Mitä kieltä olette tarvinneet kaikkein vähiten?

Oon lukenut koulussa englantia, ruotsia, espanjaa, saksaa, kreikkaa ja venäjää.

Käytän päivittäin suomen lisäksi ruotsia ja englantia. Matkustaessa espanjaa jonkin verran muita en ole opiskelujen jälkeen tarvinnut mihinkään.

Saksa, ruotsi ja ranska.

Ruotsi täällä itärajalla, samalla vaivalla olisi voinut opiskella pakko venäjän, sitä täällä tarvitsisi vaikka päivittäin. Mutta hei, olen opiskellut virkamies ruotsin, enkä enää osaa kuin suunnilleen esitellä itseni ja laskea sataan, oliko järkevää?

Kielistä, mitä olen käyttänyt.

Ruotsia en ole tarvinnut käytännössä. Ruotsalaiset puhuvat heti englantia.

Sen sijaan olen tarvinnut: englantia yleiskielenä.

Saksaa Saksassa ja Puolassa, Virossa, Tšekissä, Unkarissa.

Venäjää Venäjällä, Virossa, Latviassa ja yllättäen Kreikassa.

Ranskaa Ranskassa.

Hollantia.

Arabiaa Lähi-Idässä.

Ranskaa. Pitkän kielen lukeminen ei ole antanut muuta kuin turistikielitaidon.

Saksaa. En ole käynyt saksankielisissä maissa, enkä ole ollut tekemisissä saksankielisten kanssa. Monta vuotta pakko-opiskelin sitä aivan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ranskaa. Pitkän kielen lukeminen ei ole antanut muuta kuin turistikielitaidon.

Tiedän. Mun vanhemmat, jostain omituisesta syystä, innostuivat opiskelemaan ranskaa. 6 v sitä opiskeltuaan he totesivat ettei siitä tule lasta, eikä paskaa. Kun ei vaan aukea, eikä kieli taivu.

Ruotsi. Yritin kyllä Tukholmassa käydessä puhua ruotsia mutta he ei ymmärtäneet, joten vaihdoin englantiin.

Jännää, että ette ole tarvinneet ruotsia. Itse joudun aina joskus tilanteisiin, joissa on ruotsinkielisiä suomalaisia, ja niissä tilanteissa pitää puhua ruotsia. ap

Nykymaailma menee, ja saa mennä sellaiseksi että pitää osata yhtä tai kahta kieltä. Toinen niistä on yhteiseksi sovittu.

Käytän päivittäin suomea, ruotsia ja englantia. Italiaa en ole ikinä tarvinnut ja taito onkin kadonnut.

Ruotsin kieltä en ole tarvinnut kertaakaan yo-kirjoitusten jälkeen.

Elämässäni oli myös n. 5 vuoden pituinen aika, jolloin en tarvinnut myöskään suomea.

Englannin kieltä sitäkin enemmän ja se on perheemme toinen kotikieli.

Kaksikieliset teinini tuskailevat nyt Suomessa asuessamme ruotsin kielen kanssa. Motivaatiota ei oikein ole.

Olen heitä tsempannut, koska ei siitä eroonkaan heti pääse, mutta ymmärrän heitä.

Miksi maassa, jossa puhutaan häviävän pientä kieltä, pitäisi opetella vielä toinen samanmoinen.

Kaikkia kieliä olisin tarvinnut. Puhun englantia työkielenä, ruotsi ja saksa on small talk -asteella. Ranska, espanja ja venäjä on alkeistasolla. Ymmärrän jotenkin kirjoitettuna, mutta puhumisesta ei tule mitään. Kaikkia näitä kieliä olisin tarvinnut. Harmittaa, kun ei osaa kunnolla.