Oletko ollut intereilaamassa joskus?
Kerro kokemuksiasi.
Kommentit (23)
Olen ollut, 1989. Ensin menimme Pariisiin, josta Ranskan rannikolle ja lautalla Irlantiin. Irlannissa ensin Dublin, josta Wicklowiin. Siellä olimme viikon hevosvankkureilla pitkin maaseutua, se oli aivan huippua! Sieltä Lontooseen, Amsterdamiin ja kotiin.
Pariisissa hukkasin kaikki kaverini, lähdin paikallisen komistuksen matkaan. En muistanut majapaikkamme sijaintia, enkä osoitetta. Olimme sopineet seurvaalle päivälle treffit Gare du Nordin asemalle, mutta muistin väärin ja istuin Sacre Coeurin rappusilla. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Aika monta iltaa istuin siellä väliaikaisen poikaystäväni kanssa, kunnes sitten lopulta sattumalta törmäsimme siellä asemalla. Vähän ehdin jo huolestua, kaverit vielä enemmän. Ei ollut kännyköitä silloin.
Lontoossakin oli kaikenlaista sähellystä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Käytiin Curen keikalla Wembleyn stadionilla.
Kasarilla minäkin kahden ystävän kanssa. Suomi-Ruotsi-Saksa-Italia-Ranska-Englanti-Belgian kautta kotiin.
Meitä kun oli kolme, oli välillä sovut koetuksella. Silloin yleensä kaksi oli hyvällä tuulella ja yksi murjotti. Ei onneksi koko ajan. Aina arvottiin, kuka saa nukkua yksin ja ketkä parivuoteessa, jos hotelli otettiin. Pariisissa ihmeteltiin bideetä ja meidän hygieenikko järkyttyi, kun sai kuulla jälkikäteen sen olevan alapesua varten. Hän kuivasi pikkuhousujaan sen reunoilla. Oli aika murju hotelli.
Käveltiin kamalasti. Nukuttiin monesti asemilla ja minä olin ainoa, joka pystyi oikeasti nukkumaan. Toiset olivat tästä välillä näreissään.
Italiassa juotiin punaviiniä kanaalin varrella ja yöllä laukattiin toisen kaverin kanssa oksentamassa ja muut isossa makuusalissa katsoivat todella pahasti. Aamulla minua yritti hollantilainen tyttö iskeä vessassa.
Retkeilymajoissa oli aina jotain sutinaa poikien kanssa. Kaduilla yritettiin usein iskeä meitä nuoria naisia. Semmoista se nuoruus oli. Ja ei pantu, kukaan meistä.
Turvattomuus ja turvallisuus on lähinnä omassa päässä. 2/ vuotiaana kokee olevansa turvassa vaikka missä. Vanhempana ei koe samalla tavalla. Nykyään on kännykät ja paljon enemmän turvallisuutta lisääviä asioita. 80-luvilla oltiin oman onnen nojassa ja omien valintonjen ja sattuman tuoman onnen huomassa.