Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö minun TAAS taipua ja alistua? Mielipiteitä!
14.08.2006 |
Mies on ollut vuosia alkoholisti, myös lääkkeet ja ehkä muutakin olut kuvioissa mukana. Perhe-elämä on ollut tois-arvoista, kun hinku reissuille on tullut. Useita vuorokausia poissa, rahat tuhlattu, olen lasten kanssa paennut useasti kotoa ja muutenkin, myös selvinpäin elää hyvin itsekkäästi ja aiheuttaen harmia meille muille, mm. paljon henkistä väkivaltaa ja aliarviointia.
Tähän asti olen aina antanut anteeksi, tosin joka kerta enemmän ja enemmän vastentahtoisesti. Hyviäkin aikoja on ollut, mutta kaikki nämä teot kummittelevat jatkuvasti mielessäni.
Nyt viimeisimmän reissun jälkeen laitoin eropaperit menemään ja olen alkanut tekemään jo osituksia ja muita eroon liittyviä asioita. Mies säikähti ja hakeutui katkaisuun.
Nyt on sitten viimepäivinä tullut puheluita siihen sävyyn, että jos en vedä papereita takaisin, hän tappaa itsensä. Hän on hoidossa kuulema vain ja ainoastaan minun ja lastemme takia, ei itsensä. Jos lupaan jatkaa liittoa, hän hakee kuunkin taivaalta ja vie hoitojakson kunnialla loppuun. Hänestä tulee ihan eri mies, joka huolehtii perheestään eikä enää koskaan koske mihinkään aineisiin.
Olen niin väsynyt noihin puheisiin ja uhkauksiin. En luota miehen toipumiseen ja täydelliseen muutokseen. Mutta jos en suostu hänen pyyntöönsä, varmasti tappaa itsensä.
Nyt minulla on huomiseen aamuun asti aikaa kertoa hänelle aikeeni, pidempään hän ei enää odota.
Mitä teen? Auttakaa hyvät ihmiset minua! Olen toki luvannut rakastaa häntä Jumalan edessä niinä huonoinakin aikoina, mutta jos tätä on jatkunut jo yli 10 vuotta, niin voinko enää luottaa?? Kaikkeni olen näinä vuosina antanut, enempään en ole pystynyt.
Nyt saan syyllisyyden taas harteilleni, jos en taivu hänen tahtoonsa :-(
Kiitos jos jaksoit lukea, ja vielä suurempi kiitos jos osaat auttaa tai kertoa omista kokemuksistasi!
Kommentit (42)
Jos hän haluaa oman itsensä vuoksi raitistua, niin siinä tapauksessa hän voikin onnistua.
Sano miehelle, että viet eron loppuun, mutta olet halukas näkemään miten miehen katkaisuhoito onnistuu. Jos mies pysyy oikeasti erossa alkoholista ja muista hoidon jälkeenkin niin lupaat sitten katsoa tilannetta uudelleen, jos ehkä päätyisitte yhteen.
Sinun täytyy kuitenkin ajatella omaa ja lastesi parasta ja tällä hetkellä miehesi ei ole sitä!
Älä kanna syyllisyyttä miehen itsemurha uhkailuilla. Tuskin hän edes sitä tekee. Sano miehelle, ettet aio kantaa siitä syyllisyyttä, vaikka ehkä sisimmissäsi kantaisitkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi parempi elämä on pian aluillaan.
Kerrothan huomenna meille, miten menee?
Todellinen raitistumisen halu lähtee ITSESTÄ, ei muista ihmisistä. Tuo on nimenomaan valtapeliä, jota hän pelaa; kiristystä ja uhkailua. Jos nyt annat periksi, niin voit olla AIVAN varma, että tulet tulevaisuudessa kuulemaan jokaisessa stressaavassa tilanteessa uhkailua " nyt menen ja juon/vedän kamaa ym." ellet tee kuten miehesi haluaa. Tulet joutumaan taipumaan ja alistumaan lopun ikääsi, jos tähän lankaan menet.
Hyvä neuvoja olet saanutkin; sinuna yrittäisin saada ajan perheneuvolaan, jossa saat tukea päätöksellesi, tai toinen hyvä osoite voisi olla AA-kerho, jossa on käsittääkseni tukiryhmiä ja apua myös omaisille.
Voimia, voimia ja vielä kerran voimia. Ihan näin anonyyminä palstan lukijana täytyy sanoa, että olen hirveän ylpeä susta, HIENO homma että olet uskaltanut, jaksanut ja kestänyt tilanteen ja osannut tehdä noin viisaan ratkaisun. Onnea loppuelämällesi!
jos tuo itsemurhalla uhkailu pelottaa ja syyllistää sinua kovinkin, niin etkö voisi puhua siitä miestäsi hoitaville tahoille? Olisit ikään kuin tehnyt velvollisuutesi ja henkilökunta voisi yrittää takoa järkeä miehesi päähän.
onnea huomiseen ja tulevaisuuteen, varmasti pärjäät kun olet tähänkin saakka pärjännyt! (ajattele, miten helppoa elämästä tulee, kun on yksi huollettava " lapsi" vähemmän ;)
Tuollainen uhkailu ei ole aikuisen, vastuuntuntoisen vanhemman keino hoitaa asioita, vaan uhmaikäisen alistuskeino saada tahtonsa läpi.
Syyllisyydentunteesta on tietysti vaikea päästä eroon, mutta yritä. Miehen on kuitenkin opittava kantaa yksin vastuu teoistaan eikä sälytettävä niitä toisen harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on alkoholistien läheisille. Kun tapaat kohtalotoverisi, alat ymmärtää, ettei kyse ole sinun ongelmastasi tai sinun tekemisistäsi tai tekemättä jättämisistäsi, vaan miehesi alkoholismista.
Miten ihanaa tajuta, että jopa täällä on tällaista tsemppimeininkiä!
Jotenkin tuntuu, kuin rohkeuttakin olisin saanut jo lisää.
Kerron kyllä uusimmat kuulumiset huomenna, tai sitten kun aikaa ja jaksamista, kun joskus on itsekkin niin uupunut. Tai jos pahin toteutuu, niin ehkä en sitä sitten ala tänne kertoilemaan.
Mutta edelleen odotan viestejännä. Alan pian yrittää unta, mutta nostelkaa ja kommentoikaa, palaan asiaan, kun siihen on mahdollisuus.
Vielä kerran iso kiitos ja nyt hyvää yötä kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna periksi nyt, älä itsesi äläkä lastesi takia. Voi kun voisin virtuaalisesti ojentaa käteni ja halata! Onnea matkaan.
vaan voit olla oma itsesi ja hengittää vapaasti. Sun tarvii yrittää puolet vähemmän ja saat enemmän aikaiseksi. Sitten kun elät eri elämää alkoholistimiehestäsi irtautuneena. Kerroit, että kyse ehkä muistakin päihteistä kuin viinasta. Niin meni minunkin miehellä diapamit sun muut kaljan kanssa kurkusta alas. Kotona oli jatkuva pelko joko siitä että onko mies humalassa tai pillereissä tai koskahan se lähtee juomaan ja kun lähti niin minä kurkin ikkunasta toisaalta peläten että tulee kotiin, toisaalta toivoen. Ihan kamalaa oli.
Älä pelkää sitä että jos miehesi tekee itselleen pahaa, harvemmin niin kai käy, ei hän elä sinua varten kuten sinä häntä varten. Jos eläisi, ei kiristäisi.
Nykyisin elän erossa päihderiippuvaisesta miehestäni, mutta olen hänen ystävänsä, kun tuntuu, että pakko sitä reppanaa välillä on jelpata. Paremmin hänkin kuitenkin pärjää kuin yhteisinä vuosinamme, ei ainakaan ole enää niin avuttoman oloinen kun joutunut omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olet eronnut ja kotitilanne rauhoittunut.
En itse sitä liiton aikana tajunnut, vaan vasta myöhemmin: kaikki se pohtiminen, huolehtiminen, murehtiminen, paha olo vei uskomattoman paljon energiaa - ja se kaikki oli lapsilta pois.
Tämän eron jälkeine elämä on kuin uusi elämä, en edes muistanut että minussa voi olla näin paljon energiaa!
Voimia ja jaksamista! Pelasta itsesi ja lapsesi!
Eilen illalla ei kuulunut soittoa, itse yritin muutaman kerran soittaa, mutta mies ei vastannut. Olin jo sen verran huolissani, että soitin hoitajille ja pyysin tarkistamaan, että onko enää edes koko sairaalassa. Epäilin, että on lähtenyt ja toteuttanut uhkauksensa. Löytyi kuitenkin talosta, mutta soittopyynnöstäni huolimatta ei soittanut myöhemälläkään.
Tänä aamuna taas muutaman kerran yritin soittaa ja lopulta vastasi. Oli jotenkin rauhallisen oloinen ja puhui jo omasta asunnostaan ja kaikesta muustakin suht järkevästi. Ihmettelin mistä moinen ja kun lopetettiin puhelu, samassa soi puhelimeni ja eräs sielunhoitajana työskentelevä nainen soitti. Hän oli eilen käynyt juttelemassa miehen kanssa, rukoilleet ja itkeneet. Nainen halusi kertoa minulle, että eilen oli tapahtunut jotain ihmeellistä heidän keskustellessaan ja että hän tunsi, kuinka Jeesus todella oli koskettanut miestäni.
En ole itse millään lailla uskovainen tai edes varma onko mitään Jumalaa olemassakaan. Tuntuu, että tuosta soitosta ajatukseni menivät entistäkin sekaisemmaksi. Tietysti toivon, että mieheni pääsisi eroon aineista, vaikka sitten uskoon tullen. Monta tarinaa näistä " parantumisista" olen kuullutkin, mutta silti jotenkin epäilyttää...
Kun nyt itse olen valmistautunut eroon tosissani, niin ei kai minun mieheni mahdollisen uskoon tulon takia tarvitse alkaa muuttaa " suunnitelmaa" ? Vai pitääkö minunkin nyt yrittää kääntyä uskoon, koska Jumala haluaa, että emme eroaisi?
Olen tosiaan nyt ihan sekaisin, toisaalta helpottunut, että edes hetkeksi itsetuho ajatukset ovat olleet mieheltäni poissa.
Miten suhtautuisitte asiaan ja miten neuvoisitte minun nyt tästä jatkamaan?
Kiitos.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko voi auttaa miestäsi, mutta vasta ajan päästä voit todella tietää, voitko ja haluatko luottaa mieheesi kuten puolison täytyy voida. Raitistuminen on hyväksi miehellesi vaikkette enää palaiskaan yhteen. Ja niin, palata liittoon toki voi, jos toinen on paranutnut ja molemmat sitä vielä haluavat. Aikalisä on nyt kuitenkin tarpeen molemmille. Asiat ja kiristykset ovat vielä liian iholla.
tuo hänen vastaamattomuutensa on vallankäyttöä ja tapa pitää sinua edelleen otteessaan.
Jatka eroprosessia. Muuttakaa erillenne. Älä usko liian herkästi miehen muuttumiseen tai äkillisiin käänteisiin. Teillä on 6kk harkinta-aika, jonka aikana näet, onko miehen muutos todellinen ja ennen kaikkea: miehen oma tahto, eikä yritys saada sinua jäämään. Sinun täytyy nyt rauhoittaa oma ja lapsesi elämä. Siihen auttaa vain erilleen muutto. Se myös kertoo miehelle, että olet tosissasi. Jos nyt suostut jatkamaan niin paluu entiseen on lähes varma.
Harkinta-ajan aikana saat etäisyyttä tilanteeseen ja pystyt myös paremmin arvioimaan, onko miehesi muutos ja halu muutokseen todellisia.
Älä missään nimessä nyt lopeta eroprosessia. Ja vinkkinä: sielunhoitajat haluavat aina kovasti uskoa muutokseen ja ovat yhdessäolon kannalla. Älä anna muiden painostaa sinua jäämään. Ainoa vaihtoehto on erilleen muutto ja prosessin vieminen eteenpäin.
En tietenkään voi olla varma, mutta monet miehesi piirteet kertovat narsismista. Narsisti pystyy pyörittämään hoitohenkilökunta oman päänsä mukaan. Ja saavat muut hyvin helposti uskomaan puheitaan.
Etsi netistä tietoa, narsistientuki sivuilla on ainakin tietoa ja keskustelua asiasta, muiden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskoon ja mitä luemmekaan lehdistä...? Lakkaa soittelemasta äläkä vastaa näiden sielunhoitajien puheluihin. Sinun pitää nyt vaan tehdä irtiotto, kylmästi ja lapsiasi ajatellen.
En myöskään pidä lapsille hyvänä, että rapajuoppo pilaa perheensä elämän ensin juomisella ja sitten julkikiihkoisella saarnaavalla uskoontulolla, jolla korvaa ensimmäisen tuomaa " vajausta" . Kunnes taas sortuu. Onko perheen muka aina kestettävä ja jaksettava vai olisiko aikaa jättää karille kilahtanut laiva?
kun olet sen sanonut ja alat tehdä töitä oman elämäsi ja lasten elämäsi eteen voin kuvitella että taakkasi helpottuu jo noilla. ja jaksat viedä asian loppuun. pyydeän että pelastat itsesi ja lapsesi!!! jos mies tekee sen mitä on luvannut niin voittehan tulevaisuudessa palata yksiin, kun mies ensin " todistanut" kyvykkyytensä elää ilman päihteitä.
lähde ja anna läpsillesi turvallinen elämä sinun, järkevän äitin kanssa!!!
Eräs tuttu uhkaili myös vaimoaan, että jos eroaa niin mies tappaa saman tien itsensä. Kauaa ei vaimo jaksanut tuollaista kuunnella ja otti eron. Mies on edelleen elossa. Kyllä siinä mies yritti kaikki keinonsa, että saisi pitää vaimonsa otteessaan.
Sanoit, että lapset kyselevät isänsä perään. Alkoholistin lapsena voin kertoa, että niin kyseltiin kyllä mekin. Ei niinkään ollut huoli siitä missä isä oli, vaan enemmänkin siitä, että missä kunnossa se tulee takaisin ja alkaako huuto ja tavaroiden heittely taas.
Ole vahva, vie eroprosessi loppuun.
Sinä et voi sille mitään, jos miehesi tappaakin itsensä. Tuskin kuitenkaan. " Juopon puhetta " , tapasi äitinikin sanoa.
sinun pitäisi tehdä muuta kuin yrittää pelastaa itsesi ja sitä kautta pelastat lapsesi. Jos jatkat elämääsi miehesi kanssa niin yritä pitää huolta siitä ettet kadota itseäsi.
Kiitos uusista viesteistänne. Tänään olen saanut paljon keskustelu apua, mm. sosiaalihuolto, perheneuvola ja sairaalan henkilökunta on ollut yhteydessä minuun.
Olen saanut apua omaan jaksamiseeni ja lapsille on luvattu järjestää hoitoapua niille päiville, kun joudun hoitamaan näitä pakollisia asioita.
Olo on avusta huolimatta ollut aika synkkä, pelkään suunnattomasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Sairaalassa miehen olotilaa on nyt rauhoiteltu sekä keskustelemalla että lääkkeillä. Mies itse soitteli aamupäivällä, kuulosti todella tokkuraiselta, eikä edes muistanut / jaksanut kysyä koko asiaa. Onneksi. En olisi vieläkään löytänyt sanoja tai oikeaa tapaa keskustella.
Nämä ammatti-ihmiset, joiden kanssa sain itse keskustella, sanoivat, että yrittäisin saada miehen tajuamaan, että meillä on nyt menossa harkinta-aika, eikä vastausta tarvitse todellakaan vielä tietää. Mutta asiasta ei siis miehen kanssa tänään olla puhuttu, voi olla että taas nyt illalla alkaa soittelemaan ja tivaamaan.
Eli tässäpä tämänhetken tilanne, olen kamalan väsynyt ja varmaan masentunutkin. Yritän saada pakolliset asiat lasten kanssa tehtyä, muuhun ei nyt ole voimia.
ap
AL ANON ryhmissä tms, jotta saat vaikeaan tilnteeseesi lisää voimia vertaisiltasi. et ole yksin. Älä kanna taakkaa ja syyllisyyttä. Elä omaa elämääsi!
Selviät varmasti. Anna lapsillesi parempi huominen.
Alue: Aihe vapaa
On helpottavaa lukea teidän selviytymistarinoita, taas kiitän niistä. Mietin juuri, että jos tulostaisin nämä viestit ja toimittaisin huomenna paperit miehelle, mitä olette mieltä?
Koko ajan mietin sanoja, miten kertoisin. En halua olla vastaamattakaan puheluun, mutta en todellakaan tiedä uskallanko sanoa suoraan, että en aio jatkaa liittoa. Kun pelottaa todella mitä sitten...myös oma tulevaisuus, kaikki. Olen ihan sekaisin.
ap