Lue keskustelun säännöt.
Ihmisestä voi tulla "pahis", vaikka hän oikeasti olisi täysin nuhteeton ihminen
15.04.2021 |
Olen ajautunut jonkinlaiseen syöksykierteeseen, vaikka en ole oikeasti tehnyt mitään pahaa koskaan, vaan olen ollut lähinnä ylikiltti, tosin vähän nolon nysvämäinen ja epäsuosittu suorittaja. Minulla on myös useampia vihamiehiä. Oikeaa syytä en edes oikeasti tiedä.
Ongelma tulee siitä, jos puolustaudun ihan aiheesta epäreilua tai törkeää käytöstä vastaan liian kömpelösti tai huonosti, jolloin näytän vain kiukkuiselta "luuserilta", ja se kiusaaja viestii muille, että hän muka ihan aiheesta minua tölväisi/läksytti/uhkaili/syytteli.
Paras ystäväni hylkäsi minut puolisen vuotta sitten siksi, kun a) avauduin liikaa omaa mieltäni painavista asioista ja b) koska olin sitä mieltä, että suomalaisen maskisuosituksen seuraaminen on riittävää sellaisenaan (hänen mielestään olin moraaliton, sillä noudatin vain virallisia sääntöjä maskinkäytön osalta). Minusta tuli 1-2:n silmissä pahis, mutta hän todennäköisesti tuttuun tapaansa mustamaalasi minua ehkä noin 5 kaverilleen asiasta (eli noin 7:n mielestä olen pahis, suurin osa puolituttuja).
Minusta alkoi kiertää aivan järkyttäviä ja katteettomia huhuja (siis että olisin päihteidenkäyttäjä, maksullinen nainen ja rikollinen, mitä siis en todellakaan ole) siksi, kun joku henkilö hermostui minulle ja olin liian hiljainen ja jotenkin "outo" tavalla, jota en itse tiedä edes. Ilmeisesti olivat jo aiemmin juoruilleet. Kukaan näistä juoruilijoista ei edes tunne minua lainkaan (enkä minä heitä), vaan olivat ilmeisesti somessa stalkkailleet ja keksineet loput omasta päästään. Minusta tuli pahis ja juorujen kohde (kokonaislukumäärää en tiedä).
Eräs sukulaiseni loukkasi minua todella ilkeästi sukujuhlissa ja nöyryytti minua isomman joukon edessä. Kyseinen tapahtuma romahdutti itsetuntoni ja vaikutti sen hetkiseen parisuhteeseeni vakavasti, sillä en enää uskonut, että puolisoni välittäisi minusta, kun sukulaiseni pilkkasi ulkomuotoani niin törkeästi. En osannut puolustautua siinä kiusaamistilanteessa, eivätkä silminnäkijätkään puolustaneet minua. Se minua haukkunut ei koskaan pyytänyt anteeksi. Hän yritti häpäistä minua toisissakin sukujuhlissa (pitää jonain flirttailijana, mitä en oikeasti ole eli nauroi halveksien, kun halasin tuttavamiestä). Minusta tuli 1-2:n silmissä pahis.
Yksi toinenkin sukulainen alkoi vieroksua minua jo noin 10 vuotta sitten, kun opiskelu- ja työurani ei ollut tarpeeksi nousujohteinen, eikä minulla ollut oikein kumppaniakaan. Hän alkoi syytellä minua vainoharhaisella tavalla täysin neuroottisesti kaikista itselleen sattuneista asioista. Tällöin minusta tuli 1-2:n silmissä pahis.
Tietyt sukulaiset koettivat saada minua ostamaan yhden kiinteistön ylihintaan ja minua syyllistettiin, kun kieltäydyin kaupoista. Minusta tuli kolmen sukulaiseni silmissä petturi ja pahis.
Äitini on loukannut minua useammankin kerran. Siis olen hänen silmissään osittain pahis ja epäkelpo ihminen.
Minulla siis ei ole käytännössä ketään läheistä. Ainoat kaverini asuvat joko aivan toisella puolella Suomea tai ulkomailla. Vanhempiini ja joihinkin sukulaisiin olen yhteydessä, mutta pelkään, että osa sukulaisistakaan ei välitä. Omaa kumppania tai läheisiä ystäviä ei ole näköpiirissä. Mikä avuksi?
Kommentit (15)
Minua ahdistaa tilanne, sillä haluaisin olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, mutta se on jostain tuntemattomasta syystä kohdallani käytännössä mahdotonta. Jotkut vain jotenkin halveksivat minua sen verran pahasti. Olen ilmeisesti jotenkin nolo ja säälittävä tapaus. Vielä noin parikymppisenä ihmiset kohtelivat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahis olisi vähintään survonut sukujuhlissa nälvijän kasvot kermakakkuun, psykoterapia voi kohentaa itsetuntoasi ja tuoda uutta perspektiiviä
Et sä ole välttämättä pahis, ehkä ihmiset pitää sinua outona? Tai jotenkin sinnepäin...
Tilanteesi voisi olla omalta näppikseltäni. Itselläni auttoi sen tilanteen sisäistäminen että mun tehtävänä on:
1) rakastaa tosissaan Jumalaa
2) rakastaa itseäni
3) ja muita samalla mitalla kuin itseäni.
Aikaisemmin kun yritin miellyttää kaikkia, niin ihmiset eivät välittäneet, mutta tuon kolmen kohdan ymmärtämisen jälkeen ihmiset ehkä aistivat tietyn rauhallisuuden ja sen etteivät he oikeastaan pysty aiheuttamaan harmia ->
jolloin ovatkin päätyneet ihan mukaviksi minulle. Näin olen kokenut. Samalla itse aloin muuttumaan kun oikeasti alkaa rakastamaan toisia ja toivomaan heille hyvää eikä esimerkiksi manipuloimaan toisia tykkäämään mistä kuten lahjomisella tai juoruilemalla.
Paljon tsemppiä sulle, etähali tilanteessasi!
tuohon äskeiseen tuli kirj.virhe, tarkoitin kohdassa "tykkäämään mistä" -> minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sä ole välttämättä pahis, ehkä ihmiset pitää sinua outona? Tai jotenkin sinnepäin...
Voi sekin olla syynä siihen, että kaihtavat. Mutta kun yritän olla mahdollisimman tavallinen. Olen koko elämäni yrittänyt sopeutua joukkoon ja olla tavallinen. En tiedä, miten oppisin olemaan vieläkin tavallisempi. Se ex-paras ystävänikin sanoi, että olen todella outo, tosin hän oli sitä mieltä, että se on hyvä asia (mutta loukkasi se silti).
Toisaalta ihan hiukkasen harmittaa sekin, miksi ihminen ei saisi olla oma itsensä, jos on kuitenkin ihan ystävällinen ja lähtökohtaisesti kiltti ja hoitaa omat asiansa ihan ok. Kunpa ihmiset olisivat hieman ymmärtäväisempiä lähimmäisiään kohtaan. Mä en edes ihan oikeasti tiedä, mikä minussa on vikana. Jos huoun tahtomattani jotain outoutta, niin se ei ole oikeasti tahallista, enkä halua olla sellainen muita ärsyttääkseni.
Olen itse epäillyt, että minulla saattaisi olla joku ihan todella lievä kehityspoikkeama, joka tekee minusta epämiellyttävän oloisen tahtomattani. Katselin joskus kuvia, joissa olin noin 8-vuotias. Mulla oli niissä jotenkin liian leveä hymy, silmissä outo katse (silmälasit myös) ja näytin kieltämättä vähän kehitysvammaiselta, mitä en oikeasti ole, vaan olen menestynyt koulussa hyvin. Ehkä mulla on joku todella lievä FAS tms.
Mutta inhottaa olla tällainen käytännössä kaikkien vihaama ihminen, jonka ainoa keino selviytyä on niellä vain se kaikki nöyryytys ja kiusaaminen. Mä en saisi koskaan kyseenalaistaa mitään tai puolustautua edes, jos kiusataan.
Maailma on epäreilu paikka, jossa osaa ihmisistä kohdellaan täysin epäreilusti, vaikka he tekisivät mitä. Toisaalta osaa kohdellaan hyvin, vaikka olisivat kuinka kieroja kiusaajia, tölväilijöitä ja mustamaalaajia oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olitko sinä yläasteella pahis ja juttelitko myös niiden kilttien ja hiljaisten poikien kanssa? 🥺
En ollut. Olin luokan nörtti ja hikke. Paras kaverini yhdessä vaiheessa oli yksi kiltti ja hiljainen poika, tosin olin vähän liian nuori ihastumaan keneenkään ja hän ihastui minuun (olimme 13-vuotiaita).
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänääpäivänä noilla välineillä mitä on käytösssä niin niitä tulisi osat hyödyntää mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tänääpäivänä noilla välineillä mitä on käytösssä niin niitä tulisi osat hyödyntää mahdollisimman hyvin.
Muttta se on tuetysti tilastotieteeessäkin vähän se että tiettyyn pisteeseen voidaan ajatella kunnes alkaa olemaaan yhä enemmän satunnaisempia muuttujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi voisi olla omalta näppikseltäni. Itselläni auttoi sen tilanteen sisäistäminen että mun tehtävänä on:
1) rakastaa tosissaan Jumalaa
2) rakastaa itseäni
3) ja muita samalla mitalla kuin itseäni.Aikaisemmin kun yritin miellyttää kaikkia, niin ihmiset eivät välittäneet, mutta tuon kolmen kohdan ymmärtämisen jälkeen ihmiset ehkä aistivat tietyn rauhallisuuden ja sen etteivät he oikeastaan pysty aiheuttamaan harmia ->
jolloin ovatkin päätyneet ihan mukaviksi minulle. Näin olen kokenut. Samalla itse aloin muuttumaan kun oikeasti alkaa rakastamaan toisia ja toivomaan heille hyvää eikä esimerkiksi manipuloimaan toisia tykkäämään mistä kuten lahjomisella tai juoruilemalla.Paljon tsemppiä sulle, etähali tilanteessasi!
Kiitoksia tästä ja etähali sinne myös! ❤
En minä niitä ihastuksiani sinänsä ole lahjonut ainakaan tarkoituksella, vaan aidosti halusin ilahduttaa ja siis mietin heitä käytännössä koko ajan arjessani, joten jossain kaupassa tuli sitten mieleen, että "oi, se henkilö y voisi vaikka pitää tästä". Jne. Mutta pakit sain, eivätkä he koskaan minusta välittäneet, joten se jäi ihan 100% yksipuoliseksi. Ehkä ihastuin alun perinkin vääriin henkilöihin, kun en osannut jotenkin lukea muita ihmisiä lainkaan, enkä tajunnut edes sitä, että yksin niiden tunteitteni kanssa siinä olin.
Tuo on totta, että tietynlainen terve itsetunto suojaisi kiusaamiselta ja nälvimiseltä. Se, miten sen kanssa pääsee alkuun, on isompi juttu, mutta koetan yrittää.
En osaa suomentaa mutta aina ei tarvi olla "involved" yhtään mihinkään. Sinun ei tarvi reagoida mihinkään.
Kukaan ei ole vastuussa toisen sanoista, teoista tai ajatuksista, mutta jokainen on vastuussa omistaan. Eli ajattele että olet erillinen ihminen ja sinulla on rajat. Skarppaat ja keskityt omiin asioihin. Sinun ei tarvi pälyillä ketään tai miettiä mitä muut ajattelee. Sinun ei tarvi reagoida muiden tunnelmiin.
Vuorovaikutus on muuttuvaa, mutta silti ihmisillä on tarve "roolittaa" syntipukki tai kiusattava.
Kuulostaa että olet vähän pienissä ympyröissä. Ala suunnitella mitä teet koronan jälkeen. Vaihda toimintaympäristöä.
Muista että sinun ei tarvi olla muiden sätkynukke. Sinun ei tarvi vastata puhelimeen tai avata ovea, jos joku tulee sopimatta. Laita luuri äänettömälle ja vastaat silloin kun vastaat.
Ota etäisyyttä.
Sinulla on oikeus omaan tahtoon ja velvollisuus olla itsesi puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa suomentaa mutta aina ei tarvi olla "involved" yhtään mihinkään. Sinun ei tarvi reagoida mihinkään.
Kukaan ei ole vastuussa toisen sanoista, teoista tai ajatuksista, mutta jokainen on vastuussa omistaan. Eli ajattele että olet erillinen ihminen ja sinulla on rajat. Skarppaat ja keskityt omiin asioihin. Sinun ei tarvi pälyillä ketään tai miettiä mitä muut ajattelee. Sinun ei tarvi reagoida muiden tunnelmiin.
Vuorovaikutus on muuttuvaa, mutta silti ihmisillä on tarve "roolittaa" syntipukki tai kiusattava.
Kuulostaa että olet vähän pienissä ympyröissä. Ala suunnitella mitä teet koronan jälkeen. Vaihda toimintaympäristöä.
Muista että sinun ei tarvi olla muiden sätkynukke. Sinun ei tarvi vastata puhelimeen tai avata ovea, jos joku tulee sopimatta. Laita luuri äänettömälle ja vastaat silloin kun vastaat.
Ota etäisyyttä.
Sinulla on oikeus omaan tahtoon ja velvollisuus olla itsesi puolella.
Kiitos tästä! Täytyisi vain tässä yksinäisyydenkin keskellä muistaa, että yksin me oikeastaan aina olemme muutenkin. Minulla on joku ihmeellinen, todella voimakas rakkauden ja yhteyden kaipuu ja osin siksikin olen koko aikuiselämäni haaveillut parisuhteesta.
No pieleenhän ne kaikki yritelmäni ovat menneet, enkä mitään sielunkumppania ole koskaan kenestäkään löytänyt. Ehkäpä muut eivät edes niin kovasti ikävöi sitä samaa, mikä sitten vahvistaa heidän omanarvontuntoaan, kun ovat tyytyväisiä yksin ja omissa nahoissaan, sellaisina kuin ovat ja ilman jatkuvaa kaipuuta tulla hyväksytyiksi.
Koko elämäni olen yrittänyt huonolla menestyksellä miellyttää muita ja heidän oikkujaan ja olen suunnannut sen syyttävän sormen itseäni kohtaan, jos joku muu on käyttäytynyt vaikkapa inhottavasti. Siis ylisyyllistyn kaikesta todella helposti. Joillain ihan pienillä harjoituksilla ja onnistumisen kokemuksilla pitäisi päästä sellaisesta irti.
Pitäisi myös jotenkin hyväksyä sekin, että en välttämättä koskaan saa puolisoa ja olla senkin asian kanssa ihan tyytyväinen. Ja ajatella, että mahdollinen puoliso tai kaverit ovat vain ylimääräistä hyvää, mutta olisin täysin tyytyväinen elämääni jo yksinkin. Nyt olen ollut aika needy koko elämäni, täynnä kaipausta ja jotain tyhjän tunnetta. Samanaikaisesti olen ollut todella yksin ja yksinäinen koko aikuisikäni kuitenkin.
Monilla voi olla nämä asiat täysin toisin päin eli kavereita riittää ja puoliso löytyy, mutta eivät he oikeastaan edes kaipaisi ketään elämäänsä. Ehkä sellaisia ihmisiä arvostetaan ja sellaisten seurassa halutaan olla kaltaiseni seurankipeän ja yli-innokkaan outolinnun sijaan.
Aina jos joku mainitsee ettei ole "tehnyt mitään pahaa koskaan" menen välittömään hälytystilaan ja oletan henkilön olevan joku sarjakuristajaan verrattava henkilö. Kerran elämässäni olen livenä kohdannut ja nyt taitaa olla toinen kerta mutta netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina jos joku mainitsee ettei ole "tehnyt mitään pahaa koskaan" menen välittömään hälytystilaan ja oletan henkilön olevan joku sarjakuristajaan verrattava henkilö. Kerran elämässäni olen livenä kohdannut ja nyt taitaa olla toinen kerta mutta netissä.
Olem tahtomattani ollut varmastikin ärsyttävä ja varmaan sitten muuten rauhallisen ja ylikiltin se hetki, kun hän sanookin takaisin, tulkitaan aivan hirveäksi käytökseksi.
Ok, olen parisuhdeaikoina (pahoinpitelevän tai pettävän puolison kanssa) haaveillut toisesta ihmisestä kumppanikseni, chattaillytkin (!) toisen kanssa vaikkakaan en vakavasti, enkä ole pettänyt ketään koskaan, olen myöhästeleväinen ja vähän boheemi, olen joskus omahyväinenkin ja liian pikkutarkka, mutta en osaa olla esim. kateellinen tai mustasukkainen, enkä nuorempana edes koskaan kiroillut. En ole myöskään koskaan harrastanut irtosuhteita tai alhoholin käyttöä tai polttanut tupakkaa jne. Olen nuhteeton muuten ja uskollinen.
Sitten on vielä ihastukseni kohteet (2 kpl elämäni ajalta). Molemmille olen ostanut kukkia ja lahjoja useastikin ja molemmilta sain karvaat pakit. Todennäköisesti kumpikin heistä inhoaa minua ja pitää vastenmielisenä kuvotuksena eli olen heidänkin mielestään pahis.