Mitä tehdä kun oma taso ei vain riitä niihin itseä miellyttäviin kumppaniehdokkaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö nostamaan arvoasi? Laihdutus, treenaus, hammasremontti, tyylikonsultti? Lisäkoulutus, palkannousu?

Tuohan on loputon suo eikä edes ratkaise ongelmaa kun nälkä vaan kasvaa syödessä. Ulkonäön kohentuessa/palkan parantuessa sitä kummasti alkaa katsella taas niitä pykälää treenatumpia ja menestyneempiä ja taas on samassa pisteessä eli oma taso ei riitä niihin jotka kiinnostaa.

Näkeehän tuon jo siinä, että ihan tavismieskin alkaa usein katsella ja tavoitella niitä suositumpia kun saa boostia omalle itsetunnolleen tavisnaisen huomiosta.. Toisaalta sama toimii toisinkin päin eli varsinkin parikymppisenä monikin tavisnainen saa pelkän irtoseksin toivossa huomiota niiltä suosituilta häntäheikeiltä(kin) ja se sitten saa herkästi maun hieman vinoutumaan ja enää se omantasoinen tavissohvis ei niin innosta kun on päässyt jonkun futarin makuun..

En tiedä onko ihmiset aina olleet näin ulkonäkökeskeisiä kuin viimeiset pari-kolme vuosikymmentä, mutta ainakaan se ei parisuhteen löytymistä helpota, että siihen nyt yhdistyy vääränlainen tyytymättömyys eli kuvitellaan loputtomiin kuinka seuraavan kulman takana on varmasti parempi ja enemmän omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin sopiva kumppani.  Huonoon tai vääränlaiseen ei tietenkään pidä kenenkään tyytyä, mutta tuntuu ettei ihmiset enää edes tiedä mikä on aidosti itselle vääränlainen kun se oikeanlaisen kuvitelma on niin utopistinen.

Niin eli turha yrittää ja tavoitella unelmiaan. Parempi vaan luovuttaa ja tyytyä. Okei.

Otatko tosiaan elämänohjeesi tältä palstalta? Silloin todella olet terapian tarpeessa.

Mutta tuohan oli viestisi sisältö :D

Viestin sisältö oli se, että pitäisi tarkastella kriittisen realistisesti niitä omia kriteereitään ja ymmärtää ettei se elämä odota pausella, kun juoksee tavoittamattoman perässä ja elämä jää elämättä.

Kokeilin kerran laskea tasoa. En suosittele. Hirvein ihmissuhde ever, kesti muutaman vuoden. Nyt olen reilun vuoden ollut yksin.

Nostin kyllä huomattavasti tasoani kun jätin kyseisen henkilön. Oikeasti, laihduin, pääkopassa alkoi tuntua paremmalta, orastavat suolisto-ongelmatkin hävisi. Rupesin panostaa enemmän ulkonäkööni ja vaatetukseen, eikä siihe todellakaan tarvinnu miljoonia koska olin menny aika välinpitämättömäksi. Kävin myös hammaslääkärissä pitkästa aikaa, mutta en tarvinnukaan uusia leegoja.

Eli en suosittele, että valitsee ns tasoaan alemman.  Siinä kärsii kaikki. 

Ei ole olemassa mitään tasoja. On ihmisiä, joihin ihastuu ja ihmisiä, joihin ei ihastu. Meinaan oksentaa kun puhutaan tasoista. Inhoan tuollaista luokittelua.

Kyllä se oikea jossain kohtaa tulee kohdallesi <3 Enemmin tai myöhemmin