~~MAALISmasut~~, tiistaina

Aivan täällä sitä savu haisee ja jotenkin näyttääkin harmaalta, sellaiselta usvaiselta. Tuli ihan pahaolo, kun avasin ikkunan .. Parempi pitää kiinni ..Voi, kun ne sais hallintaan nuo metsäpalot, mutta, kun on niin kuivaa, tulisi vettä, se olisi enemmän kuin tervetullutta.



Teillä on kaikilla ihanan isoja asuntoja-Meidän on pakko kärvistellä tässä 60m2 kaksiossa ainakin 1.5 vuotta, koska asuntoahan ei kannata verotettavista syistä johtuen myydä alle kahdessa vuodessa, muuten maksaa itsensä kipeäksi veroja. Mutta, ihana olisi tuollainen omakotitalo, missä olisi pihaakin ... Voi voi ...



Eilinen meni huonosti klo 14 lähtien, eli kuvotus tuli kuvioihin ja kestikin koko illan, ihan siihen saakka, kunnes painoin pääni tyynyyn. Sitten erehdyin syömään vääränmerkkisiä salmiakki nameja ja voi hittolainen, että alkoi närästämään, mutta meni onneksi ohi.



Eilen söin myös maksalaatikkoa koko purkin, alkoi tekemään mieli .. Oli se hyvää, mutta nyt täytyy pitää muutaman viikon tauko ennen kuin uskaltaa syödä maksaruokia uudelleen. Hieman se eilen arvelutti, mutta uskaltauduin kuitenkin. Joku toinenkin kyseli tällä palstalla tuosta maksalaatikosta ..



Yökin meni huonosti, 4x wc:ssä ja näin kamalaa unta, että aloin vuotamaan verta aivan älyttömästi ja sitten pomppasin sängystä ylös ja juoksin vessaan ja mies perässä ja ihmetteli, että mikä vaivaa .. Ja minä vaan selitin, että verta on jokapaikassa jne .. Mutta onneksi tajusin, että se oli vain pahaa unta :-/



Nyt aamu ollut kohtalainen, inhottaa tuo savun haju, mutta syönnyt olen normaalit ruisleivät ja 1/2 kuppia pikakahvia. Mutta olo on sellainen lievästi etova. Pian täytyy lähteä hoitelemaan asioita, joten toivottavasti olo pysyisi edes tällaisenä.



Joku kyseli tuosta yleiskunnosta, onko voimat kateissa jne .. Minä ainakin olen ihan sippi, vaikken mitään ole tehnytkään, olo on sellainen niin kuin pysähtynyt .. Riittää kaupassa käynti ja portaiden kapuaminen kakkos kerrokseen ja sydän hakkaa pakahtuakseen ja haluaa vain lösähtää sängylle.



Hyvää tiistaita kaikille t. emmi rv-8+2

Petriina, meillä on samana päivänä np-ultra ja meilä on suvussa 4 kaksoset, joten sukulaiset vihjailee vähän väliä jotain ja eilen neuvolassa käydessä sitten neuvolan tätikin heitti vielä lopuksi, että siellä ultrassa sitten näkee montako sillä on :S



Niin, että siihen asti sitä sitten mietitään...



Illalla lisää.... nyt omaa äiteetä vastaan bussille.

Tänään olisi lääkäri iltapäivällä ja toivottavasti niitä sydänääniä päästäisiin kuuntelemaan...



Minä jo toissapäivänä ajattelin että paha olo alkaa olla mennyttä elämään mutta eilinen iltapäivä ja ilta menivätkin sitten todella pahan olon kourissa. Ei tehnyt mieli syödä mitään ja olo tietysti vain siitä paheni kun nälkä alkoi tulla. Huoh. Noh, jospa tämä tästä. En vaan osannut valmistautua tähän kun esikon kanssa ei tarvinnut kokea mitään tällaista. Mutta kait tämä sitten kuuluu asiaan....jospa ei montaa viikkoa enää tarvitsisi tällaista olotilaa kestää.



Asumisesta, me asutaan ihan suht tilavassa kolmiossa kerrostalossa, oma piha olisi kyllä NIIn kiva, varsinkin kun on tuo koirakin. Mutta tämä saa nyt kelvata siihen asti kun saadaan jommankumman työasiat hiukan vakaammalle pohjalle - toivottavasti pian! Sitten olisi haaveissa se omakotitalo tai ainakin rivitalon pätkä että se piha saataisiin.



Hauskaa tiistai päivää kaikille!



aupale 10+6

Odottelen neljättä lastani, ja maaliskuussa laskettu aika. Tänään on eka neuvola vasta, viikkoja omien laskujen mukaan pitäis olla jotain 10, neuvolan mielestä varmaan jotain muuta ;)



Kuvottaa jo toista viikkoa putkeen, eikä herkkua ole tuo savunhajukaan näillä oloilla.



Np-ultraa en ole vielä edes varaillut kun tosiaan vasta tänään käyn neuvolassa. Katsotaan sitten.

Niin, että jotain muutakin piti kirjottaa, kun pelkkä pikaviesti. :D

Tervetuloa toivotan uusille masuille! :)

Kamalan monta galluppia oli käynnissä, mutta mulle iski kamala masennus, kun luin niitä ja itku tuli simmuun..

Me asutaan vuokrakolmiossa kerrostalossa ja toki unelmissa on omakotitalo ja autokin, mutta ilmeisesti me ollaan kaikista eniten p.a. perhe, sillä meillä ei todellakaan ole varaa mihinkään eikä myöskään lainoja siis varaa maksaa. Mies ihmetteli, että mitä mä purskahdin itkuun.. Jotenkin vaan harmittaa pirusti, että kaikilla muilla tuntuu olevan jo parikymppisestä asti kaikki siten, kun mä olen vuoskymmenen unelmoinut enkä ole saavuttanut mitään siitä. :,(

Mutta luultavasti me pärjätään näinkin. On se vaan surku, kun on köyhä.

Ja onhan meillä kolme maailman ihaninta lasta ja toivottavasti neljäskin näkee päivänvalon. Se saa sentään mielen iloiseksi. Vaikkakin siihen on aikaa ja pahaa oloa riittää enemmän, kuin tarpeeksi.

Höh, oli mulla jotain muutakin, kun tot itkemistä.. Arvatkaapa vaan, että muistanko.. :(

Tää päivä ei kyllä oo mun päivä. Tai oikeastaan koko viikko. Tai siks kai mä pysyin pois täältä jo viime viikollakin. Onpas elämä taas niin tätä! :D

Ainiin, kovasti harmitti sekin, kun kaikki niistä koirista niin kovasti puhui ja mä taas en missään nimessä voi sietää koiria tai mitään muitakaan lemmikkejä. Että mulla ei taida kyllä tosiaan olla mitään muuta yhteistä teidän kanssa, kun masuasukki..



Papun mammalla mieli maassa ja viikkoja 9+4

on niitä päiviä kun kaikki tuntuu harmaalta mutta ihanaa että jaksat iloita lapsistasi.Nehän ne tärkeimmät ovat!

Vaikka itsekkin välillä kateellisena mietin miten jollakin on jo jotain mitä itse haluaisin,koen olevani onnellinen näin!Rakkautta ympärillä,se riittää!!!

Jaksuja sulle!



Mun ilta/yö pahoinvoinnit ovat nyt muuttuneet 24h pahoinvoinniksi.eilen illalla oli viittä vaille etten oksentanut.painokin muutamassa päivässä lähtenyt laskuun.



Tänään koulut alkoivat ja saattelin tippalinssissä kolmannen koululaiseni koulutielle.Aina yhtä liikuttavaa nähdä pienen lapsensa kävelevän epävarmoin askelin opettajan perässä.

Hyvin se varmasti sujuu,en vaan ole varma kumpi aamua jännitti enemmän ,minä vai tytär=)



Ihana rauha kotona.Kuin huopatossu tehtaassa.Kaksi poikaa kotona.Toinen pihassa,toinen omissa leikeissään.

Ihanaa kun arki alkoi,saan rytmiä takaisin perheeseen.Ei järjettömiä iltavalvomisia ja päivisin saan hetkisen huokaista.

Omaa aikaakin taas löytyy,jee!!!



L+5+sissi 8+4

PAPU; älähän nyt, taitaa vaan olla huono päivä tänään :) *muksaus ja virnistys*

Mä voisin vaihtaa talon ja vaikka koiratkin, kunhan vaan saisin oman lapsen..tuntuu niin epävarmalta kaikki. Ja mä taidan olla se ainoa joka on huonolla onnella saanut talon jo pari kymppisenä - mieluummin olisin pitänyt vuokrakämpän ja isän, kun saanut tämän typerän talon. Joten älä huoli..sulla on lapset - se lienee se tärkein pointti - ei sillä maallisella ole niin väliä. Eikä silti, meilläkin laskujen jälkeen mussutetaan kaurapuuroa ja mietitään onko mihinkään varaa...kun ei noilla meidän töillä niin järin paljoa tienaa. Ei muuta kun pää pystyyn ja menoksi - kyllä se siitä!!



ÄIPPÄ; en mä voi koiraa noin kouluttaa, en mä saa kättä heilumaan kun 16kiloa vetää nelivedolla hihna soiden - käsi on suorassa ja pysyy, tai koukussa, mutta heilumaan sitä ei saa :)

Kokeilin senkin, että juoksutin hinaavan koiran niin väsyksiin ettei se jaksanut vetää - silloin kehuin ja palkkasin ihan hulluna, ei se sitä enää seuraavana päivänä muistanu. Enkä kyllä ala vetää 23kilometrin kickbike-lenkkejä koiran kanssa ihan joka päivä...ja sillon oli kyllä viileetä - joskus alkukeväästä. Muita hyviä ideoita??



Uuh, mulla on tänää eka työpäivä yli viikkoo, saikku loppu ja työ alko het aamusta puol viis. Oli uus paikka ja sen puoleen TOSI huonosti nukuttu yö takana, nyt särkee päätä ja ottaa kupoliin, puolilta päivin täytyy mennä takas...onneks ei tarvi illaks mennä enää. Mä en ymmärrä tiloja joilla lypsetään lehmät kolmesti päivässä - mut ei kai mun tarvikaan ymmärtää.



Eilen siis kerroin äitmuorille raskaudesta, ja se oli ihan täpinässä :) hyvä niin. Tänään mies vei kotiinsa aamulla kortin jossa oli vauva-runo..iloisia olivat kuulema sielläkin olleet. Mies vaan vähän myhäillen puhelimessa kertoili, täytyy illalla tentata mitä sanoivat. Vähän hirvittää kun aikovat kertoa myös " isomummulle" ja sen jälkeen siitä tietääkin sitten KAIKKI, turha enää salata mitään sen jälkeen...että toivottavasti kaikki menee hyvin..tai, eihän mun tarvi kertoa huonosti käymisestäkään kun vanhuksille, eiköhän se puskaradio kerro nekin uutiset eteenpäin jos aihetta on.

No, nyt on kuitenkin hyvä mieli kun ei tarvi mitään enää salailla - paitsi kavereilta vielä hetken aikaa.



Huh, olipas pitkä teksti...nyt täytyy mennä kattomaan ehtiikö tehdä ruokaa vai pitääkö nassuttaa eilistä ennen töihin paluuta. HIP, palailen iltasella.



Tappert 10+2

Papu: * lähettelee täältä lohtuhaleja * Lohduttaudu Papu vaikka sillä, että harva meistä niitä taloja ja isoja asuntoja pelkällä käteisellä ostelee. Eiköhän suurin osa meistä kuitenkin ole pankin talutusnuorassa kiinni isoine velkoineen. Jotkut elävät pienemmässä asunnossa, joka vuokralla tai omistukämpässä, mutta eipä ole suuria velkataakkoja. Itse olen kiitollinen joka päivä siitä, että taloudellinen tilanteemme on ollut ¿suotuisa¿, vaikkakin kovan työn niiden eteen on joutunut tekemään, mutta esim. meidän puutteena on ollut juuri se, että lasta olemme kovasti toivoneet, ja saldona on vain 2 km:a. Eli kun toiselta kantilta on hyvin, niin toiselta kantilta taas huonosti. Aina voi lohduttautua sillä, että jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana¿kenelläkään ei varmaan kuitenkaan sitä ¿täydellistä¿ elämää ole.

En tiedä helpottiko tämä yhtään oloasi, mutta se ainakin oli siis tarkoitus. Perusjutut teillä on kunnossa ja niin kun sanoit lähimmäisen rakkaus ja lapset ja kunhan toimeen kuitenkin tulee jotenkin. Toivon, että mielesi sieltä piristyy. Ei meidän kaikkien tarvitse olla samanlaisia tai ajatella samalla tavalla ja silti mahdutaan kaikki samaan pinoon. Eiks vaan? =) P.S. En mäkään ole koiraihminen, eikä se tee minusta yhtään sen huonompaa ihmistä. ;-)



Titi75 ja pikku-kirmu 9+4

Suurkiitos teille! :) Kyllä se mieli siitä koheni, kun luin teidän juttuja ja ajattelin just tota, että toinen asia paremmin ja toinen huonommin. Onhan meillä ihanat lapset ja tosi hyvät työpaikat, vaikkakin mulla varmaan se loppuu siihen äitiysloman alkuun, mutta kuitenkin. Joskus sitä muuten tuntee itsensä vaan niin kauheen turhaks. Siis en tiedä onko teillä, joilla on isoja lapsia jo entuudestaan, mutta kun kuopus aloitti eilen eskarin niin mä haikeana sieltä lähdin ja tänään ehdotin, että mitä jos äiskä jäis sinne seuraks iiiihan koko päiväks niin neiti otti otti mua kädestä kiinni ja katsoi silmiin ja sanoi: " Kyllä mä äiti olen jo niin iso, että mä täällä pärjään ihan ilman sua. Että mene sinä nyt sinne kotiin niin minä jään tänne." Kun nousin seisomaan niin hän vielä varmuuden vuoksi asetti kämmenet mun pakaroille ja työnsi mut pois sanoen: " Heheiiii äiti!" :D On se kyllä niin maan mainio lapsi, sekin. :)

Mut oon mä huomannut, että nää mielialat vaihtelee muutenkin aikalailla paljon. Ei aina meinaa muistaa, että miks oikein äksyilytyttääkään.. Mut onneks voi aina syyttää hormooneja! :D

Joku niistä unista muuten kirjotti.. Mulla on kans ollu ihan hurjasti unia nyt viimesten viikkojen aikana ja tosiaan jo aikast hurjan hävyttömiä pornouniakin, että millon on kenenkin kanssa ja kyytiä on siis saatu unissa niin paljon, että aamulla sitä miettii, että onko ne unetkin pettämistä, kun vieraissa on käyty.. :D Mut tosiaan välillä on sit ihan sairaita pelkotiloja herätessä, kun painajaiset on ollu sitä luokkaa.. Kauheeta. Mitä ne hormoonit oikein teettääkään!? :(

Noh, mut ehkä mä jätän taas palstatilaa vähän muillekin tähän väliin ja jatkan taas, jos ja kun jaksan. Kiitos vielä kerran. Taidan lähteä nauttimaan ulkoilmasta, kun kerran näin ilahduin. :)



Papu 9+4 edelleen..

Aamulla neuvolassa. Olipa ihana ja helpottava kuulla ne :) Kovasti löi sydän ja minä itku silmässä kännykällä sen nauhoitin ;)

Että tässäpä lyhyesti tämän päivän kuulumiset.

Ninnukka1 rv 12

minäkin kykenen taas tänne ilmoittautumaan.... loma meni pääasiassa kotisohvalla maatessa. pahoinvointi oli niin pahaa. 9 kg ehti sinä aikana painokin pudota.



eilen alkoi työt, ja olo on yllättävänkin kohtuullinen. väsyttää kyllä hurjasti.



yritän jossain vaiheessa lueskella teidän ahkerien kirjoituksia ja osallistua gallupeihin.



rv 11+0

Papu: Mä asuisin kyllä mielummin tällä hetkellä vuokralla... Välillä tuntuu, että se olisi paljon helpompaa. Ei tarvitisisi miettiä lainan lyhennyksiä ja yhtiövastikkeita ja kerran kuukaudessa itkeä niiden takia!

Tappert: Sä kirjoitit ihan samanlaisesti, ku mä oon sanonut monelle mun ystävälle... Siis isästäsi! Oon aina saanut kuulla siitä kuinka helppoa mulla on kun mulla on rahaa... No kaikesta olisin tosiaan valmis luopumaan, jos vaan saisin isän takaisin!

Mulla on noit unet liittynyt nyt viimeaikoina just isään. Siis mun isän kuolemasta on kyllä jo 15v aikaa! Mutta miten ne unet voi olla niin toden tuntuisia! Se on todella ahdistavaa herätä keskellä yötä niihin uniin!



Eipäs täällä muuten mitään ihmeellistä, esikoiselta on alkanut tulemaan päivittäin uusia sanoja... Äiti siinä sitten porua vääntää jokaisesta sanasta, kun tuntuu niin ihanalta!



Np-ultrakin olisi jo ensi maanantaina... tuntuu, että päivät matelee!



Jaahas, mä meen nyt jatkaan töitäni, palailen jos tulee jotain asiaa vielä =)



mammma rv 11+0

Eli sellaisia uutisia täältä. JO kun oikeasti luulin että voin hengähtää kun viikot 11+1 eikä tippaakaan ole edes tuhruttanut tässä raskaudessa.....



Eilen tosiaan iltapäivällä tunsin kuinka jotain lämmintä valahti housuihin ja kyllähän sen heti tietää että verta se on :-( Kauhea paniikki siitä iski päälle ja soittelin heti äitipolille yms. Minnekään ne eivät täällä Treella ota vaikka vuotaisi hurjastikin, eli ensiavun /päivystyksen kauttta pitää saada lähete ja siitä sitten naistentautien polille tai äitipolille vasta. (rv 20 jälkeen äitipolille) MOlemmissa paikoissa kätilöt sanoivat vaan että älä itke, on varmaan ihan vaaratonta kun olet jo noinkin pitkällä, puhuivat jostain istukan kiinnittymisestä tms.



En kyennyt jäämään kotiin odottelemaan tilanteen kehittymistä vaan sain ajan yksityiselle gynelle puolen tunnin päähän. SIellä ultrattiin ja kaikki oli ok.Ei löytänyt vuodolle syytä ja se olikin jo loppumassa, eli oli sellainen kertahulaus (pikkuhousunsuojaan) ja sitten vain vähän kuivunutta ruskeaa perään. Vauva vastasi viikkoja , lääkäri ultrasi yli 30minuuttia, katsoi niskapoimut ja laskettiin jopa VARPAAT . Kaikki näytti olevan oikein hyvin ja vauva milliä vajaa 4cm. Sanoi että kohdusta vuoto tuli ja yleensä tuollainen tumma hulaus tulee istukasta. Epäili nimenomaan sitä että istukan kiinnittymisestä johtui vuoto. Antoi kuitenkin loppuviikon sairaslomaa ja sanoi että vuorokauden sisään todennäköisimmin vuoto runsastuu tai loppuu. Ainakin nyt tuntuu siltä että se oli siinä. Mitään ei ole enää tullut enää, onneksi!! Arvatkaa vaan mikä oli fiilis. Mietin että ei voi olla totta, TAAS meille käy näin.... Esikoista odottaessa oli 3 eri kertaakin vuotoa, mutta sellaista kuivuneen veren oloista pientä tuhrua vain, ei tuollaista lorausta. Mutta kaikki peukut on pystyssä että se tosiaan oli siinä ja mitään ei enää tule. Eiköhän se niin ole kuten se gynekin sanoi että pian kyllä tiedetään mihin suuntaan tilanne on kehittymässä. Mun mielenterveys ei kyllä kestä noita vuotoja raskausaikana, se on jotain järkyttävää.....



ja kun tässä on oltu nyt 4päivää jo 39 asteen kuumeessa ja räkätaudissa niin fiilikset on aika matalat. Tänään ei tule edes ääntä enää yhtään ja tekee kyllä mieli vain itkeä kun lapsi tuossa kipeänä riehuu enkä pysty edes puhumaan kun ääni on pois..... yöt tullut valvottua yskien ja niistäen. Kivaa. Kohta onneksi varamummu tulee hakemaan lapsen hetkeksi leikkimään luokseen niin vois oikeastikin levätä.



11+1

..mutta aika ikävän penisiliinikuurin kyllä määräsi raskaanaolevalle:

ei saa syödä kahteen tuntiin ennen ja jälkeen pillerin oton!!!! Ja lääke pitää ottaa kaks kertaa päivässä.. " Kuolemaa" olen täällä sitten tehnyt 8 tuntia päivässä kun vatsa tyhjä ja oksettaa hirvittävästi, mutta on oltava oksentamatta ettei lääke tule pois.



Onneksi kurkkukipu on alkanut häipyä vaikka yskä on edelleen yhtä kova kuin aikaisemmin.



Täälläkin vatsahaavaa tehdään joka kuukausi kun laskut pitää maksaa ja rahat ei meinaa millään riittää. Pahempaa on vielä tiedossa kun mies aloitti tänään 3 vuoden opiskelut ja hänen tulonsa tippuivat 450 euroon kuussa ( opintotuki 250+laina 300- verot ) että ei paljoa naurata. Olimme ihan varmoja että mies saisi kuntoutustukea opiskeluun kun lääkärien painostuksesta ja tietysti myös oman hyvin vointinsa takia on pakotettu vaihtamaan alaa, mutta ei niin ei! Omaa syytänsä kuulemma kun on nykyisen alan aikoinaan valinnut. Olisi muka jotenkin pitänyt silloin alle parikymppisenä osata ennustaa että se ei hänen terveydelleen sovi. Jos olisi ollut jokin selkeä vamma kuten liikuntakyvyn menetys niin silloin olisi tukea tippunut. Paha astma ja 2/3 vuodesta sairaslomalla jo useamman vuoden ajan ei riitä.



Joka tapauksessa on jotenkin sinniteltävä sillä tämä koulu on juuri sitä alaa, mitä hän on haaveillutkin haluavansa tehdä. Ja lisäksi sinne oli todella vaikea päästä joten missään nimessä ei rahan takia kannata luovuttaa!!



Tulipas taas omaa napaa, mutta kummasti helpottaa oloa kun saa vähän " purkautua" : )



pirriäinen ja rv 11+3

Sateisessa säässä alkoi tämä päivä. Ja nyt ihan ukkostaa. Tämä on tervetullutta vaihtelua helteeseen!

Sin-na; Onpa mukavaa kuulla etten ole ainut " taikauskoinen" . Jotenkin tosiaan tämä kolmas raskaus jännittää eri lailla kuin kaksi ekaa. Juuri epäilee, ettei voi olla niin onnellinen, että saisi vielä kolmannenkin terveen lapsen. Synnytyskin minua on jo nyt alkanut jännittää. Siis itse se synnytystapahtuma ei jännitä. Sitä kipua en pelkää, vaan sitä, että ehdinkö sairaalaan ajoissa! Esikoinen syntyi 6 tunnissa, mikä on ensisynnytykseksi nopea. Kuopus oli maailmassa 2 tunnin kuluttua ensioireesta. Asumme tunnin ajomatkan päässä synnytysairaalasta. Viimeksi soitimme heti vanhempani katsomaan esikoista, ja lähdimme heti matkaan. Kun pääsimme sairaalaan sain heti alkaa ponnistaa. vauva oli maailmassa 20minuutin kuluttua sairaalaan saapumisesta! Nyt mies vaihtanut työpaikkaa,josta kotiin kestää ajaa 45min! jos siis lähtee syntymään työpäivän aikana, niin ennekun mies on kotona on jo kulunut 45min-60min! ja sit vielä se tunnin matka sairaalaan. Mua ihan oikeesti pelottaa toi ehtiminen.



Onko kohtalotovereita tässä asiassa? Pelottaako synnytys?



Caius rv 11+1

Eilen en jaksanut konetta avata, kun päivä meni oksennellessa ja tänäänkin on aika kurja olo, Tänään on sairasloman viimeinen päivä ja ajattelin huomenna mennä kokeilemaan töissä oloa, viime viikolla oli kuitenkin jo muutama ok päivä. Huomenna olis sitten ultrakin, vihdoin ja viimein näkee, että kuka se mut saa niin pahoinvoivaksi :).



Papu: Et ole ainut köyhä, mekin asutaan vuokra kolmiossa ja ainainen huolenaihe on laskujen maksu. Ollaan silti onnellinen perhe, ei se raha tee onnelliseksi. Mulla ei ole edes vakipaikkaa töissä, joten jännään, että loppuuko työt syyskuussa ja saanko töitä muualta.



möhkis rv 9+6

TIIARIIKKA(ko se olit): Kuopio ei tarjoa ikävä kyllä kuin yhden ultran, joka tehdään n. rv 12, eli katsotaan mm. niskapoimu.



TAPPERT: Ymmärsin jostakin tekstistä, että sulla on koiran kanssa vetämisongelmaa? Lueskelen kyllä välillä niin hyppien, että saatan ymmärtää väärinkin. Paras keino on seuraava, mutta sen oppiminen vie aikaa pari viikkoa-kuukauden, ja hermot... Mutta näin opetettiin kurssilla ja näin meidän haukku sen myös oppi.



Eli aina kun koira vetää, pysähdyt. Kun koira pysähtyy (lopettaa vetämisen ja ihmettelee miksi pysähdyit), kehut. Lähdet liikkeelle, jos koira (tai siis kun) koira vetää, jälleen pysähdyt jne. Mitään käskyä ei tarvita. Koira oppii, ettei eteen päin voi päästä vetämällä. Pidä remmi riittävän lyhyellä, ei fleksiä! Lenkit etenee hitaasti, tiedän sen, ainakin ekoina päivinä. Meillä oppiminen hidastui, kun mies lenkkeillessään salli koiran vetämisen (kun ei nyt kuitenkaan pilli tiukalla kuitenkaan vedä) ja minä en. Talvella käytän ihan tavallisia valjaita koiralla, ja jostakin syystä koira ei vedä niissä koskaan edes minkään hajun perässä, vaikkei ne olekaan vedonestovaljaat.



ASUMISESTA: Vuokrakolmiossa asutaan ja ihan tyytyväisiä ollaan. Omaa asuntoa toki koko ajan katsellaan, jos sopivan hintainen löytyisi.



(.) Hiottaa, oksennan joko aamulla tai illalla, vapisen vaikka olisin syönytkin. Paha olo, varsinkin iltaisin. Kyllä tää viim. 6 viikon kuluttua loppuu, ehkä.



rimma 10+6

Eli, sen vetämättömyyden oppiminen on hidasta! Ja ärsyttävää. Siis sen, että ei vedä. Mikä tahansa koira oppii sen mutta joskus kyllä syösittelen vedonestovaljaita (iso koira ja pieni taluttaja, tai liukas talvikeli)



Perusjuttuja:



Ensin, opeta koiralle kontaktissa oleminen. Houkuttele äänellä, makupalalla, hypi, pompi jne. Koira saa tässä vaiheessa vaikka hyppiä päälle. Kunhan se vaan iloisesti seuraa sinua ja on mielenkiinnolla mukana. Myöhemmin kontaktin ottamiseen riittää koiran nimen sanominen tai käsky, vaikkapa " katso" .



Ihan ensin pitäisi saada opetettua koiralle liikerata, sitten liittää vasta käsky ja vasta sitten voi käskyttää pelkällä sanalla. Eli, esim. istuminen. Koira haetaan kontaktiin niin, että se katsoo sinua (kutsu, ääni + makupala). Kun koira seisoo lähelläsi, vie nami kirsun yli mutta älä anna namia koiralle. Yleensä koira peruuttaa ja istahtaa. Silloin heti kunnon kehu ja palkaksi nami (huom. myös kehu on palkka). Tässä vaiheessa ei vielä käskyä, pelkkä käden liike kirsun yli. Tämä kannattaa opettaa koiralle vaikka se osaisikin kuinka hyvin tahansa jo istua pelkästä käskystä. Kun tätä liikerataa on opetettu tarpeeksi kauan (sanoisinko useita kymmeniä toistoja), liitetään mukaan istu-käsky juuri ennen käden liikettä, eli koira vielä ohjataan istumaan. Käsimerkin pituutta voi pikkuhiljaa lyhentää. Kun on taas näin treenattu tarpeeksi pitkään (vaikkapa muutama päivä) kokeillaan pelkällä käskyllä. Huom! Yksi käsky riittää, sitä ei jäädä jankkaamaan. Jos ei istu, avitetaan vielä ohjaamalla käden liikkeellä+ käskyllä. Käskettäessä koiran pitää olla aina kuulolla, eli katsoa ohjaajaansa.



Makupaloja kannattaa vaihdella ja niiden on oltava tosi hyviä (ei esim. kuivamuonaa). Em. ohjeet pätevät myös maahan menoon. Koiran ensin istuu tai seisoo, makupala etujalkojen jäliin ja ennemmin tai myöhemmin koira menee maahan, sitten kehu + nami. Sitten myöhemmin käsky jne jne.



Huvitti, kun eräs ystäväni epätoivoisesti yritti saada koiraansa makaamaan ja soitti mulle ettei onnistu, viikko ollaan yritetty. Kävin kylässä ja koira oppi 2 minuutissa! Vähänkö mua nauratti, että eihän tää ollu ees vaikeeta (koirat osaa olla vieraskoreita). Himpun verran hartioista painoin (mitä ei kyllä suositella, ei esim. istumaan opetettaessa saa painaa pyllystä, on fyysinen pakote, jota yleensä koira pyrkii haraamaan vastaan).



Äänen käyttö on tärkeää! Innostunut kimakka ääni aina onnistuessa. Jos liike ei onnistu, älä sano ei, vaan jätä suoritus huomioimatta ja yritä uudelleen. Helpota tehtävää, jos ei onnistu.



Kääk, mähän voisin pitää luennon tästä! Voi kun voisin olla paikan päällä katsomassa ja auttamassa. Luoksetulokin onnistuu jos on oikeet ainekset. Mutta jos keskityt aluksi vaikka vetämättömyyteen, ohjattuun istumiseen ja maahan menemiseen. Siinä rakentuu myös sinun ja koiran välinen suhde.



Tuire Kaimiolla on tosi hyvä kirja joka kannattaisi jokaisen koiran omistajan lukea. Olikohan nimi Pennun kasvatus?

Kiitos teillekin! :)

Joskus sitä vaan tuntuu, että on ainoa lajiaan.. Siis kun mun sellaset tosiystävät, joiden kanssa voi puhua kaikesta on laskettavissa yhden käden sormilla ja sittenkin jää vielä sormia niin tuntuu joskus TODELLA yksinäiseltä.

Välillä tuntuu myös siltä, ettei kukaan arvosta mua, meidän perhettä, edes meidän lapsia. Se satuttaa. Kuten esim. mun vanhemmat eivät pahemmin lapsenlapsistaan välitä ja kaksi kertaa ovat esikoisen ottaneet omasta tahdostaan luokseen. (jos en väärin muista ja lapsi on nyt 9v.)

Että te, joilla on tukiverkostoa ympärillänne alkaen vanhemmat, ehkä jopa isovanhemmat, appivanhemmat ja laaja tai edes pieni, mutta paras ystäväpiiri, olkaa todella onnellisia ja muistakaa osata arvostaa sitä, että teillä on ympärillä ihmisiä, jotka todella välittävät ja auttavat ja heiltä voi sitä apua aina pyytää. :)

Mä olen varmastikin muille ihmisille se, jolta pyydetään apua, mutta kun mä pyydän niin saan sontaa käteen. Ja kyse ei ole siitä, ettenkö mä osaisi pyytää. On mulla luonteenpiirteenä sekin paha, että mä sitten sanon suoraan mitä ajattelen ja toisille se on liikaa. Että ei ihme, jos ystävät kaikkoaa tai en niitä edes koskaan saa, kun en teeskentele. :D

Mutta jos joku haluaa kirjotella jotain privana niin mulle voi laittaa postia tulee osoitteeseen mammahoo@hotmail.com (saakohan täällä julkasta osotetta näin..? noh, meni jo!)

Päivänjatkoja taasen kaikille. Ehkä illalla vielä palaan riivaamaan teitä. ;)

Ja niin, jos joku mun vointeja ihmettelee, kun en niistä kirjoita niin ne on ihan ok. Rinnat kipeet, masua nippailee joka kolmas päivä, oksennan pari kertaa päivässä, söin tai en syöny ja niin, väsy on edelleen. :)

Joku kyseli jotain muutakin, mutta en muista enää mitä. Siihen piti vastata. Noh, josko sitten iltasella..

Ai, mut siitä kertomisesta lapsille. Me kerrottiin kyllä jo heti alussa, kert kuopus on kovasti odottanut sisarusta ja ihmetteli tosiaan miksi äiti aina vaan oksentaa.. Noh, esikoiselle kerrottiin myös omalla ajallaan ja hän oli ihan innoissaan. Keskimmäinen ei ole tainnut vieläkään tajuta koko asiaa, kun ei taida edes käsittää mikä vauva on. Totesi vain " aijaa" ja sen jälkeen ei ole asiasta puhunut. Mutta lapset sai meidän päähän ajettua ajatuksen, että meille tulee poika. Nyt kaikki toivovat kovasti poikaa, joten ei auta muu, kuin odottaa. Isukkikin osti jo pienet siniset tossut ja mä nauroin, että uskalsi sitten ostaa ne siniset.. :D



Papupoika 9+4

Heippa kaikille Maalismasuille! Viime viikko meni työmatkalla, joka meni miten meni... Ihan ei keskittyminen ollut kohdallaan ja stressasin aika lailla syömisistä, yritin muistaa mitä saa syödä ja mitä ei mutta silti taisin muutaman kerran syödä " kiellettyjä aineita" ... no toivottavasti niissä ei ollut pöpöjä.



Huomenna on ensimmäinen neuvola, mutta jotenkin en jaksa olla innostunut koska siellä ei saa varmuutta siihen, onko masussa mitään elämää. Eli edelleen pitää vaan elää toivossa. Mitään mahanalkuakaan mulla ei ole, päinvastoin olen laihtunut muutaman kilon, joten mitään merkkiä raskaudesta ei ole paitsi kipeät rinnat!



Viikonloppuna oli aika huono olo, päätä särki kolme päivää putkeen ja mökillä jouduin juoksemaan puskaan oksentamaan, tuli niin äkillisesti se kuvotus. Ja tämä savuinen ja kuuma ilma ei ainakaan helpottanut oloa, toivon niin kovasti sadetta ja viileempää ilmaa, ei jaksa kun on koko ajan hiki!



Rohkaisevaa kuulla, että se vuoto ei aina välttämättä ole merkki keskenmenosta. Ja onnea teille kaikille, jotka olette jo olleet ultrassa ja saaneet varmuuden tähän epätietoisuuteen! :) Toivotaan kaikille hyviä uutisia jatkossa.



Despelote (ehkä ne raskausviikotkin huomenna selviää, luulisin että vkolla 9 menossa nyt...)