Mieleen jäänyt kakku tai leivos kahvilassa?

Kahvila Miriam'sin (Jyväskylä) vadelma juustokakku - suussa sulavan herkullista!

Elämäni ensimmäinen kermamunkki edesmenneessä turkulaisessa kahvilassa. En ollut sitä ennen tiennyt että kerman ja munkin voi yhdistää. Oli myös aika iso/pitkä ja kahvilan miljöö viehättävä.

Bukarestissa hunajakakku. Aiettä, se oli hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla Elannoista sai kermaisia banaanin muotoisia leivoksia, joita myytiin pääsiäsen aikaan myös tipu-muodossa. Paras leivos, mitä olen ikinä syönyt. Jossain vaiheessa nämä katosivat myynnistä enkä edes mistään netistä löydä niistä mitään tietoa. Muistaako kukaan?

Muistan hyvin! Siihen keltaiseen pintaan oli vielä sudittu vähän suklaata. Näytti ihan aidolta banaanilla. Oli ihana se banaani- tai tipuleivos.

Lohihovin tuore reikämunkki. Pitää aina pysähtyä, kun on sinne päin menossa.

Mulle on jäänyt mieleen vain ne kaksi, jota mun pikku tytär ei suostunut syömään. Kaksi ekaa oli pakko heivata roskiin liian makeuden takia. Pitää olla raikasta ja kiva rakenne.

Topppapukuiset ei suostu syömään äkkimakeita leivoksia. Jokin vaahto käy.

Inhoan kaikkea makeaa ja mulle jälkiruokalistat on vaikeita. En halua syödä mitään makeaa. Siksi tilaan aina Irish Coffeen.

Oksennan kaikesta makeasta. Onko ainut vaihtoehto sorietti?

Vierailija kirjoitti:

Vuosikausia sitten söin (tai yritin syödä) Lontoon Queen Mary’s Parkissa olevassa kahvilassa suklaaleivoksen.

Kerrankin ajattelin olla ennakkoluuloton, reipas ja kokeileva ja olin ottanut kummallisen möykyn näköisen suuren suklaakökkäreen, vaikka se ei houkuttelevalta näyttänytkään.

En vieläkään tiedä, mikä se oikein oli ja mistä se oli loppujen lopuksi tehty. Se oli tosiaankin suurikokoinen, painava ja erittäin kova. Se olisi voinut olla kivettynyt koirankakka. Siitä ei saanut haarukalla irti kuin pieniä lastuja, joiden maku ei ollut hääppöinen.

Mieheni otti sillä kertaa wienerin. Ja kuten arvata saattaa, se oli kuohkea ja kevyt ja erinomaisen makuinen.

Ehkä se oli pala suklaamassaa, eikä leivos ollenkaan. Joskushan kahviloista saa ostettua leivontasuklaata.

Helsingin Starbucksin vadelmajuustokakku.

Enpä ikinä ole syönyt niin jumalaisen hyvää, saisipa ohjeen jostain, niin voisi tehdä itsekin.

Körrin kahviossa (en tiedä onko enää nimi sama) mummoni tarjosi minulle tuoreen kristallipullan, jota muistelen kaiholla :D

Hääkahvit leivoksineen Ekberillä. - N. puolet elämästä on kohta mennyt naimisissa.

Porvoon linja-autoaseman kupeessa on kahvila, jonka kakkubuffet on jäänyt ikuisesti mieleeni - kuten kaikki hääkakut!

Pitkäkosken majan omistajan rouvan oma leipomat korvapuustit ON maailman parhaita. Munkit myös ja kaikkimitä hän leipoo. Korvapuustit ovat vaan niin tolkuttoman hyviä.

Iisalmessa Kahvila Hillan porkkanakakku ja Turussa Café Art omenapaistos

Lapsuudesta muistan kaikki ihanat linja-autoaseman Elannon (tai Primulan?) leivokset: bebe, tipu, tuulihattu, kinuski, mansikka. Sen valkoisen leivoslaatikon avausta odotin koko loppupäivän, varmaan hartaammin kuin joululahjapakettien avausta. Ainakin niiden pehmeiden joissa oli villasukkia ja lapasia.

Pariisissa ostin tavallisesta kaupasta muoviin pakatun bûche de Noël kääretortun, joka oli yllättäen aivan taivaallisen hyvää.

Toissapäivänä söin Hokkaido cheese tartletin. Oli kivan yksinkertainen verrattuna niihin yltiökuorrutettuihin kuppikakkuihin ja juustokakun paloihin, joita yleensä jälkiruoaksi USAssa tarjotaan.

Kirjoitusvirheen vuoksi tilasin ravintolassa palan sherrykakkua, jonka luulin olevan joku kuubalainen erikoisuus....joka sitten itse asiassa olikin tavallista CHERRY-kakkua.

Bathissa söin Sally Lunn Bun -nimisen klassikkoleivonnaisen Sally Lunnin kahvilassa, joka oli 1400-luvun lopulla rakennetussa talossa.

Sally Lunn -pulla on kuin briossin ja laskiaispullan sekoitus. Siitä syödään yleensä vain puolikas, sillä se on tosi suuri. Pullanpuolikas paahdetaan ja päällystetään joko suolaisilla tai makeilla täytteillä.

Itse söin sellaisen, jossa oli omenahilloa, kanelia ja kermavaahtoa. Se oli kyllä oikein hyvää!

Omena-kermaleivos. En tiedä tarkemmin nimeä, mutta jumalaisen ihanaa. Voitaikinasta leivottu korkeahko "kuppikakku, jossa pohjalla omenahilloa ja reilusti kermaa päällä.

Mestarin Herkusta (Sokos) Jyväskylästä sai joskus näitä .

Tampere Linkosuo Voittamaton-kakku. Muisto riparijuhlista 1972.