Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Asuinpaikasta riippuen, on erilaisia yhdistyksiä, seurakunnan toimintaa, kuntosaleja ja uimahalleja.
60 ei edes ole mikään vanha joten voi vielä hyvin kääntää sivua ja aloittaa uuden vaiheen.
Moni esim muuttaa pienempään asuntoon palveluiden lähelle. Se on helpompi tehdä 60 vuotiaana kuin 70 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan on kummallista, ettei napanuoraa ole tuohon ikään mennessä saatu katkaistua, ja vielä kummallisempaa on se, että vinkuja on äiti. Tervettä olisi viimeistään joskus 25-vuotiaana irrottautua elämään omaa elämää ja antaa vanhempien elää omaansa. Kyllä soitto kerran vuodessa ja pari tekstaria on riittävästi yhteydenpitoa, oikeastaan vähän jo liikaakin. Kasvakaa aikuisiksi.
Miten olisi vapaaehtoistyö? Siinä tulee hoidettua monta tarvetta. On ihmiskontakteja, tuntee itsensä tarpeelliseksi, tulee opittua jotain uutta.
Omat vanhempani ovat seitsemänkymppisiä ja työelämän jälkeen päivät täyttyvät mm. vapaaehtoistöistä liikunnan parissa, taloyhtiön hallituksen asioista ja joku muukin hallituspaikka taitaa olla, kesällä on mökkipuuhat ja lapsenlapset tietysti saavat nauttia isovanhempien avusta ja seurasta.
Ihanaa, että haluat auttaa. Muista, että äitisi on oman elämänsä polun valinnut ja vastuu on hänen omissa käsissään.
Mahtaako olla se ihminen, joka hankkii lapsia ettei tarvitse olla vanhana yksin ja oho hups, niillä lapsillahan on siinä vaiheessa oma elämä ja mamma on kuin onkin yksin :D No, onhan ikääntyneille kaikenlaisia kerhoja ja tapahtumia, sinne vaan muiden ikäistensä joukkoon hankkimaan kavereita. Sitten on lukeminen, maalaaminen, käsityöt, vapaaehtoistyöt, tanssitunnit, matkustelu, ryhmäliikuntaa (joogaa tms) ja ottaa vaikka kissan kämppäkaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuon ikäinen ihan itse keksi sisältöä elämäänsä.
Eipä tuossa juuri muuta ole jäljellä kuin päihteet. Ei muuta kuin siihen kulmakunnan kuppilaan jossa on halvin tuoppi, sieltä löytyy takuulla juttuseuraa ja saattaapa joku humalainen viriili pappa haluta pukillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuon ikäinen ihan itse keksi sisältöä elämäänsä.
Ei aina keksi. Tuossa iässä toimintakyky heikkenee ja elinpiiri muuttuu, kun itse ja tuttavat jäävät eläkkeelle, sairastelevat jne. Uskon aloittajan oleva ihan vilpittömästi huolissaan äidistään ja toivotan menestystä hankkeelle!
Nuori afrikkalainen poikaystävä vaikka Gambiasta. Käykää hakemassa muorille joululomalla sellainen paijattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olis joku vapaaehtoistyö? Vaikka sairaalassa tai palvelutalossa. Vanhusten kanssa seurustelua jne.
Tätä ehdottaisin myös, vaihtoehtona lasten päiväkodit ja kerhot. Tai työpaikka esim. kotiavustajana/ hoitoapulaisena? Ihmiskontakteja ja itsensä kokeminen tarpeelliseksi.
Hankkisi koiran. Ulkoiluttajat tutustuvat toisiinsa helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimettomasta äidistään kertovan ei missään tapauksessa pidä ottaa luokseen häntä asumaan. Elinikäinen risti siitä tulisi. Mutta harrastuksiin yms. ohjata,vaikka käydä lenkillä yhdessä. Jokainen tosin vastaa omasta elämästään viihtyvyydestään jne.
Mahtaako olla se ihminen, joka hankkii lapsia ettei tarvitse olla vanhana yksin ja oho hups, niillä lapsillahan on siinä vaiheessa oma elämä ja mamma on kuin onkin yksin :D No, onhan ikääntyneille kaikenlaisia kerhoja ja tapahtumia, sinne vaan muiden ikäistensä joukkoon hankkimaan kavereita. Sitten on lukeminen, maalaaminen, käsityöt, vapaaehtoistyöt, tanssitunnit, matkustelu, ryhmäliikuntaa ja ottaa vaikka kissan kämppäkaveriksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Muista empaattisuutesi ja typeryytesi sitten, kun saat sen sydärin. Älä pyydä apua tai sääliä keneltäkään, koska olet tuollainen pärjäävä yli-ihminen. Ja muista, ettei kukaan jää itkemään sun perään vaina siksi, että olet ollut marttyyri ja tehokas. Tee jotain, että joku voisi sua hyvällä muistella. Olet oikeasti aika hölmö, kun annat työn stressata sua noin, mutta omapa on asiasi.
Ap, vinkkaapa äidillesi vaikkapa Martoista, uimahallien jumpista, kansalaisopiston tarjonnasta, seurakunnan toiminnasta, kuoroista jne. Onhan noita, kun vain rohkaistuu lähtemään joukkoon! Ja paljon on toimintaa koronasta huolimatta, kai kuusikymppinen hallitsee tietokoneen käytön? Jollei, siinäkin puhaa ensialkuun!
No aika tylyä viestiä tuokin sydänvaiselle. Voisi tässä vähän avaramminkun empatiaa osoittaa.
Sisänsä ymmärrän että joku kokee tylsyydestä valittamisen etuoikeutetun epäkiitollisuutena, mitä se vähän ehkä onkin, kun monet kuitenkin joutuvat elantonsa ansaitakseen tai läheisistä huolehtiakseen tekemaan rankkaa työtä. Yksinäisyys on sinänsä on ikävä ja niin monen suomalalaisen kohtalo. Ketjussa on periaatteessa annettu hyviä vinkkejä, mutta voi tietenkin olla eri asia mitä n 60v enää ottaa vastaan, jos ei tosiaannole oppinut viihdyttämään itseään.
Jokainen vastaa onast elämästään. Miten elää. Jos katkaisee ihmisuhteensa tai jää vain kotiin ,siellä saa olla. Tilaisuuksiin meno virkistää,srk, harrastukset,toisten auttaminen . Ei kukaan oke velvollinen viihdyttämään ja kantamaan taakkanaan ketään kunnossa okevaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuon ikäinen ihan itse keksi sisältöä elämäänsä.
Ei aina keksi. Tuossa iässä toimintakyky heikkenee ja elinpiiri muuttuu, kun itse ja tuttavat jäävät eläkkeelle, sairastelevat jne. Uskon aloittajan oleva ihan vilpittömästi huolissaan äidistään ja toivotan menestystä hankkeelle!
Terveen kuusikymppisen toimintakyky ei ole heikentynyt. Olen 63 vuotias, käyn kuntosalilla, lenkkeilen, käyn teatterissa ja matkustelen. Tapaan lapsia ja lastenlapsia, auttelen 87 v äitiäni silloin tällöin (hänellä on toimintakyky jonkinverran heikentynyt).
kissamies kirjoitti:
Hankkisi koiran. Ulkoiluttajat tutustuvat toisiinsa helposti.
Kannattaa harkita tarkkaan, että riittääkö rahkeet ja onko talous kunnossa. Pennun kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi saattaa pahimmillaan olla melkoinen savotta, ja rahaa saattaa palaa loputtomasti jos koira onkin moniallerginen ja sairastaa.
Kyllä huvittaa, että 60v mielletään täysin mummoksi... itse kouluttauduin 59-vuotiaana varsinaisen työn ohella personal traineriksi ja teen edelleen täyttä viikkoa varsinaisessa palkkatyössä. Omat lapset ovat aikuisia, mutta ei tuli mieleenkään alkaa kysellä heiltä, mitä minun pitäisi tehdä.
Jos äitisi asuisi mua lähellä, pyytäisin hänet mukaan kävelylenkeille. Onko hänellä sähköpostiosoitetta? Tai tyhmä kysymys, tietysti on, mutta olisiko sellaista mikä ei olisi omalla nimellään? Voisin kirjoittaa hänelle. Tai jos tiedossani olisi osoite niin voisin kirjeenkin laittaa. Kaipaan entisaikojen kirjeiden ja korttien lähettelyä, nykyään ei kukaan enää ole innostunut niitä lähettelemään :/
Alue: Aihe vapaa
Komppaan tätä. Postcrossingissa pidetään myös paljon miittejä, joissa halutessaan pääsee tutustumaan myös muihin postcrossaajiin. Varsinkin hieman sosiaalisesti aralle ihmiselle (jolta ap:n äiti kuulostaa) harrastus on helppo ja vaivaton aloittaa.