Millaisia ovat ne ihmiset, joilla avoin parisuhde oikeasti toimii? Mitä luonteenpiirteitä se edellyttää?

Vierailija kirjoitti:

No minusta avoin suhde perustuu vain siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että ihminen HALUAA olla oman kumppanin kanssa, vaikka myös muita on tarjolla. Sehän sitä todellista rakkautta on ja siinähän se parisuhde nimenomaan testataan, kun ei perinteiseen tapaan ole PAKKO olla kenenkään kanssa.

Minä elän vaimoni kanssa avoimessa suhteessa ja jostakin syystä tuo haluaa olla minun kanssa, vaikka olisi muitakin tarjolla. Joku siis lienee kunnossa meidän suhteessa.

Jossainhan se on asuttava.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tekivät avoimen suhteen. Ero tuli siitä, kun mies sitten sattui rakastumaan panokaveriinsa.

Ja jos pitäisi arvata, niin tällä panokaverilla ei ollut mitään tietoa miehen avoimesta suhteesta.

Se auttaa, kun ei ole millään tavalla kiintynyt kumppaniinsa ja toisen tekemiset on "ihan sama". Voit pitää suhteen pinnallisena satunnais hässimisenä ilman sen suurempaa sitoutumista tai näkemystä tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tekivät avoimen suhteen. Ero tuli siitä, kun mies sitten sattui rakastumaan panokaveriinsa.

Miehillä tuo ei luonnistu. Ne aina kehittää tunteita panokaveriaan kohtaan. Nähty on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tekivät avoimen suhteen. Ero tuli siitä, kun mies sitten sattui rakastumaan panokaveriinsa.

Miehillä tuo ei luonnistu. Ne aina kehittää tunteita panokaveriaan kohtaan. Nähty on. 

On hyvin normaalia, että paneskelevat ihmiset kehittävät tunteita toisiaan kohtaan. Ne kehittyvät automaattisesti, niitä ei kehitetä. Ei se tunteiden kehittyminen ole naisillekaan mahdotonta, vaikka niin voisi luulla.

Oman ainoan kokemuksen perusteella, avoin suhde voi olla, jos suhdetta ei uhkaa mikään. Jos rakastaa toisiaan syvästi ja ehdoitta, ja kunnioittaa toisiaan. Mutta toisaalta tunnistaa, että molemmat on vahvasti eroottisia ihmisiä, ja se on molemmille merkittävä osa elämää ja persoonaa.

Kerroimme avoimesti, jos joku henkilö kutkutti tai viehätti, ja paras oli jos molemmat tykkäsimme hänestä.

Mustasukkaisuutta ei ollut, koska ei ollut pelkoa eikä valhetta.

Suhde loppui kun meidän elämät vei eri suuntiin muista syistä. Valitettavasti muissa elämäni suhteissa mies on aina ollut mustasukkainen ja sillä lailla pelokas, että jätän hänet, joten tuolle tasolle ei ole päästy.

Vierailija kirjoitti:

No minusta avoin suhde perustuu vain siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että ihminen HALUAA olla oman kumppanin kanssa, vaikka myös muita on tarjolla. Sehän sitä todellista rakkautta on ja siinähän se parisuhde nimenomaan testataan, kun ei perinteiseen tapaan ole PAKKO olla kenenkään kanssa.

Minä elän vaimoni kanssa avoimessa suhteessa ja jostakin syystä tuo haluaa olla minun kanssa, vaikka olisi muitakin tarjolla. Joku siis lienee kunnossa meidän suhteessa.

Ei kai perinteisessäkään mallissa ole PAKKO olla kenenkään kanssa. Nimenomaan jos kokee ahdistavaksi ajatukseksi ettei saa paneskella muita, niin tällaisen henkilön ei ole mikään pakko ehdoin tahdoin hakeutua monogamiseen suhteeseen. Ja jos nämä taipumukset tajuaa vasta suhteen aikana, ei siihen ole mikään pakko jäädä vaan on täysin vapaa lähtemään etsimään sitä vapaata suhdetta. Mutta kun moni on yksiavioisessa suhteessa siksi, että HALUAA olla yksiavioisessa suhteessa sen oman kumppanin kanssa.

Ihmeellisen ahdasmielinen ajattelutapa sinulla. Minä luulin, että avoimen suhteen kannattajat olisivat avarakatseisia mutta olin näemmä väärässä.

Avoimessa suhteessa kolmannella osapuolella ei yleensä ole oikeuksia päättää suhteen dynamiikasta, ainakin jos on sinkku.

Avoimessa suhteessa on lupa pettää, ja palata suhteeseen kun ei tunnu enää hyvältä. Pelkurimaista toimintaa muille osapuolille.

Oikeus tehdä sitä ja tätä, mutta vastuuta ei periaatteessa ole kuin omasta itsestään - itsekästä.

Mun kumppani oli eksänsä kanssa avoimessa suhteessa kun tapasimme. Olin ensin vähän epäileväinen mutta kun satuin tietämään pariskunnan tuttuja muuta kautta, saatoin olla varma että heillä todella oli avoin suhde. Minun tapaamiseeni asti mies oli muutamien ihmisten kanssa kirjoitellut ja nainen treffaillut ja sekstaillut jne useampien kanssa.

Itse olin ollut vuosia ilman seurustelusuhdetta ja olin ihan tyytyväinen siihen elämään, ja mulle sopi hyvin että tapailin miestä kun molemmille sopi ja heillä oli oma perheensä ja elämänsä arjessa. Tätä kesti vain kuukauden verran kun heille sitten tuli ero, naiselle ei oikein sopinutkaan että miehelläkin oli joku seksi- ja tapailukumppani.

Minä ja mies rakastuimme syvästi ja se toki helpotti asiaa että he eivät enää olleet yhdessä, pidemmän päälle mua olisi alkanut haitata seksitautiriskit ym. Se on asia jota en noissa jutuissa ymmärrä, jos vaimo harrastaa joka viikonloppu eri miehen kanssa seksiä ja arkena miehensä kanssa, miten taudeissa pysytään ajan tasalla? Lisäksi tykkäsin siitä että saatoin alkaa ottaa mieheltä suihin ilman kondomia, siihen suostun vain kun kumppani on tasan minun kanssani.

Tuntemani ja tietämäni polyamoriset ovat innoissaan avoimista suhteistaan ja kuvittelevat keksineensä avoimuuden ja luottamuksen suhteissa. Se hämmentää miten moni 30-40v ajattelee että monogamia on ahdistavaa pakottamista ja valehtelua. Ehkä se heille oli?

Jokaiselle löytyy sopiva suhdemuoto varmasti jollain tapaa. Itse olen niin oman tilan ehdoilla elävä ihminen että mulle yksi kumppani on aivan tarpeeksi, en jaksais useamman kanssa edes pitää yhteyttä. Tietämiäni monisuhteisia yhdistää suunnaton sosiaalisuus ja kiinnostus ihmisiin, ja ovat tosi avoimia somessa ja jakavat vähän kaiken siellä muutenkin.

Kyse ei ole luonteenpiirteestä. Vaan tahtotilasta.

Miten kohtelen muita ihmisiä? Kuinka paljon olen valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja? Teenkö töitä yhteisen tulevaisuuden eteen tämän ihmisen kanssa?

Pitelenkö rakasta sylissä ja kuiskin rakkauden sanoja myös elämän maanantaipäivien illoissa? :)

Tämä on kyllä ihan väärä paikka kysyä, kuten siitäkin huomaa, että suurin osa vastaajista ei ole kokeillut avointa suhdetta ja kertoo silti mieluusti ennakkoluulojaan faktoina.

Omalla kohdallani en koe, että avoin suhde olisi vaatinut minulta tai kumppaneiltani mitään erityisiä ominaisuuksia. Ihan kai se on järjestely siinä missä muutkin. En myöskään osaisi sanoa, mitä suljettu suhde vaatisi, muuta kuin että osapuolet nyt sattuvat haluamaan juuri sellaisen järjestelyn. En usko, että mistään sen kummemmasta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mun kumppani oli eksänsä kanssa avoimessa suhteessa kun tapasimme. Olin ensin vähän epäileväinen mutta kun satuin tietämään pariskunnan tuttuja muuta kautta, saatoin olla varma että heillä todella oli avoin suhde. Minun tapaamiseeni asti mies oli muutamien ihmisten kanssa kirjoitellut ja nainen treffaillut ja sekstaillut jne useampien kanssa.

Itse olin ollut vuosia ilman seurustelusuhdetta ja olin ihan tyytyväinen siihen elämään, ja mulle sopi hyvin että tapailin miestä kun molemmille sopi ja heillä oli oma perheensä ja elämänsä arjessa. Tätä kesti vain kuukauden verran kun heille sitten tuli ero, naiselle ei oikein sopinutkaan että miehelläkin oli joku seksi- ja tapailukumppani.

Minä ja mies rakastuimme syvästi ja se toki helpotti asiaa että he eivät enää olleet yhdessä, pidemmän päälle mua olisi alkanut haitata seksitautiriskit ym. Se on asia jota en noissa jutuissa ymmärrä, jos vaimo harrastaa joka viikonloppu eri miehen kanssa seksiä ja arkena miehensä kanssa, miten taudeissa pysytään ajan tasalla? Lisäksi tykkäsin siitä että saatoin alkaa ottaa mieheltä suihin ilman kondomia, siihen suostun vain kun kumppani on tasan minun kanssani.

Tuntemani ja tietämäni polyamoriset ovat innoissaan avoimista suhteistaan ja kuvittelevat keksineensä avoimuuden ja luottamuksen suhteissa. Se hämmentää miten moni 30-40v ajattelee että monogamia on ahdistavaa pakottamista ja valehtelua. Ehkä se heille oli?

Jokaiselle löytyy sopiva suhdemuoto varmasti jollain tapaa. Itse olen niin oman tilan ehdoilla elävä ihminen että mulle yksi kumppani on aivan tarpeeksi, en jaksais useamman kanssa edes pitää yhteyttä. Tietämiäni monisuhteisia yhdistää suunnaton sosiaalisuus ja kiinnostus ihmisiin, ja ovat tosi avoimia somessa ja jakavat vähän kaiken siellä muutenkin.

Olen monisuhteinen, enkä ole oikeastaan missään somessa. En kuvittele keksineeni mitään enkä kuvittele että erilaisissa suhteissa elävien elämä on yhtään sen ahdistavampaa kuin omani.