Miksi antaa lapselle liian vaikea nimi?

TINDRA, oli sunnuntain hesarissa.



Kieli menee solmuun, vaikka on saman tyyppinen kuin Sandra,

koitettiin tytön kanssa lausua Tindraa, niin ei. Aina tuli Tintra.



Tosi kauniilta näyttää kirjoitettuna tuo, mutta vaikea on.

Ja mä en yleensä narise nimien lausumisista. Ääntyy mulla meinaa noi D:t ja B:t

Joutuuko joka välissä täsmentämään oikeinkirjoitusta tai kenties aina tavaamaan.

Kun täällä meillä se lausutaan italialaisittain " beatriize" .



Kyllä tuota nimeä pohdittiin moneen kertaan ja itse toivoin ensisijaisesti sellaista nimeä, joka meidän molempien kotimaissa osattaisiin lausua/kirjoittaa oikein tavaamatta. Lempinimeksikin vääntyi sitten suomalaisittain vaikea nimi.



Ei vaan meillä sitten Maria tai Anna kolahtanut, niin niin tytöstä tuli mikä tuli! Tavataan sitä sitten jos tarpeen. Oma perisuomalainen nimi aiheuttaa täällä joskus hämmennystä! :)

ja nuorempana ärsytti aina lisätä, että se on viivalla. Uskomatonta oli myos kuinka moni opettajat lukuunottaen käänsivät nimen Annemariksi.

Tämä on minusta esimerkki hankalasta nimestä.

vai olisiko sittenkin liian vaikia?

Osa ruottalaisita sukulaisista kutsuu juunakseksi. Ja sitten osa Jooooooonakseksi Mutta hitksinkö väliä.

olemme lapsille valinneet mm sellaisella periaatteella että ovat molemman puolen isovanhemmille helppoja ääntää. Ja sitten jostain kalenterista selvisi että lapsilla on italiaisperäiset nimet...

Asumme ruotsinkielisellä rannikolla ja täällä noihin " outoihin ja vaikeisiin" nimiin törmää päivittäin.

Kait nyt lapsen vanhemmat kertoivat miten Cara lausutaan?