Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?

Asiasta leikkuulautaan. On hauska omalta kohta todeta että en ole suomalaisten naisten makuun tai ehkä kuitenkin että en ole deitti palveluiden makuun. Minulla on sama tuuri deitti maailmassa kuin työmarkkinoilla, on erittäin harvinaista että minut valitaan "haastatteluun". Mutta aina kun pääsen haastatteluun, saisin myös paikan. Voin epäillä että oma kirjallinen ulosanti on erittäin heikko ja sen takia valinnat eivät koskaan osu minuun. Mutta jos joku erehtyy antamaan mahdollisuuden, silloin hän näkee minun todellisen potentiaalin sekä todellisen ihmisen kuvien ja tekstien takaata.

Vierailija kirjoitti:

Eli taso = ulkonäkö.

Surullista, että jonkun mielestä on näin. Itse ajattelen, että ulkonäkö ei pitkälle riitä, jos ei sisältä löydy mitään. Eli kyllä se taso on nimenomaan sisällä. Ulkonäkö rapistuu meillä kaikilla, mutta sisäinen kauneus kestää aikaa.

Kumpi on vähän tärkeämpää: että nacky nousee (vaikka erämaassa) vai että muut näkee mun saaneen varsinaisen misukan?

Jos oma taso on sellainen, ettet pysty sitä nostamaan, et voi mitään asialle.

Lihava voi laihduttaa, luuviulu kasvattaa lihakset, mutta naamaa ei voi vaihtaa. Voi kouluttautua parempipalkkaiseen työhön ja käytöstapoja opetella, mutta junttius on syvällä.

Jos tasoaan ei voi nostaa, ei auta kuin tyytyä, jos haluaa jonkun.

Kenenkään arvoa ei vähennä, jos ei ole parisuhdetta, joten miksi tyytyä?

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö nostamaan arvoasi? Laihdutus, treenaus, hammasremontti, tyylikonsultti? Lisäkoulutus, palkannousu?

Tuohan on loputon suo eikä edes ratkaise ongelmaa kun nälkä vaan kasvaa syödessä. Ulkonäön kohentuessa/palkan parantuessa sitä kummasti alkaa katsella taas niitä pykälää treenatumpia ja menestyneempiä ja taas on samassa pisteessä eli oma taso ei riitä niihin jotka kiinnostaa.

Näkeehän tuon jo siinä, että ihan tavismieskin alkaa usein katsella ja tavoitella niitä suositumpia kun saa boostia omalle itsetunnolleen tavisnaisen huomiosta.. Toisaalta sama toimii toisinkin päin eli varsinkin parikymppisenä monikin tavisnainen saa pelkän irtoseksin toivossa huomiota niiltä suosituilta häntäheikeiltä(kin) ja se sitten saa herkästi maun hieman vinoutumaan ja enää se omantasoinen tavissohvis ei niin innosta kun on päässyt jonkun futarin makuun..

En tiedä onko ihmiset aina olleet näin ulkonäkökeskeisiä kuin viimeiset pari-kolme vuosikymmentä, mutta ainakaan se ei parisuhteen löytymistä helpota, että siihen nyt yhdistyy vääränlainen tyytymättömyys eli kuvitellaan loputtomiin kuinka seuraavan kulman takana on varmasti parempi ja enemmän omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin sopiva kumppani.  Huonoon tai vääränlaiseen ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta tuntuu ettei ihmiset enää edes tiedä mikä on aidosti itselle vääränlainen kun se oikeanlaisen kuvitelma on niin utopistinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin ruma, ettei kukaan tasokkaampi kiinnostu sinusta. Mene Terapiaan korjaamaan vinoutunut mielesi, niin ulkonäkösi muuttuu heti toisten silmissä kauniiksi ja tasosi nousee. Kasvonpiirteesi ovat seurausta vääristyneistä ajatuksistasi.

Eivät kasvonpiirteesi mutta mikroilmeesi kyllä. Jos mikroilmeet kertovat että vihaan/pelkään naisia/miehiä, niin ei siinä punttien nostelu auta mitään. Moni on sen täällä jo huomannutkin.

Ainiin unohdin, mikroilmeistähän se vastenmielisyys johtui.. sillähän ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, että kasvojen iho paloi lapsena tai kasvot ovat epämuodostuneet, kyllä se yksilön omien vääristyneiden ajatusten heijastuminen mikroilmeinä on se perimmäinen syy... Kyllä sä kusipää osaat kääntää veistä haavassa, olet oksettava. Se köysi sulle.

Jaahas, mistä ihmeestä lukijat voi tietää lapsena palaneista kasvoista tai epämuodostumista. Tee hyvä ihminen sitä varten ihan eri keskustelu, tämän ketjun lähtökohta on ollut tavikset kun ei ole muuta mainittu. Mutta onhan se selvää että jossain määrin periaate pätee näissäkin kysymyksissä. Just oli lehdessä parisuhdeneuvoja antamassa lyhytkasvuinen mies jolla on naisia riittänyt. Ei taatusti olisi riittänyt jos naamasta näkyisi pari vuotta naisten vihaamista netissä 24/7/635.

Ota oppimiskokemuksena. Lähtökohtaisesti lukijan ei kannata heti ajatella, että yksilö on oikeastaan ihan tavis mutta hänen sairas mielensä ja vääristyneet ilmeensä varmaankin tekevät hänestä vastenmielisen. Se on yksilön syyllistämistä eikä ainakaan paranna kenenkään tilannetta.

Monella on ihan oikeita ulkonäköhaasteita, eikä vaan oman pään sisällä keksittyjä itsetuntovajeita.

Lähtökohtaisesti itseä ilahduttaisi jos joskus voitaisi myöntää, että rumia ihmisiä ihan oikeasti on olemassa, ja silti heillä on ihan sama ihmisarvo kuin muillakin, eikä aina vähäteltäisi tyyliin "et ole ruma, kuvittelet vain koska itsetuntosi on huono, olet harhainen, mene terapiaan..."

Otan oppimiskokemuksena joo, että ihmiset voi koluta nettiä löytääkseen tilaisuuksia uhriutua asioista joita ei ole tarkoitettu lainkaan sillä lailla kuin uhriutuja tulkitsee, ja veikkaan että uhriutua tietää sen sisimmässään itsekin vallan hyvin. Ja edelleenkään en suostu vakuuttelemaan ihmisille että heidän ruma ulkonäkönsä tarkoittaa sitä että hanskat kannattaa iskeä tiskiin. Sen verran on lähipiirissäkin ihmisiä joiden ulkonäkö on lievästi sanoen haastava, mutta niin vaan pari on löytynyt.

Löytyyhän se pari jos kelpuuttaa toisen yhtä ulkonäöllisesti haastavan. Mutta ihan oikeasti, jokainen haluais ulkonäöllisesti kelvollisen kumppanin, ellei ole joku erikoinen fetissi outouksiin.

Näinhän se. Aika usein se "kukaan ei kiinnostu" taitaa tarkoittaa, että kukaan hyvännäköinen ei kiinnostu. Aivan varmasti joka ikisellä ulkonäöstä riippumatta olisi mahdollisuus löytää kumppani, jos katselisi muitakin kuin niitä hyvännäköisiä. Mutta jos on pakko saada hyvännäköinen vaikka itse ei sitä ole, ymmärrän jos on haastetta.

Tämähän se rumuuden tragedia juuri onkin. Ei kukaan halua rumaa, ei edes toinen ruma. Siitä seuraa, että rumat ovat yksin, ellei pakon edessä kelpuuta toista rumaa. Alimman tason keskinäinen dilemma.

Tässähän luonnonvalinta, evoluutio toimii hienosti. Sukua ja ihmiskuntaa jatkavat vain fiksut, elinkelpoiset ja hyvännököiset. Suomen populaatioon väkisin poljetut siperianrikastukset eivät siis yleisesti ottaen, vapaavalintaisissa oloissa pääse pukille. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia. Jotain jäänyt lapsuudessa oppimatta. Turvattomuuden tunne saa haluamaan kiihkeästi sitä mitä ei saa. Jos alkaa saada, pelottaa niin ettei halua.

Tämä. Turvaton kiintymyssuhdemalli.

Itsellä oli kyseinen ongelma. Sitten päätin että seuraavan kerran en ala hylkiä heti kun toinen ihminen kiinnostuu minusta, jos hän vaikuttaa tutustumisen arvoiselta persoonalta. Tein niin ja nyt olen onnellisessa parisuhteessa. Aiemmin kiinnostuin aina ihmisistä, jotka eivät halunneet minua.

Mulla on tällainen ystävä. Hän on hiljainen ja tavallinen, nätti vähän pullea nainen. Ujo. Hän on kiinnostunut vain komeista pelimiehistä. Ne sitten käyttävät kaveria hetken hupina. Yksin elää, 40 lähestyy ja perheen haluaisi. Ollaan yritetty nätisti ja ei niin nätisti sanoa, että hyvän kumppanin ja perheenisän löytäisi niistä tavallisista miehistä. Sellaset onkin kaverin perässä, moni niistä kelpaisi mulle hyvin, jos ei jo olisi miestä. Kaverille ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö nostamaan arvoasi? Laihdutus, treenaus, hammasremontti, tyylikonsultti? Lisäkoulutus, palkannousu?

Tuohan on loputon suo eikä edes ratkaise ongelmaa kun nälkä vaan kasvaa syödessä. Ulkonäön kohentuessa/palkan parantuessa sitä kummasti alkaa katsella taas niitä pykälää treenatumpia ja menestyneempiä ja taas on samassa pisteessä eli oma taso ei riitä niihin jotka kiinnostaa.

Näkeehän tuon jo siinä, että ihan tavismieskin alkaa usein katsella ja tavoitella niitä suositumpia kun saa boostia omalle itsetunnolleen tavisnaisen huomiosta.. Toisaalta sama toimii toisinkin päin eli varsinkin parikymppisenä monikin tavisnainen saa pelkän irtoseksin toivossa huomiota niiltä suosituilta häntäheikeiltä(kin) ja se sitten saa herkästi maun hieman vinoutumaan ja enää se omantasoinen tavissohvis ei niin innosta kun on päässyt jonkun futarin makuun..

En tiedä onko ihmiset aina olleet näin ulkonäkökeskeisiä kuin viimeiset pari-kolme vuosikymmentä, mutta ainakaan se ei parisuhteen löytymistä helpota, että siihen nyt yhdistyy vääränlainen tyytymättömyys eli kuvitellaan loputtomiin kuinka seuraavan kulman takana on varmasti parempi ja enemmän omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin sopiva kumppani.  Huonoon tai vääränlaiseen ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta tuntuu ettei ihmiset enää edes tiedä mikä on aidosti itselle vääränlainen kun se oikeanlaisen kuvitelma on niin utopistinen.

Niin eli turha yrittää ja tavoitella unelmiaan. Parempi vaan luovuttaa ja tyytyä. Okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia. Jotain jäänyt lapsuudessa oppimatta. Turvattomuuden tunne saa haluamaan kiihkeästi sitä mitä ei saa. Jos alkaa saada, pelottaa niin ettei halua.

Tämä. Turvaton kiintymyssuhdemalli.

Itsellä oli kyseinen ongelma. Sitten päätin että seuraavan kerran en ala hylkiä heti kun toinen ihminen kiinnostuu minusta, jos hän vaikuttaa tutustumisen arvoiselta persoonalta. Tein niin ja nyt olen onnellisessa parisuhteessa. Aiemmin kiinnostuin aina ihmisistä, jotka eivät halunneet minua.

Minäkin uskoin tuohon vastoin omia vaistojani ja tyydyin epäviehättävään puolisoon. Liitto meni pilalle, lapset sairaalloisia, seksiä ei ollut, olimme kaikki onnettomia. Erosin ja otin itseäni viehättävän puolison ja nyt olen onnellinen. Siihen on ihan biologinen syy, miksi joku ei viehätä. Kaikkien kanssa ei ole tarkoitus lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö nostamaan arvoasi? Laihdutus, treenaus, hammasremontti, tyylikonsultti? Lisäkoulutus, palkannousu?

Tuohan on loputon suo eikä edes ratkaise ongelmaa kun nälkä vaan kasvaa syödessä. Ulkonäön kohentuessa/palkan parantuessa sitä kummasti alkaa katsella taas niitä pykälää treenatumpia ja menestyneempiä ja taas on samassa pisteessä eli oma taso ei riitä niihin jotka kiinnostaa.

Näkeehän tuon jo siinä, että ihan tavismieskin alkaa usein katsella ja tavoitella niitä suositumpia kun saa boostia omalle itsetunnolleen tavisnaisen huomiosta.. Toisaalta sama toimii toisinkin päin eli varsinkin parikymppisenä monikin tavisnainen saa pelkän irtoseksin toivossa huomiota niiltä suosituilta häntäheikeiltä(kin) ja se sitten saa herkästi maun hieman vinoutumaan ja enää se omantasoinen tavissohvis ei niin innosta kun on päässyt jonkun futarin makuun..

En tiedä onko ihmiset aina olleet näin ulkonäkökeskeisiä kuin viimeiset pari-kolme vuosikymmentä, mutta ainakaan se ei parisuhteen löytymistä helpota, että siihen nyt yhdistyy vääränlainen tyytymättömyys eli kuvitellaan loputtomiin kuinka seuraavan kulman takana on varmasti parempi ja enemmän omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin sopiva kumppani.  Huonoon tai vääränlaiseen ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta tuntuu ettei ihmiset enää edes tiedä mikä on aidosti itselle vääränlainen kun se oikeanlaisen kuvitelma on niin utopistinen.

Niin eli turha yrittää ja tavoitella unelmiaan. Parempi vaan luovuttaa ja tyytyä. Okei.

Otatko tosiaan elämänohjeesi tältä palstalta? Silloin todella olet terapian tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällainen ystävä. Hän on hiljainen ja tavallinen, nätti vähän pullea nainen. Ujo. Hän on kiinnostunut vain komeista pelimiehistä. Ne sitten käyttävät kaveria hetken hupina. Yksin elää, 40 lähestyy ja perheen haluaisi. Ollaan yritetty nätisti ja ei niin nätisti sanoa, että hyvän kumppanin ja perheenisän löytäisi niistä tavallisista miehistä. Sellaset onkin kaverin perässä, moni niistä kelpaisi mulle hyvin, jos ei jo olisi miestä. Kaverille ei kelpaa.

Ei hän tulisi onnelliseksi sellaisen kanssa, kehen joutuu vain tyytymään. Lapsen voi tehdä ilmankin miestä jos hän sellaisen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö nostamaan arvoasi? Laihdutus, treenaus, hammasremontti, tyylikonsultti? Lisäkoulutus, palkannousu?

Tuohan on loputon suo eikä edes ratkaise ongelmaa kun nälkä vaan kasvaa syödessä. Ulkonäön kohentuessa/palkan parantuessa sitä kummasti alkaa katsella taas niitä pykälää treenatumpia ja menestyneempiä ja taas on samassa pisteessä eli oma taso ei riitä niihin jotka kiinnostaa.

Näkeehän tuon jo siinä, että ihan tavismieskin alkaa usein katsella ja tavoitella niitä suositumpia kun saa boostia omalle itsetunnolleen tavisnaisen huomiosta.. Toisaalta sama toimii toisinkin päin eli varsinkin parikymppisenä monikin tavisnainen saa pelkän irtoseksin toivossa huomiota niiltä suosituilta häntäheikeiltä(kin) ja se sitten saa herkästi maun hieman vinoutumaan ja enää se omantasoinen tavissohvis ei niin innosta kun on päässyt jonkun futarin makuun..

En tiedä onko ihmiset aina olleet näin ulkonäkökeskeisiä kuin viimeiset pari-kolme vuosikymmentä, mutta ainakaan se ei parisuhteen löytymistä helpota, että siihen nyt yhdistyy vääränlainen tyytymättömyys eli kuvitellaan loputtomiin kuinka seuraavan kulman takana on varmasti parempi ja enemmän omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin sopiva kumppani.  Huonoon tai vääränlaiseen ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta tuntuu ettei ihmiset enää edes tiedä mikä on aidosti itselle vääränlainen kun se oikeanlaisen kuvitelma on niin utopistinen.

Niin eli turha yrittää ja tavoitella unelmiaan. Parempi vaan luovuttaa ja tyytyä. Okei.

Otatko tosiaan elämänohjeesi tältä palstalta? Silloin todella olet terapian tarpeessa.

Elämänohjeeksihan moni viesti tässä ketjussa on tarkoitettu, ehkä omasikin?

Mitä lainaamaasi viestiin tulee, sarkasmilasisi taitavat olla huurteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö nostamaan arvoasi? Laihdutus, treenaus, hammasremontti, tyylikonsultti? Lisäkoulutus, palkannousu?

Tuohan on loputon suo eikä edes ratkaise ongelmaa kun nälkä vaan kasvaa syödessä. Ulkonäön kohentuessa/palkan parantuessa sitä kummasti alkaa katsella taas niitä pykälää treenatumpia ja menestyneempiä ja taas on samassa pisteessä eli oma taso ei riitä niihin jotka kiinnostaa.

Näkeehän tuon jo siinä, että ihan tavismieskin alkaa usein katsella ja tavoitella niitä suositumpia kun saa boostia omalle itsetunnolleen tavisnaisen huomiosta.. Toisaalta sama toimii toisinkin päin eli varsinkin parikymppisenä monikin tavisnainen saa pelkän irtoseksin toivossa huomiota niiltä suosituilta häntäheikeiltä(kin) ja se sitten saa herkästi maun hieman vinoutumaan ja enää se omantasoinen tavissohvis ei niin innosta kun on päässyt jonkun futarin makuun..

En tiedä onko ihmiset aina olleet näin ulkonäkökeskeisiä kuin viimeiset pari-kolme vuosikymmentä, mutta ainakaan se ei parisuhteen löytymistä helpota, että siihen nyt yhdistyy vääränlainen tyytymättömyys eli kuvitellaan loputtomiin kuinka seuraavan kulman takana on varmasti parempi ja enemmän omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin sopiva kumppani.  Huonoon tai vääränlaiseen ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta tuntuu ettei ihmiset enää edes tiedä mikä on aidosti itselle vääränlainen kun se oikeanlaisen kuvitelma on niin utopistinen.

Niin eli turha yrittää ja tavoitella unelmiaan. Parempi vaan luovuttaa ja tyytyä. Okei.

Otatko tosiaan elämänohjeesi tältä palstalta? Silloin todella olet terapian tarpeessa.

Mutta tuohan oli viestisi sisältö :D

Vierailija kirjoitti:

Asiasta leikkuulautaan. On hauska omalta kohta todeta että en ole suomalaisten naisten makuun tai ehkä kuitenkin että en ole deitti palveluiden makuun. Minulla on sama tuuri deitti maailmassa kuin työmarkkinoilla, on erittäin harvinaista että minut valitaan "haastatteluun". Mutta aina kun pääsen haastatteluun, saisin myös paikan. Voin epäillä että oma kirjallinen ulosanti on erittäin heikko ja sen takia valinnat eivät koskaan osu minuun. Mutta jos joku erehtyy antamaan mahdollisuuden, silloin hän näkee minun todellisen potentiaalin sekä todellisen ihmisen kuvien ja tekstien takaata.

Viestisi perusteella kirjallisessa ilmaisussasi on tosiaan hieman hiomista. Nopein tapa vaikuttaa vähän yksinkertaiselta on kirjoittaa perusyhdyssanat väärin (esim. deittipalvelut).

Olethan tarkistuttanut työhakemuksesi ja deitti-ilmoituksesi jollain toisella? Itse jeesailen sekä omia että puolisoni kavereita oikein mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällainen ystävä. Hän on hiljainen ja tavallinen, nätti vähän pullea nainen. Ujo. Hän on kiinnostunut vain komeista pelimiehistä. Ne sitten käyttävät kaveria hetken hupina. Yksin elää, 40 lähestyy ja perheen haluaisi. Ollaan yritetty nätisti ja ei niin nätisti sanoa, että hyvän kumppanin ja perheenisän löytäisi niistä tavallisista miehistä. Sellaset onkin kaverin perässä, moni niistä kelpaisi mulle hyvin, jos ei jo olisi miestä. Kaverille ei kelpaa.

No mutta jos ei hän kiinnostu tavallisista miehistä, niin onhan niitä ei-tavallisiakin, jotka eivät kuitenkaan ole mitään pelimiehiä. Esim. itse en vaan pysty kiinnostumaan miehistä, jotka tuntuvat minusta tavallisilta, mutta olen kyllä löytänyt sellaisia vähän epätavallisia (ajattelumaailmaltaan, arvomaailmaltaan ja ulkonäöltäänkin), joiden kanssa on synkannut.  Itseäni jotenkin aina häiritsee kun ratkaisuksi aina tarjotaan jotain "tavallisia" ihmisiä. Kun harvemmin ihminen kiinnostuu sellaisesta, joka tuntuu olevan kuin "ihan kuka tahansa". Juttu onkin se, että jopa sen tavallisen pitäisi TUNTUA erityiseltä, jotta hänestä voisi kiinnostua.

Ja toisaalta vaikeaahan se on kiinnostua sellaisesta josta ei kiinnostu. Eli vaikka hän kuinka yrittäisi mennä treffeille jonkun tavallisen miehen kanssa, niin minkäs teet, jos ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä lihakset ja matala rasvaprosentti ovat ainoa tie laadukkaampiin naisiin. Millään mentaalipuolen asialla et niitä korvaa.

Höpöjuttuja, itsellä kun vuositulot kolminkertaistuvat muutamassa vuodessa, niin naisten kiinnostus kasvoi. Vaikka rasvaprosentti pysyi samana, tai nousi ehkä vähän.

No tottahan silloin löytyy niitä naisia, joita kiinnostaa miehen tulot. Ihan samoin kuin ne naiset, joita kiinnostaa pitkätukkaiset miehet, kiinnostuvat miehestä, joka kasvattaa pitkät hiukset. Sen lisäksi, että tietää millaisista naisista itse tykkää, täytyy tuoda esiin tai kehittää itsessä niitä ominaisuuksia, joista kiinnostuneen naisen haluaa. Eli jos haluaa naisen, joka on rahan perässä, kannattaa hankkia sitä rahaa. Jos haluaa naisen, joka arvostaa jotain muuta, ei sillä rahalla enää saa haluamaansa, vaan sitten pitää kehittää muita ominaisuuksia.

Hindulaisuudessa uskotaan reinkarnaatioon. Synnyt uudelleen prinsessana ja alat suudella sammakoita. Niin se hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta leikkuulautaan. On hauska omalta kohta todeta että en ole suomalaisten naisten makuun tai ehkä kuitenkin että en ole deitti palveluiden makuun. Minulla on sama tuuri deitti maailmassa kuin työmarkkinoilla, on erittäin harvinaista että minut valitaan "haastatteluun". Mutta aina kun pääsen haastatteluun, saisin myös paikan. Voin epäillä että oma kirjallinen ulosanti on erittäin heikko ja sen takia valinnat eivät koskaan osu minuun. Mutta jos joku erehtyy antamaan mahdollisuuden, silloin hän näkee minun todellisen potentiaalin sekä todellisen ihmisen kuvien ja tekstien takaata.

Viestisi perusteella kirjallisessa ilmaisussasi on tosiaan hieman hiomista. Nopein tapa vaikuttaa vähän yksinkertaiselta on kirjoittaa perusyhdyssanat väärin (esim. deittipalvelut).

Olethan tarkistuttanut työhakemuksesi ja deitti-ilmoituksesi jollain toisella? Itse jeesailen sekä omia että puolisoni kavereita oikein mielelläni.

Lukihäiriöisenä etsin kumppania, joten mieluusti rehellisesti mennään eteenpäin. Vaikka se saattaakin syödä minun mahdollisuuksia. Työhaku on taas toinen tarina. ;)

Mieti minkälaisista deittiehdokkaista pitäisit. Sitten peilaa heitä itseesi. Muuta se elämässäsi minkä koet eroksi peilauksen jälkeen. Jos et elä aktiivista elämää, mutta pidät aktiivisista ihmisistä niin muuta itsesi aktiiviseksi, jos pidät luovista ihmisistä niin rupea harrastamaan taiteija jne.