Milloin tajusit että juuri tämän henkilön kanssa haluat yhteisen tulevaisuuden?
Minkälaisen tilanteen yhteydessä (asia mitä toinen teki tai sanoi) tajusitte että tämä on se henkilö jonka kanssa voisit rakentaa yhteistä tulevaisuutta? Kauan olitte seurustelleet? Tapahtuivatko parisuhteen eri etapit ns. huomaamatta ilman että olitte tarkemmin ajatelleet yhteistä tulevaisuutta?
Kommentit (38)
Tasaisen hyvä olla hänen kanssaan, vaikka olen saanut aiemmissa suhteissa siipeeni ja olen epäluuloinen ja epävarma ihmisten suhteen.
MInun on aina ollut helppo ihastua naisiin ja tuntea vetovoimaakin, mutta olen aika varovainen sosiaalisesti. Tämä yksi tyttö johon törmäsin työkkärin kielikurssilla vaan oli jotenkin upea. Aivan sattumoisin rupesin istumaan hänen lähellään ja kun en kerran istunut, tuo nainen tuli minun lähelleni. Sitten kerran pyysin naisen kanssani kahville. En oikeastaan suunnitellut mitään loppuelämää, ehkä kaveruutta tai seksiä. Etenimme asteittan ja koko ajan kummallakin oli hyvä tunne. Sitten kerran tyttö kysyi lapsista että tiedänkö haluaisinko joskus elämässäni lapsia. Sanoin että mielellään 1-2 saisi olla. SE taisikin olla se keskustelu jossa kummallakin loksahti palaset paikalleen.
Olitko alussa epäluuloinen hänen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Tasaisen hyvä olla hänen kanssaan, vaikka olen saanut aiemmissa suhteissa siipeeni ja olen epäluuloinen ja epävarma ihmisten suhteen.
En muista mitään erityistä hetkeä. Hyvin alkuvaiheessa mies itse totesi, että hän on etsimässä vakavaa parisuhdetta ja niin olin minäkin. Ensitreffeillä hän teki minuun vaikutuksen huolehtivaisuudellaan ja ihastuin muutenkin välittömästi.
Yhteen muuttimme noin neljän vuoden seurustelun jälkeen. Naimisiin emme mene, mutta olemme sitoutuneet avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän liitto.
Vierailija kirjoitti:
Olitko alussa epäluuloinen hänen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Tasaisen hyvä olla hänen kanssaan, vaikka olen saanut aiemmissa suhteissa siipeeni ja olen epäluuloinen ja epävarma ihmisten suhteen.
Olin. Epäreilua sinänsä, kun hän ei ole luottamustani koskaan pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin tunnettu 2vkoa kun mies kääntyi minua kohti ruuanlaiton lomassa ja sanoi että haluaisi sitten jäädä kotiin lasten kanssa. :)
Tiedoksi muillekin miehille, että tällä iskulauseella lohkeaa takuuvarmasti :)
Oli alusta asti hyvin helppoa. Noin kahden kuukauden jälkeen oltiin kumpikin sitä mieltä että tätä se on. Yhdessä nyt yli 15 vuotta ja vieläkin helppoa.
Kun ihmiset joukolla pilkkasivat erästä selvästi avun tarpeessa olevaa lööppijulkkista, ja hän totesi vakavalla naamalla, ettei sitä potkita, joka on jo maassa.
16 onnellista vuotta myöhemmin edelleen ihailen hänen arvomaailmaansa.
Minä tiesin heti ensivilkaisulla, että tuossa on lasteni isä. Siis ei oltu edes juteltu, mutta se tulevaisuuden näkymä oli vaan siinä tilanteessa äärimmäisen vahva. Ja niinhän sitten tapahtui, että aloimme seurustella, menimme naimisiin ja saatiin lapset.
Se taisi tapahtua jo toisella tapaamiskerrallamme, kun menimme hetken mielijohteesta festareille. Tanssittiin ja laulettiin Popedan biisien mukana ja mietin että elämän pitäisi olla aina tällaista, ja että tuon leveästi hymyilevän, hassun heittäytyjän kanssa se voisikin olla sitä. En halunnut illan päättyvän. Ja nyt kuusi vuotta on mennyt ja edelleen hymyillään, hassutellaan, ja kuunnellaan Popedaa :)
Silloin kun hänen ex vaimo muutti pois
Mun rakkauselämä on hiljaista, joten ihanaa lukea näitä tarinoita
Muutamassa viikossa huomasin, että miehessä on kaikki mitä olen osannut toivoa ja enemmänkin. Lisäksi sovimme hyvin yhteen seksuaalisesti ja tulevaisuudenhaaveet ovat samat. Menimme kihloihin kuusi viikkoa tapaamisesta ja yhdessä olemme olleet 33 vuotta.
Siinä vaiheessa kun kysyin mieheltäni muutaman kk tapailun jälkeen että mitä jos alettaisiin olemaan ihan "virallisesti" yhdessä, ja oltaisiin vain toistemme kanssa, ja mieheni hymyili leveästi kyyneleet silmissään ja sanoi että luulin ettet ikinä kysyisi!
Edellinen tapailuvaiheessa ollut suhde päättyi tuohon kysymykseeni. "En kykene tällä hetkellä sitoutumaan niin vahvasti keneenkään". Olipas kova sitoutuminen, kun ainoa vaade oli eksklusiivisuus, ettei oltaisi muiden kanssa samaan aikaan. Tämä paljasti toki sen että en ollut ollut ainoa sen tapailun aikana. Seuraavan kanssa hän teki heti lapsen, mutta erosi kyllä naisesta 2kk lapsen syntymän jälkeen, kun "ei pystynyt sitoutumaan". Huh, väistin luodin!
Olin nuori, hänkin oli. Pari vuotta minua vanhempi.
Ensimmäisen kerran hänen autonsa kyydissä ja kahden, koin voimakasta tunnetta - olen löytänyt kotiin. Hän oli turvallinen, vakaa ja viisas.
Pian 18v oltu yhdessä, valtaosa naimisissa ja lapsia on.
Yhä kun ahdistaa tms, painan pääni hänen rintaansa vasten ja lepään siinä.
Onneksi hänelle kelpasi kaltaiseni herkkä hupakko.
Suhde meni omalla painollaan eteenpäin. Ei sitä sen kummemmin miettinyt.