Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Omat 70+ läheiseni puuhaavat erilaisten järjestöjen parissa. On eläkeläisten liittoa, Marttoja, MLL, Sydänliitto, seurakunta ja näillä tapaamisia ja retkiä viikottain. Lisäksi harrastavat paljon esim. jumppaa, kuntosalia, tanssia, tikanheittoa jossain ryhmässä jne. Heillä on vilkkaampi seuraelämä kuin minulla.
Tämänlaiset harrastukset ovat olleet pitkään tauolla. Oletko kuullut koronasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko äitisi kiinnostunut vapaaehtoistyöstä?
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Valittaako äitisi todella niin paljon? Onko mielestäsi kaikki, mitä hän sanoo valittamista??Jospa hän vain kaipaa puhekumppania, että voi jutella jonkun kanssa edes puhelimessa? Kuinka suuri uhraus on teille, jos käytte hänen luonaan? Voitteko sopia, että käytte joka toinen viikko ja viivytte x tuntia? Tämä oli vain ehdotus. Jos puolisosi ei halua tavata niin usein, niin käy sinä! Itse uhrasin monta vuotta elämästä käymällä naimattoman ja lapsettoman vanhuksen luona säännöllisesti.Hän pyysi aina niin kauniisti tulemaan. Kun hänen vointinsa myöhemmin heikkeni, kuvaan ilmestyi korppikotkia (sukulaisia) perinnön toivossa, mitä oli iljettävää seurata sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille kuusikymppiselle äidille ei voi suoraan sanoa, että ei kiinnosta käydä hänen luonaan, eikä hänen seuraa kaivata, koska on OMA ELÄMÄ. Sano hänelle vielä, että hankkisi hänkin OMAN ELÄMÄN, koska nyt joutaa, kun on antanut teille oman elämän. Sano hänelle, että hän on tehtävänsä suorittanut, ja hänen pitää jättää teidät nyt rauhaan, eikä häiritä millään tavoin. Uskon, että hän arvostaisi tällaista rehellisyyttä ja se saattaisi jopa herättää hänet toimintaan.
On tyllä todella sydämetöntä ja raakaa puhetta. Ei ihme, että niin monet, myös nuoret ja lapset, voivat huonosti nykyään.
Ohjaa tänne vaan , saa keskusteluseuraa ja vertaistukea. Palstalla on yllättävän paljon meitä iäkkäämpiäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, tiedetään kyllä että normaali kuuskymppinen on vielä töissä ja osaa itse viihdyttää itseään. Äitini vaan ei ole juurikaan enää kiinnostunut töihin menosta, kokee kai itse olevansa jo niin vanha. Eikä tosiaan osaa itse viihdyttää itseään eikä keksiä harrastuksia, kun elämän ainoa sisältö on aina ollut me lapset. Nyt kun me lapsetkin kaivataan jo etäisyyttä ja omaa tilaa niin ei se ole nyt vaihtoehto että aletaan juosta sen pillin mukaan kylässä joka viikonloppu.
Valittaako äitisi todella niin paljon? Onko mielestäsi kaikki, mitä hän sanoo valittamista??Jospa hän vain kaipaa puhekumppania, että voi jutella jonkun kanssa edes puhelimessa? Kuinka suuri uhraus on teille, jos käytte hänen luonaan? Voitteko sopia, että käytte joka toinen viikko ja viivytte x tuntia? Tämä oli vain ehdotus. Jos puolisosi ei halua tavata niin usein, niin käy sinä! Itse uhrasin monta vuotta elämästä käymällä naimattoman ja lapsettoman vanhuksen luona säännöllisesti.Hän pyysi aina niin kauniisti tulemaan. Kun hänen vointinsa myöhemmin heikkeni, kuvaan ilmestyi korppikotkia (sukulaisia) perinnön toivossa, mitä oli iljettävää seurata sivusta.
Asun yksin, olen eläkkeellä, lapseni ja läheiseni käyvät silloin luonani, kun se heille sopii. Ihanaa kun käyvät, mutta en missään nimessä haluaisi olla se kiviriippa, jonka luona pitää käydä määrättyinä päivinä sovittu aika. Osaan olla yksin ja saan aikani todella hyvin kulumaan. Lisäksi korona pitäisi jonkun verran rajoittaa tapaamisia myös. Älä ajattele vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on terve, niin töihin vain. Esim. siivoushommiin voisi päästä kiinni kesälomien aikana. Ei aikuiset lapset pysty kuusikymppistä viihdyttämään lopun ikää.
Siis että kuusikymppinen saisi työpaikan tänä päivänä. Oliko tämä vitsi?
Riippuu siitä osaako olla tekemisissä muiden kanssa vaikka vapaaehtoistyötä voi olla tulossa lähiaikoina. Jos kertoo vain omia juttujaan eikä kuuntel eikä ymmärrä toisten vaikeuksia on hyödytön vapaaehtoistyössäkin.
Tv töllötys on huono juttu se tekee tyhmäksi. Onkohan hän jo dementoituva? Jos on hyvin pinnallinen puheissa jotka liikkuu julkkisten tai naapurien tai muiden asioista ihmetellessä. Jos ei ole jo nuorempana kiinni oikeissa asioissa joista löytyy elämän sisältöä on aika tylsää seuraa ja heikoilla eväillä lopun elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä voi olla kuin manipuloiva provo, kotiäitien kateellista mustamaalaamista. Miksei ihminen tekemistä keksisi sen enempää tai vähempää, kuin joku toinen.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta onko mahdollista, että että ap:n äiti kärsii läheisriippuvuudesta? Siitä ei parannu vain sillä, että joku ulkopuolelta ehdottaa uutta harrastusta... Äidin pitäisi tunnistaa ongelmansa ja työstää sitä itse, tarvittaessa terapeutin kanssa.
Toisaalta, voisin kyllä kuvitella, että jossakin toisessa kulttuurissa tällaista tilannetta ei tulkittaisi läheisriippuvaisuudeksi vaan olisi ihan normaalia kotiäidin kaipuuta? Mene ja tiedä!
Mutta kyllä on mielestäni vähän kummallista, että ap:n äidillä ei ole mitään harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita. Kyllä tällaisia on suurimmalla osalla kotiäideistäkin, varsinkin lasten ollessa jo isompia. Mitä ihmettä ap:n äiti on tehnyt, kun nuorinkin lapsista on ollut lähellä täysi-ikäistymistä? Kärsikö hän jo silloin elämän sisällöttömyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ennen sekä työ että harrastukset ovat olleet sitä kotiäitinä olemista, niin lähtisin tästä miettimään kotiäitiyttä sivuavia asioita:
Tukihenkilö aikuistuvalle nuorelle
Tukiperheenä toimiminen
Tuki yksinhuoltajalle
Varamummo/päiväkotimummo/kerhomummo
Seurakuntien perhekehoihin/MLL:n perhekahviloihin vapaaehtoinen emäntä/puuronkeittäjä
Seurakuntien/järjestäjien lastenleireille/perheleireille vapaaethoinen avustaja
MLL:n lastenhoitajana toimiminen
Nyt korona-aikana edellämainitut eivät välttämättä onnistu.
Joku ehdotti käsitöitä kuten sukkien kutomista. Jos aloittajan äiti osaa ja haluaa kutoa (ja jos hänellä on varaa uusiin lankoihin), hän voi osallistua avustustyöhön joka oikeasti hyödyttää toisia ihmisiä. Saajat eivät takuulla valita "huonoista lahjoista" netissä ensi joulun jälkeen kuten Suomessa joskus tapahtuu. Lyhytvartiset villasukat tai lämpimät lapaset. Niitä voi viedä keräykseen Kaakkois-Euroopan osattomille lapsille. Osa saajista on tosi köyhiä. Joissakin perheissä lapsella on tuberkuloosi. Seurakunnat kuten helluntaiseurakunnat ja luterilaiset, kokoavat loppusyksyllä tavaraa paketteihin. Jos yksinäisen 60v äidin paikakunnalla on keräyspiste, hän voisi kysellä sieltä tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osta sille kissa
tai sit kala, ne on kivoi
Tuon ikäinen terve naisimmeinen voisi hyvinkin mennä jollekin kansalaisopiston kurssille, niiltä löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja. Toinen mahdollisuus on vapaaehtoistyö, esimerkiksi vanhuksien luona vierailut. Tai joku seurakunnan vapaaehtoistyö. Työ tuo paljon iloa ja mielekkyyttä elämään.
Jos hän silti vain uhriutuu, vaikka kuinka koittaa rohkaista ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita, ei auta kuin antaa olla ja tavata häntä vain silloin kuin se teille sopii. Ikävä kyllä kannettu vesi ei kaivossa pysy, eli aikansa voi yrittää auttaa, mutta jossain vaiheessa pitää ihmiseltä itseltään löytyä motivaatio elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä ettei ole varsinaisesti minun tehtävä, mutta ihan mielelläni autan vähän itsekkäistäkin syistä, eli jos äitini löytää itselleen oman elämän niin saisin itse olla enemmän rauhassa eikä tarvitsisi kuunnella niitä marttyyrisoitteluja. Se olisi win win meille kaikille jos äiti löytäisi elämäänsä tarkoituksen. Lapsenlapsia ei ole yhtään, mikä saattaa olla myös yksi syy äidin oireiluun koska on niitä jo niin pitkään toivonut ja varmaan ihan odottanut että milloin pääsee olemaan täyspäiväinen mummo. Valitettavasti kukaan meistä lapsista ei ole edes naimisissa eikä ketään kiinnosta lisääntyminen. Olisi äidin kannattanut rakentaa itselleen vähän omaakin elämää eikä jättää kaikkea ydinperheen varaan. On vähän sellainen tyyppi, ettei oikein pidä mistään ihmisistä paitsi perheestä, mikä saa takertumaan juuri perheeseen kahta kauheammin kun on kuitenkin se läheisriippuvuus.
Se, ettei ole lapsenlasta, on monille vanhuksille suuri suru. Sitä ei pysty selittämään sellaiselle, joka ei välitä lapsista. Mennyt elämä tuntuu täysin turhalta, mitä väliä on millään? Vielä hirveämpää on,jos mahdollinen lapsenlapsi on abortoitu.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on joku mies tehnyt karhunpalveluksen naiselle mahdollistamalla kotiäitiyden. Huono diili kaikkien kannalta.
Työpaikka ja harrastuksia NYT, ei ole aikaa joutavaan rääkymiseen sen jälkeen.
Ethän sinä tiedä toisten tilanteista, syistä, seurauksista ja vaikkapa varallisuuksista.
Aikuinen ihminen on ihan itse riippuvainen omista viihdykkeistään. Siis jos täyspäisestä ihmisestä on kyse.
Täällä jo tuotiinkin esiin tärkeys, joka on oman mielenrauhan saavuttamisella. Olen jo lähellä kuutta kymppiä ja myös yksin. Lapset ovat ihania, aikuisia, on perheet. Tapaamme kun sopii. Käyn osa-aikatyössä, jonka kroppa vielä kestää.
Mutta se onnellisuus.. Se on löydettävä joka päivä uudelleen. Lapsia ei saa rasittaa omalla mielialan laskulla. Voi lukea, kulkea lähimaastossa, kunnella musiikkia, voimistella, muistella menneitä, tehdä käsitöitä (silloin kun nivelet sallii).
Persoonan vaikutus on toki suuri. Silti voi ponnistella.
Olen itse ollut kohteena syyllistäville läheisille, joten siksikään en milloinkaan tee sitä esim omille lapsille tai muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset ovat vielä täyttä päätä töissä ja nauttivat siitä täysin rinnoin.
==========
AP:n äiti on kotiäiti, ei ole tehnyt päivääkään palkkatyötä.
Voivoi kun elämä on tyhjää kun lapset ovat aikuisia.
Ja toinen voivoi kun eläkeikä ja minimikansaneläke koittaa.
Kirjojen lukeminen, lehtien lukeminen, elokuvat, sarjat, urheilun katsominen, treffailu, iltapäiväkännit, lenkkeily, hiihtäminen, mitä kaikkea voi tehdä, jos komerot on jo siivottu!
Alue: Aihe vapaa
Siis että kuusikymppinen saisi työpaikan tänä päivänä. Oliko tämä vitsi?