Suuret tuloerot suomalaisissa parisuhteissa yleisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Tottakai ovat vapaita sopimaan. Mutta kovin paljon tältäkin palstalta saa lukea valitusta loisimisesta. Miksi valittajat eivät ole valinneet puolisoa, jolla olisi samat tulot ja sama elintaso kuin itsellään?

Puolisollani oli ihan hyvä palkkainen kokoaika työ kun alettiin seurustelmaan. Saatuamme lapsia ei ole oikein enää se työteko kiinnostanut 7 vuoteen, kun kuulemma tullaan toimeen ihan hyvin minun palkalla. Pitäsi varmaan ottaa ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Tottakai ovat vapaita sopimaan. Mutta kovin paljon tältäkin palstalta saa lukea valitusta loisimisesta. Miksi valittajat eivät ole valinneet puolisoa, jolla olisi samat tulot ja sama elintaso kuin itsellään?

Vaikka puolisoilla olisi samat tulot, niin tämän lisäksi olisi minusta enemmän kuin suotavaa, että puolisoilla olisi suunnilleen samantapainen käsitys siitä, että mihin rahat tulisi käyttää. - Valinta tietysti sekin, että on kaksi sooloilijaa ja kumpikin saa käyttää rahansa miten tykkää, mutta miten parisuhde eroaa tällöin kaverisuhteesta, kun eihän parin tarvitse välttämättä asua ja elää saman katon alla, että voisi puhua parista muodossa kämppikset (tms).

On hetkiä jolloin olen enemmän kuin tyytyväinen, että olen sinkku, taloudellisesi se saattaisi olla usein edullisempaa elää ja olla parisuhteessa. 

Puolisoni tienasi aikoinaan n 12.00€/kk, itse tuolloin opiskelin ja tein pätkätyötä sekä olin äitiyslomalla kahdesti.

Menot menivät aina puoliksi. Hän usein osteli itselleen asoita, esineitä ja tavaraa mm autoja ja matkusteli. Loput rahat sijoitti ja säästi.

Minä elin kädestä suuhun periaatteella.

Nyt osat ovat vaihtuneet, puolison tuolloin työpaikka meni nurin ja hän oli pitkään työtön. Eli säästöillään. Nyt on mukana työelämässä, mutta palkka ei päätä huimaa.

Nyt menot menevät puoliksi, on hänen vuoro nähdä aika jolloin maitopurkin ostoon voi mennä viimeiset eurot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Itse asiassa monet matalapalkka-alat nimenomaan työllistävät, niistä maksettava palkka ei vain ole suuri. Tässä kannattaa muistaa sekin, että matalapalkka-ala ei ole sama asia kuin turha ala. Yhteiskunta tarvitsee sairaanhoitajia ja opettajia noin esimerkiksi, ratkaisu ei siis ole se, että kenenkään naisen ei kannattaisi enää kouluttautua näille aloille.

Voi itku tuota propagandaa. Sairaanhoitajat ja opettajat eivät ole mitään matalapalkkaisia. Ne ovat aivan hyvätuloisia verorahoista palkkansa saavia. Yksityisellä puolella löytyy ne matalat palkat, osa-aikatyöt ja vajaat viikkotunnit.

Sanopa muuta. Opettajankin tulot kipuavat helposti 4000 e kk.

Tällä hetkellä tienaan noin tuplasti sen verran kuin mies, menneisyydessä tilanne on joskus ollut toisinpäinkin ja kaikkea siltä väliltä. Ruokakulut ja asuinkustannukset maksetaan puoliksi, muut laskut maksaa sitten se, jolla on varaa (eli nyt lähinnä minä). Mitään tarkkaa prosenttisysteemiä ei ole käytössä, mutta meille on tärkeää, että myös sille pienituloisemmalle jää edes jonkin verran omaa käyttörahaa. Yhteiselle tilille säästämme yhteisiä menoja varten.

Vaikea kuvitella tilannetta, jossa inhoaisin puolisoani niin paljon, etten haluaisi hänen hyötyvän "minun" elintasostani yhtään. Koen saavani tästä parisuhteesta niin paljon iloa ja elämänlaadun parannusta, että ei sitä voi rahalla mitata. Aika kylmääviä nuo artikkelin esimerkit, joissa pahimmillaan jopa lapsiperheen vanhemmilla on ihan eri elintasot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Itse asiassa monet matalapalkka-alat nimenomaan työllistävät, niistä maksettava palkka ei vain ole suuri. Tässä kannattaa muistaa sekin, että matalapalkka-ala ei ole sama asia kuin turha ala. Yhteiskunta tarvitsee sairaanhoitajia ja opettajia noin esimerkiksi, ratkaisu ei siis ole se, että kenenkään naisen ei kannattaisi enää kouluttautua näille aloille.

Sairaanhoitajat tai opettajat eivät työskentele matalapalkka-alalla. Sairaalassa työskentelevä tilahuoltaja (vai mikä oikea nimitys onkaan) tai koulunkäynninavustaja ovat matalapalkka-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Aika epäreilua sysätä vastuu taloudellisen tasa-arvon toteutumisesta vain sen pienempituloisen niskaan. Kyllä vastuuta on myös parempituloisella siitä, ettei yritä käyttää toista hyväkseen.

Jaamme menot täsmälleen puoliksi, vaikka minä tienaan enemmän (ero nettona ehkä 500€/kk). Koska olen itse todella vähään tyytyväinen, niin en periaatteesta ala osallistumaan kaiken maailman humpsutusten ostoon. joten ainoastaan ruokaan ja muihin tarvittaviin päivittäistavaroihin on sovittu kuukausisumma, joka jaetaan puoliksi. Sitten jos haluaa ostaa itselle jotain isompaa tai erikoista, niin molemmat maksavat itse. Isommat satunnaiset menot maksetaan myös tietenkin puoliksi. Avopuolison lapsen menot hän maksaa pääasiassa itse, mutta voin osallistua isompiin hankintoihin aina jollain summalla, joka sovitaan erikseen. 

Meillä mies tienaa bruttona 2 kertaa enemmän kuin minä mutta nettona tulomme ovat melko samat. Minulla on verottomia tuloja palkan päälle.

Meillä on kohtuullinen tuloero, minä tienaan ~ 80k ja puoliso ~50k vuodessa.

Tähän asti tulot oli melko lailla samat, mutta puolitoista vuotta sitten omalle kohdalleni sattui onnenpotku ja sain unelmatyön joka on vieläpä kohtuuhyvin palkattu.

Ei ole vaikuttanut kulujen jakamiseen mitenkään. Edelleen minun tililtä menee asuntolaina ja puolisolta mökki- ja autolaina, minä maksan vakuutukset ja puoliso vedet ja sähköt, ruokakaupassa maksetaan miten sattuu kuten muissakin kaupoissa. Ei olla koskaan laskettu pennilleen kuka maksaa ja mitä, pääasia että tulee maksettua kun yhteistä taloutta asustellaan. Omat tilit, kummallakaan ei ole käyttöoikeutta toisen tiliin ja kumpikin hoitaa omat maksunsa, lopuilla saa tehdä mitä lystää

Elätettäviä lapsia ei ole, ovat jo omillaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset edelleen kouluttautuu näille matala palkka aloille, aloille jotka ei työllistä ja perustaa yrityksiä, jotka työllistää lähinnä vain yrittäjän itsensä.

Tämähän se liittyikin taas ketjun aiheeseen, not.

Mutta yritetään: Siinä kohtaa, kun se korkeapalkkainen mies rakastuu pienipalkkaiseen naiseen (koska tämä on kaunis, hoikka ja pitkähiuksinen), niin mitä hän toivoo perheen taloudelta? Että menot maksetaan kuitenkin puoliksi ja eletään pienituloisemman elintason mukaan? Vai että menot maksetaan prosenttiosuutena tuloista, jolloin hän maksaa niistä suuremman osan? Jos jälkimmäinen, niin toimiiko hän niin ihan vilpittömästi omasta halustaan vai sisältyykö siihen myös vallankäyttöä? Tai katkeruutta, joka sitten purkautuu vihjailuina lompakolla loisimisesta?

Kuka tällaiseen vallankäyttöön tai vihjailuun pakottaa suostumaan? Nainen voi määrittää itselleen sopivan elintason ja mies suostua siihen tai olla suostumatta. Kumpikin on toivottavasti vapaita aikuisia ihmisiä lähtemään suhteesta, jos sovittu malli ei kiinnosta ja toisen tapa suhtautua siihen on väärä. 

Tottakai ovat vapaita sopimaan. Mutta kovin paljon tältäkin palstalta saa lukea valitusta loisimisesta. Miksi valittajat eivät ole valinneet puolisoa, jolla olisi samat tulot ja sama elintaso kuin itsellään?

Tilanteet muuttuu. Mahdotonta tuollaista on toteuttaa niin että tilanne pysyy samana koko elämän. Kun mieheni ja aloimme seurustella mies oli työtön ja mulla oli hyväpalkkainen työ. Nykyään mies tienaa 1100e/kk enemmän kuin minä, mutta eipä tuo ole valittanut. Meillä on alusta asti ollut yhteiset rahat, ei olla koskaan riidelty aiheesta. 

Mies tienaa 3x sen mitä minä tienaan, menot jaetaan kulutuksen mukaan eli esim. asumismenot puoliksi. Jotenkin en osaa ajatella, että pienempituloisena kulutan asuntoa vähemmän ja siksi maksaisin pienemmän summan.

Vierailija kirjoitti:

Mies tienaa 3x sen mitä minä tienaan, menot jaetaan kulutuksen mukaan eli esim. asumismenot puoliksi. Jotenkin en osaa ajatella, että pienempituloisena kulutan asuntoa vähemmän ja siksi maksaisin pienemmän summan.

Niin. - Tuossa on usein se iso haaste, että onko paremmassa taloudellisessa asemassa oleva valmis maksamaan asumisesta enemmän, vai onko hänellä jokin moraalinen velvollisuus maksaa "parempi osaisena" asumisesta enemmän? - Sama toki koskee kaikkea muutakin kulutusta, tuloista riippumatta. 

Aikaan eräs kumppaniehdokas esitti, että jos muuttaisimme yheen niin hän voisi maksaa yhteiset ruokamme, jos minä maksaisin vastaavasti asunnon vuokran. - Hän ei pitäny vasauksestani kun sanoin, että vuokra on ao asunnossa enemmän kuin viisi kertaa se, mitä minulla menee sinkkuna keskimäärin kuukaudessa ruokaan. - Ja koska sinkkuna on usein kalliimpaa syödä, niin arvannet, miltä ehdotus kuullosti minun korvissani. - Sain kuullakin olevani ahne paskiainen, joka ei ymmärrä, mitä oikea ruoka maksaa....