Suuret tuloerot suomalaisissa parisuhteissa yleisiä

Ap:n oma vastaus tässä erillään avauksesta:

Luultavasti tuloeromme on pieni. Emme puhu tuloista enkä tiedä, paljonko yrittäjäpuolisoni ansaitsee. Hänellä on käsitys siitä, mitä minä ansaitsen, mutta tuskin osaisi kertoa bruttotuloani tarkalleen. Netosta emme ole koskaan edes puhuneet.

Yhteiset kulut maksamme yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat kuukausittain saman summan rahaa. Kaikki muu on omaa. Lapsia ei ole (eikä tule).

Jonkun verran tuloeroja, tienaan vähän yli 1,5-kertaisesti kumppaniini verrattuna. Menot on helppo jakaa, koska yhteistä taloutta ei ole, eikä tule. Molemmat hoitavat oman tonttinsa. Minulla on isommat tulot, mutta myös menot, koska elätettäviäkin on kaksi, siinä missä kumppani on lapseton.

Edellisessä parisuhteessa tienasin tuplasti sen, mitä silloinen mieheni ja lasteni isä. Maksoimme yhteiset kulut suhteessa tuloihin.

Olen malli ja mieheni on NHL-kiekkoilija.

Jaamme kaikki menot tulojemme suhteessa.

Mä tienaan tuon noin 25% vähemmän kuin mies. Mulla itselläkin kuitenkin ihan ok-tulot. 

Tienaan kaksi kertaa niin paljon kuin mieheni, joka tekee osa-aikatyötä. Toisaalta hänen omaisuutensa on yli kaksi kertaa omaani suurempi. Raha on meille yhteistä. Olemme varakkaita, ymmärrän, että pienituloisilla rahariidat ovat tavallisempia ja erojen ei tarvitse siellä olla suuriakaan. Riittää, että yhteenlaskettunakaan rahaa ei ole paljon. 

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Onhan tuo että paremmin tienaava mies ei maksa suhteessa tuloihinsa yhteisiä kuluja ns male privilegen hyväksikäyttöä. Miehet kun saavat palkankorotuksia helpommin, ja varsinkin jos heillä on nainen ja lapsia. Palkankorotus ei kuitenkin mene kuin miehelle itselleen, sillä on tavallista että nainen maksaa lasten kulut kodinhoitotuesta ja muu puoliksi. Mies hyötyy lisäksi naisen tekemästä suuremmasta määrästä kotitöitä, ruoanlaittoa yms. Ei ihmekään että avioliitto on miehelle tutkitusti hyödyllisempi järjestely kuin naiselle.

Täyttä taloudellista hyväksikäyttölänkytystä se perusargumentti, että naiset ovat miehen lompakolla.

T. Nainen, joka tienasi paremmin kuin ex ja maksoi suhteessa enemmän

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Itse asiassa monet matalapalkka-alat nimenomaan työllistävät, niistä maksettava palkka ei vain ole suuri. Tässä kannattaa muistaa sekin, että matalapalkka-ala ei ole sama asia kuin turha ala. Yhteiskunta tarvitsee sairaanhoitajia ja opettajia noin esimerkiksi, ratkaisu ei siis ole se, että kenenkään naisen ei kannattaisi enää kouluttautua näille aloille.

Omalla miehellä on ollut pitkä ja tasainen työura, minulla on ollut työttömyyskausia, uusia työpaikkoja, osa-aikatöitä sekä äitiys- ja hoitovapaita. Kokopäivätöissä olen tienannut suunnilleen saman mitä mies, välillä enemmänkin. Nyt minun tulot on noin puolet miehen tuloista. Hoitovapaita lukuunottamatta olen maksanut puolet yhteisistä menoista, onneksi ne on nykyään pienet. Joka euron perään saa kyllä katsoa tarkasti.

"Miehet saavat helpommin palkankorotuksia" = samassa duunissa mies saa helpommin korotuksen vai että korotuksen saa helpommin miesvaltaisilla aloilla?

Jälkimmäisen voin allekirjoittaa. Tällä ei kuitenkaan ole tekemistä sukupuolen kanssa vaan alan tuottavuuden (yritysvetoinen tulosvastuullinen vs. yhteiskuntarahoitteinen peruspalvelu). 

Jos nainen maksaa parisuhteessa enemmän, se on hänen päätöksensä ja "häpeänsä". Näistäkin asioista voi mielestäni sopia ennen lapsien hankkimista ja tarvittaessa erota. Jos on itse suostunut tekemään liudan lapsia vailla omia tuloja, ei siitä voi mielestäni syyttää kuin itseään. 

Oikeaa tai väärää vastausta tähän ei ole. Kukin tekee miten itse parhaaksi näkee, mutta itse yrittäjän ja palkansaajana sekä tasavertaisena kotitöiden tekijänä en näe syytä miksi miehelläni olisi automaattinen oikeus rahoihini - tai vastavaasti minulla hänen perintöönsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Itse asiassa monet matalapalkka-alat nimenomaan työllistävät, niistä maksettava palkka ei vain ole suuri. Tässä kannattaa muistaa sekin, että matalapalkka-ala ei ole sama asia kuin turha ala. Yhteiskunta tarvitsee sairaanhoitajia ja opettajia noin esimerkiksi, ratkaisu ei siis ole se, että kenenkään naisen ei kannattaisi enää kouluttautua näille aloille.

Olisi varmaan kannattanut laittaa piste tuon matala palkka alan ja aloille jotka ei työllistä väliin niin se olisi tajuttu irrallisena asiana tuosta matala palkka alasta.🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Mulla 0 tulot nykyään, olen kotiäitinä omasta halustani. Aikoinaan riehunut tarpeeksi yrityksemme eteen koko elämäni edestä. Mieheni käy töissä ja maksaa kaikki menomme ja hän pitää sitä täysin normaalina asiana, että hän miehenä huolehtii perheestään ja tuo "leivän" pöytään. Meillä on muutenkin aina ollut täysin yhteiset rahat. Olemmehan perhe. Yhtä myös taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Sillä selittyi miksi tuloerot on suuret. Kyllä minä olen puolisolle sanonut, että voimme muuttaa pienempään asuntoon, kun hän tuskailee laskujensa kanssa. Menot on jaettu tulojen suhteessa niin että kummallekin jää sitä omaakin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Itse asiassa monet matalapalkka-alat nimenomaan työllistävät, niistä maksettava palkka ei vain ole suuri. Tässä kannattaa muistaa sekin, että matalapalkka-ala ei ole sama asia kuin turha ala. Yhteiskunta tarvitsee sairaanhoitajia ja opettajia noin esimerkiksi, ratkaisu ei siis ole se, että kenenkään naisen ei kannattaisi enää kouluttautua näille aloille.

Voi itku tuota propagandaa. Sairaanhoitajat ja opettajat eivät ole mitään matalapalkkaisia. Ne ovat aivan hyvätuloisia verorahoista palkkansa saavia. Yksityisellä puolella löytyy ne matalat palkat, osa-aikatyöt ja vajaat viikkotunnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Tottakai ovat vapaita sopimaan. Mutta kovin paljon tältäkin palstalta saa lukea valitusta loisimisesta. Miksi valittajat eivät ole valinneet puolisoa, jolla olisi samat tulot ja sama elintaso kuin itsellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Itse asiassa monet matalapalkka-alat nimenomaan työllistävät, niistä maksettava palkka ei vain ole suuri. Tässä kannattaa muistaa sekin, että matalapalkka-ala ei ole sama asia kuin turha ala. Yhteiskunta tarvitsee sairaanhoitajia ja opettajia noin esimerkiksi, ratkaisu ei siis ole se, että kenenkään naisen ei kannattaisi enää kouluttautua näille aloille.

Suomalaisen palkansaajan mediaanipalkka oli 3 140€ kuukaudessa vuonna 2019. Jos otetaan huomioon osa-aikatyötä tekevät, mediaaniansio on noin 2 900€ kuukaudessa. Sairaanhoitaja palkka kuntasektorilla, jossa se on se heikoin on n.3 153 € ja opettajan 4 150€. Matalapalkkatyön rajaksi määritellään 2 000€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Tottakai ovat vapaita sopimaan. Mutta kovin paljon tältäkin palstalta saa lukea valitusta loisimisesta. Miksi valittajat eivät ole valinneet puolisoa, jolla olisi samat tulot ja sama elintaso kuin itsellään?

Minä en valinnut puolisoani mistään Tarjoustalon hyllystä, että minä otan nyt tuon. 

Meillä on aika isot tuloerot, minun tuloni ovat noin 65% miehen tuloista. Kuitenkin molemmilla on ihan hyvät tulot, eli minullakin jää säästöön hyvin (olen tosin myös säästeliäs ihminen ja tulen toimeen vähällä). Meillä maksetaan suurin osa pakollisista kuluista puoliksi, mutta sitten on sellaisia "puolipakollisia", joista mies maksaa enemmän ja samoin hän maksaa enemmän ei-pakollisista kuluista. Olemme kokeneet tämän hyväksi tavaksi. Ei olla koettu tarpeelliseksi alkaa excelöimään ja laskemaan tarkalleen että montako prosenttia palkasta nyt kumpikin on käyttänyt yhteisiin menoihin. Joinain kuukausina maksetaan tasan puoliksi kaikki, mutta sitten taas välillä tulee paljonkin sellaista ylimääräistä, josta sitten isompi osa menee miehen pussista.

En koe, että eläisimme eri tasoista elämää, vaikka palkkamme ovatkin aika eri tasoilla. Molemmilla jää yhteisten kulujen jälkeen rahaa omaan käyttöön ihan reilusti, ja sen käyttöön ei toisella ole sanomista. Minä laitan useimmiten suurimman osan säästöön, miehellä vaihtelee. Välillä menee kaikki johonkin tarpeelliseen tai tarpeettomaan, välillä kaikki hänelläkin säästöön.