Lista: mitä olette hankkineet nuorelle ensiasuntoon?
Kommentit (55)
Aika vähän panostettiin minulla opiskeluajan asumisen rahoittamiseen. Ikänsä vain maapaikkaa asuttaneet vanhemmat eivät ymmärrä semmosien asioden merkitystä. Vanha murju ilman mitään hienouksia kyllä riittää. Rahasta ei olisi ollut kiinni.
Nyt ovat vanhana ihmeissään, kun ei kukaan tule asumaan maapaikkaa.
Pitäkää tunkkinne.
Eikö tuo ole hyvä hetki opettaa, miten pärjätään omillaan. Mutta jos välttämättä haluaa tehdä karhunpalveluksen, voi mennä mukaan Ikeaan ja maksaa laskun. Nuori valitsee itse.
Hirveimpiä vanhempia ovat ne, jotka tuovat väkisin omia vanhoja kalusteitaan nuoren kotiin. Sellaista ei voi antaa koskaan anteeksi.
Aikasemmin olin saanut vuosien mittaan mummulta lahjaksi astioita ja lakanoita. Oman huoneeni huonekaluja sain mukaan kotoa, ja kuolleen tädin vanhoja huonekaluja sai myös ottaa. Muut ostin tietysti itse valmistumislahjarahoilla.
Mä niin ootan että pääsen osallistumaan ! Ainoa lapseni asuu vielä kotona. Olen vähentänyt meillä tavaraa mutta sillä silmällä myös että jotain saa poika viedä mennessään. Ja kuulemma tavarat hälle kelpaa.
Astiat, matot, liinavaatteet ainakin jo löytyy. Myös oman huoneensa huonekalut ja television saa viedä.
Rahallista tukea annan myös mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Meinataan mennä Ikeaan ja ostaa kaikki perusasiat sieltä. Nuori valitsee, me maksamme. Jotain ehkä myös hankitaan Torista käytettynä ja jotain saa ottaa kotoa mukaansa.
Me saimme aikanaan myös vanhemmiltamme mukaan tavaraa, uutena ja käytettynä. Miksi en auttaisi omaa lastani elämän alkuun?
Ei täällä olekaan kritisoitu (ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta) sitä, että vanhemmat auttavat nuoren valitsemien tavaroiden maksamisessa. Vaan sitä, että äiti laatii listoja, mitä nuoren asunnon hankitaan. Pahimmassa tapauksessa äiti vielä valitsee ne tavarat. Antakaa nuoren harjoitella tämän suunnittelua itse, mutta auttakaa halutessanne tavaroiden maksamisessa. Toki sitten on syytä vastata, jos nuori itse kysyy neuvoa johonkin.
Minusta olisi ainakin ollut karmeaa, jos äiti ei olisi luottanut minun kykyihini, kun 19-vuotiaana lähdin monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan, vaan äiti olisi laatinut listan hankittavista tavaroista.
Parvekkeen kalustot ja sievän korkean värikkään rautapelikaanin sekä kukkaset kesäksi (viime vuonna).
Sänky
sohva
ruokapöytä ja tuolit
matot
televisio
verhot
lakanat
siivoustarvikkeet (imuri, moppi, liinat yms pesuaineet)
pyykkikori
pyykkikone ja kuivuri
astiat
lisäksi kaikkea pientä sälää ja aloituspaketiksi kuivatarvikkeita kaappeihin ja jääkaappiin ruokaa
Nämä laitettu kolmelle kotoa muuttaneelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinataan mennä Ikeaan ja ostaa kaikki perusasiat sieltä. Nuori valitsee, me maksamme. Jotain ehkä myös hankitaan Torista käytettynä ja jotain saa ottaa kotoa mukaansa.
Me saimme aikanaan myös vanhemmiltamme mukaan tavaraa, uutena ja käytettynä. Miksi en auttaisi omaa lastani elämän alkuun?Ei täällä olekaan kritisoitu (ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta) sitä, että vanhemmat auttavat nuoren valitsemien tavaroiden maksamisessa. Vaan sitä, että äiti laatii listoja, mitä nuoren asunnon hankitaan. Pahimmassa tapauksessa äiti vielä valitsee ne tavarat. Antakaa nuoren harjoitella tämän suunnittelua itse, mutta auttakaa halutessanne tavaroiden maksamisessa. Toki sitten on syytä vastata, jos nuori itse kysyy neuvoa johonkin.
Minusta olisi ainakin ollut karmeaa, jos äiti ei olisi luottanut minun kykyihini, kun 19-vuotiaana lähdin monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan, vaan äiti olisi laatinut listan hankittavista tavaroista.
Kysymyshän kuului, mitä olette hankkineet. Jos kirjoittaa listan, mitä lapselle hankittiin, niin ei kai se meinaa, että äiti suunnittelee listan.
Kyllä yhdessä mietittiin asunnon pohjaratkaisua ja siihen huonekalut yms. mitä sopii ja millaisia. Sitä paitsi helpotti huomattavasti, kun paperille tehtiin lista, mitä uudessa kodissa tarvitsee. Kauppaan helppo mennä, kun oli listassa tiskiharjasta lähtien mikrot ja imurit.
Toki joillekkin sopii, että ei tehdä listaa, vaan mennään kauppaan ja siellä mietitään, tarvitsetkohan vessaharjaa uuteen kotiin ja unohtuikos nyt jotain. Mutta itse koin nuoren kanssa pääseväni helpommalla, kun teimme ihan listan, mihin laitettiin kaikki tarvittava ja ruksi päälle, kun ne oli ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinataan mennä Ikeaan ja ostaa kaikki perusasiat sieltä. Nuori valitsee, me maksamme. Jotain ehkä myös hankitaan Torista käytettynä ja jotain saa ottaa kotoa mukaansa.
Me saimme aikanaan myös vanhemmiltamme mukaan tavaraa, uutena ja käytettynä. Miksi en auttaisi omaa lastani elämän alkuun?Ei täällä olekaan kritisoitu (ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta) sitä, että vanhemmat auttavat nuoren valitsemien tavaroiden maksamisessa. Vaan sitä, että äiti laatii listoja, mitä nuoren asunnon hankitaan. Pahimmassa tapauksessa äiti vielä valitsee ne tavarat. Antakaa nuoren harjoitella tämän suunnittelua itse, mutta auttakaa halutessanne tavaroiden maksamisessa. Toki sitten on syytä vastata, jos nuori itse kysyy neuvoa johonkin.
Minusta olisi ainakin ollut karmeaa, jos äiti ei olisi luottanut minun kykyihini, kun 19-vuotiaana lähdin monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan, vaan äiti olisi laatinut listan hankittavista tavaroista.
Kysymyshän kuului, mitä olette hankkineet. Jos kirjoittaa listan, mitä lapselle hankittiin, niin ei kai se meinaa, että äiti suunnittelee listan.
Kyllä yhdessä mietittiin asunnon pohjaratkaisua ja siihen huonekalut yms. mitä sopii ja millaisia. Sitä paitsi helpotti huomattavasti, kun paperille tehtiin lista, mitä uudessa kodissa tarvitsee. Kauppaan helppo mennä, kun oli listassa tiskiharjasta lähtien mikrot ja imurit.
Toki joillekkin sopii, että ei tehdä listaa, vaan mennään kauppaan ja siellä mietitään, tarvitsetkohan vessaharjaa uuteen kotiin ja unohtuikos nyt jotain. Mutta itse koin nuoren kanssa pääseväni helpommalla, kun teimme ihan listan, mihin laitettiin kaikki tarvittava ja ruksi päälle, kun ne oli ostettu.
En tietenkään tarkoittanut, että kauppaan mentäisiin ilman listaa. Vaan sitä, että nuori itse tekee sen listan eikä vanhempi.
46
Aion ostaa itselle kesäpaikan Espanjasta tai Italiasta ja jättää sen suvun nuorille perintönä!Nyt kannattaa ostaa asunto ,hinnat ihan tosi matalat.
Lääkekaapin sisältöä ja sammutuspeitto sekä ompelutarvikkeita sun muuta sellaista mitä nuori itse ei kokenut kovin kiinnostaviksi, mutta joita kotona pitää kuitenkin olla. Poikien kohdalla myöskään siivousvälineet eivät kiinnostaneet kovasti, joten nekin tuli katsottua, että on jonkinlaiset perusjutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinataan mennä Ikeaan ja ostaa kaikki perusasiat sieltä. Nuori valitsee, me maksamme. Jotain ehkä myös hankitaan Torista käytettynä ja jotain saa ottaa kotoa mukaansa.
Me saimme aikanaan myös vanhemmiltamme mukaan tavaraa, uutena ja käytettynä. Miksi en auttaisi omaa lastani elämän alkuun?Ei täällä olekaan kritisoitu (ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta) sitä, että vanhemmat auttavat nuoren valitsemien tavaroiden maksamisessa. Vaan sitä, että äiti laatii listoja, mitä nuoren asunnon hankitaan. Pahimmassa tapauksessa äiti vielä valitsee ne tavarat. Antakaa nuoren harjoitella tämän suunnittelua itse, mutta auttakaa halutessanne tavaroiden maksamisessa. Toki sitten on syytä vastata, jos nuori itse kysyy neuvoa johonkin.
Minusta olisi ainakin ollut karmeaa, jos äiti ei olisi luottanut minun kykyihini, kun 19-vuotiaana lähdin monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan, vaan äiti olisi laatinut listan hankittavista tavaroista.
Kysymyshän kuului, mitä olette hankkineet. Jos kirjoittaa listan, mitä lapselle hankittiin, niin ei kai se meinaa, että äiti suunnittelee listan.
Kyllä yhdessä mietittiin asunnon pohjaratkaisua ja siihen huonekalut yms. mitä sopii ja millaisia. Sitä paitsi helpotti huomattavasti, kun paperille tehtiin lista, mitä uudessa kodissa tarvitsee. Kauppaan helppo mennä, kun oli listassa tiskiharjasta lähtien mikrot ja imurit.
Toki joillekkin sopii, että ei tehdä listaa, vaan mennään kauppaan ja siellä mietitään, tarvitsetkohan vessaharjaa uuteen kotiin ja unohtuikos nyt jotain. Mutta itse koin nuoren kanssa pääseväni helpommalla, kun teimme ihan listan, mihin laitettiin kaikki tarvittava ja ruksi päälle, kun ne oli ostettu.
En tietenkään tarkoittanut, että kauppaan mentäisiin ilman listaa. Vaan sitä, että nuori itse tekee sen listan eikä vanhempi.
46
No aloituksessa oli, että lista, mitä olette hankkineet. Ei sitä, onko sen äiti, isä, mummo vai nuori tehnyt.
Se oli lista siitä, mitä lukijat ovat nuorilleen hankkineet. Joku on hankkinut vain lakanat ja astiat, joku huonekalut ja joku kaikki. Se varmaan riippuu paljon perheen rahavaroista, lähteekö lapsi omaan kotiin patja lattialla ja vanhempien hankkimat lakanat laukussaan, vai hankitaanko nuoren kotiin huonekalut ja astiat yms.
Erilaisia tapoja on.
Toki tunnen myös lapsen kaverin, missä nuori itse teki listan. Pleikka, uusi pöytätietokone, kotiteatteri, iso televisio. Ehkä tämä nuori ei sitten tarvitse tiskiharjaa ja paskapaperia, ettei vain äiti pääse lisäämään sinne listaan mitään, että nuori saa kokea itse itsenäistyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkekaapin sisältöä ja sammutuspeitto sekä ompelutarvikkeita sun muuta sellaista mitä nuori itse ei kokenut kovin kiinnostaviksi, mutta joita kotona pitää kuitenkin olla. Poikien kohdalla myöskään siivousvälineet eivät kiinnostaneet kovasti, joten nekin tuli katsottua, että on jonkinlaiset perusjutut.
Tämmöistä se on, kun äidit tuppaavat sotkeutumaan listoineen lapsen elämään. Kivempaa olis, ku nuori sais listan tehä:sidukkaa kaappiin ja sipsejä toiseen ja siinä on listaa tarpeeksi. Ei mitään tylsiä siivousvehkeitä ja sammutuspeittoja, eikä apteekkikaappiin sideharsoja ja muuta tarpeellista. Tylsiä tuollaiset muistutuslistat
Toki tunnen myös lapsen kaverin, missä nuori itse teki listan. Pleikka, uusi pöytätietokone, kotiteatteri, iso televisio. Ehkä tämä nuori ei sitten tarvitse tiskiharjaa ja paskapaperia, ettei vain äiti pääse lisäämään sinne listaan mitään, että nuori saa kokea itse itsenäistyvänsä.
Eikö nuori olisi sitten parhaiten oppinut juuri sillä tavalla, kun olisi kämpässä ensimmäisenä iltana huomannut, että paskapaperi ja tiskiharja puuttuu? Tuskin kauppaan tai edes kioskille oli kohtuuton matka opiskelijakämpästä.
Eikä nuoren tekemä lista tietenkään tarkoita sitä, että vanhemmat lupaavat maksaa kaiken, mitä listassa on. Kyllä minä olisin ainakin todennut, että kotiteatteri, TV ja pleikka kuuluvat niihin tavaroihin, jotka nuori voi kustantaa omilla työansioillaan.
Minä jouduin lähtemään kahta kättä heiluttaen enkä halunnut lapsilleni samaa.