Tuleeko lasu, jos isä hakee apua mt-ongelmiin?
Onko se yleinen käytäntö aina, kun vanhempi kärsii esim. voimakkaasta ahdistuneisuudesta?
Jos lasusta ottavat yhteyttä, en kestä, ahdistuneisuus murskaa minut.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaihtelee, jos toinen vanhempi Ok kunnossa niin ei välttämättä tule.
Ja jos tulisikin niin ei se ole maailmanloppu. Tarjoavat jotain apua, esim. tukihenkilöä tms.
Mutta tällainen tukihenkilö vaan pahentaa perheen tilannetta ja ahdistaa koko perhettä.
Outo asenne minun mielestäni.
Tukihenkilön tarkoitushan on tukea, eli hänelle voi puhua mieltä painavista asioista. Sellaisistakin, joista ei puhuisi kenellekään tutulle.
Eivät nämä mitään "kyttääjiä" ole vaan yhteiskunnan tarjoamaa apua silloin, kun sitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä yksityiselle. Sosiaalitoimi ja terveyskeskus ovat samaa tahoa, joten he voivat lukea ihan vapaasti lääkärin diagnoosit. Kyllähän nämä tekevät niin hulluista asioista lasuja, etten uskaltaisi ottaa riskiä.
Yksityiselle hän on menossakin jos nyt uskaltaa sinnekään.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mahdollista, että perheenne voisi tarvita tukea, jos isä on mt-ongelmainen?
Ei nykyään ole mitään lapset pois -meinikiä, vaikka ilmoitus tulisikin.
Eikö mielenterveysongelmiin haeta apua terapiasta? Eihän sosiaalityöntekijällä ole terapeutin osaamista.
Aikuinen, työssä käyvä ihminen ei helpolla terapiaan pääse.
Ellei ole niin hyväpalkkaisessa työssä, että voi marssia yksityiselle kallonkutistajalle maksaen kaiken itse.
Hän on työkyvytön ja menossa yksityiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaihtelee, jos toinen vanhempi Ok kunnossa niin ei välttämättä tule.
Ja jos tulisikin niin ei se ole maailmanloppu. Tarjoavat jotain apua, esim. tukihenkilöä tms.
Mutta tällainen tukihenkilö vaan pahentaa perheen tilannetta ja ahdistaa koko perhettä.
Outo asenne minun mielestäni.
Tukihenkilön tarkoitushan on tukea, eli hänelle voi puhua mieltä painavista asioista. Sellaisistakin, joista ei puhuisi kenellekään tutulle.
Eivät nämä mitään "kyttääjiä" ole vaan yhteiskunnan tarjoamaa apua silloin, kun sitä tarvitaan.
Yhteiskunnan tarjoamaa apua usein kun se vain pahentaa tilanteita. Usein nämä ihmiset saa onnistumisen kokemuksia heidän sepitysten avulla huostatuista lapsista, onpa ollut tapauksia missä nämä on hyötyneet taloudellisesti siitä, että lapsi on viety rakastavasta kodista. Kaikki perheessä tulkitaan mahdollisimman negatiivisesti ja pienimmästäkin pölypallerosta sohvan alla huolestutaan ja se kirjataan likaiseksi kodiksi, joka ei sovi kasvavan lapsen elinympäristöksi.
Aikuinen, työssä käyvä ihminen ei helpolla terapiaan pääse.
Ellei ole niin hyväpalkkaisessa työssä, että voi marssia yksityiselle kallonkutistajalle maksaen kaiken itse.