Rotukissa vai maatiainen?

Minulla on kaksi mmaatiaiskissaa, otettu eläinsuojelukeskuksesta. Nuoria, mutta aikuisia kissoja. Siellä Hesyllä kyllä aika tarkkaan kertoivat kissoista ja luonteista, ja halsuimme seurallisemman kissan (kissat), jotak eivät pelästyisi lapsiakaan. Kävimme joku kerta katsomassa, ja ihastuimme kahteen kissakaverrin, jotaka olivat siis olleet jo toisessa kodissa. Tulivat tutkimaan meitä, mutta olivat hiukan arkoja, muttei liian. Ja aivan ihania ja lempeitä ja hauskoja kissoja ovat, toinen seuraa mua vasinkin aamuisin niin, ettei silmiään irrota minusta. Olivat siis siäsiitejä, leikattuja, madotettuja, tutkittuja, mikrosisrutettuja yms. Ennenkaikkea saatoimme tarjota kodin "orvoille" kissoille. Kannaattaa ajatella myös aikuisen kissan ottoa. Sisarellani on kissa, joka tuli hänelle 3 vuotiaana, ja on todella hyvin kiintynyt sisareni perheeseen.

Me hankittiin rotukissa juurikin sen takia koska haluttiin tietyn luontoinen kissa.

Kyseisen rodun kuvauksessa sanottiin että kissa on erittäin sosiaalinen, aktiivinen ja "puhelias". Pitää ihmisen läheisyydestä jne.

Saatiin juuri sitä mitä haluttiinkin :)

Meillä on kolme maatiaiskissaa, oikein ihastuttavia persoonia kaikki. Kaikki ovat maalta, mutta eläneet pentuaikansa sisällä 24/7 ja tulleet meille 12viikkoisina. Sisäkissoja ovat kaikki, valjaissa ulkoillaan. Eivät ruinaa ulos muuten. Poikakissamme on todella sylikissoja, narttu vähän arempi mutta kuitenkin sosiaalinen. Oikein ihania kissoja ovat.

En usko, että rotukissa vs maatiainen valinnalla on muuten niin kummemin väliä, jos kaikki tulevat ns. kunnon kodeista luovutusikäisiä. Jokainen kissa on oma persoonansa, ja mitkään rotupaperit ei kissan luonnetta voi luvata tietynlaiseksi. Itse olen tykästynyt maatiaisiin, ihan niiden erilaisten ulkomuotojenkin vuoksi.

Maatiaiskissan kanssa täytyy myös olla tarkkana mistä sen hakee, sillä joissain paikoissa ihmiset eivät välitä miten kissat siellä lisääntyvät. Kissoissa voi siis olla sisäsiittoisuuttakin.

Meillä on lapsuudessa ollut maatiaiskissoja, ja ne ovat olleet luonteeltaan paljon villimpiä. Eivät viihtyneet sylissä, mutta muuten saattoivat tulla viereiselle penkille nukkumaan. Se riitti niillle läheisyydeksi.

Nyt meillä on lapsiperheessä rotukissa, joka tuntuu tykkäävän todella paljon lapsilta saamastaan huomiosta. Kissa on todella ihmisrakas ja leikkisä. Tulee aina katsomaan kuka tuli kotiin jne. Tulee syliin rohkeasti ja ei ole mitenkään äkkipikainen. Tämä kissa on aivan mahtava. Kun kuitenkin on kyse pitkäaikaisesta lemmikistä, niin mielestäni laatuun voi panostaa että saa sellaisen joka sopii omaan perheeseen. 

Jos suunnittelette rotukissan ostoa, älkää vaan ostako rotukissa halvalla mistään keltaisesta pörssistä (saatte kalliiksi tulevan kissan pentutehtailijoilta), vaan ostakaa kissa suoraan rotukissayhdistysten kautta kasvattajilta!

Tavallinen kotikissa, jos ei näyttelyt/ kasvattaminen kiinnosta. Kissataloissa on paljon koteja tarvitsevia hyvin sisäkissaksi sopivia kissakavereita. Löytötalot kertovat rehellisesti kissan luonteesta, onhan tämä heidänkin edun mukaista. Kissa kannattaa ottaa aluksi koeajalle. Jos ottaa jo aikuisen kissan, on se luonnostaan nuorta rauhallisempi. Omista toiveista kannattaa kertoa kissaa etsiessä.

Jos päädyt rotukissaan, hanki ehdottomasti rekisteröity luotettavalta kasvattajalta. Ei mitään sekarotuisia rakkauspentuja tai paperittomia puolen hinnan pentuja, tai saatat saada käsiisi sairaan kissan.

Sekä maatiaiset että rotukissat ovat ihania, mutta rotukissa on yleensä valmiimpi ja varmempi paketti. Kasvattaja testaa pennun vanhemmat, käyttää emoa ja pentuja säännöllisesti lääkärissä ja hankkii sille terveystodistuksen. Rodun mukaan myös luonne on jota kuinkin arvattavissa, joten jos haluat vauhdikkaan kissan tiedät mihin rotuun suunnata mielenkiintosi. Joillain roduilla on terveysongelmia, joillain ei. Minulla on ollut sekä maatiaisia että rotukissoja. Rotukissat ovat olleet terveempiä, sillä maatiaiset ovat yleensä tulleet pelastettuina jostakin navetan kulmalta ja saaneet puutteelliset eväät elämän alkuun. Maatiaispennut ovat aina pieniä ylläreitä kun molempien vanhempien taustat, luonne ja terveys ovat harvemmin tiedossa.

Rotukissa, ehdottomasti!

Rotukissa valitaan vähän sen mukaan mitä omistajakin on.

Itselläni 3 ragdoll kissaa, sopii meille koska olen jo 53v. ja rauhallinen.

Kissat on myös lempeitä ja rauhallisia.

Onneksi nuorin on tosi utelias ja kaikessa mukana aina, on poika.

Tykkäisin myös itämaisista kissoista luonteen takia mutta se aktiivisuus voi olla minulle liikaa, kun en ole nuori enää eli en jaksa.

Eettisintä olisi hankkia jonkun toisen hylkäämä kissa eläinsuojeluyhdistyksen tms. kautta. Onko sillä kissan ulkonäolla jne. lopulta niin paljon väliä? Luonteen voi todeta kissan kanssa seurustelemalla.

Mikäli minä en ole täysin väärää tietoa saanut, niin maatiaiskissa on rotukissa siinä missä kaikki muutkin.  Se on siis rodultaan maatiainen. 

Sekarotuisia voi sitten olla jotkut eri rotujen risteymät.

Minusta puhdas maatiaiskissa on se kaunein kissa.  Niitä oli kaikki ne lapsuuteni kissat, joita lähes joka talossa oli siellä meillä maalla.  Meilläkin oli aina kaksi kerrallaan.  Ne oli ihania, ihmisystävällisiä kissoja.  Ensimmäisen kerran törmäsin äkäisesti käyttäytyvään kissaan, kun minulle esiteltiin jotain persialaista.  Minusta se ei ollut oikein kissakaan.  Tuijotti vihaisesti ja oli koko ajan valmiina käymään kiinni.

Voi voi, jos minulle ei olisi tätä inhottavaa vaivaa tullut, että allergisoiduin kissoille nelikymppisenä, minulla olisi nyt harmaaraitainen maatiainen misse.  Sellainen, kuin minulla oli lapsena.  Joka tuli kylkeen kiinni, kiertyi kerälle ja alkoi kehrätä heti, kun sitä silitti.

En minä mihinkään näyttelyihin kissaani alistaisi.  Kissan elämä ja tehtävä on jotain muuta kuin olla tuomareitten pällisteltävänä. 

Nyt on oltava vaan kissaton ja ihailtava niitä vain kuvissa.

Se, että rotukissat olis sosiaalisempia on kyllä ihan höpöpuhetta, tai ainakaan sen rodun ja geenien kanssa sillä tuskin on tekemistä. Kissa sosiaalistuu, kun sitä sosiaalistetaan, eli pennusta asti käsitellään, hellitellään, totutetaan hoitotoimenpiteisiin ja vieraisiin ihmisiin tai eläimiin. Rotukissoille näin toki tehdään lähes varmasti, mutta myös maatiaiset, joita on käsitelty, ovat yhtä ihmisiin tottuneita. Rotukissa myös useammin otetaan juuri lemmikiksi, sisäkissaksi, kaveriksi jne. jolloin se on myös enemmän kosketuksissa ihmisiin. Maatiainen taas useammin on ulkokissa tai jopa pelkkä hiirnepyytäjä, joten se ei ole edes aikuisena niin paljoa tekemisissä ihmisten kanssa eikä siksi välttämättä ole yhtä sosiaalinenkaan.

Minulla on ollut kaksi rotukissaa. Molemmat piti palauttaa kasvattajalle,  juurikin erittäin vaativan luonteen vuoksi. 

Nyt kanssani kehrää suloinen ja vaatimaton maatiaiskissan poikanen. 

Lapsuudenkodissa ja sukulaisilla oli maatiaisia, aikuisena olen hoitanut toisten rotukissoja, jälkimmäisetkin ihania persoonia mutta kyllä mulle maatiainen tulee aina olemaan se tosikissa. Ihailen niissä jotain villiyttä, rotukissat on olleet enemmän koiramaisia ja hiottu salonkikelpoisiksi.