Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ok, että terapiassa kerrotaan muiden salaisuuksia ja luottamuksellisia asioita myös?
Pettynyt
15.04.2021 |
Eli oma mieheni käy terapiassa, etäaikana hän pitää sen kotona ja olen yleensä kuunnellut musiikkia toisessa huoneessa, jotta hän saa rauhan käsitellä omia asioitaan.
Tänään kuitenkin tein koulutöitä ilman kuulokkeita ja kuulin, kuinka hän keskusteli terapeutille minusta omalla nimelläni kaikenlaista aina ex kumppaneiden määrästä minun henkilökohtaisiin syvimpiin salaisuuksiini ja pelkoihini. Tarkoituksena ilmeisesti auttaa minua myöhemmin näissä asioissa.
Koen oloni jollain lailla petetyksi, että asiat jotka olen hänelle todella luottamuksella kertonut, ovat menneet eteenpäin minulle tuntemattomalle henkilölle, jonka asiakas en itse ole. Mieheni sanoi, että terapiassa on tarkoituskin kertoa aivan kaikki joka itseä vaivaa jolloin hän vain teki oikein ja näin ollen hän ei ole rikkonut luottamusta meidän välillämme. Onko se tosiaan näin ja minun ei vain olisi kuullut kuulla, että yksityisasioistani puhutaan?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa muutamaan otteeseen, ja exästä kerroin kyllä asioita, mutta ne koskivat sen hetkistä tilannetta, eli avioeroamme. Olisi vähän vaikea käydä eroterapiassa jos ei saisi puhua siitä erosta :p
Sen sijaan jos nyt menisin terapiaan, niin ei se kyllä koskisi nykyistä parisuhdettamme, enkä todellakaan kertoisi vaimoni yksityisasioita, tai muita asioita joita hän on minulle luottamuksella kertonut eteenpäin yhtään kenellekään. Kumppanisihan on päästään seonnut jos hän kertoo sinun exkumppaneittesi nimiä myöten terapeutille.
Yleensä terapiassa tosiaan käydään sen takia, että on mielenterveysongelmia. Jos kumppaniin liittyvät asiat vaivaavat mieltä, totta kai niistä puhutaan terapiassa.
Mielestäni on täysin ymmärrettävää käsitellä eroa ja ymmärtäisin myös riitojen käsittelyn esim. mitä olen sanonut hänelle riidassa tmv mikä toiminnassani häntä häiritsee/ahdistaa. Kyse oli kuitenkin nyt minulle aroista ja luottamuksellisista asioista, joista kerroin pelkästään hänelle ja oletin, että ne eivät menisi eteenpäin. Häntä ei häiritse ex-kumppanini, mutta jostain syystä hän selitti hyvin yksityiskohtaisesti kaikki asiani (ala jossa olen töissä, missä ja mitä opiskelen jne). En koe näitä relevanteiksi tiedoiksi hänen omien ongelmiensa ratkonnan kannalta.
Mutta miehesi ilmeisesti kokee. Terapia on vain terapiassa kävijää varten, siinä voi ja pitääkin keskittyä vain omaan terapiaprosessiinsa, ei muiden mielipiteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä nyt on ongelma tasan se, että sinä olet kuullut mitä hän puhui. Tottakai tuntuu kauhealta kuulla kun toiset keskustelevat sinun asioistasi sinun kuultesi, etkä voi edes itse osallistua keskusteluun.
Tämä EI kuitenkaan tarkoita, että miehesi olisi tehnyt väärin sinänsä kertoessaan terapeutille, mutta olen kyllä häkeltynyt että uskalsi/kehtasi puhua noista niin että sinä saatat kuulla. Koska se sitten taas ON sosiaalisesti sopimatonta, että ihmisen asioista puhutaan hänen selkänsä takana ja hän joutuu kuulemaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Käyt terapiassa kestääksesi ystäviäsi?
EI ole missään nimessä ok. Eroa. On asioita joita ei kerrota esim. jos toinen on uskoutunut yksityisesti. Ja asioita joita taas voi sanoa. Ehkä mies ei oikein tajua asiaa tai kunnioita yksityisyyttä. Eri asia jos itse olisit sanonut jollekin asiasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Käyt terapiassa kestääksesi ystäviäsi?
En vaan sen takia, että kestä tyhmien ihmisten olemassaoloa.
Mitä hittoa sinäkin oikein luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.
Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta.
Ongelmana tulevaisuudelle tämä asettaa sen, että jos ja kun miehelläni ilmeisesti on tyäsi oikeus ja valta käsitellä minunkin salaisuuteni ja synkimmät pelkoni terapiassa, niin en tahdo kertoa niitä enää hänelle. Minulla on kestänyt kauan luottaa asioitani eteenpäin ja koen jotain nyt menneen rikki väliltämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.
Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta.
No etunimistä ja ammateista ei selviä oikein mitään. Anna autonkuljettajia voisi olla 100 suomessa. Ehkä minua eniten häiritsee se, miten yksityiskohtaisesti hän kertoi minun asioistani nimellä, niin että me olemme tavanneet, ilman että itse saan osallistua keskusteluun ja päättää sitä mitä kerrotaan. En koe, että haluaisin enää ns. jakaa miehelleni syvimpiä ajatuksiani, koska nyt tiedän, että ne eivät jää vain meidän kahden välillemme. Olisi myös eri asia, jos kävisin itse terapiassa, saisin neuvoja omiin ongelmiini ja maksaisin siitä. Nyt tästä ei jää itselleni käteen kuin petetty fiilis ja luottamusongelmat. JA ymmärrän, että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuntuu silti pahalta, koska en olisi itse kertonut noita asioita kenellekään muulle.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Muistitko kertoa ystäväsi nimen, hänen miehensä nimen, ja vielä sen toisen pettämisosapuolen nimen?
Kerroitko varmasti myös sairaan lapsen nimen, ja hänen äitinsä nimen terapeutille?
Jos et, niin et keskustele aidasta vaan seipäästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.
Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta.
Eli sinua ahdisti se että heillä olisi pitänyt olla kormeampi moraali kun olivat niin hienossa asemassa "valtaväestöä" kohden? Ja halusit että terapeuttikin tietää miten heidän olisi pitänyt olla moraalisempia koska heidän "asemansa" edellyttää sitä ? Ei ihme että tarvitset terapiaa.
Olen minäkin aikanaan terapiassa käynyt ja eipä ole tullut mieleenkään että olisi jotenkin törkeää kertoa siellä muiden asioista jotka itseäni koskettavat myös. Ei terapiasta ole yhtään mitään hyötyä jos siellä kävisi niin että samalla miettisi mitä nyt ei saa sanoa.
Siinä pitää vain luottaa salassapitovelvoitteeseen. Sillä terapeutilla on varmasti melkoinen määrä asiakkaita urallaan eikä häntä edes kiinnosta yksittäisen asiakkaan tarinoita lätistä eteenpäin vaikka moraali antaisikin periksi.
Miehesi on siellä hakemassa apua ja sinä et nyt tue vaan vaikeutat tätä prosessia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ei olisi miehesi saanut puhua sinusta ja asioistasi.
Vain silloin, jos olet itse paikalla.
Mitä sen väliä, mitä terapeutille kertoo?
Terapeutti on vaitiolovelvollinen.
Tottahan terapaissa kaivetaan niitä asioita, jotka mielessä kaihertaa ja jotka ongelmia ovat.
Jokaisella miehellä on jotain vaikeita asiota naisten kanssa, sekä exän että nykyisen kumppanin / vaimon kanssa.
Miehen on helpompi puhua niistä täysin oudolle ihmiselle, kuin jollekin tutulle tai kaverilleen,
Viimeiseksi hän syvimmistä ongelmistaan suoraan vaimolleen puhuu.
Ja tätä voi jokaine vaimo mielessään miettiä, miksi mies ei juuri hänelle puhu niistä syvimmistä jutuistaan.
Pistää miettimän, että millaine se kumppanuus / aviosuhde loppujen lopuksi on.
Voi pistää miettimään myös sitä, mitä on itse tehnyt mahdollisesti väärin. Tai olisiko nainen itse voinut joissakin asioissa toimia toisin, kuin on toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alotus on provoista provoin.
Terapiakeskustelut ovat luottamuksellisia.
Se oma mies ei saa kertoa mitään sinusta. Jos terapeutti utelee ja johdattelee pitäisi vastata: kysy vaimolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni siitä, kuinka ystäväni petti aviomiestään. Kerroin myös toisen ystävän lapsen sairaudesta. Miksi? Koska molemmat ystäväni tukeutuivat elämäntilanteissaan minuun, ja olettivat että kuuntelen loputtomasti, ymmärrän ja autan. Siinä vaiheessa, kun puhelimeni oli yöllä täyttynyt viesteistä joissa toinen pohti, miten salata seuraava tapaaminen ja miten minä voisin toimia alibina, oli minulle aika raskasta.
Ei kiinnostanut siitä tilanteessa enää yhtään, että puhun toisten henkilökohtaisista asioista jollekin, jolla on vaitiolovelvollisuus kuitenkin. Tarkoitus oli parantaa MINUN oloani.
Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.
Etunimet ja ammatit kyllä (ovat sellaisissa töissä että valtaväestö voisi pitää moraaliaan korkeampanakin). Edelleen kyse oli kuitenkin minusta.
No etunimistä ja ammateista ei selviä oikein mitään. Anna autonkuljettajia voisi olla 100 suomessa. Ehkä minua eniten häiritsee se, miten yksityiskohtaisesti hän kertoi minun asioistani nimellä, niin että me olemme tavanneet, ilman että itse saan osallistua keskusteluun ja päättää sitä mitä kerrotaan. En koe, että haluaisin enää ns. jakaa miehelleni syvimpiä ajatuksiani, koska nyt tiedän, että ne eivät jää vain meidän kahden välillemme. Olisi myös eri asia, jos kävisin itse terapiassa, saisin neuvoja omiin ongelmiini ja maksaisin siitä. Nyt tästä ei jää itselleni käteen kuin petetty fiilis ja luottamusongelmat. JA ymmärrän, että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuntuu silti pahalta, koska en olisi itse kertonut noita asioita kenellekään muulle.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Miehesi olisi voinut halutessaan puhua asioista hieman yleisemmin, eikä toistaa sanatarkasti esim keskustelujanne aiheista joiden hän on varmasti tiennyt olevan sinulle vaikeita jakaa ja tietää takuulla ettet itse kertoisi terapeutille niistä. Kyllä tuosta voi hyvin tulla sellainen olo että rajan yli on astuttu, olkoonkin että se kolmas henkilö jolle tieto meni on vaitiolovelvollinen. Silti sinä et itse saanut päättää nyt jaetaanko nuo asiat kolmannen osapuolen kanssa, päätös tehtiin sinulta kysymättä. Ja kyllä miehesi olisi pitänyt ymmärtää kotona terapiasessiota tehdessä että saatat vahingossa kuulla mistä he keskustelevat. Mies olisi voinut mennä vaikka autoonsa puhumaan, tai kysyä että sopiiko että poistut session ajaksi. Nuo salakuuntelusyytökset ovat katteettomia.
Valitettavasti siinä on aina riskinsä kun kertoo toiselle ihmiselle jotain jonka ei halua koskaan tulevan kenenkään muun tietoon. On olemassa harvinaisia ihmisiä jotka vaikenevat kuin muuri ja heihin todella voi luottaa. Sitten on ihmisiä jotka uskoutuvat sinunkin asioista jollekin toiselle luotetulle henkilölle, ja sitten on totaalisia hölösuita jotka kertovat koko kylälle, mutta heidät yleensä jo tiedetään. Oma neuvoni on että on asioita joista ei kannata avautua kenellekään vaan pitää omanan tietonaan. Miehesi ei mahdollisesti ole ihan niin lojaali kuin kuvittelit hänen olevan, tai hänellä on vaan huono arvostelukyky. Saattaa olla että mitään uusia salaisuuksia hänelle ei kannata uskoa enää. Ei sinun tarvitse miehelle sitä päätöstä suureen ääneen julistaa, pidä vaan tästä lähtien kipeämmät jutut omana tietonasi.
Jos on totta, niin panisi varmaan epäilemään tahallisuutta, kun on noin paljon "tärppejä", jotka voivat erottua puheesta ja herättää pson kiinnostuksen.
Voi olla trollipojun naisenitkettämisfantasiakin?
Vierailija kirjoitti:
Ottiko päähän kun terapeutti sai tietää sun jakaneen per että peruskoulun jälkeen ympäri kaupunkia monta vuotta ja vasta myöhemmin alkoi koulukin kiinnostaa?
Up
Pystyisitkö ottamaan tähän sellaista näkökulmaa, että miehelläsi on ongelma ja hän ei ehkä voi henkisesti hirveän hyvin tällä hetkellä ja tarvitsee siksi terapiaa. Sinun kuuluu nyt tässä tilanteessa olla tukena ja ymmärtää miehesi avautuminen paranemisen ja terapiaprosessin kautta. Yksityisyyteesi kajoaminen ei ole nyt tässä tärkeintä vaan miehesi terapiaprosessi on tärkeä. Jos roolit olisivat toisin päin eli sinä olisit se terapiassa käyvä osapuoli niin miehesi pitäisi tukea sinua kaikin puolin, vaikka menisit kertomaan hänen menneisyydestään kaiken. Se menneisyys vaikuttaa ilmeisesti kuitenkin suhteenne nykyisyyteen kun mies koki tarpeelliseksi puhua siitä. Ymmärrän kyllä, että pahalta tuntuu, mutta yritä ymmärtää miestäsi tässä. Terapeutit ovat suurimmaksi osaksi kyllä ammattitaitoisia ja heidät on koulutettu pitämään huolta asiakkaidensa yksityisyydestä. Eli ei tarvitse pelätä sitä, että terapeutti ajattelisi "jotakin" sinusta tai menneisyytesi ihmisistä nyt, koska hän ei ajattele sinusta yhtään mitään jos pysyy terapeutin roolissaan.
Mutta tiesikö terapeuttisi näiden henkilöiden koko nimet, ammatit, opinnot, oli tavannut heidät hlökohtaisesti jne? Ymmärrän pointin, että on raskasta kuunnella muiden ongelmia, mutta minusta voisi myös omaa kumppaniaan ja tämän salaisuuksia suojella. Tai edes kysyä etukäteen, miten voisi kertoa asioista, loukkaamatta minun yksityisyyttäni.