Miten kehtaatte juosta vain pikku matkan?

Eihän kukaan tiedä oletko juossut 2 vai 20 minuuttia. Nopeammat menee ohi, ja hitaammat jäävät jälkeen, porukka menee eri reittejä. Ei kukaan tiedä miten, missä ja kuinka paljon olet juossut.

Oikeesti se juoksu kannattaisikin rytmittää sykkeen mukaan: merkkaat sykemittariin ylä- ja alarajan ja alat kävellä kun sykeraja ylittyy ja toiste päin. Aluksi helposti juoksee liian lujaa ja menee hapoille. Tasoa on helpompi kontrolloida sykkeen mukaan kuin kellolla.

En jaksa juosta pitkään. Pakko vaihtaa kävelyyn kun läähätän henkihieverissä ja oksennus alkaa puskea ulos. Jos yrittäisin juosta pidempään, alkaisin hoiperrella ja kaatuisin puskiin, jolloin ulkopuoliset soittaisivat jo ambulanssin. Se vasta noloa olisi.

Toisaalta ei kuulosta hassummalta lenkiltä sekään, jos ensin kävelet sinne suojaisempaan paikkaan pari kilometriä, teet siellä muutaman juoksuharjoituksen ja kävelet takaisin. Kävely on oikeasti myös hyvää liikuntaa ja nostattaa juoksukuntoakin paremmin siinä kohtaa, kun et vielä pitkiä matkoja jaksa juosta. Tuollainen täsmalenkki olisi kiva myös kehityksen seurantaan: voit ottaa aikaa kauanko sen suorittamiseen menee ja aloittaa juoksemisen aina samasta kohtaa ja tarkkailla, miten pitkälle milläkin kerralla jaksat. Kohta huomaat että juoksetkin pari tolpanväliä pidempään ja tulet kotiin 10 min aikaisemmin kuin aiemmin.

Itse kun joskus aloitin juoksemisen ihan nollasta, kuuntelin aina samaa biisilistaa ja alkuun juoksin vain yhden kappaleen ajan (pari minuuttia) ja vähitellen sitten koko ajan pidempään.

Kaikki liikunta on hyväksi ja kukaan ei tosiaan kiinnitä huomiota, joten anna mennä. Mutta varsinkin jos olet ylipainoinen muista, että juokseminen on nivelille viisi kertaa rasittavampaa kuin kävely.  Ylipainoisella on muutenkin nivelet kovemmalla rasituksella, joten sinuna lähtisin siitä, että ensin sitä painoa alas ja muilla liikuntamuodoilla kuin juoksulla sitä kestävyyttä ja kiinteytymistä.

Sekään ei ole hyväksi, että nivelet kipeytyy tarpeettomasti liian kovasta rääkistä ja hyvin alkanut liikuntaharrastus jää sitten sille tielleen.

Tiedän tuon lenkki häpeän, itse joskus kärsin niin pahaa lenkkihäpeää että lähteminen oli aivan ylivoimaista, siis painajaista. Sitten jossain vaiheessa yhtäkkiä päätin että IHAN SAMA, jos joku minua pitää nolona, pitäköön. Siis oikeasti pakotin itseni lenkille. Aina kun joku tuli vastaan iski hirveä häpeä kohtaus, mutta kun sinnikkäästi jatkaa se lopulta helpottaa. Ja auttaa kun ei ota katsekontaktin muihin, katse kenkiin ja tiehen.

Oikeasti kun tarpeeksi monta kertaa menee, lenkki sujuu paremmin ja häpeä helpottaa. Nykyään en välitä enää pas laajaan muista ihmisistä ja tuntuu hassulta kun muistelee miten kovasti joskus ahdisti ja hävetti :D

Mene, mene uudelleen, toista samaa uudelleen ja uudelleen, kuono pystyyn ja vähät välität kenestäkään. Sinun lenkkisi, sinun tyylilläsi vaikka nelinkontin menisit eteenpäin.

Anna mennä vaan! Ja ole ylpeä itsestäsi. Ajattele, että vielä vähän aikaa sitten se kävelykin oli vaivalloista ja nyt sitten jo JUOKSET, vaikkakin askel kerrallaan.

Minä olen juossut kolme puolimaratonia ja lisäksi virallisesti mitatun kympin alle 55 minuuttiin. Siitä huolimatta aloitan lenkkeilyn kävelyn ja lyhyiden juoksupätkien vuorottelulla, jos on tullut pidempi tauko esim. sairastelun, liukkaiden kelien tai ihan vain laiskamadon iskemisen vuoksi.

Ei siellä oikeasti ketään muuta kiinnosta katsoa, miten pitkiä pätkiä joku toinen juoksee.

N55

26 pahoittelee rajuja yhdyssanavirheitä, puhelimen autocorrect korjailee omalla tyylillään

Tuolleen ne laihatkin opettelee juoksemaan. Tuskin kukaan ajattelee juoksustasi mitään ihmeempää, keskittyvät omiin asioihinsa. Tsemppiä!

Joo, se on nykyään tosi trendikästä tehdä sitä juoksu-kävelytyyliä! Jeff Gallowayn joku tuolla mainitsikin ☺️ Reippaasti vaan lenkille ja pois turhat häpeilyt!

Juuri kolmosella Kim Herold treenaa toimittajan kanssa ulkona rappusissa eri punnerrus liikkeitä. Yksikään ohikulkija ei kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka oli kamerakin kuvaamassa.

Ei pidä verrata itseään maratoonareihin ja suunnistajiin. Nuo ovat pro-tasoisia juoksijoita.

Tavit vetävät omalla tasollaan ja meitähän riittää.

Ajatukset ei voi satuttaa.

Sinne vaan, paskat muista.

Sama kun kysyisi, miten kehtaa mennä salille, jos ei jaksa nostaa kuin kevyimpiä painoja. No, juuri siksi!

Ei kukaan aloitteleva juoksija jaksa juosta kuin hetken kerrallaan. Itse oon aloitteleva hölkkäilijä, normaalipainoinen/hoikka ja 2 minuuttia putkeen on kyllä vieläkin pitkä aika. Alotin hölkän/juoksun varovasti, pikku pätkiä kerrallaan, ja aluksi ehkä vähän hävetti kun pelkäsi, miltä mun juokseminen näyttää, kunnes tajusin ettei sillä ole mitään väliä. Liikunnallisuushan on vaan positiivinen ja tavoiteltava aasia, olit sitte minkä muotoinen ja -kuntoinen tahansa.

Ei muuta ku lenkille ja ota se meditatiivisena harjoituksena myös, keskityt omiin ajatuksiin, tai musiikkiin ja omaan kehoon. Pikku hiljaa jaksat enemmän ja enemmän ja nautit, jos et ota paineita vaan kävelet/juokset oman jaksamisesi mukaan. :)