Tämä eriarvoisuus on todella huolestuttavaa.
Kaikesta on leikattu viimeiset 30 vuotta. Varakkaat paikkailevat puutetta ostamalla itselleen palveluja ja hoitoja. Kouluissa esim. Ostetaan lapsille kaikki maailman kursseja oppimiseen.
Tavallinen/köyhä ihminen jää nykyään nuolemaan näppejään varsinkin Helsingissä. Pätkätöitä, uupumusta, palkasta ei jää mitään käteen vuokran jälkeen, oma asuntoa ei ole varaa ostaa.
Hoitoa ei julkkiselta saa.
Miksi Helsingissä halutaan murentaa tavalliset ihmiset suosimalla raakaa ka pitalismia? Jossa vain se jolla on eniten raha pärjää?
Kommentit (35)
Lapsuudessani Yleisradiosta tuli Urheiluruutu. Nyt Ylestä on tullut Uhreiluruutu. 80-luvulla kilpailtiin, kuka heittää keihästä pisimmälle. Uhreiluruudussa kilpaillaan, kuka heittää keihästä kaikkein lyhimmälle. Sen jälkeen etsitään syyllinen. Syyllinen on aina joku muu.
Oikeaa eriarvoisuutta on se, että yhdet maksaa ja toiset loisii.
Viivi Jyväskylän maalaiskunnasta tajusi, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.
Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Viivi Jyväskylän maalaiskunnasta tajusi, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville.
Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Viivillä on paha mieli, kun esim työpaikka ei olekaan syntymäoikeus vaan siitä pitääkin kilpailla sadan muunkin Viivin kanssa. Äitihän oli sanonut Viivin olevan universumin kiintotähti. Se johtanut harhaiseen itsekuvaan, jossa Viivi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. (Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.)
Kaamein seuraus on, että valkoinen mies pärjää tulevaisuudessakin. Valkoinen eurooppalais-amerikkalainen mies on ainoa, joka ei saa kiintiöpaikkaa, pian ei myöskään helposti puheenvuoroa. Hän on siis ainoa, jonka on pakko pärjätä pelkällä työnteollaan. Ja se hyvyys ei ole kiinni sukupuolesta tai pigmentistä. Koska valkoisella miehellä ei ole minkäänlaisia intersektionaalisia apupyöriä, sen on pakko kilpailla vain työllään.
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kaventunut, ei lisääntynyt.
Ainakin Ylen esittelemillä köyhillä näyttää olevat kaikki vitkuttimet, tatuoinnit ja lemmikit. Ja pesukone pitää aina saada ostettua uutena, sitä muistetaan aina parkua. Taitavat kaikki olla aina kasvissyöjiäkin ja sukupuoli tarkoin määrittelemätön.
Kummallista miten näihin köyhyysesittelyihin ei kuitenkaan yhdistetä minimalismia, kierrätyskulttuuria, kommuuniasumista, nappinaapureita, kaikkia uusyhteisöllisiä viritelmiä mitä on koetettu rakentaa. Aina ollaan ypöyksin kaameassa ahdingossa, vuokra hipoo taivaita, raapimassa viimeistä lanttia jostain.
Kuin jokin tehdas tuottaisi näitä jossain. Niin paljon toisiaan nämä stoorit muistuttavat. Elämä rakennetaan sellaiseksi että saataisiin itkeä siitä Yleen ja Voimaan. Kapitalismin sorto ei tunnu näillä hellittävän koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee että raha tulee rahan luo. Varakkaiden on helppoa ja vaivatonta tienata lisää lukuisilla sijoitusasunnoilla ja vastaavilla. Köyhä ei saa itselleen edes sitä asuntoa ostettua, vaan joutuu uhraamaan suuren osan tuloistaan vuokriin.
Kyllä se sijoitusasuntomarkkina on aika heikko tulonhankkimiskeino. Parhaillaankin tuotto on ehkä pari prosenttia vuodessa ja sitoo satoja tuhansia euroja. Moni vuokraa käytännössä nollakatteella toivoen asunnon arvonnousun tekevän asiasta jossain vaiheessa kannattavaa.
Itse en tykkää tästä oikeiston raadollisuudesta, että jokainen on oman onnensa seppä ja vain yrittämällä ja onnistumalla voi selvitä. Sivistyneessä yhteiskunnassa tarvitaan solidaarisuutta ja yhteistyötä. Ei oo kapitalismi paras ratkaisu, mutta sieltä voidaan ottaa parhaat palat käyttöön.
Iso osa köyhistä ei ole valmiita tekemään mitään tilanteensa muuttamiseksi. Minä työskentelin nuorena pari vuotta myyjänä itseni elättämiseksi ja kesälomat pidin keväällä ja käytin ne pääsykokeisiin pänttäämiseen. Pääsin opiskelemaan hyväpalkkaista ja hyvin työllistävää alaa yliopistoon. Nostin opintolainaa ja työskentelin välillä matalapalkkaisissa töissä, eli köyhä olin ennen opintoja ja niiden aikana. Opiskelu kuitenkin kannatti.
Tietenkään kaikkien ei ole mahdollista tehdä töitä oman elintason eteen, jos on esim. työkyvytön ja sen ymmärrän. Monella kuitenkin varmasti olisi. Ja Helsingissä ei ole köyhän tai työttömän mikään pakko asua, töitä ja opiskelupaikkoja on muissakin kaupungeissa, joissa asuminen on edullisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kaventunut, ei lisääntynyt.
Ainakin Ylen esittelemillä köyhillä näyttää olevat kaikki vitkuttimet, tatuoinnit ja lemmikit. Ja pesukone pitää aina saada ostettua uutena, sitä muistetaan aina parkua. Taitavat kaikki olla aina kasvissyöjiäkin ja sukupuoli tarkoin määrittelemätön.
Kummallista miten näihin köyhyysesittelyihin ei kuitenkaan yhdistetä minimalismia, kierrätyskulttuuria, kommuuniasumista, nappinaapureita, kaikkia uusyhteisöllisiä viritelmiä mitä on koetettu rakentaa. Aina ollaan ypöyksin kaameassa ahdingossa, vuokra hipoo taivaita, raapimassa viimeistä lanttia jostain.
Kuin jokin tehdas tuottaisi näitä jossain. Niin paljon toisiaan nämä stoorit muistuttavat. Elämä rakennetaan sellaiseksi että saataisiin itkeä siitä Yleen ja Voimaan. Kapitalismin sorto ei tunnu näillä hellittävän koskaan.
Kai nyt neropatti tajuat ettei käytettyä pesukonetta kannata ostaa. Se voi olla loppuun käytetty ja myyjä haluaa siitä vain eroon että säästyy kaatopaikalle kuljettamiselta ja siihen liittyviltä kustannuksilta. Sitten ostaja joutuu maksamaan pesukoneesta, kotiin kuljetuksesta ja kaatopaikalle viemisestä. Edes ilmaiseksi en ottaisi käytettyä pesukonetta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eriarvoisuus on kaventunut, ei lisääntynyt.
Ainakin Ylen esittelemillä köyhillä näyttää olevat kaikki vitkuttimet, tatuoinnit ja lemmikit. Ja pesukone pitää aina saada ostettua uutena, sitä muistetaan aina parkua. Taitavat kaikki olla aina kasvissyöjiäkin ja sukupuoli tarkoin määrittelemätön.
Kummallista miten näihin köyhyysesittelyihin ei kuitenkaan yhdistetä minimalismia, kierrätyskulttuuria, kommuuniasumista, nappinaapureita, kaikkia uusyhteisöllisiä viritelmiä mitä on koetettu rakentaa. Aina ollaan ypöyksin kaameassa ahdingossa, vuokra hipoo taivaita, raapimassa viimeistä lanttia jostain.
Kuin jokin tehdas tuottaisi näitä jossain. Niin paljon toisiaan nämä stoorit muistuttavat. Elämä rakennetaan sellaiseksi että saataisiin itkeä siitä Yleen ja Voimaan. Kapitalismin sorto ei tunnu näillä he
No, minä 90-luvun yksinhuoltaja äitinä otin vastaan kaksi rikkinäistä pesukonetta ja korjasin sen yhdeksi toimivaksi. Kympillä kierrätyskeskus haki loput romut pois.
Jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset!
Suomessa on todella pienet tuloerot verrattuna moniin muihin maihin ja elintaso parantunut kaikilla vuosikymmenien myötä. Maailmassa on aina pärjänneet ne, joilla on eniten rahaa. En ymmärrä miksi köyhien täytyy asua Helsingissä. Ei muissakaan maissa suurten kaupunkien keskustoissa ole kaikilla varaa asua. On omituista, että oletetaan, että joku muu kustantaa oman elintason. Niin ja ei mullakaan olis varaa Hesassa asua.
Jos yhtään helpottaa niin nyt kun tuet on saatu ajettua alas niin seuraavana tuhotaan keskiluokka.
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.