Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?

Terapeutti varmasti hahmottaa että mies ei ole kovin taitava pitämään ja tunnistamaan rajoja. Ei terapian tarkoitus ole puida muita ihmisiä tunnistettavasti. Ymmärrän pahastumisesi.

Olen käyttänyt omaa terapiaani aikanaan todella paljon muista ihmisistä puhumiseen, myös kumppaneistani ja heidän eksistäänkin joskus maininnut, mutta en kyllä ymmärrä miten asiaa edistävää olisi puhua heistä nimillä ja kertoa heidän yksityisiä asioitaan tuolla tavalla terapeutille. Enhän edes voi tietää tunteeko terapeutti vaikka heitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti varmasti hahmottaa että mies ei ole kovin taitava pitämään ja tunnistamaan rajoja. Ei terapian tarkoitus ole puida muita ihmisiä tunnistettavasti. Ymmärrän pahastumisesi.

Ap on sylkenyt omat ahdistuksensa miehelleen ja käyttänyt tätä terapeuttina. Nyt kun mies voi huonosti pitäisi olla omat rajat. Just joo mitä sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen väliä, mitä terapeutille kertoo?

Terapeutti on vaitiolovelvollinen.

Tottahan terapaissa kaivetaan niitä asioita, jotka mielessä kaihertaa ja jotka ongelmia ovat.

Jokaisella miehellä on jotain vaikeita asiota naisten kanssa, sekä exän että nykyisen kumppanin  / vaimon kanssa.

Miehen on helpompi puhua niistä täysin oudolle ihmiselle, kuin jollekin tutulle tai kaverilleen,

Viimeiseksi hän syvimmistä ongelmistaan suoraan vaimolleen puhuu.

Ja tätä voi jokaine vaimo mielessään miettiä, miksi mies ei juuri hänelle puhu niistä syvimmistä jutuistaan.

Pistää miettimän, että millainen se kumppanuus  / aviosuhde loppujen lopuksi on.

Voi pistää miettimään myös sitä, mitä on itse tehnyt mahdollisesti väärin. Tai olisiko nainen itse voinut joissakin asioissa toimia toisin, kuin on toiminut.

Tämä on muuten saattaa olla aivan  totta.

Kaikkein viimeisimmäksimies haluaa näyttää heikkountensa ja avuttomuutensa omalle vaimolleen ja lapsillileen.

Miehet ovat edelleen perheessä osin oman lapsuuselämänsä kasvatteja, jotka ovat tottuneet siihen, että isä on aina vahva.

Isä ratkaisee onglelmat perheessä. Isä rakentaa mun kanssa legoilla, korjaa mun pyörän, vie mut harkkoihin olivatpa ne harkat sitten kitaransoittoa, jääkiekkoa, uintia, jalkapalloa tai mitä muuta tahansa.  Isä korjaa mökillä kaiken, isä tietää, isä osaa.

Näin monet pojat ovat pitkään kasvaneet eli siis ottaneet mallin omaan miehisyyteensä omasta isästään. Ja kodistaan.

Näin he myös olettavat, että myös omassa perheessä heidän on aina oltava se, joka kestää ja jaksaa ja osaa ja joka on rauhallinen ja asioiden selvittäjä, tapahtuipa mitä tahansa.

Toisin kuin moni edes käsittää, miehet salaavat perheeltään monia asioita. Jos töissä on raskasta eivät he sitä suoraan kerro.  Jos vaimo on nalkuttava toisinaan ja useinmiten vain ivaa ja haukkuu ja arvostelee miestään, mies ei nouse vaimoaan vastaan.  Hän useinmiten pakenee riitoja joko sinne  "kuuluisaan" autotalliin, tai salille tai lenkille, tai lähtee noin vain autolla ajelemaan, että mieli rauhoittuu.

Minä henkilökohtaisesti nostan hattua korkealle suomalaisille miehille.  He hakevat aina jotain muuta purkautmistietä omille vaikeuksilleen, kuin oma vaimo tai oma perhe, Ikävä kyllä niitäkin miehiä on, joilla on alhaisempi ärsytyskynnys. kestävyys nalkutukselle ja perheen vaikeuksille.  Tämä näkyy suomalaistn miesten kotiväkivalta tilastoissa.

Asiat eivät koskaan ole yksinkertaisia ja suoraviivaisia:Joskus aivan väärät kumppanit menevät yhteen vain pelkän hetken huuman takia ja lapsi tehdään. Ja niin edelleen.

Olkoonpa miten on, mutta perusjuttu on kuitenkin se, vielä näinäkin päivinä, että perheessä äiti ja se nainen, loppujen määrää kaiken perheen pääasiallisen elämän, sen aikataulut ja elämän järjestyksen,

Syitä siihen on monia mutta näin se vaan on.  Monelle nuorelle perheenisälle on aivan selvää että vaimo määrää perheen elämän kulun, koska niinhän äitikin aina teki kotona.

Tiedostava lukija käsittää heti mikä on kommentini ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta. 

Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani. 

Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.

Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta. 

No etunimistä ja ammateista ei selviä oikein mitään. Anna autonkuljettajia voisi olla 100 suomessa. Ehkä minua eniten häiritsee se, miten yksityiskohtaisesti hän kertoi minun asioistani nimellä, niin että me olemme tavanneet, ilman että itse saan osallistua keskusteluun ja päättää sitä mitä kerrotaan. En koe, että haluaisin enää ns. jakaa miehelleni syvimpiä ajatuksiani, koska nyt tiedän, että ne eivät jää vain meidän kahden välillemme. Olisi myös eri asia, jos kävisin itse terapiassa, saisin neuvoja omiin ongelmiini ja maksaisin siitä. Nyt tästä ei jää itselleni käteen kuin petetty fiilis ja luottamusongelmat. JA ymmärrän, että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuntuu silti pahalta, koska en olisi itse kertonut noita asioita kenellekään muulle.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Miehesi olisi voinut halutessaan puhua asioista hieman yleisemmin, eikä toistaa sanatarkasti esim keskustelujanne aiheista joiden hän on varmasti tiennyt olevan sinulle vaikeita jakaa ja tietää takuulla ettet itse kertoisi terapeutille niistä. Kyllä tuosta voi hyvin tulla sellainen olo että rajan yli on astuttu, olkoonkin että se kolmas henkilö jolle tieto meni on vaitiolovelvollinen. Silti sinä et itse saanut päättää nyt jaetaanko nuo asiat kolmannen osapuolen kanssa, päätös tehtiin sinulta kysymättä. Ja kyllä miehesi olisi pitänyt ymmärtää kotona terapiasessiota tehdessä että saatat vahingossa kuulla mistä he keskustelevat. Mies olisi voinut mennä vaikka autoonsa puhumaan, tai kysyä että sopiiko että poistut session ajaksi. Nuo salakuuntelusyytökset ovat katteettomia.

Valitettavasti siinä on aina riskinsä kun kertoo toiselle ihmiselle jotain jonka ei halua koskaan tulevan kenenkään muun tietoon. On olemassa harvinaisia ihmisiä jotka vaikenevat kuin muuri ja heihin todella voi luottaa. Sitten on ihmisiä jotka uskoutuvat sinunkin asioista jollekin toiselle luotetulle henkilölle, ja sitten on totaalisia hölösuita jotka kertovat koko kylälle, mutta heidät yleensä jo tiedetään. Oma neuvoni on että on asioita joista ei kannata avautua kenellekään vaan pitää omanan tietonaan. Miehesi ei mahdollisesti ole ihan niin lojaali kuin kuvittelit hänen olevan, tai hänellä on vaan huono arvostelukyky. Saattaa olla että mitään uusia salaisuuksia hänelle ei kannata uskoa enää. Ei sinun tarvitse miehelle sitä päätöstä suureen ääneen julistaa, pidä vaan tästä lähtien kipeämmät jutut omana tietonasi.

Tämä tiivisti nyt ajatukseni aiheeseen liittyen. Ehkä olisi sitten ollut parempi elää niin, etten tiedä mitä minusta puhutaan terapiassa. Tällä hetkellä se vain tuntuu siltä, että minua on loukattu ja minulle kipeitä asioita jaettu ilman lupaani eteenpäin. Jatkossa täytyy tosiaan miettiä kaksi kertaa mitä kerron miehelleni ja mitä en, sillä oletuksella että asiat menevät eteenpäin vasten tahtoani.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö ottamaan tähän sellaista näkökulmaa, että miehelläsi on ongelma ja hän ei ehkä voi henkisesti hirveän hyvin tällä hetkellä ja tarvitsee siksi terapiaa. Sinun kuuluu nyt tässä tilanteessa olla tukena ja ymmärtää miehesi avautuminen paranemisen ja terapiaprosessin kautta. Yksityisyyteesi kajoaminen ei ole nyt tässä tärkeintä vaan miehesi terapiaprosessi on tärkeä. Jos roolit olisivat toisin päin eli sinä olisit se terapiassa käyvä osapuoli niin miehesi pitäisi tukea sinua kaikin puolin, vaikka menisit kertomaan hänen menneisyydestään kaiken. Se menneisyys vaikuttaa ilmeisesti kuitenkin suhteenne nykyisyyteen kun mies koki tarpeelliseksi puhua siitä. Ymmärrän kyllä, että pahalta tuntuu, mutta yritä ymmärtää miestäsi tässä. Terapeutit ovat suurimmaksi osaksi kyllä ammattitaitoisia ja heidät on koulutettu pitämään huolta asiakkaidensa yksityisyydestä. Eli ei tarvitse pelätä sitä, että terapeutti ajattelisi "jotakin" sinusta tai menneisyytesi ihmisistä nyt, koska hän ei ajattele sinusta yhtään mitään jos pysyy terapeutin roolissaan.

Minulla on siis ollut yksi aikaisempi kumppani, joten ei ollut kyse jotenkin menneisyydestäni, vaan puhui asiasta koska pohti menneisyyttäni yleisesti. Minulle loukkaavat asiat olivat omia pelkojani ja ahdistuksiani. Mies on kärsinyt jo vuosia mt-ongelmista, joita olen itse kantanut harteillani vuosia ja yrittänyt tukea parhaani mukaan. Varmasti helpottaisi itseänikin käydä juttelemassa joistakin asioista, mutta en silti kokisi että olisi ok jakaa mieheni syvällä luottamuksella kertomia asioita terapeutille yksityiskohtaisesti. Voisin yleisellä tasolla varmastikin puhua, mutta ehkä en sitten ymmärrä terapiasta tarpeeksi jos on tarkoitus KAIKKI jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen väliä, mitä terapeutille kertoo?

Terapeutti on vaitiolovelvollinen.

Tottahan terapaissa kaivetaan niitä asioita, jotka mielessä kaihertaa ja jotka ongelmia ovat.

Jokaisella miehellä on jotain vaikeita asiota naisten kanssa, sekä exän että nykyisen kumppanin  / vaimon kanssa.

Miehen on helpompi puhua niistä täysin oudolle ihmiselle, kuin jollekin tutulle tai kaverilleen,

Viimeiseksi hän syvimmistä ongelmistaan suoraan vaimolleen puhuu.

Ja tätä voi jokaine vaimo mielessään miettiä, miksi mies ei juuri hänelle puhu niistä syvimmistä jutuistaan.

Pistää miettimän, että millaine se kumppanuus  / aviosuhde loppujen lopuksi on.

Voi pistää miettimään myös sitä, mitä on itse tehnyt mahdollisesti väärin. Tai olisiko nainen itse voinut joissakin asioissa toimia toisin, kuin on toiminut.

Niin no, omalla kohdallani mies on terapiassa, koska minä en jaksanut enää kuunnella häntä ja hänen ongelmiaan. Patistelin häntä sinne ja siinä mielessä hän on poikkeuksellinen mies, että ei koe häpeää puhua vaikeista asioista/käydä terapiassa/puhuu kyllä avoimesti tunteistaan.

Tämä nyt sitten kostautui niin, että näköjään puhuu hyvin avoimesti ilman filtteriä myös minun asioista. Yritän ymmärtää sen niin, että terapeutti on tosiaan salassapitovelvollinen, mutta silti tunnen oloni jollain lailla petetyksi, koska en itse pystynyt valitsemaan miten ja kuinka omia salaisia asioitani käsitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti varmasti hahmottaa että mies ei ole kovin taitava pitämään ja tunnistamaan rajoja. Ei terapian tarkoitus ole puida muita ihmisiä tunnistettavasti. Ymmärrän pahastumisesi.

Ap on sylkenyt omat ahdistuksensa miehelleen ja käyttänyt tätä terapeuttina. Nyt kun mies voi huonosti pitäisi olla omat rajat. Just joo mitä sontaa.

Luulen, että parisuhteessa molemmat 'sylkevät' ahdistuksiaan kumppanin päälle välillä. Se on myös ihan normaalia. Mieheni teki sitä jatkuvasti ja siksi itse ns. pakotin hänet terapiaan kun en jaksanut enkä henkisesti pystynyt enää kuuntelemaan. Omalla kohdallani olen siitä huono, että patoan asioita/pohdiskelen niitä mielummin itse kuin jaan. Pointti oli, että olin sitten kerrankin avautunut itselleni herkästä aiheesta, josta en ole puhunut koskaan kenellekään tällä planeetalla aiemmin. Kun sitten kuulin, kuinka näitä asioita käsitellään nimelläni mieheni kautta, pahastuin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.

Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.

Eli on ihan hyväksyttävää puhua toisesta selän takana, kunhan ei jää kiinni?

En itsekään katsoisi hyvällä, jos mies tai ystävä jakaisi henkilökohtaisia asioita minusta kolmannelle osapuolelle. Vaitiolovelvollisuus ei paljoa lohduta, jos kuunteleva osapuoli on tuttu tai mahdollisesti jollain tuttavalla on pääsy tietoihin (esim. terveydenhoitohenkilökunta ja väärinkäytökset).

Jos laitetaan vaakakuppiin se, että kertoo vaitiolovelvolliselle luottamuksella asioita rajoituksitta kuten hyvään hoitosuhteeseen kuuluu ja se, että salakuuntelee toisen luottamuksellista keskustelua, on aivan selvää, että salakuuntelu on hitokseen paljon enemmän väärin, jopa rikollista.

Sitten vielä syyllistää toista puhumistaan asioista! Aika katsoa peiliin nainen. Jos olisin miehesi, lähtisin menemään.

Minä käyn terapiassa. Joskus tulee puhuttua parisuhdeasioitakin, koska ne saattavat olla sillä hetkellä ajankohtaisia. Siitä juttu siirtyy vaikkapa minun tapaani reagoida tai miehen tapaan sulkeutua.

Ei siellä voi miettiä yhtään mitään muuta kuin että on tarve puhua ja terapeutti auttaa siinä. Mitään jarrua ei ole. Ei minkäänlaista. Päästän kaiken ulos (parisuhdeasiat eivät ole yleensä esillä). Olen sanonut asioita, joita en muille voisi sanoa.

Mies jos kuuntelee ja kehtaa loukkaantua, niin menköön omaan terapiaan. Se pitää olla selvä asia, että terapiakeskustelua ei missään tapauksessa kuule muut. Ei sanaakaan. Muuten siitä ei ole apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos laitetaan vaakakuppiin se, että kertoo vaitiolovelvolliselle luottamuksella asioita rajoituksitta kuten hyvään hoitosuhteeseen kuuluu ja se, että salakuuntelee toisen luottamuksellista keskustelua, on aivan selvää, että salakuuntelu on hitokseen paljon enemmän väärin, jopa rikollista.

Sitten vielä syyllistää toista puhumistaan asioista! Aika katsoa peiliin nainen. Jos olisin miehesi, lähtisin menemään.

Minä harkitsen itse, että lähtisin menemään. En tiennyt, että salaisuuteni kertoessa oletuksena on miehen terapeutti istumassa vieressä.. En olisi kertonut jos tämän olisin tiennyt. Edelleen, omassa kodissa ollessa aika vaikea olla kuulematta. Kuten joku totesi jos haluaa olla täysin rauhassa olisi itse kannattanut mennä vaikka autoon tai muualle pois kodistamme, jossa minäkin olen. Eri asia jos olisin väittänyt lähteväni ja jäänyt kuuntelemaan oven taakse tms. Minusta se vain ei ole täysin ok, että luulee kertoneensa asioita toiselle täydellä luottamuksella ja seuraavaksi kuulee miten niitä puidaan terapeutin kanssa kahdestaan. Sama kun kuulisi oman terapeuttinsa lörpöttelevän omista asioista eteenpäin. Nyt kärjistäen tietysti.. 

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn terapiassa. Joskus tulee puhuttua parisuhdeasioitakin, koska ne saattavat olla sillä hetkellä ajankohtaisia. Siitä juttu siirtyy vaikkapa minun tapaani reagoida tai miehen tapaan sulkeutua.

Ei siellä voi miettiä yhtään mitään muuta kuin että on tarve puhua ja terapeutti auttaa siinä. Mitään jarrua ei ole. Ei minkäänlaista. Päästän kaiken ulos (parisuhdeasiat eivät ole yleensä esillä). Olen sanonut asioita, joita en muille voisi sanoa.

Mies jos kuuntelee ja kehtaa loukkaantua, niin menköön omaan terapiaan. Se pitää olla selvä asia, että terapiakeskustelua ei missään tapauksessa kuule muut. Ei sanaakaan. Muuten siitä ei ole apua.

Kuten olen sanonut 1000x minusta on täysin ok ja suotavaakin puhua meidän parisuhteestamme ja siihen liittyvistä asioista. Meidän riidoista on varmasti puhuttu eikä se minua häiritse, koska mieheni on osallisena niissä. Se häiritsee, että minä kerroin omista kipeistä asioistani miehelle, joka kertoi ne, minun yksityisasiani eteenpäin. Jotka eivät varsinaisesti liity enää meihin tai meidän väliseen suhteeseen vaan siihen, että MINÄ kerroin OMISTA asioistani hänelle LUOTTAMUKSELLA. Jos hänen terapeuttinsa olisi istunut vieressä, en olisi koskaan kertonutkaan.

Terapeutille kertominen on eri asia kuin muille ihmisille kertominen. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutille kertominen on eri asia kuin muille ihmisille kertominen. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuuden.

Jos aloittaja ei halua kaikkia yksityisasioitaan kerrottavan ulkopuolisille (tai automaattisesti), sitä pitäisi kunnioittaa. Mieheen ei voi luottaa täysin, mies tuntui kertovan ihan Kaiken ja se terapeutti kirjoittaa ylös niitä(?), pahimmillaan se kaikki päätyy johonkin tietokantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn terapiassa. Joskus tulee puhuttua parisuhdeasioitakin, koska ne saattavat olla sillä hetkellä ajankohtaisia. Siitä juttu siirtyy vaikkapa minun tapaani reagoida tai miehen tapaan sulkeutua.

Ei siellä voi miettiä yhtään mitään muuta kuin että on tarve puhua ja terapeutti auttaa siinä. Mitään jarrua ei ole. Ei minkäänlaista. Päästän kaiken ulos (parisuhdeasiat eivät ole yleensä esillä). Olen sanonut asioita, joita en muille voisi sanoa.

Mies jos kuuntelee ja kehtaa loukkaantua, niin menköön omaan terapiaan. Se pitää olla selvä asia, että terapiakeskustelua ei missään tapauksessa kuule muut. Ei sanaakaan. Muuten siitä ei ole apua.

Kuten olen sanonut 1000x minusta on täysin ok ja suotavaakin puhua meidän parisuhteestamme ja siihen liittyvistä asioista. Meidän riidoista on varmasti puhuttu eikä se minua häiritse, koska mieheni on osallisena niissä. Se häiritsee, että minä kerroin omista kipeistä asioistani miehelle, joka kertoi ne, minun yksityisasiani eteenpäin. Jotka eivät varsinaisesti liity enää meihin tai meidän väliseen suhteeseen vaan siihen, että MINÄ kerroin OMISTA asioistani hänelle LUOTTAMUKSELLA. Jos hänen terapeuttinsa olisi istunut vieressä, en olisi koskaan kertonutkaan.

Usein rakkaiden ihmisen ongelmat ovat myös omia ongelmia. Hyvin todennäköisesti nämä asiat ovat painaneet ja mietityttäneet miestäsikin, jos ne sinullekin ovat kipeitä. Terapiassa on tosiaan tarkoitus puhua kaikesta, mikä vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Jos tunteita herättäviä aiheita jätetään käsittelemättä, terapia ei toimi.

Miehesi teki toki ajattelemattomasti siinä, että puhui ihmisistä nimillä eikä anonyymisti kumppanina/kumppanin eksänä jne., mutta aina tuota ei osaa ajatella. Joskus kertominen hankaloituu, kun monella ihmisellä on sama "status" (esim se eksä, tai vaikka sukulainen/kaveri/työkaveri).

Tavallaan olette miehesi kanssa molemmat oikeassa; terapeutille pitäisi pystyä avautumaan kaikesta, mutta on ihan ymmärrettävää, että omien yksityisten kipukohtien kertominen eteenpäin tuntuu pahalta. Ehkä voisitte yhdessä käydä terapiassa tämän tiimoilta, kenties voisit itsekin hakea keskusteluapua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutille kertominen on eri asia kuin muille ihmisille kertominen. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuuden.

Jos aloittaja ei halua kaikkia yksityisasioitaan kerrottavan ulkopuolisille (tai automaattisesti), sitä pitäisi kunnioittaa. Mieheen ei voi luottaa täysin, mies tuntui kertovan ihan Kaiken ja se terapeutti kirjoittaa ylös niitä(?), pahimmillaan se kaikki päätyy johonkin tietokantaan.

Vaikka mies puhuisi nimillä ja tarkasti, niin ei se terapeutti kaikkea yksityiskohtaisesti edes pysty kirjaamaan. Esimerkiksi aapeen tapauksessa kirjaus voisi olla "myös puolison ongelmat mietityttäneet" tai vastaavaa. Ja vaikka juttua olisikin kuvailtu vähän tuota tarkemmin, niin sinne tietokantaan päätyvät (jos päätyvät) vain potilaan nimi ja henkilötiedot, ei muiden.

Minä jouduin terapiaan sisareni mielenterveyongelman kuormitettua perhettä valtavasti. En ymmärrä, miten olisin voinut hoitaa asiaa ilman, että puhun sisareni terveydentilasta.

Mene jatkossa ulos terapian ajaksi. Ei tuo toimi, että salakuuntelet ja loukkaannut.

Mitä jos nainen kertoisi terapeutilleen miehensä menneisyydestä ja mustasukkaisuudestaan. Kenellekään tämä ei olisi ongelma. Jopa se mies olisi sitä mieltä, että hyvä kun voi käsitellä ongelmiaan jonkun muun kanssa.

Sähköposti Gmail laittoi Henk koht keskustelun kaikkien luettavaksi nettiin käykö näin kokoajan ??? Yksityiset keskustelut joten älkää luottako näihin netti juttuihin. Mediat seuraa ja yrittää saada juttuja millä rahastaa ,terapeutti rahastaa myös . Terapeutit saa palkan siitä ymmärrättekö . Ne voi käsittää väärin asioita .