Kannattako 37-vuotiaan jo luopua lapsihaaveesta?

Minä varmaan ryhtyisin, jos ei lapsia vielä olisi. Olen samanikäinen kuin te. Nyt toisaalta olen oikein tyytyväinen kun lapset on jo molemmat ensi vuonna kouluiässä ja kasvatus on isolta osalta tehty, niin nyt vaan eletään ja kasvetaan yhdessä eteenpäin. En jaksaisi yhtään vauvaa, taaperoa tai pientä leikki-ikäistäkään ulisemassa lahkeessa yötä päivää, vaikka ihaniahan nuo pienet kauempaa katseltuina on, kunei tarvitse niistä itse 24/7 olla vastuussa.

Ei ole liian myöhäistä, meidän eka ja ainoa syntyi kun mä olin 40 ja vaimo 38. Tosin yritettiin melkein kaksi vuotta kunnes tuli. 

Onko kumppanisi hyvää isämateriaalia? Onko hän muut huomioiva, kärsivällinen, joustava, aloitekykyinen, lempeä mutta myös riittävän jämäkkä? Onko hän sellainen ihminen, jonka hoidettavaksi uskaltaisit ilman epäilystäkään jättää vauvan tai vilkkaan leikki-ikäisen? Miten hän on kohdellut ns. heikompiaan (esimerkiksi eläimiä)?

Jos avomiehesi on luonteeltaan sellainen, että hänestä tulisi hyvä isä, niin silloin hän luultavasti on myötämielinen lasten hankinnalle. Mutta jos hän on itsekeskeinen, päivät ovat täynnä erilaisia harrastuksia, jotka menevät kaiken edelle, eikä hän kykene pitämään huolta edes normaaleista kotiaskareista, niin silloin hän on enemmän lapsi kuin isä eikä ole valmis kantamaan vanhemmuuden vastuuta. Kaikki tietysti kasvavat vanhemmuuden myötä, mutta toisilla on siihen paremmat edellytykset kuin toisilla.

Kannattaa yrittää. Omani sain kahden puolen neljääkymppiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kumppanisi hyvää isämateriaalia? Onko hän muut huomioiva, kärsivällinen, joustava, aloitekykyinen, lempeä mutta myös riittävän jämäkkä? Onko hän sellainen ihminen, jonka hoidettavaksi uskaltaisit ilman epäilystäkään jättää vauvan tai vilkkaan leikki-ikäisen? Miten hän on kohdellut ns. heikompiaan (esimerkiksi eläimiä)?

Jos avomiehesi on luonteeltaan sellainen, että hänestä tulisi hyvä isä, niin silloin hän luultavasti on myötämielinen lasten hankinnalle. Mutta jos hän on itsekeskeinen, päivät ovat täynnä erilaisia harrastuksia, jotka menevät kaiken edelle, eikä hän kykene pitämään huolta edes normaaleista kotiaskareista, niin silloin hän on enemmän lapsi kuin isä eikä ole valmis kantamaan vanhemmuuden vastuuta. Kaikki tietysti kasvavat vanhemmuuden myötä, mutta toisilla on siihen paremmat edellytykset kuin toisilla.

Veikkaan, että puolisoni ominaisuudet ovat yksi syy siihen, miksi en ole itsekään täysin varma siitä, mitä haluan.

Mies on kyllä luotettava ja rakastava ihminen ja monella tapaa minulle sopiva kumppani, mutta osallistuu todella heikosti kotitöihin tai yhtään mihinkään arjen pyörittämiseen. Tämän vuoksi pelkään, että arki yhdenkin lapsen kävisi minulle liian raskaaksi, kun mieskin odottaa täysihoitoa.

Olen miettinyt, että ehkä uskaltaisin haluta lasta ihan täysillä, jos luottaisin siihen, ettei lapsen tarpeet ja kasvattaminen jää yksin minun vastuulleni? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kumppanisi hyvää isämateriaalia? Onko hän muut huomioiva, kärsivällinen, joustava, aloitekykyinen, lempeä mutta myös riittävän jämäkkä? Onko hän sellainen ihminen, jonka hoidettavaksi uskaltaisit ilman epäilystäkään jättää vauvan tai vilkkaan leikki-ikäisen? Miten hän on kohdellut ns. heikompiaan (esimerkiksi eläimiä)?

Jos avomiehesi on luonteeltaan sellainen, että hänestä tulisi hyvä isä, niin silloin hän luultavasti on myötämielinen lasten hankinnalle. Mutta jos hän on itsekeskeinen, päivät ovat täynnä erilaisia harrastuksia, jotka menevät kaiken edelle, eikä hän kykene pitämään huolta edes normaaleista kotiaskareista, niin silloin hän on enemmän lapsi kuin isä eikä ole valmis kantamaan vanhemmuuden vastuuta. Kaikki tietysti kasvavat vanhemmuuden myötä, mutta toisilla on siihen paremmat edellytykset kuin toisilla.

Veikkaan, että puolisoni ominaisuudet ovat yksi syy siihen, miksi en ole itsekään täysin varma siitä, mitä haluan.

Mies on kyllä luotettava ja rakastava ihminen ja monella tapaa minulle sopiva kumppani, mutta osallistuu todella heikosti kotitöihin tai yhtään mihinkään arjen pyörittämiseen. Tämän vuoksi pelkään, että arki yhdenkin lapsen kävisi minulle liian raskaaksi, kun mieskin odottaa täysihoitoa.

Olen miettinyt, että ehkä uskaltaisin haluta lasta ihan täysillä, jos luottaisin siihen, ettei lapsen tarpeet ja kasvattaminen jää yksin minun vastuulleni? -ap

Kuulostaa siltä, että yksinhuoltajana sinulla olisi melkeinpä helpompaa kuin huolehtia sekä lapsesta että aikuisesta miehestä.

Juttele kumppanisi kanssa. Sano, että haluaisit lapsen ja että sitä ei voi loputtomiin lykätä. Mutta sano myös, että jos teet lapsen hänen kanssaan, hänen on otettava enemmän vastuuta kodin ja arjen pyörittämisestä. Alkaen heti - missään nimessä ei kannata odottaa, että hän muuttuu kotitöiden mestariksi lapsen synnyttyä.

Jos olette tekemässä lapsen yhdessä, teidän on kyettävä ensin juttelemaan kaikki siihen liittyvät olennaiset asiat läpi.

Jos mies edelleen lykkää päätöksen tekoa ja kiertelee ja kaartelee, niin on melkoisen selvää, että hän ei ole kypsä isäksi.

Pihalle tommonen ukko ja etsi sopivampi kumppani. Siis tosiasiassa mies olisi jo lisääntynyt kanssasi, jos sitä haluaisi. Itse tulin raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen nelikymppisenä, joten sinäkin ehdit vielä.

Kyllä suurin osa sun ikäisistä vielä saa lapsia, joten älä vielä luovu haaveesta. Kovin montaa vuotta ei kuitenkaan kannata enää miettiä.  Uuden suhteen ehdit kyllä vielä löytää, jos valitset miehen, joka on valmis hankkimaan heti lapsia. Kannattaa ehkä katsella myös eronneita. Niistä moni saattaa haluta vielä lisää lapsia. Monella saattaa olla vain yksi ennestään.

Voit jättää ehkäisyt kun tiedät kuka lapsen isä on voit ilmoittaa hänet isäksi vauvan papereihin ja saat elatusmaksut sitten.Lapsella on hyvä olla isä. Tiedät kuka hän on. ( 7 vuotta yhdessä ei enää voi sanoa etteikö voi olla lapsen isä !!7 vuotta!! Jätkät ei tajua)

Ukko pihalle ja äkkiä uuden kolmijalkaisen etsintään.

M

Et siis luota häneen lapsen hoidossa mutta 7 vuotta mennyt etkä ole tehnyt lasta . Mikset. ???

Mies varmaan jättää päätöksen sinulle, koska sinähän sen lapsen synnytät ja alkuun hoidat varmasti enemmän. Eihän hän ollut sanonut että ei halua lasta kanssasi. Puhu hänelle ja sopikaa ehkäisystä luopumisesta.

Vaihdevuodet edessä kohta molemmilla . Sen pituinen se. Miksi olette edes olleet yhdessä ?

Tyhmä nainen . Käyttää ehkäisyä 7 vuotta ja vaihdevuodet tulossa miettii hoitaako mies lasta .

Kyllä, tai sitten täytyy alkaa toimia nopeasti.

Kyllä sinä vielä melko varmasti ainakin hoidoilla raskaaksi tulet, mutta ei kannata tuollaista isäkandidaattia enää 7 vuotta pidempään katsella. Hakeudu lapsettomuusklinikalle ja hanki lapsi luovutetuilla sukusoluilla, jos äidiksi haluat.

No, jonkinlaista tyhmyyttä se totta tosiaan lienee, että olen tässä iässä tässä tilanteessa. Sitä en kiellä. Jotenkin vuodet vain vierähtivät ohitse ja odotin näiden asioiden tapahtuvan omalla painollaan "sitten joskus", kunhan vain en painosta. -ap

Ei kannata. Jos tahdot lapsia, nyt on korkea aika pistää hösseliksi.

Onneksi saimme lapsia, sillä on elämänikäinen vaikutus. Kun vertaan 50+ elämääni ystäväni lapsettomaan ja kohta lapsen lapsettomaan elämään, en vaihtaisi osia mistään hinnasta. Lapset tosiaan ovat rikkaus. Kasvattaa ihmistä, kun katsoo elämää oman napansa ulkopuolelta.

Niin opettavaista; odottaminen, synnytys, lasten päiväkoti, koulut, rippikoulu, kaverit, seurustelut, opiskelut, sairastelut ja lastensynttärit, jopa reissut tuntuivat erilaisiltä, kun sai katsoa maailmaa lasten silmin. Silti on ehtinyt elää omaa elämää, harrastamaan ja tekemään töitä.

t. kohta maailman onnellisin mummi.

Me saatiin lapsi vuosien lapsettomuuden jälkeen suhteellisen helposti lapsettomuushoidoilla, kun vain sain miehen niihin suostumaan. Lapsi täyttää kohta 18 ja suunnittelee muuttavansa ukomaille opiskelemaan, ja on sitä mieltä, että sen jälkeen ei juuri tavata. Ihan turhaa rahan haaskuuta lapsettomuushoitoihin mielestäni tässä tilanteessa, oltais me miehen kanssa voitu kahdestaankin elämää viettää.