Tuliko teille kyyneleet silmiin, kun kuulitte prinssi Philipin kuolemasta?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.
Kylläpä surkea kohtalo joutua maailman rikkaimman naisen mieheksi. Varsinkin kun itse oli tyhjätasku prinssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.
Kylläpä surkea kohtalo joutua maailman rikkaimman naisen mieheksi. Varsinkin kun itse oli tyhjätasku prinssi.
Elämässä ei aina ole kyse rahasta.
Ei, mutta mieleen tuli, että taas yhden aikakauden loppu.
Miksi olisi tullut? Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta mieleen tuli, että taas yhden aikakauden loppu.
Minkä aikakauden loppu nyt tuli?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.
Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.
Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.
Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.
Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.
Kylläpä surkea kohtalo joutua maailman rikkaimman naisen mieheksi. Varsinkin kun itse oli tyhjätasku prinssi.
Elämässä ei aina ole kyse rahasta.
Nyt oli kyse siitä, kuinka surkuteltavaa on elää prinssipuolisona. Keksin helposti surkeampiakin kohtaloita.
Ei nyt ihan kyyneleet, mutta haikea mieli kyllä. Philip on yksi niistä ihmisistä, jotka ovat "aina" olleet olemassa, koko minun elämäni ajan. Aina kun tällainen julkisuudenhenkilö kuolee, tuntuu siltä, kuin lapsuudesta ja koko tähänastisesta elämästä katoaisi pieni palanen. "Ai, se onkin nyt mennyttä aikaa sitten." Vaikea selittää.
Kyse on enemmän ajan kulumisesta ja sen tuottamasta haikeudesta kuin siitä, että olisin jotenkin erityisen kiintynyt Philipiin. Jota kyllä mielestäni on demonisoitu julkisuudessa ihan liikaa, mutta se on ihan eri juttu se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.
Kylläpä surkea kohtalo joutua maailman rikkaimman naisen mieheksi. Varsinkin kun itse oli tyhjätasku prinssi.
Elämässä ei aina ole kyse rahasta.
Nyt oli kyse siitä, kuinka surkuteltavaa on elää prinssipuolisona. Keksin helposti surkeampiakin kohtaloita.
Sä oot varmaan niitä, jotka kertoo kätensä menettäneelle ihmiselle, että kuule tiedän paljon surkeampiakin juttuja,moni on menettänyt päänsä joten oo v*u hiljaa äläkä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.
Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.
Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.
Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.
Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.
Voi jeesus
Saa nähdä syntyykö Harryn lapsi Philipin syntymäpäivänä 10. kesäkuuta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.
Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.
Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.
Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.
Voi hyvänen aika, mitä lässytystä, tai sitten en vain tajua.
Ei todellakaan, vaikka kuninkaallisia seuraankin.
No ei tullut, voi jestas sentään. 100-vuotias tuiki tuntematon ihminen kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.
Kylläpä surkea kohtalo joutua maailman rikkaimman naisen mieheksi. Varsinkin kun itse oli tyhjätasku prinssi.
Elämässä ei aina ole kyse rahasta.
Nyt oli kyse siitä, kuinka surkuteltavaa on elää prinssipuolisona. Keksin helposti surkeampiakin kohtaloita.
Sä oot varmaan niitä, jotka kertoo kätensä menettäneelle ihmiselle, että kuule tiedän paljon surkeampiakin juttuja,moni on menettänyt päänsä joten oo v*u hiljaa äläkä valita.
Minä nimenomaan en valita toisin kuin surkuttelijat. Ei voi olla niin vaikeaa tajuta, että kyseessä oli hyvin etuoikeutettu henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi tullutti Päivittäinhän noita vanhoja äijiä kuolee pitkin maailmaa enkä minä niitäkään itke. Eri asia saattaisi olla jos olisi ollut kyseessä joku tuttu.
Olin nuorena vähän samanlainen. Esim. Dianan kuolema ei hetkauttanut ja ajattelin, että miksi minun pitäisi jotain prinsessaa surra, enhän tuntenut koko tyyppiä.
Mutta näiden vuosien mukana olen kasvanut henkisesti. Olen oppinut ymmärtämään, että tämä maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Empatiaa voi tuntea yleismaailmallisesti. Ymmärrys on laajentunut myös oman kuplan ulkopuolelle. Oikeastaan olen pyrkinyt puhkomaan kaikki kuplani, no joissain tilanteissa toki omaan kuplaan sulkeutuminen hetkeksi on hyväksikin.
Mutta niin. Tuli kyyneleet, empatiasta kuningatarta ja läheisiä kohtaan. Yleismaailmallisesti, kun ymmärtää että kohta päättyy myös Ellun aikakausi.
Henkilökohtaisessa elämässäni tedän, että syöpäsairas isäni ei elä enää kauaa. Se on sitten minun oma suruni, jota tosin työstän jo nyt. Mutta se, että tunnen surua myös vaikka Edinburghin herttuan kuolemasta, ei lisää eikä vähennä mitenkään isääni liittyvää surua.
Joka päivä kuolee yli 150 000 ihmistä. Suretko kaikkia, vai miten valitset kohteet?
Tuli kyyneleet silmiin, olen herkkä ihminen.
Ei tullut silloin, kun aiemmin päivällä kuulin kuolemasta, mutta silloin tuli, kun illalla uutisissa oli kooste prinssi Philipin elämästä.
Kyllähän Philipin kuolema toisia saattaa liikuttaa kyyneliinkin saakka, tuskin siitä tarvitsee haloota huutaa. Hyvin mies hoiti leivistkänsä niin monet vuosikymmenet, vaikka joutui aina soittamaan toista viulua. Ei valittanut, toisin kuin kiukutteleva Tanskan prinssi Henrik, joka olisi halunnut kuninkaaksi kuningattaren (Margareetan) paikalle. Ei halunnut tulla haudatuksikaan puolisonsa rinnalle. Philip oli todellinen vanhan ajan herrasmies. Kerran kauan sitten olen nähnyt, kun vierailivat Suomessa. Jotenkin ovat Philip ja Elizabeth tuntuneet kuolemattomilta, heidän poismenonsa on yhden aikakauden loppu.