Lue keskustelun säännöt.
Ahdistun jatkuvasti erilaisista, sinänsä mitättömistä asioista
09.04.2021 |
Jos olen esim. ollut humalassa ulkona ja jokin iltaan liittyvä yksityiskohta on hämärä. Tai jokin muisto 15 takaa tulee mieleen jonka haluaisin unohtaa, mutta se vainoaa. Tai joku sellainen tilanne kun minua on koulukiusattu vainoaa. Tuntuu, että nyt koronan aikaan vasta olenkin pyöritellyt eri ajatuksia mielessäni. Koko ajan ahdistusta tuottavat ajatukset vaihtelevat.
Kerron näistä yleensä miesystävälleni, mutta ei hänkään koko ajan jaksa tätä vellomista. Tuntuu, että vain alkoholi hetkeksi vapauttaa näistä ajatuksista, mutta sen jälkeen tosin tilanne pahenee taas muutamaksi päiväksi. Olen työtön ja ei ole oikein ketään enää johon luottaisin kuuntelevana korvana. Ei ole oikein muuta kuin tämä foorumi.
Kommentit (27)
Voisiko olla esim ahdistuneisuushäiriö? Jos ainoastaan humalassa pystyt rentoutumaan, mutta et muulloin. Oletko harkinnut psykologin puheille menemistä? Ehkä jostain nettiterapiasta voisi olla apua? Näin korona-aikana itselläkin tavallista enemmän ahdistusta ja myös ocd-oireita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinko minä tämän? :o
Paitsi, että mulla ei ole edes miesystävää. Yksin pyörin näiden ajatusteni kanssa.. Ainoa mikä mulla auttaa, on raskas liikunta. Oletko käynyt lääkärissä tuon ongelman kanssa?
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö? Lääkärille.
Tuolla sivistyneemmissä maissa tällaisia ongelmia hoidetaan erilaisten psykedeelien avulla. Saahan niitä täälläkin hommattua tietenkin, mutta sitten on kriminaali.
Mielenterveystalon sivuilts löytyy paljon tietoa ja myös matalan kynnyksen apua.
Alkoholi pahentaa ahdistusta nimenomaam juomisen jälkeen, mutta sen varmaan tiesitkin. Kokeile pystyisitkö vähentämään juomiskertoja ja jos et pysty, niin apua kannattaa ensin hakea alkoholiongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Ahdistun aivan käsittämättömistä asioista ja ihan jatkuvasti. Ja kun mulla on lisäksi ihan todellisiakin ongelmia mistä ahdistua, niin vituttaa ahdistua jostain ihan mitättömästä esim. kymmenen vuoden takaisesta tapahtumasta tai muusta olemattomasta. Mulla on masennuslääkitys, mutta en tiedä toimiiko se ahdistukseen miten hyvin vai pitäisikö puhua lääkärille.
Hyvä, että kuitenkin ymmärrät ahdistuksen johtuvan mielessäsi pyörittelemistäsi asioista. Kaikki eivät ymmärrä edes tätä.
Todellisuudessahan sulla on kaikki hyvin, kun on ruokaa, vaatteet ja asunto.
Ajatukset taas ovat vain ajatuksia, eli mielikuvitusta päässäsi, eikä niillä ole sen todellisuuden kanssa tekemistä, missä juuri nyt olet. Kun tämän ymmärrät perusteellisesti ja hyväksyt sen mitä joskus on tapahtunut, koska ei sitä voi muuttaakaan ja annat sen sitten olla, pääset myös traumoistasi vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuutta on ollut jo aiemmin ja se on pahentunut. Pahentui lisää kun puhuin aiemmin ongelmistani ihmisille joita pidin ystävinäni, mutta koin selkäänpuukotusta sen verran etten enää uskalla. Tämähän lisää sitten yksinäisyyttä ja ahdistusta.
Täällä missä asun on myös paljon sellaisia jotka puhuvat selän takana pahaa joten ympäristökin on ahdistava. Alan aika pahasti jo käpertyä sisäänpäin.
Pystyn kyllä olemaan viikkojakin juomatta kunnes joskus kolmen tai neljän viikon jälkeen ahdistus tuntuu jo kasvavan liian isoksi. Raskaan liikunnan koen myös auttaneen, mutta nyt se ei onnistu kun en pääse juoksemaan ja voin vain kävellä lenkkejä. Ei se silti tunnu samalta kuten ei pyöräilykään.
Tässä on alkanut kehittyä niin outoja ajatuskuvioita jo ettei tosikaan. Patoan myös jo niin paljon enemmän sisälleni.
AP
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että kuitenkin ymmärrät ahdistuksen johtuvan mielessäsi pyörittelemistäsi asioista. Kaikki eivät ymmärrä edes tätä.
Todellisuudessahan sulla on kaikki hyvin, kun on ruokaa, vaatteet ja asunto.
Ajatukset taas ovat vain ajatuksia, eli mielikuvitusta päässäsi, eikä niillä ole sen todellisuuden kanssa tekemistä, missä juuri nyt olet. Kun tämän ymmärrät perusteellisesti ja hyväksyt sen mitä joskus on tapahtunut, koska ei sitä voi muuttaakaan ja annat sen sitten olla, pääset myös traumoistasi vapaaksi.
Ok, kuulostaa helpolta selättää. Mikä vielä avuksi, kun tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa, pääseekö tästä suosta ikinä nousemaan tavallisten ihmisten rinnalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi ja ahdistus ei ole hyvä yhdistelmä. Terveelliset elämäntavat, lisää liikuntaa, lopeta somen seuraaminen, varsinkin näin häiriintyneitä yhteisöjä kuin tää palsta ei pitäisi seurata, tykkää ennemmin facebookissa kavereiden päivityksistä ja testaa fb kokkien reseptejä... Uutiset on melko paljon vaan koronaa, ei kannata lukea liian tarkkaan..
Olen löytänyt kikan joka toimii aina. Se pysäyttää ahdistavan ajatuksen sisällön sillä seisomalla. Nimittäin omasta naamasta tietoisena oleminen. Kun kiinnitän huomion naamaani, päänsisäinen märehtiminen lakkaa ja asiaintilojen kommentoijan ääni mykistyy ja skenaariot lakkaavat pyörimästä. Tässä vaiheessa huomaan miten olen jännittänyt naamaani, takaraivo ja niskat ja hartiatkin saattavat olla jännityksessä. Kun seuraan naamaani ja annan sen rentoutua, huomaan että hengityskin kulkee syvempään kuin itsestään. Jos löydän itseni tästä tilanteesta, olen jo pitkän aikaa antanut ajatuksen ottaa vauhtia pinnan alla. Tosi usein nämä alkavat ajatuksesta että jokin on pielessä tai luen huonon uutisen tai mieleen tupsahtaa joku vanha nolo muisto. Näihin kaikkiin tepsii sama naamakikka. Aina kun löydän itseni ahdistuneena, huomaan että minulla ei ole otetta naamaani. Kun otan tuntuman naaman lihaksiin ja ympäristöön, ajatukset pysähtyvät ja stressi sulaa pois. Jos taas muistan olla tietoinen naamastani, ahdistavia ajatuksia ei yksinkertaisesti synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystävä ei tosiaan oikein voi auttaa, ei miehet useinkaan täntyyppistä asiaa hirveästi jaksa ellei ole omaa kokemusta.
Menisin lääkärin pakeille selvittämään onko kyse yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, varsinkin kun tilanne on ilmeisesti pahentunutkin?
TV.mulla on lääkitys :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että kuitenkin ymmärrät ahdistuksen johtuvan mielessäsi pyörittelemistäsi asioista. Kaikki eivät ymmärrä edes tätä.
Todellisuudessahan sulla on kaikki hyvin, kun on ruokaa, vaatteet ja asunto.
Ajatukset taas ovat vain ajatuksia, eli mielikuvitusta päässäsi, eikä niillä ole sen todellisuuden kanssa tekemistä, missä juuri nyt olet. Kun tämän ymmärrät perusteellisesti ja hyväksyt sen mitä joskus on tapahtunut, koska ei sitä voi muuttaakaan ja annat sen sitten olla, pääset myös traumoistasi vapaaksi.Ok, kuulostaa helpolta selättää. Mikä vielä avuksi, kun tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa, pääseekö tästä suosta ikinä nousemaan tavallisten ihmisten rinnalle?
Miten olet selvinnyt tähän asti? Onko ollut syytä pelätä? Arvaan, että ei ole ollut syytä pelätä.
Tunnen erään henkilön, joka on pelännyt koko ikänsä tulevaisuutta ja vähän kaikkea. Ajattele jos hän ei olisi pelännyt, miten helpompaa hänen elämä olisi ollut. Asioilla on loppujen lopuksi tapana mennä ihan hyvin. Elämä kantaa kyllä. Paras luottaa siihen ja olla avoin elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi varmaan kysellä ainakin lääkityksestä.
AP
Mulla on samaa. Esim mukavan illan jälkeen menen kaverilta kotiin ja yhtäkkiä ahdistun, että puhuinko liikaa, tai miksi sanoin sen typerän asian. Tai herään aamulla ja päässä pyörii joku viiden vuoden takainen riita. Tai jotain mikä tapahtui matkalla v. 2012. Eli ihan turhaa ja järjetöntä.
Asun yksin eikä mulla ole parisuhdetta, ei siis ole mitään tapaa puhua tästä tai käsitellä ajatuksia jotenkin. Liikunta auttaa sekä jatkuva taustamelu kotona. Jos olen hiljaisuudessa, alan välittömästi kelaamaan kaikkea masentavaa.
Korona-aika pahentaa ahdistukseen taipuvaisten oireilua monesta syystä, myös mun. Tsemppiä kanssaihmiset ❤ syökää ja nukkukaa hyvin, ulkoilkaa paljon, syökää vitamiineja ja kirjoittakaa päiväkirjaa. Naisia kehottaisin myös tarkkailemaan kiertoa. Mulla ainakin on eeppistä ahdistusta odotettavissa pari päivää ennen menkkoja..
Edellinen jatkaa vielä pari mulla toimivaa vinkkiä. Ensinnäkin äänikirjat vaientaa sisäisen kelan etenkin illalla sängyssä. Ei ole mitään ihanampaa kuin nukahtaa illasta toiseen vaikka Harry Potteriin tai muuhun tuttuun "satuun". :) mulla auttaa myös tällainen järkeily: silloin kun kaikki tuntuu olevan huonosti, mikään ei todennäköisesti ole huonosti. Eli välillä kun huomaan että vähän kaikki huolestuttaa ja ahdistaa, totean itselleni että aha, nyt on taas tämä moodi päällä, odotanpa että tämä menee ohi enkä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Yritän myös kysyä itseltäni lempeästi eri huolista: onko tämä katastrofi? Yleensä vastaus on ei. :)
Ap, mua jäi huolestuttamaan kun puhuit niistä oudoista ajatuskuvioista. Tarkoitatko että sun huoli- ja ahdistusskenaarioissa alkaa jo perspektiivi ja logiikka vähän pettää? Se voisi olla merkki siitä että mieli oireilee niin pahasti että todellisuudentaju on uhattuna. Jos näin on niin ei se mitään, sitä tapahtuu kyllä ihan masentuneillekin eikä vain esim skitsofreenikoille, mutta on tosi tärkeää että haet siihen apua ennen kuin oireet ehkä menevät ns rajan yli etkä enää edes tunnista ajatuksiasi oudoiksi.
Up