Lue keskustelun säännöt.
Jos joku ystävänne täyttää 40 ja hän on yhä lapseton, ajatteletteko, että hän pääsi pälkähästä kun ei saanut lapsia?
Kommentit (95)
Tunnen sääliä, koska itse oon 47v ja mulle lapseton elämä olisi kauhistus. Lapset ovat kohta täysikäisiä, vapaus on lisääntynyt huomattavasti ja lapsista on niin paljon iloa. Itse koen, että lapsettomien elämä on tyhjää. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, ja uskon, että kokemus lapsettomuudesta voi olla muunlainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Tulee tajuamaan virheensä vasta kun on liian myöhäistä. :(
75-v. lapseton "mummi" täällä. Ei ole koskaan kaduttanut. Lapsettomia ystäviänikään ei ole kaduttanut. Onko tuo kaduttaminen vähän urbaanilegenda?
Sanoisin, että molempi parempi. Lapseton ei tiedä, mistä jää paitsi, joten voi elää onnellisena katumatta. Lapsia hankkinut taas tuskin katuu omia lapsiaan eikä voi kuvitellakaan elämää ilman heitä.
Aika yksinkertaistavaa. Monen velan olen kuullut sanovan, että oma elämäntapa/persoonallisuus/terveydentila vain ei ole sellaisia, että edes pystyisi ajattelemaan hankkivansa lapsia. Tai jos hankkisi, tämä olisi huono sekä vanhemmalle että lapselle. Näitä kun kuuntelee, ja katsoo samalla mikä määrä lapsilla on pahoinvointia tässä maassa, niin melkein kuulostaa näiden velojen ajattelu vastuullisemmalta kuin nämä yleistävät ajatukset siitä, että kaikkien pitäisi kokea vanhemmuus, ettei "jää jostain paitsi". Kysykää vaikka kaikilta näiltä huonosti voivilta lapsilta... heistä on varmaan kiva ollut olla vanhemman elämänsisältöä lisäävä "projekti".
Älä nyt takerru kahteen sanaan. Aivan yhtä hyvin voin sanoa, että minä olen "jäänyt paitsi" lapsettomasta loppuelämästä, kun olen lapsia hankkinut. T. Lainaamasi viestin kirjoittaja
En takertunut mihinkään, enkä puhunut omasta näkökulmastani tai sinun näkökulmastasi. Puhuin LASTEN näkökulmasta, jota pitäisi kanssa miettiä. Ei lastenteko voi olla mikään projekti pelkästään lähtien vanhemman intresseistä, tai jos on, niin aika itsekästä kyllä niitä lapsia ajatellen monessakin tapauksessa.
Tässä ketjussa lastenhankinnasta tai lapsettomuudesta on puhuttu "pälkähästä pääsemisenä", eli vahvasti vanhemman näkökulmasta. Lainaamasi viestin pointti oli lyhyesti se, että ihminen ei voi samanaikaisesti hankkia lasta ja jäädä lapsettomaksi, joten väistämättä tulee kokeneeksi vain yhdenlaisen elämänpolun. Jos on tyytyväinen perusluonne, tuskin tuntee tarvetta katua kummassakaan tapauksessa ja jos on sinut valintansa kanssa voi keskustella asiasta kiihkottomasti, myös eri tavoin valinneiden kanssa. Uskoisin myös, että yleisesti ottaen ihmisten on erittäin vaikea myöntää muille katuvansa näinkin isoa ratkaisua, oli valinta sitten lapsettomuus tai vanhemmuus. Ja miksi pitäisikään, jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden kanssa.
Ja sitten on kaikki ne muut, jotka eivät kuulu tuohon sinun kuplaasi eli eivät ole kokeneet tätä lapsiasiaa isona valintana... on vain tultu vanhemmaksi tai jääty lapsettomaksi. Aika suuri osa porukasta siis.
Maailma ei ole niin yksinkertainen kuin luulet.
Ne ihmiset sitten tuskin jaksavat vääntää tällaisissa ketjuissa, eikös juu. ;)
Olet koko ajan puhunut tässä yhden sellaisen kanssa, ja ihan todennäköistä että muitakin on.
Eli olet vääntänyt ketjussa lapsenhankinnasta, vaikka asia ei sinua kiinnosta etkä sitä omien sanojesi mukaan ollenkaan ajattele? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä se takaa yhtään mitään tietynlaista tulevaisuutta vaikka niitä lapsia olisi. Ei omat vanhemmat kiinnosta kaikkia eikä näinollen ole mitään intoa viihdyttää, auttaa tai hoitaa heitä vaikka olisivat kuinka vanhoja ja raihnaisia.
Juuri näin. Lapsi saattaa aikuisena asua vaikka toisella puolella maailmaa. Tai sitten on tosiaan syystä tai toisesta kykenemätön/haluton auttamaan vanhempaansa. Kehitysmaissa enemmänkin taitaa tuo ajattelu olla vielä vallalla, että lapset tehdään oman vanhuuden turvaajiksi, mutta eipä täällä Suomessa oikein.
Juuri näin. Miksi pitäisi auttaa rikkaita vanhempia? He voivat kyllä kustantaa omat avustajansa. Jouluna voi soittaa ja kysyä onko lunta.
Valtavalla vaivalla olen lapseni tehnyt ihan vasiten. Kyllä minä säälin lapsetonta ja mietin, että kuka hänestä vanhana huolehtii. Mitä huoletonta siinä on, kun pitäisi itse huolehtia itsestään vanhana dementikkona?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan epäreilua että joku saa elää koko elämänsä vapaana. Mutta pidän huolen etteivät ainakaan omat lapsettomat 35+ tutut koe olevansa henkisesti vapaita. Muistuttelen koko ajan äitiyteen liittyvistä asioista. Mm. siitä että nainen ei ole mitään, jos ei ole äiti eikä synnyttänyt. Tai että ihminen ei tiedä rakkaudesta mitään, kun ei ole omia lapsia. Muistuttelen myös siitä miten lapseton on vanhana kauhean yksin eikä kukaan pidä huolta eikä käy katsomassa. Sairauksiakaan ei hoideta, kun kukaan ei pidä puolta. Kuolee nuorempana. Olen varma etteivät lapsettomat yli nelikymppiset ole ainakaan onnellisia, kun he joutuvat miettimään koko ajan näitä asioita.
.
En mieti😀 Aika moni mummo ja pappa makaa laitoksessa ja vieraat hoitavat heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen hankinta ja elättäminen tai kasvatus ole mikään ylivoimainen taski.
Tulee luonnostaan terveeltä aikuiselta ihmiseltä.
En edes koe että kyseessä on mikään valinta. Täysin luonnollinen siirtymä kuten hiusten kasvu.
En minä hiuksiltakaan kysele kasvusta. Lapset vain kasvaa jos on kasvaakseen.
Kasvoivat aikuisiksi siinä sivussa. Kykenisin huolehtimaan myös sairaasta ystävästä samalla tavoin tai vanhemmistani. Aikuiselle terveelle ihmiselle muiden huolehtimisessa ei ole mitään haastetta.
Nykyään on vain niin heikkoja ihmisiä. Ruokavaliosta ja elintavoista ilmeisesti kiinni.
Jos ei syö hyvin, ei liiku ja nukkuu huonosti, niin ei ihme jos ei jaksa edes itseään tai työssäkään käydä.
Ei sellainen jaksa edes kotiaan siivota tai olla kummoinen ystävä toiselle ihmiselle, puhumattakaan kumppanuudesta.
Olen ollut siinä käsityksessä, että lasten saaminen nimenomaan aiheuttaa huonosti nukkumista. Itselläni hyvät unet on ehkä elämän tärkein asia, josta en ole valmis tinkimään. Olisin hankkinut lapsia heti, jos niille olisi ollut tarjolla hoitaja klo 22-08 seitsemänä päivänä viikossa, ja niin iso asunto etten itse heräisi itkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin hiljaa säälivästi suhtaudun jos ei ole löytänyt parisuhdetta ja saanut lapsia. Tosin jos hän ei itse lapsia halua, niin sittenhän hänellä on kaikki mukavasti.
defenssinä moni lihavakin sanoo että ei halua olla hyvässä kunnossa ja inhoaa liikuntaa.
Aina voi valehdella itselleen ja muille kiertäen todellisuuden.
Olen hyvin skeptinen ihmisestä, joka ei elä normaalia ihmisen elämän janaa.
Ihmiset ovat vuosisatoja eläneet tietyllä tavalla kuten eläimetkin siinä sivussa. Puhumattakaan kasvikunnasta, jotka siementävät joka vuosi uudestaan ja uudestaan.
Jos luonnon rytmistä mennään pois, niin olen aika skeptinen.
Tämä on länsimainen ilmiö ja samalaista oireilua näkee myös eläintarhoissa.
Siihen ei liity oma tahto tai päätös, vaan kyse on eliön stressistä.
Huono ympäristö aiheuttaa näitä yksilöitä jotka ei kykene yksinkertaisesti noudattamaan biorytmiään ja oireilevat myös psyykkisesti monilla eritavoilla ja sairauksilla.
Japani länsimaisista maista hienona malliesimerkkinä.
Luonnossa todella monet eläinyksilöt jäävät ilman pentuja. Monilla lajeilla uroksista erittäin pieni osa jatkaa sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No mutta täsmälleen samoin voi sanoa lapsettomistakin ihmisistä. Ne tärkeät henkilöt voi ihan hyvin olla muita kuin omia lapsia."
Luitko ollankaan mitä kirjoitin vai etkö ymmärtänyt kunnolla?
Kirjoitin MYÖS omia lapsia. Sanan myös käyttö tuossa kontekstissa viittaa selvääkin selvemmin siihen että puhutaan tärkeistä henkilöistä yleensä, varsinkin kun tämä tärkeät henkilöt on kirjoitettu jo alkuun. Jokaiselle on olemassa tietyt tärkeät henkilöt jotka ovat tärkeitä riippumatta sukulaisuudesta. Otin kantaa vain siihen että jos lapsi joutuu vankilaan tai vaikkapa kuolee, niin ei se tee vahemmuudesta jotenkin huonosti mennyttä, ja ettei lapsi tuottaisi iloa. Se mitä joskus mahdollisesti tapahtuu, ei vie pois mennyttä, tai tämänhetkistä. Sama koskee ystävyyssuhteita, tärkeitä, rakkaita ihmisiä, ja MYÖS omia lapsia.
Säälin lapsettomiksi jääneitä jämäihmisiä. Varsinkin naiselta se on aivan uskomaton rimanalitus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele.
Mikähän tämänkin provon tarkoitus oikein oli.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän säälin, mutta en toki sitä hänelle sano. Minä odottelen jo lapsenlapsia lähivuosina, hän jää niistäkin paitsi.
Toivottavasti sinäkin jäät ilman niitä lapsenlapsia, niin voit ehkä tipahtaa alas sieltä ylhäisestä paremmuudestasi, josta säälit alapuolellasi olevia. Miten sitten suu pannaankaan jos lapsesi eivät halua tai pystykään lisääntymään. Ai että kun haluaisin olla näkemässä niiden ihmisten pettymykset jotka ovat noin ylimielisiä kuin sinä ja olettavat että omatkin lapset haluavat juuri sellaista elämää kuin sinä halusit.
Sori, ärsyttää sellaiset ihmiset millainen kuva lainaamastani henkilöstä tuli tekstinsä perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ajattele.
Mikähän tämänkin provon tarkoitus oikein oli.
Villi veikkaus pitää typeränä lapsia saaneita ja vääntää veistä niiden haavassa, jotka syystä tai toisesta ole onnistuneet saamaan lasta, vaikka olisivat halunneet ja yrittäneet.
Minun on tahtomattani lapsettoman vaikea uskoa, että ensimmäinen asia, jota lapsia saanut aattelee, että lapset olisivat hänelle ensi-sijassa raskas taakka, jonka kanamisen voi ymmärää ja ajuta vain toinen lapsia saanut, jolloin lapsia saaneella olisi päässyt helpommalla kun ei ole ollu lapsein kaltaista taakkaa.
Laps(i)en saamisessa on varmasti omat hyvät kuin huonot puolensa. - On jotenkin tympeää verrata kumpi olisi onnekkaampaa tai jollain tavoin parempaa ja arvostettavampaa ja kumpi jotain ed. todetulle vastakkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsen hankinta ja elättäminen tai kasvatus ole mikään ylivoimainen taski.
Tulee luonnostaan terveeltä aikuiselta ihmiseltä.
En edes koe että kyseessä on mikään valinta. Täysin luonnollinen siirtymä kuten hiusten kasvu.
En minä hiuksiltakaan kysele kasvusta. Lapset vain kasvaa jos on kasvaakseen.
Kasvoivat aikuisiksi siinä sivussa. Kykenisin huolehtimaan myös sairaasta ystävästä samalla tavoin tai vanhemmistani. Aikuiselle terveelle ihmiselle muiden huolehtimisessa ei ole mitään haastetta.
Nykyään on vain niin heikkoja ihmisiä. Ruokavaliosta ja elintavoista ilmeisesti kiinni.
Jos ei syö hyvin, ei liiku ja nukkuu huonosti, niin ei ihme jos ei jaksa edes itseään tai työssäkään käydä.
Ei sellainen jaksa edes kotiaan siivota tai olla kummoinen ystävä toiselle ihmiselle, puhumattakaan kumppanuudesta.
Olen ollut siinä käsityksessä, että lasten saaminen nimenomaan aiheuttaa huonosti nukkumista. Itselläni hyvät unet on ehkä elämän tärkein asia, josta en ole valmis tinkimään. Olisin hankkinut lapsia heti, jos niille olisi ollut tarjolla hoitaja klo 22-08 seitsemänä päivänä viikossa, ja niin iso asunto etten itse heräisi itkuun.
Äitisikin joutuu vielä valvomaan takiasi? Katos kun ne lapset ei aina ole ikävuosilla 0-3. Jos elät vaikka 80-vuotiaaksi, niin yhden lapsen vanhempana saat nukkua rauhassa noin 77 vuotta, ehkäpä enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele, mä ajattelen sen mukaan mitä me ollaan juteltu hänen tilanteestaan. Riippuu mitä hän itse haluaa.
Mä en omistani luopuis, enkä ole koskaan sekuntiakaan katunut lapsiarkea.
No mun yksi ystävä on 41 ja haluaa yrittää raskautta.