Jos lahjotatte rahaa hyväntekeväisyyteen tai teette jotain muuta hyvää, niin kerrotteko siitä muille vai ootteko vaan ihan hiljaa?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun minulla vielä oli rahaa, ostin esimerkiksi nepalilaisten naisten kehräämiä neulelankoja, joiden avulla kehrääjät saivat tyttärensä kouluun kadun sijasta. Halusin kyllä niitä lankoja enemmän kuin ajattelin muiden kouluasioita. Ostin myös sillin tällöin koiranruokaa löytöeläintaloon. Enää on tuskin varaa omaankaan ruokaan, mutta jos olisi, koirat saisivat osan.
Niin, unohdinkin sanoa, että en ole kertonut kenellekään koiranruoista, mutta villatakkini alkuperästä niille, jotka ovat kysyneet.
En ole kertonut, enkä kerro. Siis rahallisesta avustamisesta. Vain yksi taho, jota avustan.
Muuten olen pihi ja paha ihminen, tämänkään palstan kitisijät eivät saa minulta mitään, eivät edes sympatiaa.
Yksi eläkeläismummo paljasti laittavansa lottoon joka kuukausi 200 euroa, koska "raha menee lopulta hyväntekeväisyyteen".
En harrasta muuta hyväntekeväisyyttä kuin kirkollisveroja ja pitkävetoa, tosin niistäkin olen kummastakin jo itse saamapuolella :P
En koe tarvetta tulla millekään jalustalle nostetuksi mokoman takia, joten olen hiljaa. Oma asiani.
Minulta on kysytty suoraan, olen vastannut itselleni tärkeään asiaan.
Vien pari krt vuodessa Fidalle tarpeetonta, käyn 3 krt vuodessa luovuttamassa verta, kävin aikoinaan kolehtia keräämässä jumalanpalveluksissa.
Nämä riittävät minulle
Löytäeläintahot alkavat yhä useammin olla yrityksiä. Aika moni luulee, että nämä ovat voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, mutta tosiaan tuosta näkee. Erona yhdistykseen on, että yritys ei voi saada rahankeräyslupaa ja ne voivat myydä vapaammin mitä vain, koska verot menee joka tapauksessa. Uskon, että pikkuhiljaa vapaaehtoistoiminnalla pyörivät löytöeläintahot loppuvat, eikä pienimpänä syynä se, että porukka niissäkin, kuten monissa muissa yhdistyksissä, on iäkästä ja nuoria tulee mukaan vain hetkellisesti.