Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun TAAS taipua ja alistua? Mielipiteitä!
14.08.2006 |
Mies on ollut vuosia alkoholisti, myös lääkkeet ja ehkä muutakin olut kuvioissa mukana. Perhe-elämä on ollut tois-arvoista, kun hinku reissuille on tullut. Useita vuorokausia poissa, rahat tuhlattu, olen lasten kanssa paennut useasti kotoa ja muutenkin, myös selvinpäin elää hyvin itsekkäästi ja aiheuttaen harmia meille muille, mm. paljon henkistä väkivaltaa ja aliarviointia.
Tähän asti olen aina antanut anteeksi, tosin joka kerta enemmän ja enemmän vastentahtoisesti. Hyviäkin aikoja on ollut, mutta kaikki nämä teot kummittelevat jatkuvasti mielessäni.
Nyt viimeisimmän reissun jälkeen laitoin eropaperit menemään ja olen alkanut tekemään jo osituksia ja muita eroon liittyviä asioita. Mies säikähti ja hakeutui katkaisuun.
Nyt on sitten viimepäivinä tullut puheluita siihen sävyyn, että jos en vedä papereita takaisin, hän tappaa itsensä. Hän on hoidossa kuulema vain ja ainoastaan minun ja lastemme takia, ei itsensä. Jos lupaan jatkaa liittoa, hän hakee kuunkin taivaalta ja vie hoitojakson kunnialla loppuun. Hänestä tulee ihan eri mies, joka huolehtii perheestään eikä enää koskaan koske mihinkään aineisiin.
Olen niin väsynyt noihin puheisiin ja uhkauksiin. En luota miehen toipumiseen ja täydelliseen muutokseen. Mutta jos en suostu hänen pyyntöönsä, varmasti tappaa itsensä.
Nyt minulla on huomiseen aamuun asti aikaa kertoa hänelle aikeeni, pidempään hän ei enää odota.
Mitä teen? Auttakaa hyvät ihmiset minua! Olen toki luvannut rakastaa häntä Jumalan edessä niinä huonoinakin aikoina, mutta jos tätä on jatkunut jo yli 10 vuotta, niin voinko enää luottaa?? Kaikkeni olen näinä vuosina antanut, enempään en ole pystynyt.
Nyt saan syyllisyyden taas harteilleni, jos en taivu hänen tahtoonsa :-(
Kiitos jos jaksoit lukea, ja vielä suurempi kiitos jos osaat auttaa tai kertoa omista kokemuksistasi!
Kommentit (42)
Halu raitistua lähtee itsestä, ei muiden vuoksi. Uhkailu on tyypillistä ja osa sen kamapäissään toteuttaakin. Itsemurha on aina yksilön oma ratkaisu, jos muiden on turha kantaa syyllisyyttä. Itse aina annoin päihdetyötä tehdessäni ohjeeksi omaisille, että oma ja lasten terveys on pääasia, on vain osattava luopua ja alkaa huolehtia itsestään. Riippuvainen kyllä pärjää jos tahtoo. Jokaisen on vain löydettävä se oma pohjansa. Miehesi kommentit eivät kuulosta kovinkaan vakaalle raittiudelle, joten jatka prosessia ja totea miehellesi että et toivo niin käyvän, hän on tärkeälapsillenne, mutta et myöskään kanna syyllisyyttä hänen ratkaisuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia miestäsi kohtaan. Sen sijaan olet velvollinen antamaan lapsillesi turvallisen ja rauhallisen lapsuuden, vaikka se vaatisikin kipeitä ratkaisuja.
Jos miehesi aikoisi ottaa hengen itseltään, hän olisi tehnyt sen jo. Yrittää vain manipuloida sinua, älä anna hänen onnistua.
Toivotan sulle voimia, sisua ja parempaa elämää!
jotka ovat tehneet lopullisen stopin alkoholille....ihmeitäkin voi tapahtua...
valitsemallasi linjalla ja takaa lapsillesi tasapainoinen kasvuympäristö. Siihen ei kuulu päihderiippuvainen, epäluotettava isä.
Jos miehesi toteuttaa uhkauksensa ja tappaa itsensä, se on täysin hänen henkilökohtainen ratkaisunsa ja päätöksensä eikä millään tavalla sinun vastuullasi tai sinun syytäsi. Aikuinen ihminen vastaa itse elämästään ja valinnoistaan.
Ja ymmärtää ottaa vastuun omasta elämästään, valinnoistaan ja teoistaan.
Niin kauan kun miehesi syyttää/syyllistää sinua yhtään mistään voit olla varma ettei miehelläsi ole vielä aikomustakaan raitistua. Tuo on sitä peliä mitä ne pelaa. Älä mene siihen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jotka ovat tehneet lopullisen stopin alkoholille....ihmeitäkin voi tapahtua...
Olen kyllä itsekkin enemmän sillä kannalla, että vien eron loppuun. Mutta se syyllisyys, jos mies tosiaan tekee sen, ahdistaa jo nyt.
Haluan lapsille ja itsellenikin paremman, iloisemman ja turvallisemman elämän. Mutta tosiaan tuo syyllisyys on jo niin pinttynyt minuun, etten taida päästä siitä eroon vaikka mitä ajattelen tai teen.
On tosi ahdistavaa ajatella myös sitäkin, että lapsilla ei olisi isää ollenkaan, vaikka paljon on ollut poissa muutenkin. Kuitenkin lapset nytkin kyselevät paljon isästä, että milloin tulee kotiin jne.
Kommentoikaa vaan lisää, juuri nyt ei oikein nukuta :-(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kokemusta alkoholistista puolisona mutta olen elänyt väkivaltaisessa ja alistavassa liitossa yli kymmenen vuotta... Mieti! Miehesi hakeutui hoitoon vasta kun oli aivan pakko eli jätit eropaperit. Nyt hän uhkaa itsemurhalla, koska keinot alkavat olla vähissä. Alkaa jo huomata, että sinä olet tosissasi etkä usko enää hänen selityksiinsä. Kumman haluat pelastaa: itsesi vai miehen? Jos päätät vetää eropaperit pois, ahdistuksesi ei lopu siihen. Ymmärrän, että miehen itsemurhajutut painavat. Mitä jos hän tekeekin sen? Onko silti oikea syy jatkaa liittoa, että miehesi ei tapa itseään?
Voimia!
PS. Ei Jumalakaan halua että kadotat itsesi tuhoisassa suhteessa
Pallo on aina uhkaajalla, toinen ei siihen voi vaikuttaa.
Ja muutenkin tuntuu oudolta, että nyt yht' äkkiä tekisikin valintoja sinun ja lastenne tähden, jos ei ennen tätäkään. Ja kuten sanottu raitistuminen lähtee yksilöstä itsestään, ei perheestä ym. Siihen johtavia seikkoja voi toki olla useita, mutta halu on itsestä kiinni. Pysy päätöksessäsi. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustellut pastorien kanssa ja käynyt ehtoollisellakin. Mutta senkin on vaan tehnyt varmaan takiani, koska sitä pyysin. Eli oikeasta uskoon tulemisesta tuskin on ainakaan vielä ollut edes ajatustakaan.
Toivoisin, että tämä Ihme pelastaisi mieheni, erosta huolimatta.
ap
Antaisit vaikka vuoden aikaa näyttää asumuserossa, ettei viina enää maistu. Sitten voisitte puhua yhteen palaamisesta.
Alkoholistiin ei voi luottaa, mutta juomattomaan alkoholistiin voi. Jotkut oikeasti lopettavat. Tietenkään sinä et voi antaa hänen olla osa arkeasi, mutta jos haluat antaa hänelle viimeisen mahdollisuuden, niin asumusero avioeron sijaan voisi olla yksi kompromissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse alkoholistin lapsi ja äitini olisi pitänyt tehdä sama ratkaisu, muttei ollut vahvuutta. Nyt on täysin nujerrettu nainen vaikka isäni kuolemasta (tapaturmaisesti kännissä) on jo vuosia. Eikä lastensa elämäkään mitenkään helpoimman kautta ole järjestynyt, kun koko lapsuus yhtä helvettiä isän juomisen ympärillä.
Kun saat välimatkaa mieheesi, niin syyllisyys häntä kohtaan helpottaa. Mutta jos jäät, teet vääryyttä lapsillesi, siitä syyllisyydestä ei hevillä selviä.
Itse toivoin koko lapsuuteni, että vanhempani eroaisivat, vaikka tilanne meillä ei ollut läheskään niin paha kuin teidän. Kyllähän lapset isäänsä kaipaavat, mutta lapsen tärkein tarve on turvallisuudentunne. Sen päälle rakentuu koko tulevaisuus ja elämä. Anna se lahja lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyväksyvän kuin nämä kaksi vaihtoehtoa. Olen jutellut paljon sairaalan henkilökunnan kanssa ja hekin osaltaan ovat olleet suurena tukena ja " välien selvittelijöinä" .
Huominen lähestyy ja painostus alkaa heti aamusta :-(
Kiitos voimien toivotuksista ja vinkeistä, lisää vaan!
ap
Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa, pahinta laatuaan. Se on paniikissa, kun alistettava lähtee, mutta EI TAATUSTI tapa itseään.
Et ole vastuussa toisen ihmisen pahoista teoista. Itsemurha on murha eikä siihen ole muita syyllisiä.
olen alkoholistin ex-puoliso (hyvin samankaltainen tilanne kuin teillä) ja ainoa mitä kadun, etten eronnut aiemmin.
Mikä viestissäsi ns sorahti korvaani oli se, että mies on teidän takianne katkaisussa. Jotta alkoholistilla olisi toivoa muutoksesta, pitää haluan tulla häneltä itseltään, ei muilta. Tuossa tilanteessa paluu entiseen on väistämätön.
Et ole vastuussa miehestäsi. Itsemurhalla uhkailu on henkistä väkivaltaa ja alistamista. Itsemurhalla uhkailija harvoin toteuttaa tekoaan ja jos miehesi kuitenkin päätyisi itsemurhaan, et ole asiasta vastuussa. Vastaa miehelle yksinkertaisesti, että päätös on hänen, ei sinun, et ole hänen elämästään vastuussa.
Juuri tuo kuvio " vastaa huomiseen mennessä" on pelkkää vallankäyttöä ja alistamista.
Eroa eroa eroa - siinä neuvo kohtalotoverilta.
Mieheni ei koskaan uhkaillut itsemurhalla, vihjaili vain. Liittomme oli hyvin samankaltainen kuin teidän. Eron jälkeen olen saanut elämäniloni ja positiivisuuteni takaisin, ja myös lapset voivat paljon paremmin. Kotona on rauha ja tasapaino.
on varmaan yksi mitä tunnet pelon lisäksi, vai? Ihan kuin oisin omaa tarinaani lukenut. Samat oli kujeet ja kuviot. Erosin vajaata 10 vuotta jaksettuani. Kaikenmaailman terapiat käytiin, mutta huonoin tuloksin. Samat oli uhkailut minunkin ukolla, mutta ihan on elävien kirjoissa edelleen, vaikka välillä jopa toivoin sille jotain sattuvankin.
Lapsi tapaa isäänsä niin usein kuin isä vaan haluaa ja on selvä. Meidän ei tarvitse enää kärsiä ja mieskin yllättävän äkkiä lähdöstämme tokeni muiden lohduttajien kainaloon.
hakeudu juttelemaan asiasta jonnekin, esim. perheneuvolaan. Saat siellä apua jaksamiseen. Tuntuu siltä, että olet jotenkin syyllisyyden musertava - mikä on varsin tyypillistä tuon kaltaisessa liitossa. Saanko arvata: mies on monesti liiton aikana syyllistänyt sinua eri asioista?
Vie eroprosessi loppuun, et ole vastuussa miehestäsi eikä sinun tule tuntea syyllisyyttä siitä, ettet halua enää tuollaisessa liitossa jatkaa. Miehen ratkaisut ovat hänen omiaan, ei hän saa syyllisyyden avulla painostaa sinua jatkamaan liittoa.
Hae jutteluapua!
Joten jos pystyy olemaan raittiina pidemmän aikaa niin sitten mietitään asiaa uudestaan. Mutta samaan osoitteeseen et mene.
Kukaan aikuinen ihminen ei ole vastuussa ns. terveen ihmisen valinnoista. Miehesi tekee valinan joko elämän tai kuoleman.
Kyse on sinun elämästä, haluatko edelleen alistua väkivallalle. Onhan itsemurhalla uhkailukin väkivaltaa.