Huvittaa se kuinka ehdoton olin lasten pikkulapsiaikana
Olin ihan hirveä :D
Hurahdin mm. kestovaippailuun ja vessahätäviestintään, tein kaikki soseet itse (luomuna tietysti) ja olin aivan älyttömän neuroottinen siitä, että kaikki tapahtuu oikealla tavalla. Ihan kaikkea en edes enää muista. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu jokseenkin huvittavalta kuinka sitä on jaksanut keskittyä ihan ihme asioihin. Ei mikään ihme, että tuli ero..
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Minua taas suojeli pahimmilta hölmöilyiltä pikemminkin laiskuus kuin terve maalaisjärki.
25-vuotiaana jaksoi vielä pingottaa. Jos nyt nelikymppisenä saisin lapsen niin menisin sieltä mistä aita on matalin.
Ap
Samastun niin aloittajaan. Pahinta oli tarkka päivärytmi. Lapset jo teinejä mutta vieläkin vihaan aikatauluja ku sain niistä tarpeeksi pikkulapsiaikana, nekö oli mulle maailman tärkein asia. Kyllä sitä on ollut raskas tyyppi :(
Voi ei. Mulla oli kriteerit hyvälle päivälle kolmen alle kouluikäisen kanssa:
- joku lämmin ruoka koko porukalle
- on ulkoiltu ainakin 1/2 h
- on luettu/kuunneltu musiikkia/askarreltu/pelattu jotain peliä ym. hommaa
Nämä jos toteutui olin onnistunut. Ruokaa tietysti oli joka päivä mutta nuo kaksi muuta ei välttämättä onnistuneet aina. Useimpina päivinä tietysti ulkoiltiin tuntitolkulla, mutta oli esim. vaihe kun joku opetteli vaipoista pois ja kakkahätä tuli aina kun päästiin puistoon. Joinakin päivinä oli niin paljon draamaa että askartelut ei käyneet mielen vieressäkään.
Ehkä ensimmäisen kanssa oli enemmän tosissaan mutta kolmen kanssa on mahdotonta hallita kaikkea.
Omasta äidistäni tuli tuollainen pikkusisarusteni kanssa. Olin siis ala-asteella jo heidän syntyessään ja äitini pimahti sen suorittamisen myötä kyllä pitkäksi aikaa. Puhui itsemurhasta, lopetti työnsä ja isäni yritti heittää ulos. Olin noin 20 kun alkoi toipua kunnolla. Ei ole oikeasti mikään pieni juttu nuo valtavat paineet joita äitiydelle asetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Samastun niin aloittajaan. Pahinta oli tarkka päivärytmi. Lapset jo teinejä mutta vieläkin vihaan aikatauluja ku sain niistä tarpeeksi pikkulapsiaikana, nekö oli mulle maailman tärkein asia. Kyllä sitä on ollut raskas tyyppi :(
Muistan ton :D
Klo 18 piti lopettaa kaikki muu elämä ja keskittyä iltatoimiin ja yöpuulle rauhoittumiseen. Ei puhettakaan siitä, että iltaisin olisi voinut olla pois kotoa tai vaikka vieraita kylässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Omasta äidistäni tuli tuollainen pikkusisarusteni kanssa. Olin siis ala-asteella jo heidän syntyessään ja äitini pimahti sen suorittamisen myötä kyllä pitkäksi aikaa. Puhui itsemurhasta, lopetti työnsä ja isäni yritti heittää ulos. Olin noin 20 kun alkoi toipua kunnolla. Ei ole oikeasti mikään pieni juttu nuo valtavat paineet joita äitiydelle asetetaan.
Äitini siis yritti heittää isäni ulos muutamaan kertaan, ei toisinpäin. Isä yritti vain olla hiljaa ja huomaamaton sekä olla suututtamatta äitiä millään tapaa. Sai kuunnella kurkku suorana huutamista jos lapset nukahtivat varttia myöhemmin kuin olisi äitini mielestä pitänyt.
Suhteellisuudentaju oli mullakin ajoittain hukassa. Kai se oli jotain ylenpalttista pesänrakennus/hoivaviettiä. Lisäksi luin tarkasti kaikki perhelehdet ja syyllistyin vauvan kanssa seurustelusta ja muusta.
Mä olin yli 30, kun sain ekan lapseni, en kokenut tarvetta suorittaa. Käytin kyllä lapsillani kestovaippoja ja tein yleensä silloinkin ruuat itse, mutta en laske sitä suorittamiseksi, enkä myöskään kokenut työlääksi. Luonteeltani olen ennemmin laiska kuin ahkera.
Mua ei kaduta perhepetijärjestely, vessahätäviestintä eikä imetyksen jatkaminen kunnes lapsi itse lopetti 5-vuotiaana. En ole mikään new age- hihhulihippi tai luomuintoilija noin yleensä mutta lapsesta kasvoi tasapainoinen ja pysyin itse myös hoikkana ja terveenä tarvitsematta koskaan sairastua masennuksiin ja muihin muotisairauksiin.
Itsellä sama ja vasta 2-vuotias lapsi kyseessä ja esikoinen. Pitäisi vain ottaa rennommin :(
Vähän samaa oli itsellänikin, varsinkin esikoisen kohdalla ja vähän toisenkin. En nyt kuitenkaan ihan sieltä pahimmasta päästä fanaatikko ollut mihinkään suuntaan ja toisen lapsen kohdalla Kokkikartano ja Piltti olivat jo kotiäidin hyviä ystäviä ja Ryhmä Hau toimi välillä sujuvasti lastenvahtina. En silti muuttaisi mitään, perhe säilyi ehjänä, oma mielenterveys kunnossa ja lapset kasvaa ja voi hyvin edelleen :)
Itse muistan olleeni AIVAN liian altis ympäristön kommenteille. Ja vaatimuksille, jotka oikeastaan vain kuvittelin ( näin jälkeenpäin ajatelllen). Mitään ihmeellistä ei tapahtunut mutta nyt en piittaisi mitä isovanhemmat tai muu ohjeistaa. Rennomalla otteella kunhan lapsi saa ruokaa ja rakkautta, ulkoilua ja unta ja hygieniasta huolehditaan. Omistakin on tullut ihan fiksuja aikuisia minusta johtuen/ huolimatta
Vierailija kirjoitti:
Mä olin yli 30, kun sain ekan lapseni, en kokenut tarvetta suorittaa. Käytin kyllä lapsillani kestovaippoja ja tein yleensä silloinkin ruuat itse, mutta en laske sitä suorittamiseksi, enkä myöskään kokenut työlääksi. Luonteeltani olen ennemmin laiska kuin ahkera.
Sama täällä, olin tosin vasta 25 mutta jaksoin hyvin enkä kokenut esim niitä kestovaippoja työlääksi. Ja sormiruokailu ja perhepetihän on suorastaan loistavia laiskan äidin elämän helpottajia, ei tarvitse soseuttaa ja syöttää eikä nukuttaa tai nousta imettämään!
Vierailija kirjoitti:
Samastun niin aloittajaan. Pahinta oli tarkka päivärytmi. Lapset jo teinejä mutta vieläkin vihaan aikatauluja ku sain niistä tarpeeksi pikkulapsiaikana, nekö oli mulle maailman tärkein asia. Kyllä sitä on ollut raskas tyyppi :(
Ja te olette niin raskaita kavereita!
Ei onnistunut ikinä mitkään leikkitreffit lasten kanssa, kun se pirun päivärytmi oli niin joustamaton. Aamulla kaksi tuntia puistoilua, sit kotiin lounaalle ja päiväunille, sen jälkeen piti alkaa valmistella päivällistä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta äidistäni tuli tuollainen pikkusisarusteni kanssa. Olin siis ala-asteella jo heidän syntyessään ja äitini pimahti sen suorittamisen myötä kyllä pitkäksi aikaa. Puhui itsemurhasta, lopetti työnsä ja isäni yritti heittää ulos. Olin noin 20 kun alkoi toipua kunnolla. Ei ole oikeasti mikään pieni juttu nuo valtavat paineet joita äitiydelle asetetaan.
Kuka niitä asettaa, jos ei äidit itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin yli 30, kun sain ekan lapseni, en kokenut tarvetta suorittaa. Käytin kyllä lapsillani kestovaippoja ja tein yleensä silloinkin ruuat itse, mutta en laske sitä suorittamiseksi, enkä myöskään kokenut työlääksi. Luonteeltani olen ennemmin laiska kuin ahkera.
Sama täällä, olin tosin vasta 25 mutta jaksoin hyvin enkä kokenut esim niitä kestovaippoja työlääksi. Ja sormiruokailu ja perhepetihän on suorastaan loistavia laiskan äidin elämän helpottajia, ei tarvitse soseuttaa ja syöttää eikä nukuttaa tai nousta imettämään!
Sormiruokailua ei (luojan kiitos) ollut vielä 15-vuotta sitten keksitty. Olisin varmaan tehnyt siitäkin jonkun elämää suuremman asian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minua taas suojeli pahimmilta hölmöilyiltä pikemminkin laiskuus kuin terve maalaisjärki.
Minulla tämä sama. Purkkiruokaakin syötin vaikka kuinka kauan, ja ihan vantteria aikuisia lapsista kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin yli 30, kun sain ekan lapseni, en kokenut tarvetta suorittaa. Käytin kyllä lapsillani kestovaippoja ja tein yleensä silloinkin ruuat itse, mutta en laske sitä suorittamiseksi, enkä myöskään kokenut työlääksi. Luonteeltani olen ennemmin laiska kuin ahkera.
Sama täällä, olin tosin vasta 25 mutta jaksoin hyvin enkä kokenut esim niitä kestovaippoja työlääksi. Ja sormiruokailu ja perhepetihän on suorastaan loistavia laiskan äidin elämän helpottajia, ei tarvitse soseuttaa ja syöttää eikä nukuttaa tai nousta imettämään!
Sormiruokailua ei (luojan kiitos) ollut vielä 15-vuotta sitten keksitty. Olisin varmaan tehnyt siitäkin jonkun elämää suuremman asian.
Ap
Sormiruokailu on tosi helppoa ja kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kaduta perhepetijärjestely, vessahätäviestintä eikä imetyksen jatkaminen kunnes lapsi itse lopetti 5-vuotiaana. En ole mikään new age- hihhulihippi tai luomuintoilija noin yleensä mutta lapsesta kasvoi tasapainoinen ja pysyin itse myös hoikkana ja terveenä tarvitsematta koskaan sairastua masennuksiin ja muihin muotisairauksiin.
Alapeukutin ihan vain siksi, että kiillotat sädekehääsi muiden sairastumisen kustannuksella. Yrjistä.
Minua taas suojeli pahimmilta hölmöilyiltä pikemminkin laiskuus kuin terve maalaisjärki.