Onko Suomessakin tapana että perheen/suvun pienimmät ei osallistu hautajaisiin?

minä en pakota lapsiani. hirveitä muistoja -70 luvulta voi sitä itkun tuherrusta ja vainajan kehumista vaikka edellis iltana. hirveä riita tulevasta perinnöstä kuka saa sen juoppo rentun maat ja mannut. toisaalta opettaa lapsiakin kuinka paljon sukulaiset valehtelevat varsinkin ne suvun uskovaiset vanhat tädit

Meillä on ollut lapset mukana isoisovanhempiensa hautajaisissa, mutta minun isoäitini veljen hautajaisten ajaksi järjestimme hoitajan.

Kyllä meillä oli 5 vuotiaana lapsi mukana isoisoisänsä hautajaisissa.

Ja 12 vuotiiana mumonsa

Mielestäni kukin perhe tekee nämä päätökset itse. Voi osallistua tai olla osallistumatta.

Siis ajatellaanko että lapsia ei viedä hautajaisiin koska eivät osaa käyttäytyä? Ei jotenkin tullut mieleenkään. Mutta itse en veisi lastani kuin hänelle lähimpien hautajaisiin koska herkkä pieni lapsi hämmentyisi tilaisuuden tunnelmasta, itkemisestä jne enkä itse voisi keskittyä seremoniaan. Veljeni oli 5v:nä hautajaisissa ja leikki sen jälkeen monta viikkoa aika morbideja hautaamisleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vanhemmat eivät päästäneet mukaan hautajaisiin ennen kuin täysi-ikäisenä. Koin aika epäreiluna etten saanut olla esimerkiksi kumpaakaan mummoani tai luokkakaveriani hyvästelemässä.

Onpa erikoista. Tiedätkö miksi he toimivat noin?

Ehkä pelkäsivät, että tarttuu uskontopöpö?

- ohis

Meidän ekaluokkalaisemme on osallistunut tähän mennessä neljiin hautajaisiin. On ihan erikseen meille aina sanottu, että lapsi saa osallistua ja toivottavasti osallistuu. Ja mukavaahan se on, siellä kun tapaa sukulaisia, joita ei muuten joka päivä tapaa. Lapsen on hyvä oppia hautajaisetiketti ja nähdä, että vainajaa saa julkisesti itkeä tai olla itkemättä. Kahvitilaisuudet ovat yleensä olleet aika hyväntuulisia tilaisuuksia, ja lapset ovat päässeet tutustumaan serkkuihin ja pikkuserkkuihin.

Kyllä minut ja sisarukset pienenä vietiin kaikkien sukulaisten hautajaisiin. Siellä olivat myös kaikki serkut.

Ehkä aika on muuttunut. Mielestäni lapselle on kuitenkin ihan terveellistä nähdä myös se, minne meistä jokainen vielä päätyy. Jotkut suojelevat lapsiaan liikaa, ja sitten ihmetellään, miksi oma lapsi ei pärjääkään maailmassa. Ehkä joku ääriuskonnollinen seremonia voisi lapselle ollakin liikaa, mutta tuskin sentään normaalit hautajaiset.

Elämään kuuluu kuolema, meillä suvun hautajaiset ovat olleet vainajan muistamista, itkua ja naurua, laulua ja pullan syöntiä, sinne sopii lapsetkin mukaan, nuorin on ollut 3pv, seuraava 1vk, mukana villejä, jotka huomaavat, että täällähän istutaan hetki paikallaan ja kuunnellaan tai syödään pussi karkkia tai leikitään hiljaa uudella hiljaisella lelulla.

Olin kerran hautajaisissa, joissa taaperot kävivät ennen siunausta katsomassa isomummiaan vielä viimeisen kerran kalmojuoneessa. Yksi tuli ihan hysteeriseksi ja tartutti hysteriansa muihinkin taaperoihin.

Ensimmäiset minuutit siunauksesta pappi yritti saada äänensä kuulumaan sen parkumisen ja rääkymisen yli. Ei ollut tilaisuudessa sitä arvokkuutta, joka hautajaisissa yleensä on.

Olisi ehkä kannattanut jättää ne lapset kotiin, tai jättää vainajan katsominen kokonaan pois.

Meillä pienempi ei ole koskaan halunnut tulla. Lisäksi hän on oksentanut KAIKISSA hautajaisissa, vaikkei ole ollut edes mukana (paitsi kerran, kun en vielä tajunnut, että hän ei kestä niitä. Lapsi oli 5v).

Isoäitini kuoli, hän oksensi kotiintulomatkalla.

Lapsen isän siskon mies kuoli, lapsi oksensi yöpyessä siellä siskolla (en ollut mukana).

Isäni kuoli, lapsi ei tullut edes mukaan, mutta oksensi päivää ennen, kun hautajaiset olivat.

Ihan outo juttu. Itse uskon, että hän koki asian todella voimakkaasti.

Hän on shamaanimaisen herkkä ja tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minut ja sisarukset pienenä vietiin kaikkien sukulaisten hautajaisiin. Siellä olivat myös kaikki serkut.

Ehkä aika on muuttunut. Mielestäni lapselle on kuitenkin ihan terveellistä nähdä myös se, minne meistä jokainen vielä päätyy. Jotkut suojelevat lapsiaan liikaa, ja sitten ihmetellään, miksi oma lapsi ei pärjääkään maailmassa. Ehkä joku ääriuskonnollinen seremonia voisi lapselle ollakin liikaa, mutta tuskin sentään normaalit hautajaiset.

Niin, n lapset pitää raahata sinne hautajaisiin oksentamaan, muuten ne ei tajua mitä on kuolema.

Minulta kuoli ensimmäinen läheinen 44-vuotiaana. Olin ollut jonkun tuntemattoman hautajaisissa ennen sitä. Mitä sillä oli merkitystä? Ei mitään.