Vuosia kotiäitinä olleet vinkuvat täällä töihin pääsemisen vaikeutta, palkkaansa ja ovat

Olen se alaltani 12 vuotta poissa ollut. Olen labrahoitaja. Nyt on niin kova pula hoitoalan ihmisistä, että kauankin kotonaollut kelpaa. Tuttavani, röntgenhoitaja, palasi töihin 15 vuoden jälkeen. Perehdytys kestää tietysti muutamia viikkoja mutta ihmisen anatomia ja työn perusteet eivät ole muuttuneet. Laitteiden periaate on sama. Minusta ainakin tuntuu, että nykyaikaiset laitteet ovat helpompia käyttää kuin ne aataminaikuiset. Röntgenissäkin automatiikka hoitaa sen mitä ennen piti tietää kuvasarvoina yms.



Eläkettä varmasti jokainen miettii ja säästää itselleen. Myös työssäkäyvä. Eikai kukaan ole varma tosissaan siitä miten paljon 30 vuoden kuluttua maksetaan eläkkeitä kellekään? Sitäpaitsi eläkettä kertyy yllättävän vähän vaikka ura olisikin pitkä ja palkka kohtuullinen. Eläkesäästöjen lisäksi meillä on talo ja perittyä omaisuutta kuten varmaan monella muullakin täällä.



Minulle raha ei todellakaan merkitse kaikkea. Olen ollut niin itsekäs, että olen nauttinut lasten hoitamisesta kotona, kiireettömistä aamuista ja leikkimisestä. Mieskin on nauttinut siitä, että ei ole tarvinnut raahata lapsia tarhaan ja koti on kunnossa kun tulee töistä.



Valitettavasti kaikki hyvä ja ihana loppuu aikanaan. Nyt lapset ovat jo isoja ja on aika siirtyä taas työelämän pariin. Olen iloinen siitä, että tulevalla työpaikallani suhtaudutaan positiivisesti työhönpalaaviin kotiäiteihin (en ole eka siellä) ja luvassa on kannustusta ja kunnon perehdytys. Uskon että on työhön palaava kotiäiti on aika motivoitunut ja oppiva työntekijä....



mutta jos saisin toteuttaa villin unelmani avaan pienen päiväkodin yhdessä pph ystäväni kanssa. Päiväkodissa ulkoiltaisiin, leikittäsiin ja oltaisiin ihan "kuin kotona" silläaikaa kun isät ja äidit on töissä....