ja huomata, että ei sitä tosiaankaan yksin tässä tilanteessa olla !



Täällä mennään viikoilla 10 + 1 ja sairaslomalla ollaan tuon oksentamisen takia ja kerran jo tipassakin käyty.



Ultra-aika tuli tänään, 31.8. päästään katsomaan mitä siellä massussa oikein on.



Mulla mieltä painaa minun vanhemmille kertominen..... Aioitaan kertoa vasta ultran jälkeen mutta pelottaa aivan hulluna. Sillä kun aloimme odottaa ensimmäistä lasta ja kerroimme siitä niin vanhempani tai siis lähinnä äitini katkaisi välit meihin täysin. Esikoisemme syntymän jälkeen soitti sitten sairaalaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.



Syy tähän järjettömään käytökseen löytyy siitä, että äitini mielestä minun olisi pitänyt tehdä lapset vasta sitten, kun olen valmistunut ja ollut uraputkessa tyyliin vähintään 10 vuotta.



Äitiyslomani loputtua äitini on tasaisin väliajoin muistutellut ja patistanut opintojen pariin ja olemme ottaneet asian tiimoilta yhteen oikein tosissaan monta kertaa. Äitini mielestä olen täysi nolla, kun en ole vielä valmis ja ikääkin on jo hurjat 27 v. Vakityö minulla on ja mieheni valmistuu ensi keväänä ja hänelläkin on tällä hetkellä vakityö, joten me tullaan kyllä toimeen ihan hyvin. (tähän valiin siitä asumisesta: asustelemme omassa/pankin rivarineliössä oikein tyytyväisinä, joskin olemme harkinneet rakentamista lähitulevaisuudessa)



Opintoja olen tehnyt satunnaisesti mutta taas tänä syksynä ja ensi keväänä niin pitkään kuin mahdollista niin pakerran oikein kunnolla.



Olen itse ajatellut asian niin, että haluan tehdä lapset nyt ja sitten kun mieheni valmistuu minä alan intensiivisesti opiskella loppuun en siis mene äikkäriltä enää töihin. Tämänhetkinen työni ei ole sen alan työtä mitä opiskelen.



Enkös ole työnhakijana ihan hyvässä asemessa, kun olen vastavalmistunut ja kuitenkin aika mittava työhistoria jo takana monenlaisista töistä ja lapset on tehty.



Esikoisemme takia olisi todella surullista jos sama toistuisi taas ja he katkaisisivat välit kokonaan. Ja olisi minusta mukava jakaa oman äitini kanssa tähän odotukseen liittyviä asioita, ensimmäisessä raskaudessa kun en voinut häneen tukeutua ja tunsin välillä olevani aika yksin. Ei minulla ole kuin yksi äiti. Ja vaikka anoppi onkin aivan mahtava niin ei hän äitiäni voi korvata.



Voi tätä vuodatusta mutta en vain voi sille mitään, että joka päivä tämä asia vaivaa mieltäni ja olen tosi ahdistunut. Ollaan mietitty miten kerrotaan jos sillä ois jotain vaikutusta.



Oisko teillä vinkkejä miten tämä uutinen olisi parasta heille kertoa? Kasvokkain se ei onnistu - välimatka.



Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?



Nyt alkaa taas kaivattaa sillä lailla tuolla massussa, että lähden katselemaan valkoista posliinia vähän lähemmin !



Palataan !

... tulisi niin paljon juttua kun olis niin paljon asiaa, että taidanapa kirjoitella huomenna...

Mutta pikaisesti näin:



Martsupaani: Itse opiskelin ensimmäisen ammattini vasta, kun lapseni meni 3 vuotiaana päiväkotiin, oli siis 6v kun valmistuin.



Papu: minullakaan ei ole kuin kaksi ystävää, mutta kumpikaan niistä ei ole sellainen, joiden kanssa voisin puhua kaikesta. Tällä hetkellä ei tällä paikkakunnalla(ei kyllä oikein muuallakaan) ole ketään omaa " ystävää/tuttavaa" kenen kanssa voisin jutella tai edes mennä kyläilemään.



Caius: ensimmäinen synnytykseni kesti 2 tuntia 40 minuuttia, neuvolan täti oli jo nyt peloissaan, että mitenkähän nopeasti se toinen syntyy?? koskapa.....



Emmi: ...Minä en todellakaan vieläkään tiedä mitä ne supistukset on. Ainut oire mikä minulla oli 6 tuntia ennenkuin lapseni syntyi, etten meinannut päästä kävelemään koiran kanssa. Oltiin iltalenkillä ja jalat ei vaan meinannut toimia, ihan kun ne olisi väsyneet :D Menin kotona nukkumaan, mutta yöllä kun kävin veskissä tuli verta pyykiessä ja soitin äippäpolille, että mitä nyt ja ne käski tulla heti sinne. Hyvä että käskivät!



Ja joku kysyi vielä jännittääkö synnytystä... en minä oikeastaan.... pelkään herkän mieheni reaktioita, hän on tosi herkkis, joskaan moni ei sitä tiedä, pitäisiköhän merkitä synnärin papruihin " herkkä isi" ?. Enkä halua sektiota missään nimessä. Miksikö ? en tiedä, se vain tuntuu jotenkin vieraalta.



Ai niin synnärillekkin on matkaa moninkertaisesti edelliseen raskauteen verrattuna, asuin ennen kilometrin päässä ja nyt 35 kilometrin päässä synnäriltä ja synnärikin on vielä eri.



Mutta nyt nukkumaan tai menee jahkailuksi koko homma.

Niin ja se tuleva talo on pankin, ollaan talonmiehinä siinä kymmeniä vuosia, ennenkuin se on meidän :D



Hyvää yötä

punkeli rv10(+neuvolan tätin1)

Tänään oli sitten se himoittu ja odotettu alkuraskauden ultra. Syke löytyi, MUTTA pikkuinen vastasi viikkoja 6+6 ! Mitä helffeteä ? Kun menkkojen ja oviksen ja yhdyntöjen mukaan lapsi on saanut alkunsa heinäkuun eka päivinä. Miten on mahdollista, että ne arpoi tuollaisen mitan ? Alkion koko oli 8,4 mm ja kun nettiä selasin, niin koko vastaa 7-8 vkoa.



Nyt olen ihan kauhuissani, että onko sillä pienellä kaikki hyvin. Yritin sanoa sekä lääkärille, että neuvolantädille, että jos tuo pitäisi paikkansa, niin eihän se edes olisi testissä näkynyt silloin, kun näkyi. Kumpikaan ei kommentoinut mitään muuta, kuin että hedelmöityksen on täytynyt tapahtua myöhemmin. Kele, arvatkaa, saanko rauhaa tältä murheelta.



Oireita on ihan hyvin, lievää etomista ja rintojen turvotusta ja väsymystä, mikä tietysti osa johtuu siitä, ettei tuo esikoinen anna nukkua.



Olen vähän pudonnut kuulumisistanne kärryiltä vähäisen netteilyn vuoksi, mutta lupaan olla aktiivisempi tulevaisuudessa.



Hyvää yötä kaikille, siis niille, jotka saavat unta



Ö+Pikku-Pampula viikot sekaisin