Mikä siinä päivähoidossa on niin hirveää ja traumatisoivaa?

ap.

veikkaisin?

Minä olen työtön ja lapsi käy välillä päivähoidossa viettämässä mukavan kahdeksan tunnin päivän. Itselleni tämä on hankalaa, koska hoitopäivinä pitää herätä aamulla aikaisin ja sitten taas olla passissa hakemassa lasta pois hoidosta. Mutta hoitopäivät tekevät lapselle näköjään tosi hyvää, koska on niin innoissaan sinne menossa.

En minä tuomitse ihmisiä, jotka vie (pienenkin) lapsensa tarhaan. Jokaisen perheen oma valinta.



Tarhassa on aivan liian vähän henkilökuntaa lapsiin nähden, useimmissa päiväkodeissa hoitajat puhelee keskenään eivätkä koko ajan seuraa 100% mitä kukakin lapsi tekee ja muutenkin se on vähän laitosmaista. Puhumattakaan siitä tärkeimmästä, eli kun lapsi on hoidossa vaikkapa 8.00-17.00 välisen ajan, niin siinä menee monta tuntia hukkaan tavallaan lapsen ja vanhempien ajasta (hoitaja voi olla se joka näkee lapsen jonkun uuden kehityksen ensimmäisenä).



Tämä siis kokopäiväisestä hoidosta! Muttei mielestäni sekään ole traumatisoivaa tai ei sellaisia perheitä pitäisi tuomita joiden lapset hoidossa!



Jos lapsi ei kotihoidossa tarpeeksi usein tapaa ikäisiään, niin tottakai pari tuntii päivässä tai yks päivä viikossa tekee hyvää olla ikäistensä kanssa tarhassa.

ovia. Nukkua epämukavilla pikapedeillä vaikkei yhtään nukuttas. Herätä, kun nukuttaa makeasti. Syödä vaikkei ole nälkä, odottaa ruokaa vaikka on nälkä. Olla koko ajan puolustuskannalla ja valppaana, milloin Ville tai Maija iskee. Viekö Lissu multa taas pupun? Tuntea, että täti tykkää enemmän Millasta kuin minusta. Mikä mussa on vikana, miks noi tädit haisee noin kummalle? Päivä on pitkä, kun en tunne kelloa, eikä aikakäsitykseni ole rakentunut. Milloin äiti tulee? Mä en jaksa olla täällä, pissaattaa, haluaisin pissalle, kukaan ei vie mua, kukaan ei kuule...

on lapselle paremoi kuin muutama tunti viikossa koulutetun henkilökunnan hoidossa.

Päiväkoti on ihan hyvä paikka, tai ainakin suurin osa niistä päiväkodeista joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Yksi oli niin huono, että vaihdoimme toiseen.



Lapsia kolme. Yleensä lapset ovat lähteneet erittäin mielellään päiväkotiin, ja yleensä he ovat lähteneet sieltä mielellään pois. Tai oikeastaan he ovat halunneet jäädä sinne vielä hetkeksi niin että äiti katsoo heidän tekemisiään.



Vuosien varrella on ollut myös pieniä hankaluuksia, joilloin tarhaan lähteminen ei ole ollut mieluisaa, mutta kun ongelmat on ratkaistu, niin taas ovat asiat sujuneet. Noita ongelmia on toisinaan ollut myös koululaisilla. Pääasia että ongelmista oppii puhumaan niin että niihin voidaan puuttua.

Ruoka-aikana syödään, muulloin ei. Nukkumisaikana nukutaan. Ei sitä kotonakaan tartte pellossa elää. Enpä ole huomannut, että rytmit ja rutiini ketään lasta traumatisoisi.

päiväkotiin ja takaisin, ettei sinun tarvitsisi aamuvarhaisella lähteä lastasi viemään. Ehkä saisit myös jonkun laittamaan lapsesi kotona valmiiksi, ettei sinun tarvitse edes herätä näinä päiväkotiaamuina.

jos kunta vaan suostuu palkkaamaan sinne riittävästi henkilökuntaa.



vikaa on niiden marttyyriäitien päässä jotka hokee lapsen paras paikka on kotona - lapsen paras paikka on kotona -mantraa.



päiväkodeissa kasvaa ihan ok lapsia. pikkulasten äiditkin voi käydä siis töissä...

Mutta mä en ainakaan hoidata yhteiskunnalla lapsiani silloin, kun niitä itse pystyn hoitamaan. Päiväkotihoito on kallein vaihtoehto, eikä ole oikein täyttää päiväkoteja vain huvikseen hoidossa käyvillä. Tähän tarpeeseen pitää riittää jonkinlainen kerhotoiminta.

Ja toivottavasti päiväkodeissakin on eroa. Itse kävin viime viikolla tutustumaassa erääseen päiväkotiin, ja oli kyllä paha mieli kun ajelin kotiin. En tosiaankaan mennyt sinne sillä mielellä että täällä on varmaan kamalaa! Silti oli yllätys kuinka paljon vierailu muhun vaikutti. Siellä oli mm. yksi poika joka oli todella onnettoman oloinen!! Aattelin, että jos sen äiti näkisi sen nyt, niin pois hakisi! En tiedä miksi poika oli onneton, sillä ollut vissiin oikein kaveria siellä tai jotain. Leikittiin hetki, vieläkin tulee pala kurkkuun kun muistan sen pojan. Ylipäänsä odotin että päiväkodissa olis ollu sellaista lasten ILOA ja tekemisen meininkiä ilmassa, sen puute tuntui pahalta. Tuntui että lapset siellä lähinnä innottomasti liikuskelee sinne tänne ja TAPPAA AIKAA.

Vierailija:

ovia. Nukkua epämukavilla pikapedeillä vaikkei yhtään nukuttas. Herätä, kun nukuttaa makeasti. Syödä vaikkei ole nälkä, odottaa ruokaa vaikka on nälkä. Olla koko ajan puolustuskannalla ja valppaana, milloin Ville tai Maija iskee. Viekö Lissu multa taas pupun? Tuntea, että täti tykkää enemmän Millasta kuin minusta. Mikä mussa on vikana, miks noi tädit haisee noin kummalle? Päivä on pitkä, kun en tunne kelloa, eikä aikakäsitykseni ole rakentunut. Milloin äiti tulee? Mä en jaksa olla täällä, pissaattaa, haluaisin pissalle, kukaan ei vie mua, kukaan ei kuule...

Aika utopistinen kuva sulla tuosta hommasta... :DDDD

Mitä mieltä ihmisestä, joka hävittää kaikki menneisyytensä valokuvat, edellisten suhteiden kuvat ja jopa hääkuvansa (eronnut).

Hävittää itsestään vähänkin epäedulliset valokuvat myös. Heittää roskikseen kaiken tavaran ja vaatteet, joita ei usko juuri sillä hetkellä tarvitsevansa.



Kummallista vai ihan ok??

ei mulla ole kyllä työpaikkaakaan olemassa. Olen kotona, enkä enää saa edes kotihoidontukea, koska nuorin täytti just 3 v. Me eletään puolison tuloilla ja lapsilisillä. On silti rakennettu omakotitalo ja eletään ihan normaalisti. Miehen mielestä naisen paikka on kotona, enkä ole tekemisen puutteesta kärsinyt kun on neljä lasta, koira, talo, piha...

Leivon ja ompelen paljon itse jne. Kyllä tekemistä piisaa. En elä kuitenkaan mielestäni yhteiskunnan varassa, koska en saa mitään ylimääräisiä tukia. Lapsilisäthän maksetaan työssäolevillekkin tuloihin katsomatta. Ja äitiyspäivärahat ja kotihoidontuen sain vain minimimääräisinä...ja nehän on kanssa työssä käyvillä paljon isommat.

Olen täysin tyytyväinen tilanteeseen... ammattini on kotiäiti.

Yritin vain selvittää teille, supermamit, että en laiskuuttani vie lasta ns. virikehoitoon vaan että se hoitoonvienti on ikäänkuin rasittavaa. Tätä selvitin siksi, kun tiedän monien kimmastuvan, kun työtön vie lastaan hoitoon. Niin, että en tee sitä laiskuuttani vaan koska se tekee lapselleni hyvää. Mutta muuten: kyllä mä usein pakotankin mieheni heräämään aamulla lapsen kanssa. Itse vetäisen jonkun koltun päälleni viittä vaille kaheksan ja kyörään kersan hoitotädille. Ja vapaapäivinä muuten nukun klo 11:een.

jouduin menemään vuoden ikäisenä hoitoon, ensin perhepäivähoitajalle ja sitten päiväkotiin. Minulla oli aina ikävä äitiä ja isää, ja tuntui hirveälle jäädä aamuisin hoitoon.. Jotkut hoitotädit olivat inhottavia, ja toiset lapset kiusasivat. Tunsin oloni yksinäiseksi, vaikka ryhmä olikin iso.



Tämän takia en pitkään aikaan vielä haluaisi laittaa omaa lastani koko päiväisenä päivähoitoon. Onneksi meillä on niin ihana tilanne, että nyt kun palaan takaisin töihin, teen osa-aikaisena hommia ja lapsi saa olla kotihoidossa. Niinä päivinä, kun emme miehen kanssa pysty järjestämään työjuttuja niin, että jompi kumpi on kotona, tulee lapsen isoäiti hoitamaan ja tyttö saa olla kotona niin pitkään kuin me haluamme :)

Mikähän päiväkodista tekee hyvän päiväkodin? Ei se ole lelujen määrä, ei seinät, ei luxus-sängyt eikä edes ruoka. Kyllä ne hoitajat ovat se tekijä, mistä syntyy hyvä (tai huono) päiväkoti. Silloin, kun hoitajat haukkuvat päiväkotia kamalaksi paikaksi, he haukkuvat itseään ja omaa työtään. Kuinka lyhytnäköistä!



Ja olen itse lto ja sitä mieltä, että jos jostakusta alan ammattilaisesta päiväkoti on kamala paikka, syytäisi hänen kiireesti alkaa toimiin, jotta paikasta tulisi parempi!

Oikeasti pidän ryhmäni lapsista ja osoitan sen heille päivittäin. Tottakai siellä on lapset ajoittain surullisia tai muuten pahalla päällä, mutta eiköhän ne surut ja murheet kuulu elämään sekä kotona että päiväkodissa. Ja ne hoitajien keskenään " jutustelut" ovat suurimmaksi osaksi työasioita joista pitää puhua, muuten ryhmän toiminta häiriintyy jos tieto ei kulje. Kyllä me omistakin asioista toisillemme puhumme, mielestäni on hyvä että tiedämme niistä, näin välit tulevat paremmiksi ja lapsetkin vaistoavat sen jos hoitajat pitävät toisistaan.

joilla itsellään on ehkä huonoja kokemuksia omasta lapsuudesta tai omituisia käsityksiä päivähoidosta ylipäänsä. Minusta kielii enemmän omista ongelmista jos esim. osoittelee sormella yli 2-vuotiaiden päivähoitoon viemistä lyhyiksi päiviksi tai pariksi päiväksi viikossa.