Jos lahjotatte rahaa hyväntekeväisyyteen tai teette jotain muuta hyvää, niin kerrotteko siitä muille vai ootteko vaan ihan hiljaa?
Kommentit (27)
Yksi super rikas somessa mesoaa, kun antaa pari kymppiä johonkin. Kyllä on tekopyhää. Ällöttää.
Olen hiljaa, tietenkin. En myöskään tee verenluovutuksesta mitään numeroa, enkä postaa someen mitään tippaletkukuvia verenluovutuspediltä kuten useat tuntuu tekevän.
Avustan erästä löytöeläinorganisaatiota 100 eurolla kuukaudessa. Kukaan ei tiedä asiasta.
Ei ole tarpeen sen kummemmin asiaa mainostaa. Jos tulee puhetta, niin saatan mainita mutta en omia lahjoituksiani nosta itse puheeksi.
En mä ole tainnut ikinä ainakaan mainostaa. Oon saattanut sanoa jos kaveri ottaa puheeksi et "laitoinpa parikymppiä joulupatakeräykseen".
Joskus oon lahjoittanut tekstiviestinä milloin mihinkin. Jos laitoin kympin niin tuli viesti "Kiitos lahjoituksesta! Lahjoita 20 euroa tekstiviestillä 1234!" Aina pyydetään isompi summa.
Lopetin sit sen kun ärsyttää tuommonen nyhtäminen.
Valtion putiikin edessä lanttia anova saa roposensa, mikäli rehellisesti kertoo tarpeensa kohteen. Piimäpurkkiin ja bussilippuun ei rahaa heru - muihin keräyksiin en anna mitään...
Vierailija kirjoitti:
Avustan erästä löytöeläinorganisaatiota 100 eurolla kuukaudessa. Kukaan ei tiedä asiasta.
Itsekin haluaisin avustaa paikallista vastaavaa, mutta yhtiömuoto on Oy ni se vähän hämmentää. Kuitenkin ottavat vastaan kotisivujensa mukaan mielellään tarvikkeita kuten jotain kuivikkeita tms.
Saatan mainita jos haluan levittää tietoa että tällainenkin hyväntekeväisyyskeräys on nyt menossa tai että tällainen kohde kaipaa lahjoituksia. Jos se, että kerron asiasta, inspiroi edes yhden toisen lahjoittamaan myös jonnekin, niin sehän on vain positiivista!
Jos kysytään niin kerron ihan avoimesti etten auta ketään.
En ole kertonut kenellekään. Lahjoitan silloin tällöin Amnestylle sekä olen Plan -tyttökummi kk-lahjoittaja. Haluaisin myös lahjoittaa löytöeläinkodeille mutta tällä hetkellä ei ole varaa.
Olen "hyväntekeväisyysorganisaatiossa" töissä. Tosin en hyväntekeväisyyttäni. Jotain otan ja jotain ehkä joskus saatan antaa.
En ole tullut ajatelleeksi, että siitä pitäisi kertoa. Jos on ylimääräistä, saatan lahjoittaa. Joskus FB kertoo puolestani, jos sitä kautta jonkun lahjakeräykseen olen osallistunut.
Perheessämme, myös lapsuuden perheessä, on satunnaisesti osallistuttu Luonnonsuojeluliiton tai Pidä saaristo siistinä - kampanjoihin. Ei sitä sen kummemmin itse mainosteta. Kerrotaan, jos tulee jossain puheeksi muilla tai joku kysyy.
Olen hiljaa. Jos aihe tulee puheeksi voin mainita kun sopii keskusteluun, eli en tuo esiin mutta en peittelekään jos puheeksi tulee. Siinä tapauksessa jos tarve avustukselle on akuutti niin voin jakaa somessa niille keitä uskoisin asian kiinnostavan, että tällainen olis. Mutten siihenkään kyllä laita mitään summia mitä oon itse antanut.
En kerro asiasta muille. Niinhän Jeesuskin neuvoi.
No ei se muille kuulu. Oon ollut myös aktiivina, mutta en siitä kauheasti huutele. Välillä toimintaan tulee mukaan tyyppejä, joille on hirveän tärkeää saada kehuja ja kunniaa. Joidenkin kohdalta selviääkin taustalta kaltoin kohtelua lapsena yms, mutta ei ehkä hyväntekeväisyys ole oikea paikka hakea hyväksyntää, kun siellä on kaikki kuitenkin samalla viivalla tekemässä töitä ilman palkkaa ja työ voi joskus olla rankkaa. Nämä tyypit vaativat kehuja muilta, eivät itse kehu ketään.
Silloin, kun minulla vielä oli rahaa, ostin esimerkiksi nepalilaisten naisten kehräämiä neulelankoja, joiden avulla kehrääjät saivat tyttärensä kouluun kadun sijasta. Halusin kyllä niitä lankoja enemmän kuin ajattelin muiden kouluasioita. Ostin myös sillin tällöin koiranruokaa löytöeläintaloon. Enää on tuskin varaa omaankaan ruokaan, mutta jos olisi, koirat saisivat osan.
Hiljaa. Hiljaa.