Lapsen yökyläkaverin kommentointi...
10v tyttäreni kaveri oli meillä yökylässä, seuraavaan yökyläilyyn taitaa mennäkin hetki... Harmittaa, kun tyttö odotti yökyläilyä ovasti ja minäkin pyrin järjestämään yökyläilystä mukavana jutun. Tytöt saivat valvoa hieman pidempään, laitoin heille kattavan iltapalan, ostin pientä herkkua samoin aamupalan. Iltapalalla kaveri kommentoi, että tämä teidän kaakao ei maistu miltään, vaikka laitoin monta lusikallista ja kaakaota sekaan, muttä tää on ihan veden makuista, hyi (kyseessä ihan tavallinen maitoon sekoitettava kaakaojauhe). Aamupalalla yhtenä vaitoehtona oli moniviljamurot, joissa oli kaakaon/suklaan maku. Niitä kyllä hyvillä mielin syötiin samalla kommentoiden, että "meidän äiti ei ikinä ostais tai antais mun syödä tällaisia, nämä on aivan liian sokerisia".... Tarjolla oli molemmilla syönneillä paljon eri vaihtoehtoja leipiä, hedelmiä, rahkaa ym.
Leikit oli kovaäänisiä ja illalla piti jo hieman rauhoitella, kun kiljahdeltiin ja huutonaurettiin sekä heiteltiin superpalloa sisällä seinään? niin, että hyllyssä tavarat tippuivat ja kaatuivat pallon sinne lennellessä hieman ennen nukkumaanmenoa. En halunnut olla "ikävä äiti" ja annoin alkuun heidän touhuta ja leikkiä vapaasti sekä äänekkäästikin, mutta kun meno ja äänekkyys vaan iltaa kohti nousivat oli pakko jo puuttua. Oma tyttönikin "hyssytteli" jossain vaiheessa kaveriaan ja pyysi olemaan rauhallisemmin, mutta se ei kauaa pysynyt muistissa. Tyttö on ns.hyvän perheen tyttö ja ajattelisin, että käytöstavat on hallussa. Tuli tunne, että meillä ns. tavallisessa perheessä kyläillessä ei tarvikaan noudattaa sääntöjä tai käytöstapoja ja voi myös vapaasti arvostella kaikkea. Ei jäänyt hyvä mieli tästä yökyläilystä, vaikka siitä mukava juttu koitettiin järjestää. Aiemminkin yökyläläisiä on ollut, mutta kaikki on sujunut mukavasti.
Mielipiteitä? Miten olisitte toimineet vastaavissa tilanteissa?
Kommentit (413)
" Minusta ap pohdiskeli ihan järkevästi asiaa.
Mikään pakkohan omaan kotiin ei ole toisten lapsia yökylään ylipäätään ottaa omalla vapaa-ajallaan.
Onhan se silti mukavaa ekstraa lapsille ja vähän mukavaa vaihtelua normiin. Silloin jos oma lapsi toisten luo saa yökylään mennä, on lapsen kanssa syytä käydä perusjutut läpi, että se omakin lapsi osaa pääosin olla ja käyttäytyä.
Ei nämä ole mitään itsestäänselvyyksiä, että mennään yökylään, vaan minusta toisilta vanhemmilta tavallaan mukavaa lojaaliutta mahdollistaa lapsille tällaisiakin kokemuksia. Ei kaikkiin perheisiin oteta koskaan ketään yökylään, vaikka omansa pääsisikin muiden luo vähän väliä. Vähintä mitä voi toivoa on silloin se, että lapset ja vanhempansakin osaavat sitä arvostaa sen verran, että jonkinlaiset käytöstavatkin löytyy ja vieraissa osataan olla."
Olen 100% samaa mieltä kanssasi.
Lapsen kanssa tietysti käydään ennen yökyläilyä läpi se kuinka vieraisilla toisten kodissa, yökylässä vieläpä, käyttäydytään.
Lapsesta näkyy vanhempien asenne suoraan.
Jotain tuliaista , pientä, on huomaavaista laittaa mukaan lapsen viemiseksi yökyläpaikkaan, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Kuulostat olleen lapsena fiksu. Ole aikuisenakin, aikuinen ja fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Kuulostat todella vajaalta Lapsi on lapsi ja sinä olet aikuinen. Käyttäydy sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Kuulostat olleen lapsena fiksu. Ole aikuisenakin, aikuinen ja fiksu.
Olenkin, ja koska lapselle ei ollut kotona opetettu käytöstapoja, hän taatusti oppi ne minun ruokapöydässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Kuulostat todella vajaalta Lapsi on lapsi ja sinä olet aikuinen. Käyttäydy sen mukaan.
Sinäkin kuulostat vajaalta. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan joskus koko kylä. Kenenkään aikuisen ruokia ei arvostella pöydässä hänelle päin naamaa, ja taatusti muisti jatkossakin pitää arvostelut omassa päässään.
Lapsia kasvatetaan rehellisyyteen. Toisaalta pitää kasvattaa kohteliaisuuteen ja siihen, ettei aina kerro suoraan mitä mieltä on asioista! Kuten nyt vaikka kylässä syömästään ruoasta. Sitten vielä nämä valkoiset valheet osio.
Lapsen kaverilla oli synttärit ja hänen isänsä oli kysynyt kutsuvierailta... Eikö kakku ollutkin pahaa?
Itse ainakin tykkään kutsua lapsille kavereita, joiden kanssa sujuu mukavasti, ohjeita noudatetaan fiksusti ja kaikilla myös meillä aikuisilla on mukavaa. Minua ei haittaa, jos lapset vähän riehaantuu, mutta toivon, että ihan tavallisesti asiasta sanoen käytös muuttuu. En tykkää komentamisesta ja omat lapseni ja suurin osa heidän kavereistaan toimivat ilman varsinaista komentamista fiksusti. En myöskään jaksa sellaisia lapsia jotka arvostelevat kaikkea tai eivät osaa olla mukavia kaikille meidän lapsille. Lapset eivät ole tarpeeksi isoja vierailemaan ilman vanhempiaan, jos he tarvitsevat kyläpaikassa komentamista tai erityistä vahtimista, sovittu lastenhoito sitten erikseen.
Lapset voi toki kaveerata kenen kanssa haluavat, kutsuja esitän itse niille lapsille joiden läsnäolo on minullekin miellyttävää. Lasten kasvaessa yleensä ei tarvita vanhempien kutsuja eikä nuo huonompi käytöksisetkään lapset samanlailla tarvi aikuisen valvontaa.
Kaverisynttärit ja yökyläilyt. Siinäpä vasta helvetin esikartano. Luojan kiitos se aika on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Se ero tässä on se, että sä nöyryytit lasta ja ihan turhaan. Vanhempi ei ota itseensä lapsen sanomisia, ne kun ei ole nöyryyttämistarkoituksessa sanottuja. Pelkkä ”Meillä ei ruokaa arvostella, kiitos” olisi ollut aikuismaista käytöstä.
Tuo alapeukuttaja tuntuu olevan yksi niistä vanhemmista, joiden lapset saa vapaasti hyppiä aikuisten nenille, ja arvostella ja moittia heitä kyläillessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Nöyryytti? Vai osoitti ettei hänen omat käytöstapansa ole vielä hallussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Kuulostat todella vajaalta Lapsi on lapsi ja sinä olet aikuinen. Käyttäydy sen mukaan.
Sinäkin kuulostat vajaalta. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan joskus koko kylä. Kenenkään aikuisen ruokia ei arvostella pöydässä hänelle päin naamaa, ja taatusti muisti jatkossakin pitää arvostelut omassa päässään.
Nöyryyttäminen ei ole kasvattamista.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Se ero tässä on se, että sä nöyryytit lasta ja ihan turhaan. Vanhempi ei ota itseensä lapsen sanomisia, ne kun ei ole nöyryyttämistarkoituksessa sanottuja. Pelkkä ”Meillä ei ruokaa arvostella, kiitos” olisi ollut aikuismaista käytöstä.
Sama asia eri sanoilla. Minä puolestani napautin suoraan, niin että taatusti jäi mieleen. Lapsi ymmärsi että ruokaa ei arvostella, ja jäi myös miettimään käytöstapojaan. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
" Minusta ap pohdiskeli ihan järkevästi asiaa.
Mikään pakkohan omaan kotiin ei ole toisten lapsia yökylään ylipäätään ottaa omalla vapaa-ajallaan.
Onhan se silti mukavaa ekstraa lapsille ja vähän mukavaa vaihtelua normiin. Silloin jos oma lapsi toisten luo saa yökylään mennä, on lapsen kanssa syytä käydä perusjutut läpi, että se omakin lapsi osaa pääosin olla ja käyttäytyä.
Ei nämä ole mitään itsestäänselvyyksiä, että mennään yökylään, vaan minusta toisilta vanhemmilta tavallaan mukavaa lojaaliutta mahdollistaa lapsille tällaisiakin kokemuksia. Ei kaikkiin perheisiin oteta koskaan ketään yökylään, vaikka omansa pääsisikin muiden luo vähän väliä. Vähintä mitä voi toivoa on silloin se, että lapset ja vanhempansakin osaavat sitä arvostaa sen verran, että jonkinlaiset käytöstavatkin löytyy ja vieraissa osataan olla."
Olen 100% samaa mieltä kanssasi.
Lapsen kanssa tietysti käydään ennen yökyläilyä läpi se kuinka vieraisilla toisten kodissa, yökylässä vieläpä, käyttäydytään.
Lapsesta näkyy vanhempien asenne suoraan.
Jotain tuliaista , pientä, on huomaavaista laittaa mukaan lapsen viemiseksi yökyläpaikkaan, jos haluaa.
Juuri tämä. On hyvin paljon erilaisia syitä miksei joihinkin perheisiin pääse koskaan yökylään. Meillä oli joitakin vuosia sitten niin ahdas koti ettei oikeasti pystynyt ottamaan ketään yökylään. Nyt iso talo yläkerralla joten aivan eri asia. Yökylättelijöitä on melkein joka viikonloppu.
Lapsilla on muutama kaveri joiden luo ei pääse yökylään, tai no, ei ole kutsuttu. Eipähän tuo minulle kuulu miksi. Olen iloinen että nuo kaverit pääsee kuitenkin meille.
Kyllähän yökyläily on jossain vaiheessa hyvin tärkeää lapsille. Oma tyttö on onnesta soikeana kun on pari kaveria, vähän normaalista poikkeavaa herkkua ja saavat yhdessä hihitellä huoneessa. Pääsen itsekkin niin helpolla, kun vaan huolehtii evästä lapsille niin kaikki on hyvin.
Poika juuri kasvoi pois tästä vaiheesta ja nuorin vasta tulossa siihen. Eli monta vuotta vielä edessä :)
Mutta en valita, tykkään. Parhaimmillaan on ollut kerralla 8 (omat mukaanlukien) lasta, ihan mahtavat leikit saatiin yhdessä. Tuosta tuli mieleen että lasten kavereina on paljon lapsia joilla ei ole sisaruksia, niistä eräs sanoikin että oli ihan parasta olla isolla porukalla.
Rajattomia huonokäytöksisiä kakaroita kasvaa juuri tuolla tätimäisellä hyssyttelyllä, jota tässäkin ketjussa esiintyy. Vai ettei pikkulapsi osaa käyttäytyä kauniisti ja tuollaista huonoa käytöstä pitää vain ymmärtää. Ei pidä. Huh heijaa, kyseessä oli 10- vuotias, ei mikään alle kouluikäinen pikkulapsi. Luu kurkkuun tuollaiselle, eli toisin sanoen voi kysyä että miksi arvostelet meidän asioita kun olet täällä vieraana. Jos ei kelpaa, voi jättää syömättä. Oppiipahan käyttäytymään. Kotona on selvästi ikävät vanhemmat, sieltähän se malli tulee mutta rajat voi kuitenkin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Vain rajaton lapsi kokee nöyryytyksenä, jos hänelle opetetaan tapoja.
Itse muistan lapsena, ettei sitä itku silmässä nöyryytettynä oltu, jos naapurin lasten äiti sanoi jotain napakasti. Heillä oli tiukka kuri ja napautti aika tiukasti, jos hänen mielestään käyttäydyin huonosti. Mutta koska omassa kodissanikin oli tavat ja äiti oli opettanut, että vieraassa käyttäydytään heidän tapojen mukaan, opin aina kerrasta, mikä sopii heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Se ero tässä on se, että sä nöyryytit lasta ja ihan turhaan. Vanhempi ei ota itseensä lapsen sanomisia, ne kun ei ole nöyryyttämistarkoituksessa sanottuja. Pelkkä ”Meillä ei ruokaa arvostella, kiitos” olisi ollut aikuismaista käytöstä.
Sama asia eri sanoilla. Minä puolestani napautin suoraan, niin että taatusti jäi mieleen. Lapsi ymmärsi että ruokaa ei arvostella, ja jäi myös miettimään käytöstapojaan. Win-win.
Oikein napautit! Sormetatko itseäsi napsuttelun lomassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Vain rajaton lapsi kokee nöyryytyksenä, jos hänelle opetetaan tapoja.
Itse muistan lapsena, ettei sitä itku silmässä nöyryytettynä oltu, jos naapurin lasten äiti sanoi jotain napakasti. Heillä oli tiukka kuri ja napautti aika tiukasti, jos hänen mielestään käyttäydyin huonosti. Mutta koska omassa kodissanikin oli tavat ja äiti oli opettanut, että vieraassa käyttäydytään heidän tapojen mukaan, opin aina kerrasta, mikä sopii heille.
Usein niillä on myös alkoholi- ja pornoperhe taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorapuheisia lapsia on ollut aina. Olen itsekin kuullut ruokapöydässä, että ”mun äiti tekee tästä ruoasta parempaa”, mutta olen tokaissut takaisin vain että ”jos on hyvät käytöstavat, niin tuollaista ei sanota päin naamaa ruokapöydässä”. Kommentointi loppui siihen ja lapsi nieleskeli loput ruoat nöyryytettynä ja itku kurkussa.
Olen tosin kuullut kehujakin, eli ”en ole koskaan syönyt parempaa lasagnea” ja ”sun pitäis antaa sun resepti mun äidille”. Eri lapsilta tosin.
Lapsen nöyryyttäminen ei ole hyvää käytöstä aikuiselta.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.
Se ero tässä on se, että sä nöyryytit lasta ja ihan turhaan. Vanhempi ei ota itseensä lapsen sanomisia, ne kun ei ole nöyryyttämistarkoituksessa sanottuja. Pelkkä ”Meillä ei ruokaa arvostella, kiitos” olisi ollut aikuismaista käytöstä.
Sama asia eri sanoilla. Minä puolestani napautin suoraan, niin että taatusti jäi mieleen. Lapsi ymmärsi että ruokaa ei arvostella, ja jäi myös miettimään käytöstapojaan. Win-win.
Oikein napautit! Sormetatko itseäsi napsuttelun lomassa?
Ja sitten siirrytään tälläiseen kommentointiin, kun ei keksitä enää päteviä vasta-argumentteja. Huoh.
Lapsi nöyryytti ensiksi minua 😄 Enpä ole itsekään lapsena enkä aikuisena moittinut tarjottua ruokaa, vaikken siitä olisi pitänytkään. Eikä mulla olisi ollut myöskään pokkaa sanoa jollekin ”kaverille” hänen vanhempansa kuullen, että oot tyhmä tai ruma. Sellaistakin olen nähnyt.