Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että olen ihan turha ihminen, kun lapset on jo isoja. Pääasia että olen paikalla, osaavat, syödä, peseytyä ja ulkoilla yksin. Elämä ohi ja ikää 36v.
12.04.2021 |
Olen työtön jo kuinka monetta vuotta. Päivät lähinnä vahtaan Netflixiä ja nyt kun lapset ruokittu, niin makaan sohvalla ja katson South Parkia
Huomenna lapset kouluun ja terve Netflix.
Tätäkö se on loppuelämä? Vauvasta haaveilen...
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit elää ihan omaa elämää?
Ai sitä mitä oli ennen lapsia? Puhelinmyyntityö ja Biletystä ke pe la?
Juu ei.Ap
Miksi pitäisi elää juuri noin? Jokin itselleen sopiva työ, ja mielekästä aktiviteettia vapaa-ajalle.
Itse käyn mieluummin esim. maastolenkillä, museossa tai teatterissa kuin bilettämässä.
No humalassa ainoastaan olen rohkea..
Muuten aika hiljainen ja mietin, mitä muut minusta ajattelee.
Tykkään lukea, mutta lapsiperheessä keskeytyksiä tulee 100x, joten en ole puoleen vuoteen lukenut.Sopiva työ? Mikään mulle sopiva ala ei työllistä.
ApNyt ryhdistäydyt ja lopetat itsesäälin. Ensin sä sanot, että lapset ei sua tarvii ja sit muka keskeytyksiä tulee koko ajan, jos luet. Totuushan on nyt vaan se, että sä et ota itseäsi niskasta kiinni. Ei mistään muusta.
Ja pitäis tehdä mitä? Saan vielä vuosia enemmän rahaa kotona ollessa kuin jossain duunari työssä.
Menee tämä elämä näinkin, mutta vauva toisi sisältöä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppia ikä kaikki kirjoitti:
Yli 30 vuotta ennen eläkettä opiskella ja tehdä töitä. Vai eikö huvita?
Pitäisi olla hyvä palkka...
Ja ulosotossa niin paljon velkaa, että viisainta odottaa muutama vuosi, että ne velat vanhenee. Parikymppisenä otetut pikavipit.
Haluatko lapsillesi samanlaista elämää kuin mitä itselläsi on? Jos et, niin voisit tässä kohtaa elämääsi ottaa missioksesi sen, että pelastat edes lapsesi, jos koet että oma elämäsi ei ole enää pelastettavissa. Tämä olisi sinulle hyvä projekti ja voisit saada siitä uudenlaista puhtia. Katsos se, että osaa syödä ja pukea ja pyyhkiä pyllynsä, ei vielä tässä elämässä kanna pitkälle.
Nyt on hyvä hetki katsoa, että lapsilla sujuu koulut hyvin. Ja sen 15-vuotiaan kanssa on nyt ihan viimeiset hetket virittää keskusteluja siihen suuntaan, mitä hän haluaa elämällään tehdä. Mitkä asiat kiinnostavat häntä, mihin hänellä on luontaista lahjakkuutta, minkälaisia työllisyysnäkymiä kiinnostavilla aloilla on? Mitä hänen pitää tehdä tässä hetkessä, että hänelle jää mahdollisuus jatkaa siihen suuntaan, mihin haluaa mennä? Mitkä on niitä tärkeitä kouluaineita, mihin pitää erityisesti panostaa? Missä on tarjolla sitä kiinnostavaa koulutusta ja minkälaisella todistuksella sinne voi päästä opiskelemaan?
Tämä on siis ihan loputon työsarka, ei ole äidin työt vielä tehty! Sitten tulee nippu muita aikuiselämään liittyviä juttuja, joita on hyvä alkaa harjoitella viimeistään teini-iässä. Vaikkapa kotityöt. Jos olet tähän asti vain kutsunut lapset valmiiseen pöytään, niin nyt viimeistään pitää siitä ruuanlaitosta tehdä perheen yhteinen juttu. Sinä voit alkuun olla pääkokki, joka päättää ruuat ja jakaa apukokille ikätasoiset tehtävät. Ruuanlaitto on mukavampaa yhdessä ja siinä on mahdollisuus myös luontevaan jutusteluun. Alkuvaiheen jälkeen voitte alkaa kokeilla myös lasten toivomia ruokia. Viikonloppuisin voi ohjelmassa olla myös leivontaa.
Talousasioiden opettaminen on oma työsarkansa. Lapsille pitää antaa sellaiset valmiudet, etteivät he sorru pikavippeihin. Rahan taju, budjetoinnin taito ja impulssikontrolli. Pitää myös rakentaa jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä eläminen maksaa. Tätä voi yhdistää siihen urasuunnitteluunkin sitä kautta, että jos haaveissa on joku keskiluokkainen elämäntyyli, niin minkälaisilla uravalinnoilla siihen voi olla mahdollisuus ja mitä se vaatii?
Kyllä sinulla ap vielä hommia riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit elää ihan omaa elämää?
Ai sitä mitä oli ennen lapsia? Puhelinmyyntityö ja Biletystä ke pe la?
Juu ei.Ap
Ei tietenkään mennyttä elämää, vaan tulevaa! Ethän sinä enää mikään bilettävä parikymppinen ole. Ala nyt miettimään mitä elämältä haluat, mahdollisuuksia on sadoittain. Ei lasten pitäisi olla ainoa elämän sisältö.
Kun lapset isoja, niin haluaisin elää kuten Sopfia Belorf.. Matkustaa ja nauttia. Mutta sitten olen liian vanha sugar daddyille. Niin sama nyt sitten maata päivät.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppia ikä kaikki kirjoitti:
Yli 30 vuotta ennen eläkettä opiskella ja tehdä töitä. Vai eikö huvita?
Pitäisi olla hyvä palkka...
Ja ulosotossa niin paljon velkaa, että viisainta odottaa muutama vuosi, että ne velat vanhenee. Parikymppisenä otetut pikavipit.Haluatko lapsillesi samanlaista elämää kuin mitä itselläsi on? Jos et, niin voisit tässä kohtaa elämääsi ottaa missioksesi sen, että pelastat edes lapsesi, jos koet että oma elämäsi ei ole enää pelastettavissa. Tämä olisi sinulle hyvä projekti ja voisit saada siitä uudenlaista puhtia. Katsos se, että osaa syödä ja pukea ja pyyhkiä pyllynsä, ei vielä tässä elämässä kanna pitkälle.
Nyt on hyvä hetki katsoa, että lapsilla sujuu koulut hyvin. Ja sen 15-vuotiaan kanssa on nyt ihan viimeiset hetket virittää keskusteluja siihen suuntaan, mitä hän haluaa elämällään tehdä. Mitkä asiat kiinnostavat häntä, mihin hänellä on luontaista lahjakkuutta, minkälaisia työllisyysnäkymiä kiinnostavilla aloilla on? Mitä hänen pitää tehdä tässä hetkessä, että hänelle jää mahdollisuus jatkaa siihen suuntaan, mihin haluaa mennä? Mitkä on niitä tärkeitä kouluaineita, mihin pitää erityisesti panostaa? Missä on tarjolla sitä kiinnostavaa koulutusta ja minkälaisella todistuksella sinne voi päästä opiskelemaan?
Tämä on siis ihan loputon työsarka, ei ole äidin työt vielä tehty! Sitten tulee nippu muita aikuiselämään liittyviä juttuja, joita on hyvä alkaa harjoitella viimeistään teini-iässä. Vaikkapa kotityöt. Jos olet tähän asti vain kutsunut lapset valmiiseen pöytään, niin nyt viimeistään pitää siitä ruuanlaitosta tehdä perheen yhteinen juttu. Sinä voit alkuun olla pääkokki, joka päättää ruuat ja jakaa apukokille ikätasoiset tehtävät. Ruuanlaitto on mukavampaa yhdessä ja siinä on mahdollisuus myös luontevaan jutusteluun. Alkuvaiheen jälkeen voitte alkaa kokeilla myös lasten toivomia ruokia. Viikonloppuisin voi ohjelmassa olla myös leivontaa.
Talousasioiden opettaminen on oma työsarkansa. Lapsille pitää antaa sellaiset valmiudet, etteivät he sorru pikavippeihin. Rahan taju, budjetoinnin taito ja impulssikontrolli. Pitää myös rakentaa jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä eläminen maksaa. Tätä voi yhdistää siihen urasuunnitteluunkin sitä kautta, että jos haaveissa on joku keskiluokkainen elämäntyyli, niin minkälaisilla uravalinnoilla siihen voi olla mahdollisuus ja mitä se vaatii?
Kyllä sinulla ap vielä hommia riittää!
15v haluaa kahvilaan töihin, eli on hakenut syksyksi tarjoilijaksi ja kakkosvaihtoehtona kokiksi. Meillä lapset itse saavat valita, minne hakevat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit adobtoida vaikka lapsen jostain kehitysmaasta. Siinä annat toiselle ihmiselle mahdollisuuden elämään ja saat tarkoituksen elämääsi. Tämä olisi hyvä teko.
Hah. Luuletsä, että jollekin ikityöttömälle sohvapotulle ja mt-häiriöiselle annetaan adoptiolapsi?
No kyllä varmaan annetaan, jos esim. vaihtoehtona on adobtio lapsen kuolema, jos ei kelpaa kellekkään.
Et tiedä asissta mitään, etkä edes osaa kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös 36v. Vanhin lapsista teini, nuorin eskarilainen. Ja hitsi, mullahan on vaikka mitä tekemistä! Käyn töissä elämääni kuuluu myös harrastuksia (joihin on muuten nyt enemmän aikaa kun lapset isompia.
Mut tommosta se sitten on jos ei ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset.
Mitä harrastat? Olisi kiva kuulla mitä tässä iässä voi vielä tehdä.
Siis miten niin voi VIELÄ tehdä? Miksi te puhutte koko ajan kuin jostain vanhuksesta. T: 45-vuotias maratoonarimamma.
Outo elämänasenne, nyt voit nauttia, harrastaa matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jollain lailla oikeasti tosi surullista, että tämä on totta.
En vain voi käsittää miten jonkun elämä voi olla noin näköalaton, tässä mahdollisuuksien maailmassa. Oma aivokapasiteettini ei koskaan ole taipunut ymmärtämään kunnolla ihmisiä, jotka ei tiedä mitä haluavat tehdä työkseen tai joita ei mikään kiinnosta. Mitä ajanhukkaa!
Oma maailmankatsomus on niin erilainen, täynnä uteliaisuutta ja intoa uusia asioita kohtaan. Olen just se ihminen, joka ei vaan tylsisty ikinä, jolla riittää juttua, ajatuksia, kokemuksia, ehdotuksia ja tekemistä - aina.
Ja sitten havahdun maailmaan, jossa Ap:n tilanne on totta.
Enkä kerrankin osaa sanoa mitään siihen. Koska se ei auttaisi yhtään.
Mä olen nyt 50v ja vielä vähän aikaa olin yhtä näköalaton kuin ap. Lukiossa pärjäsin vielä hyvin (kuusi laudaturia ja keskiarvo 9,7) mutta sen jälkeen on mennyt päin prinkkalaa. Ja moodi oli juuri kuin ap:llä, että ei minusta ole mihinkään ja turha tässä mitään yrittää. Nuorena ei korkeakouluopinnoista tullut mitään ja vanhempana suoritin AMK-opinnot (helposti ja kurssini parhaana), mutta en päässyt sillä tutkinnolla kuitenkaan töihin. Niin tunnistan tuonkin, että mitä hyötyä opiskella kun ei se auta mitään.
Omalla lapsella vähän sama kuvio, lukio meni hyvin, mutta korkeakouluopinnoissa oli osittain vaikeuksia. Hänellä oli masennusta hoidettu pari vuotta ilman tulosta, ennen kuin hoksasivat, että ehkä onkin nepsyongelmaa. Olin tästä tosi yllättynyt, mutta sitten tuntui että tämä selittääkin monta asiaa. Ja kummasti kun luin ADHD:n oirekuvauksia, tunnistin sieltä itseni.
Nyt meillä molemmilla on diagnoosi ja lääkitys. Ja hyvät hyssykät kun ensimmäistä kertaa kokeilin lääkettä ja pääsin vähän kokemaan sitä, miltä tuntuu kun aivot eivät häröile niin pahasti! Siinä oli ihan käsittämätön ero. Pään sisälle tuli rauha, ajatukset pysyi järjestyksessä ja minulle tuli myös tunne, että ei tämä peli ole vielä(kään) pelattu, voin vielä saada elämäni järjestykseen!
En nyt sano että ap:llä on jotain tällaista. Mutta ihminen voi olla elämänsä kanssa hukassa ja näköalaton, kunnes löytyy se oikea syy ja saa siihen hoitoa. Ja sille omalle tilalleen voi olla hyvin sokea. Toki tajuaa, että ei tämä elämä mene nyt käsikirjoituksen mukaan. Mutta samaan aikaan ei ollenkaan tiedosta, että ne omat lähtökohdat ei ole ollenkaan samat kuin niillä, jotka noin vain opiskelevat ja menevät töihin ja pärjäävät urallaan. En sano, etteivätkö hekin tee töitä tämän kaiken eteen, mutta tällaiset asiat ovat ihan eri tavalla mahdollisia ja helppojakin niille, joilla ei ole siinä jotain hoitamatonta ongelmaa lyömässä kapuloita rattaisiin.
Onnea ap uudelle palstahullulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppia ikä kaikki kirjoitti:
Yli 30 vuotta ennen eläkettä opiskella ja tehdä töitä. Vai eikö huvita?
Pitäisi olla hyvä palkka...
Ja ulosotossa niin paljon velkaa, että viisainta odottaa muutama vuosi, että ne velat vanhenee. Parikymppisenä otetut pikavipit.Haluatko lapsillesi samanlaista elämää kuin mitä itselläsi on? Jos et, niin voisit tässä kohtaa elämääsi ottaa missioksesi sen, että pelastat edes lapsesi, jos koet että oma elämäsi ei ole enää pelastettavissa. Tämä olisi sinulle hyvä projekti ja voisit saada siitä uudenlaista puhtia. Katsos se, että osaa syödä ja pukea ja pyyhkiä pyllynsä, ei vielä tässä elämässä kanna pitkälle.
Nyt on hyvä hetki katsoa, että lapsilla sujuu koulut hyvin. Ja sen 15-vuotiaan kanssa on nyt ihan viimeiset hetket virittää keskusteluja siihen suuntaan, mitä hän haluaa elämällään tehdä. Mitkä asiat kiinnostavat häntä, mihin hänellä on luontaista lahjakkuutta, minkälaisia työllisyysnäkymiä kiinnostavilla aloilla on? Mitä hänen pitää tehdä tässä hetkessä, että hänelle jää mahdollisuus jatkaa siihen suuntaan, mihin haluaa mennä? Mitkä on niitä tärkeitä kouluaineita, mihin pitää erityisesti panostaa? Missä on tarjolla sitä kiinnostavaa koulutusta ja minkälaisella todistuksella sinne voi päästä opiskelemaan?
Tämä on siis ihan loputon työsarka, ei ole äidin työt vielä tehty! Sitten tulee nippu muita aikuiselämään liittyviä juttuja, joita on hyvä alkaa harjoitella viimeistään teini-iässä. Vaikkapa kotityöt. Jos olet tähän asti vain kutsunut lapset valmiiseen pöytään, niin nyt viimeistään pitää siitä ruuanlaitosta tehdä perheen yhteinen juttu. Sinä voit alkuun olla pääkokki, joka päättää ruuat ja jakaa apukokille ikätasoiset tehtävät. Ruuanlaitto on mukavampaa yhdessä ja siinä on mahdollisuus myös luontevaan jutusteluun. Alkuvaiheen jälkeen voitte alkaa kokeilla myös lasten toivomia ruokia. Viikonloppuisin voi ohjelmassa olla myös leivontaa.
Talousasioiden opettaminen on oma työsarkansa. Lapsille pitää antaa sellaiset valmiudet, etteivät he sorru pikavippeihin. Rahan taju, budjetoinnin taito ja impulssikontrolli. Pitää myös rakentaa jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä eläminen maksaa. Tätä voi yhdistää siihen urasuunnitteluunkin sitä kautta, että jos haaveissa on joku keskiluokkainen elämäntyyli, niin minkälaisilla uravalinnoilla siihen voi olla mahdollisuus ja mitä se vaatii?
Kyllä sinulla ap vielä hommia riittää!
Mun lapsilla on täysin eri mahdollisuudet, mitä mulla oli. Ne voi alkaa tubettajiksi, tehdä Onlyfans tilin ja takoa sieltä rahaa, alkaa instassa some vaikuttajaksi ja tienata mainos tuloilla. Niille maailma on avoin!
Toista se oli vuonna 2003,kun minä olin 18v.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jollain lailla oikeasti tosi surullista, että tämä on totta.
En vain voi käsittää miten jonkun elämä voi olla noin näköalaton, tässä mahdollisuuksien maailmassa. Oma aivokapasiteettini ei koskaan ole taipunut ymmärtämään kunnolla ihmisiä, jotka ei tiedä mitä haluavat tehdä työkseen tai joita ei mikään kiinnosta. Mitä ajanhukkaa!
Oma maailmankatsomus on niin erilainen, täynnä uteliaisuutta ja intoa uusia asioita kohtaan. Olen just se ihminen, joka ei vaan tylsisty ikinä, jolla riittää juttua, ajatuksia, kokemuksia, ehdotuksia ja tekemistä - aina.
Ja sitten havahdun maailmaan, jossa Ap:n tilanne on totta.
Enkä kerrankin osaa sanoa mitään siihen. Koska se ei auttaisi yhtään.Mä olen nyt 50v ja vielä vähän aikaa olin yhtä näköalaton kuin ap. Lukiossa pärjäsin vielä hyvin (kuusi laudaturia ja keskiarvo 9,7) mutta sen jälkeen on mennyt päin prinkkalaa. Ja moodi oli juuri kuin ap:llä, että ei minusta ole mihinkään ja turha tässä mitään yrittää. Nuorena ei korkeakouluopinnoista tullut mitään ja vanhempana suoritin AMK-opinnot (helposti ja kurssini parhaana), mutta en päässyt sillä tutkinnolla kuitenkaan töihin. Niin tunnistan tuonkin, että mitä hyötyä opiskella kun ei se auta mitään.
Omalla lapsella vähän sama kuvio, lukio meni hyvin, mutta korkeakouluopinnoissa oli osittain vaikeuksia. Hänellä oli masennusta hoidettu pari vuotta ilman tulosta, ennen kuin hoksasivat, että ehkä onkin nepsyongelmaa. Olin tästä tosi yllättynyt, mutta sitten tuntui että tämä selittääkin monta asiaa. Ja kummasti kun luin ADHD:n oirekuvauksia, tunnistin sieltä itseni.
Nyt meillä molemmilla on diagnoosi ja lääkitys. Ja hyvät hyssykät kun ensimmäistä kertaa kokeilin lääkettä ja pääsin vähän kokemaan sitä, miltä tuntuu kun aivot eivät häröile niin pahasti! Siinä oli ihan käsittämätön ero. Pään sisälle tuli rauha, ajatukset pysyi järjestyksessä ja minulle tuli myös tunne, että ei tämä peli ole vielä(kään) pelattu, voin vielä saada elämäni järjestykseen!
En nyt sano että ap:llä on jotain tällaista. Mutta ihminen voi olla elämänsä kanssa hukassa ja näköalaton, kunnes löytyy se oikea syy ja saa siihen hoitoa. Ja sille omalle tilalleen voi olla hyvin sokea. Toki tajuaa, että ei tämä elämä mene nyt käsikirjoituksen mukaan. Mutta samaan aikaan ei ollenkaan tiedosta, että ne omat lähtökohdat ei ole ollenkaan samat kuin niillä, jotka noin vain opiskelevat ja menevät töihin ja pärjäävät urallaan. En sano, etteivätkö hekin tee töitä tämän kaiken eteen, mutta tällaiset asiat ovat ihan eri tavalla mahdollisia ja helppojakin niille, joilla ei ole siinä jotain hoitamatonta ongelmaa lyömässä kapuloita rattaisiin.
Minua ehkä enemmän estää kiusaamistraumat, pelko ja ujous. En uskalla mennä esim. salille tai mihinkään ryhmäliikunta tunneille.
Minulla aukesi taivas, kun join ensimmäisen kännin. Voiko olla näin rohkea ja puhelias :D
mutta joo, alkoholi on pahasta, että se siitä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis kun ihmettelen, miksi käyttäydyn, kuten käyttäydyn. Tai miksi nuorena käyttäydyin holtittomasti (nykyäänkin, mutta en niin pahasti, koska sosiaalinen paine äitinä)
Kaikki oireet, mitä epävakaalla persoonalla luetellaan, sopii mulle.
Tähän vielä lievä narsismi..
Ap
Epävakaaseen persoonaan on hoitona psykoterapia ja / tai psykoosilääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppia ikä kaikki kirjoitti:
Yli 30 vuotta ennen eläkettä opiskella ja tehdä töitä. Vai eikö huvita?
Pitäisi olla hyvä palkka...
Ja ulosotossa niin paljon velkaa, että viisainta odottaa muutama vuosi, että ne velat vanhenee. Parikymppisenä otetut pikavipit.Haluatko lapsillesi samanlaista elämää kuin mitä itselläsi on? Jos et, niin voisit tässä kohtaa elämääsi ottaa missioksesi sen, että pelastat edes lapsesi, jos koet että oma elämäsi ei ole enää pelastettavissa. Tämä olisi sinulle hyvä projekti ja voisit saada siitä uudenlaista puhtia. Katsos se, että osaa syödä ja pukea ja pyyhkiä pyllynsä, ei vielä tässä elämässä kanna pitkälle.
Nyt on hyvä hetki katsoa, että lapsilla sujuu koulut hyvin. Ja sen 15-vuotiaan kanssa on nyt ihan viimeiset hetket virittää keskusteluja siihen suuntaan, mitä hän haluaa elämällään tehdä. Mitkä asiat kiinnostavat häntä, mihin hänellä on luontaista lahjakkuutta, minkälaisia työllisyysnäkymiä kiinnostavilla aloilla on? Mitä hänen pitää tehdä tässä hetkessä, että hänelle jää mahdollisuus jatkaa siihen suuntaan, mihin haluaa mennä? Mitkä on niitä tärkeitä kouluaineita, mihin pitää erityisesti panostaa? Missä on tarjolla sitä kiinnostavaa koulutusta ja minkälaisella todistuksella sinne voi päästä opiskelemaan?
Tämä on siis ihan loputon työsarka, ei ole äidin työt vielä tehty! Sitten tulee nippu muita aikuiselämään liittyviä juttuja, joita on hyvä alkaa harjoitella viimeistään teini-iässä. Vaikkapa kotityöt. Jos olet tähän asti vain kutsunut lapset valmiiseen pöytään, niin nyt viimeistään pitää siitä ruuanlaitosta tehdä perheen yhteinen juttu. Sinä voit alkuun olla pääkokki, joka päättää ruuat ja jakaa apukokille ikätasoiset tehtävät. Ruuanlaitto on mukavampaa yhdessä ja siinä on mahdollisuus myös luontevaan jutusteluun. Alkuvaiheen jälkeen voitte alkaa kokeilla myös lasten toivomia ruokia. Viikonloppuisin voi ohjelmassa olla myös leivontaa.
Talousasioiden opettaminen on oma työsarkansa. Lapsille pitää antaa sellaiset valmiudet, etteivät he sorru pikavippeihin. Rahan taju, budjetoinnin taito ja impulssikontrolli. Pitää myös rakentaa jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä eläminen maksaa. Tätä voi yhdistää siihen urasuunnitteluunkin sitä kautta, että jos haaveissa on joku keskiluokkainen elämäntyyli, niin minkälaisilla uravalinnoilla siihen voi olla mahdollisuus ja mitä se vaatii?
Kyllä sinulla ap vielä hommia riittää!
Mun lapsilla on täysin eri mahdollisuudet, mitä mulla oli. Ne voi alkaa tubettajiksi, tehdä Onlyfans tilin ja takoa sieltä rahaa, alkaa instassa some vaikuttajaksi ja tienata mainos tuloilla. Niille maailma on avoin!
Toista se oli vuonna 2003,kun minä olin 18v.
Ap
Lisää vaan tätä median itseänsä myymis hehkutusta! 60 vuoden päästä ei näy montaa naislääkäriä tai professoria!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös 36v. Vanhin lapsista teini, nuorin eskarilainen. Ja hitsi, mullahan on vaikka mitä tekemistä! Käyn töissä elämääni kuuluu myös harrastuksia (joihin on muuten nyt enemmän aikaa kun lapset isompia.
Mut tommosta se sitten on jos ei ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset.
Mitä harrastat? Olisi kiva kuulla mitä tässä iässä voi vielä tehdä.
Siis miten niin voi VIELÄ tehdä? Miksi te puhutte koko ajan kuin jostain vanhuksesta. T: 45-vuotias maratoonarimamma.
No kyllä 36 vuotiaalla on parhaat päivät takana. Ainakin naisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös 36v. Vanhin lapsista teini, nuorin eskarilainen. Ja hitsi, mullahan on vaikka mitä tekemistä! Käyn töissä elämääni kuuluu myös harrastuksia (joihin on muuten nyt enemmän aikaa kun lapset isompia.
Mut tommosta se sitten on jos ei ole muuta sisältöä elämässä kuin lapset.
Mitä harrastat? Olisi kiva kuulla mitä tässä iässä voi vielä tehdä.
Siis miten niin voi VIELÄ tehdä? Miksi te puhutte koko ajan kuin jostain vanhuksesta. T: 45-vuotias maratoonarimamma.
No kyllä 36 vuotiaalla on parhaat päivät takana. Ainakin naisella.
T. Jorma 56
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja keksin tekemistä ihan liikaakin. Sinun ikäisenä opiskelin uuden ammatin ja lähdin sen alan töihin saman tien. Sillä tiellä olen vieläkin ja onnellisena olenkin.
Lapsista nuorin on yläkoulussa, kaksi vanhempaa ovat jo aikuisia iältään, mutta asuvat kotosalla. Meillä on yhdessä oikeasti mukavaa ja muutenkin elämä on oikein kelpoa ja mielenkiintoista. En ole vielä ehtinyt edes miettimään mitään Netflixejä, mutta äänikirjat löysin vuosi sitten ja kuuntelen kaikenlaisia mielenkiintoisia kirjoja paljon.
Mihin ammattiin opiskelit, kun pääsit heti töihin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja keksin tekemistä ihan liikaakin. Sinun ikäisenä opiskelin uuden ammatin ja lähdin sen alan töihin saman tien. Sillä tiellä olen vieläkin ja onnellisena olenkin.
Lapsista nuorin on yläkoulussa, kaksi vanhempaa ovat jo aikuisia iältään, mutta asuvat kotosalla. Meillä on yhdessä oikeasti mukavaa ja muutenkin elämä on oikein kelpoa ja mielenkiintoista. En ole vielä ehtinyt edes miettimään mitään Netflixejä, mutta äänikirjat löysin vuosi sitten ja kuuntelen kaikenlaisia mielenkiintoisia kirjoja paljon.
Mihin ammattiin opiskelit, kun pääsit heti töihin? Ap
Mikä ala?
Ap
Olet työtön? Miten on mahdollista, ettei työkkäri ole jo patistanut sinua opiskelemaan lähäriksi.
Haaveilet vauvasta, jaa... Mutta sekin on 18 vuoden päästä aikuinen ja lähtee kotoa, jolloin olet taas saman ongelman edessä kuin nyt. Ei elämän merkitystä voi lasten varaan rakentaa.
Nyt ryhdistäydyt ja lopetat itsesäälin. Ensin sä sanot, että lapset ei sua tarvii ja sit muka keskeytyksiä tulee koko ajan, jos luet. Totuushan on nyt vaan se, että sä et ota itseäsi niskasta kiinni. Ei mistään muusta.