Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa se kuinka ehdoton olin lasten pikkulapsiaikana
08.04.2021 |
Olin ihan hirveä :D
Hurahdin mm. kestovaippailuun ja vessahätäviestintään, tein kaikki soseet itse (luomuna tietysti) ja olin aivan älyttömän neuroottinen siitä, että kaikki tapahtuu oikealla tavalla. Ihan kaikkea en edes enää muista. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu jokseenkin huvittavalta kuinka sitä on jaksanut keskittyä ihan ihme asioihin. Ei mikään ihme, että tuli ero..
Kommentit (44)
Minä olin perhekerhomamma, aina jossain menossa. Olen saattanut vaikuttaa ärsyttävälle supermammalle kun olen tullut sinne tapaamaan äitikavereitani vauvan ja kotona hoidetun kolmevuotiaan kanssa sormiruuat rasiaan pakattuna, vauva kestovaipassa ja molemmat lapset näteissä merkkivaatteissa. Olen tiennyt aina kaikki uusimmat suositukset, ja olen kyllä varmasti myös kertonut ettei ne kestovaipat, ruokien piperrys tai täysimetys perhepeteineen ei ole minusta mitenkään raskasta tai työlästä, vaikka mies on aina matkoilla ja kotona on lisäksi koira hoidettavana. Sori siitä. En oikeasti ole mikään superäiti vaan ihan tavallinen väsynyt äiti niinkuin muutkin. Ne perhekerhot ja äitikaverit oli ainoa tapa pysyä järjissään. Meillä ei myöskään ollut mitään tiukkoja rutiineita vaan hengattiin niiden kavereiden luona iltaan asti, ettei kotona kaatuisi seinät päälle (ja vähemmän siivoamistakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää kilahtaminen on kyllä jännä ilmiö. Itselläkin meni esikoisen kanssa pitkälti kolmannelle vuodelle, että osasin rentoutua. Nyt toisen kanssa tuntuu hullulta, miten iso asia jokaisesta suosituksesta piti muka tehdä. Ihmisiä kasvaa ties missä sotaoloissa ja täällä lintukodossa on maailmanloppu, jos lapsi ei nukahda omaan sänkyyn klo 20 vatsa puurolla täytettynä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta äidistäni tuli tuollainen pikkusisarusteni kanssa. Olin siis ala-asteella jo heidän syntyessään ja äitini pimahti sen suorittamisen myötä kyllä pitkäksi aikaa. Puhui itsemurhasta, lopetti työnsä ja isäni yritti heittää ulos. Olin noin 20 kun alkoi toipua kunnolla. Ei ole oikeasti mikään pieni juttu nuo valtavat paineet joita äitiydelle asetetaan.
Kuka niitä asettaa, jos ei äidit itse?
No äiditpä ne nimenomaan. Juuri ne pahimmat pingottajat varmasti arvostelevat myös muiden tapaa toimia, aina pitäisi tehdä jotakin paremmin tai mammakaverit nyrpistelevät naamaansa ja vertaillaan kenen lapsi kasvaa ja oppii nopeiten, kenen sai kalleimmat lelut lahjaksi jne. Myöhemmin jatkuu arvosanojen vertailuna. Juuri tällaista oma äitinikin teki siskojensa ja kavereiden kesken. Olin nelosella kun sai välirikon aikaiseksi siskonsa kanssa, kun serkullani oli englannin numero parempi kuin minulla.
Omista kavereistani yksi on nyt ehtinyt saada lapsen ja aiheuttaa meille lapsettomille paineita jo nyt sillä, kuinka kaikki pitää olla sitten mietittynä ja hankittuna etukäteen jo ennen lapsen syntymää. Heillä tehtiin näin, nyt hankitaan tätä koska testivoittaja ja niin pois päin.
Myönnän arvostelleeni mielessäni muita äitejä, jotka esim. laittoivat vauvansa kantoliinan sijasta terveydelle vaaralliseen rintareppuun.
Ap
Pikkulasten vanhemmat vaikuttavat kyllä monesti kireiltä... ja heille näyttää kasvaneen sellainen toimintatapa, että vastaavasti kuin huomauttelevat ja kivahtelevatlapsilleen, niin myös täysin ulkopuolisille.
Ja just esim kaupassa ollaan kireitä kuin viulunkieli.
Kai se tällaisesta pingottamisesta johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulasten vanhemmat vaikuttavat kyllä monesti kireiltä... ja heille näyttää kasvaneen sellainen toimintatapa, että vastaavasti kuin huomauttelevat ja kivahtelevatlapsilleen, niin myös täysin ulkopuolisille.
Ja just esim kaupassa ollaan kireitä kuin viulunkieli.
Kai se tällaisesta pingottamisesta johtuu.
Mun kireys pikkulapsiaikana johtui 1) hormoneista, 2) huonosta nukkumisesta. Oon itse asiassa viime päivinä miettinyt, miten kauhea olin vielä muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kestovaippailu huvittaa? Eikö ole pelkästään positiivista että edes se järjetön muovijätekuorma jäi syntymättä kun kestovaippailitte?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin perhekerhomamma, aina jossain menossa. Olen saattanut vaikuttaa ärsyttävälle supermammalle kun olen tullut sinne tapaamaan äitikavereitani vauvan ja kotona hoidetun kolmevuotiaan kanssa sormiruuat rasiaan pakattuna, vauva kestovaipassa ja molemmat lapset näteissä merkkivaatteissa. Olen tiennyt aina kaikki uusimmat suositukset, ja olen kyllä varmasti myös kertonut ettei ne kestovaipat, ruokien piperrys tai täysimetys perhepeteineen ei ole minusta mitenkään raskasta tai työlästä, vaikka mies on aina matkoilla ja kotona on lisäksi koira hoidettavana. Sori siitä. En oikeasti ole mikään superäiti vaan ihan tavallinen väsynyt äiti niinkuin muutkin. Ne perhekerhot ja äitikaverit oli ainoa tapa pysyä järjissään. Meillä ei myöskään ollut mitään tiukkoja rutiineita vaan hengattiin niiden kavereiden luona iltaan asti, ettei kotona kaatuisi seinät päälle (ja vähemmän siivoamistakin).
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kestovaippailu huvittaa? Eikö ole pelkästään positiivista että edes se järjetön muovijätekuorma jäi syntymättä kun kestovaippailitte?
Kestovaippailu on hieno asia, mutta jos se tehdään vaikka jaksamisen kustannuksella, niin sitten siinä ei ole järkeä. Eli vaikka kestovaippoja käyttääkin, niin ei ole valtava katastrofi jos joskus oikaisee kartakäyttöisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta äidistäni tuli tuollainen pikkusisarusteni kanssa. Olin siis ala-asteella jo heidän syntyessään ja äitini pimahti sen suorittamisen myötä kyllä pitkäksi aikaa. Puhui itsemurhasta, lopetti työnsä ja isäni yritti heittää ulos. Olin noin 20 kun alkoi toipua kunnolla. Ei ole oikeasti mikään pieni juttu nuo valtavat paineet joita äitiydelle asetetaan.
Kuka niitä asettaa, jos ei äidit itse?
No äiditpä ne nimenomaan. Juuri ne pahimmat pingottajat varmasti arvostelevat myös muiden tapaa toimia, aina pitäisi tehdä jotakin paremmin tai mammakaverit nyrpistelevät naamaansa ja vertaillaan kenen lapsi kasvaa ja oppii nopeiten, kenen sai kalleimmat lelut lahjaksi jne. Myöhemmin jatkuu arvosanojen vertailuna. Juuri tällaista oma äitinikin teki siskojensa ja kavereiden kesken. Olin nelosella kun sai välirikon aikaiseksi siskonsa kanssa, kun serkullani oli englannin numero parempi kuin minulla.
Omista kavereistani yksi on nyt ehtinyt saada lapsen ja aiheuttaa meille lapsettomille paineita jo nyt sillä, kuinka kaikki pitää olla sitten mietittynä ja hankittuna etukäteen jo ennen lapsen syntymää. Heillä tehtiin näin, nyt hankitaan tätä koska testivoittaja ja niin pois päin.
Myönnän arvostelleeni mielessäni muita äitejä, jotka esim. laittoivat vauvansa kantoliinan sijasta terveydelle vaaralliseen rintareppuun.
Ap
Ei kukaan välttämättä edes arvostele toisia äitejä, ainakaan ääneen. Tai ainakaan itse en siihen törmännyt. Mutta kun epävarma äiti vertaa itseään siihen kaikki turvallisuustestitulokset tietävään pingottajamammaan niin siitä se syyllistyminen sitten tulee. Pingottajamamma ei välttämättä edes tajua, että toisia ne jutut ahdistaa. Minä ainakin tajusin vasta jälkeenpäin, että minun jutut kestovaippojen, perhepedin ja sormiruokailun jne. eduista ja helppoudesta ja uusimmista turvallisuussuosituksista on saattanut tuntua muista ikävältä. Vaikka tarkoitus oli vaan ihan hyvällä jakaa tietoa :) en koskaan arvostellut ketään, rintareppuja käyttävistä ajattelin vain, että eikö tuolle ole kukaan kertonut miten paljon mukavampaa olisi kantaa ergonomisella välineellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas suojeli pahimmilta hölmöilyiltä pikemminkin laiskuus kuin terve maalaisjärki.
Sama täällä, siksi vessahätäviestinä ( laiskuus ostaa koko ajan lisää vaippoja, laiskuus pestä kakkapyllyä kun pottakin keksitty, laiskuus pitää pottatreeniä uhmaikäiselle kun oli jo 1,5v vaipat pois) ja sormiruokailu (laiskuus tehdä vauvalle omat sössöt, laiskuus syöttää).
Hyvin meni näin laiskotellen!
Mulla oli esikoisen vauva-aikana vielä aikaa pingottaa esim niiden itsetehtyjen soseruokien kanssa. Kolmannen kohdalla oli hyvä jos muistin/ ehdin ruokkia hänet silloin tällöin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan lapsen sain 19v. Olin todella tarkka kaikesta. Ei makeaa/herkkuja, kaikki soseet itse tehtyjä, vaatteet pesty hajuttomilla aineilla jne.
Seuraavan sain 22v. Esikoinen oli vajaat 3v. Jostain syystä olin paljon rennompi. Ekan hamppariaterian sai eteensä 10 kk ikäisenä ja muutenkin pienempi vain roikkui mukana menossa. Syntyi vielä kolmas ja taisi purkkiruuilla kasvaa kokonaan. Nyt ovat jo aikuisia kaikki tai ainakin lähes ja ihan normeja ovat.
Ainut mistä pidin kiinni oli päivärytmi. Eli aamupala, ulkoilu, lounas, lepohetki, välipala... jne.
Tämä helpotti kolmen vilkkaan pojan äitinä eloa huomattavasti.
Mulla kolme lasta aika isoilla ikäeroilla, syntyivät noin 5 vuoden välein. Eka oli suoraan sanottuna vahinko, olin nuori ja annoin (yli-innokkaan) anopin hoitaa paljon lasta koska koin että mulla piti olla muutakin elämää. Rakastin toki lastani, mutta ei mua jaksanut mitkään suositukset ja villitykset kiinnostaa. Harrastin omia juttujani ja kävin baareissa suunnilleen yhtä paljon kuin vietin aikaa lapsen kanssa.
No, lapsesta tuli oikeinkin tolkku ja terve ihminen vähemmälläkin panostamisella (on nyt 22 v, joten tämä on jo aika turvallista sanoa), joten kun seuraavat syntyivät, olin jo aika hyvin sisäistänyt sen että lasta voi hoitaa onnistuneesti monilla eri tavoilla. Esim. jotkut neuvolan suositukset olivat ehtineet jo muuttua ihan päälaelleen ekan ja kuopuksen välillä, ja tajusin sen ettei esikoiselle ollut käynyt yhtään huonosti vaikka oli esimerkiksi saanut kiinteitä 3kk ikäisestä ja hyppinyt päivittäin hyppykiikussa vaikkei vielä kävellyt :D
Kuopuksen kohdalla tuli varmaan "harjoitettua" äitiyttä kaikista eniten, siinä vaiheessa taloudellinen tilannekin oli jo sellainen että pystyi osallistumaan kalliisiin vauvaharrastuksiin, hankkimaan tiettyjä tarvikkeita, olemaan pitkään hoitovapaalla ym. Kuopuksen kanssa tutustuin mm. kestovaippailuun, mutta hänenkin kanssaan otin kyllä tosi löysin rantein moneen äitikaveriin verrattuna.. Pahimpia kavereita olivat just te mustavalkoiset aikatauluttajat ja hösöttäjät. Monen sellaisen kanssa lakkasi sitten yhteydenpitokin kun en jaksanut katsella sitä miten vaikeaa joku voikaan tehdä äitiydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, moni tuntuu unohtavat, että vaipat tai tutittomuus eivät takaa lapselle hyvää mielenterveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samastun niin aloittajaan. Pahinta oli tarkka päivärytmi. Lapset jo teinejä mutta vieläkin vihaan aikatauluja ku sain niistä tarpeeksi pikkulapsiaikana, nekö oli mulle maailman tärkein asia. Kyllä sitä on ollut raskas tyyppi :(
Ja te olette niin raskaita kavereita!
Ei onnistunut ikinä mitkään leikkitreffit lasten kanssa, kun se pirun päivärytmi oli niin joustamaton. Aamulla kaksi tuntia puistoilua, sit kotiin lounaalle ja päiväunille, sen jälkeen piti alkaa valmistella päivällistä.
Tämä. Kaikki perhekahvilatkin aamuisin klo 9. Älytöntä. Itse tykkään rauhallisista aamuista ja meidän ulkoilut esim. painottui aina iltaan. En ymmärrä mikä reippauden mittari se on, että pitää olla jo heti aamusta ulkona. Illalla ulkoilut, niin mukava tehdä iltatoimet ja rauhottua nukkumaan, kun on saanut raitista ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Mulla oli kriteerit hyvälle päivälle kolmen alle kouluikäisen kanssa:
- joku lämmin ruoka koko porukalle
- on ulkoiltu ainakin 1/2 h
- on luettu/kuunneltu musiikkia/askarreltu/pelattu jotain peliä ym. hommaaNämä jos toteutui olin onnistunut. Ruokaa tietysti oli joka päivä mutta nuo kaksi muuta ei välttämättä onnistuneet aina. Useimpina päivinä tietysti ulkoiltiin tuntitolkulla, mutta oli esim. vaihe kun joku opetteli vaipoista pois ja kakkahätä tuli aina kun päästiin puistoon. Joinakin päivinä oli niin paljon draamaa että askartelut ei käyneet mielen vieressäkään.
Ehkä ensimmäisen kanssa oli enemmän tosissaan mutta kolmen kanssa on mahdotonta hallita kaikkea.
Kolme alle kouluikäistä? 🤯 Ei ihmekkään että oli häslinkiä ilman mitään ylimääräisiä rutiinejakin.😬
Vierailija kirjoitti:
Typeryyskö huvittavaa???????
Mielestäni ei ole typerää käyttää esim. kestovaippoja.
Esikoisen kanssa se vastuu tuntuu niin suurelta. Ja onhan se. Kai sitä helposti takertuu kaikenlaisiin neuvoihin ja ohjeisiin. Itse olin periaatteessa aika rento, mutta ihan mahdotontahan sitä oli oikeasti suhtautua kevyesti oikein mihinkään. Saman näkee lähes kaikissa esikoisensa saaneissa. Sitten kun aikaa kuluu, niin tulee suhteellisuudentajua niiden sormiruokailujen, sokerin syömisten tai päivärytmien kanssa. Niin se kai vain menee. En halua paheksua niitäkään, jotka jonkun asian kokevat tärkeäksi. Esim. kantoliina oli minusta aikansa tosi kätevä, eikä siihen liittynyt mitään muuta. Kestovaippailu olisi varmasti ollut ihan järkevää, mutta en vain jaksanut yrittää kovin monta kertaa (aina falskasi).
Sitä on tuoreiden äitien kanssa varovainen, että miten kommentoi yhtään mitään. Yritän olla mahdollisimman tsemppaava ja ymmärtäväinen. Ettei siitä rentoudestakin tulisi tehneeksi vaatimusta. Mutta kai se on jokaisen käytävä läpi omalla tavallaan.
No äiditpä ne nimenomaan. Juuri ne pahimmat pingottajat varmasti arvostelevat myös muiden tapaa toimia, aina pitäisi tehdä jotakin paremmin tai mammakaverit nyrpistelevät naamaansa ja vertaillaan kenen lapsi kasvaa ja oppii nopeiten, kenen sai kalleimmat lelut lahjaksi jne. Myöhemmin jatkuu arvosanojen vertailuna. Juuri tällaista oma äitinikin teki siskojensa ja kavereiden kesken. Olin nelosella kun sai välirikon aikaiseksi siskonsa kanssa, kun serkullani oli englannin numero parempi kuin minulla.
Omista kavereistani yksi on nyt ehtinyt saada lapsen ja aiheuttaa meille lapsettomille paineita jo nyt sillä, kuinka kaikki pitää olla sitten mietittynä ja hankittuna etukäteen jo ennen lapsen syntymää. Heillä tehtiin näin, nyt hankitaan tätä koska testivoittaja ja niin pois päin.