Tuliko teille kyyneleet silmiin, kun kuulitte prinssi Philipin kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.

Kylläpä surkea kohtalo joutua maailman rikkaimman naisen mieheksi. Varsinkin kun itse oli tyhjätasku prinssi.

Elämässä ei aina ole kyse rahasta.

Nyt oli kyse siitä, kuinka surkuteltavaa on elää prinssipuolisona. Keksin helposti surkeampiakin kohtaloita.

Sä oot varmaan niitä, jotka kertoo kätensä menettäneelle ihmiselle, että kuule tiedän paljon surkeampiakin juttuja,moni on menettänyt päänsä joten oo v*u hiljaa äläkä valita.

Minä nimenomaan en valita toisin kuin surkuttelijat. Ei voi olla niin vaikeaa tajuta, että kyseessä oli hyvin etuoikeutettu henkilö.

Eikö etuoikeutettuja mielestäsi saa surra?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.

Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.

Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.

Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.

Voi hyvänen aika, mitä lässytystä, tai sitten en vain tajua. 

Niin, et vain tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.

Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.

Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.

Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.

Että vanhempi ja viisaampi nyt sitten opettaa nuorempaa ja tyhmempää siitä miten pitäisi tuntea empatiaa tuikituntemattomia kohtaan? Tuskin olet edes minua vanhempi joten säästä saarnasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.

Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.

Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.

Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.

Joka päivä kuolee yli 150 000 ihmistä. Suretko kaikkia, vai miten valitset kohteet?

Miten niin valitsen? Luin netistä Philipin kuolemasta, liikutuin, jatka elämääni. Kuulin toiselta naapurilta että naapurin papoa on kuollut. Liikutuin ja kun näin naapurin mummoa, elin hetken hänen kanssaan hänen surua. Autettiin kimpassa mummoa kun tiedettiin, ettei läheisiä ole. Luen lehtiä, seuraan maailmaa, huomioin syntymiä, kuolemia. Tietenkään en seuraa kaikkia maailman kuolemia, mitä järkeä siinä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.

Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.

Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.

Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.

Että vanhempi ja viisaampi nyt sitten opettaa nuorempaa ja tyhmempää siitä miten pitäisi tuntea empatiaa tuikituntemattomia kohtaan? Tuskin olet edes minua vanhempi joten säästä saarnasi.

Jopas osui? Itse teit tulkintasi asiasta ihan omien henkilökohtaisten juttujesi pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.

Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.

Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.

Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.

Että vanhempi ja viisaampi nyt sitten opettaa nuorempaa ja tyhmempää siitä miten pitäisi tuntea empatiaa tuikituntemattomia kohtaan? Tuskin olet edes minua vanhempi joten säästä saarnasi.

Jopas osui? Itse teit tulkintasi asiasta ihan omien henkilökohtaisten juttujesi pohjalta.

Mikä helvetin jopas osui? Tottakai se osui minuun kun kerran minun viestiini vastasit lainauksen kanssa.

Kun näin ekan otsikon aiheesta klikkasin sen auki lukeakseni, kuka Phillip ylipäätään on.

Oman äidin kuolemasta tuli, kyseinen herra ei herätä mitään tunteita.

Yhdeksännen kommentin jälkeen puhe siirtyikin sujuvasti Philipistä hänen pojanpoikaansa ja tämän vaimoon, hoh hoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksännen kommentin jälkeen puhe siirtyikin sujuvasti Philipistä hänen pojanpoikaansa ja tämän vaimoon, hoh hoijaa.

Joillekin Harry ja Harryn naimakaupat tuntuu olevan pakkomielle ja elämää suurempi asia. Ihan niin kuin jotain aatelismiestä kiinnostaisi suomimamman mielipiteet hänestä ja puolisostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Taisin nauraa ääneen. The Crown ehkä vähän parantanut käsitystäni tästä suuresta kreikkalaisesta.

Kai tiesit että tuo ohjelma on fiktiota, eikä faktaa?

Tiedän kyllä, kiitos kuitenkin

Oli aika mennä jo. Kävelevä ruumis.

Ei ollut jytky

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.

Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.

Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.

Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.

Prinsessa Dianan kuolema "hetkautti" enemmän, koska hän oli kuollessaan nuorempi ja kuolema oli yllättävä. Olin silloin kolmekymppinen. Olin myös nähnyt hänestä erikoisen unen pariviikkoa ennen onnettomuutta.

Kyllä tirautin kyyneleen. Ajatukset ovat kuningattaren luona. Jotenkin niin ylimaallista noin pitkään kestänyt rakkaus. Elisabeth rakastui jo 13-vuotiaana ensi silmäyksellä Philipiin ja se rakkaus on kantanut jo 80 vuotta. Koskaan ei ole ainakaan julkisuudessa ollut huhuja, että kummallakaan olisi pitkän avioliiton aikana ollut muita ihastuksia.

Ei

Ellu vois kans mennä perässä kohta.

Turhan pitkäikäistä porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tirautin kyyneleen. Ajatukset ovat kuningattaren luona. Jotenkin niin ylimaallista noin pitkään kestänyt rakkaus. Elisabeth rakastui jo 13-vuotiaana ensi silmäyksellä Philipiin ja se rakkaus on kantanut jo 80 vuotta. Koskaan ei ole ainakaan julkisuudessa ollut huhuja, että kummallakaan olisi pitkän avioliiton aikana ollut muita ihastuksia.

Uskotko sinä aikuinen ihminen tuohon julkisuuteen syötettyyn tarinaan ylimaallisesta rakkaustarinasta?

Tuli. Lähinnä se ajatus, että Elisabeth joutuu luopumaan niin pitkäaikaisesta puolisostaan. Raskaana nyt joka toinen uutinen alkaa itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tirautin kyyneleen. Ajatukset ovat kuningattaren luona. Jotenkin niin ylimaallista noin pitkään kestänyt rakkaus. Elisabeth rakastui jo 13-vuotiaana ensi silmäyksellä Philipiin ja se rakkaus on kantanut jo 80 vuotta. Koskaan ei ole ainakaan julkisuudessa ollut huhuja, että kummallakaan olisi pitkän avioliiton aikana ollut muita ihastuksia.

Uskotko sinä aikuinen ihminen tuohon julkisuuteen syötettyyn tarinaan ylimaallisesta rakkaustarinasta?

Tottakai uskon, koska tuollaisen rakkauden ajatteleminen lisää omaa hyvinvointiani ja uskoani ihmiskuntaan. Valitettavan usein ihmiskunta on tuottanut pettymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Taisin nauraa ääneen. The Crown ehkä vähän parantanut käsitystäni tästä suuresta kreikkalaisesta.

Suomalaisten tyhmyys on kohta samaa luokkaa kuin amerikkalaisten...