Miksi naiset antaa koiran päättää, kelpaako mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikeasti valinnut miestäni tällä perusteella mutta kyllä teki vaikutuksen kun ensi tapaamisella mies sai todella hyvän kontaktin koiraani joka on kyllä ihan rehellisesti sanottuna huonosti koulutettu ja vähän hermoheikko. Mies ei antanut koiran pompottaa itseään mutta teki sen niin taitavasti että koirani oli hetken päästä ihan sulaa vahaa hänen edessään. Opin samalla itse miten koirat oikeasti tykkäävät siitä että ihminen on niiden isäntä eikä niin että ihminen antaa koiran pompottaa itseään. No minua koirani (jo edesmennyt) ei koskaan kyllä enää oppinut tottelemaan mutta miestäni totteli aina.

No miksi et ollut kouluttanut sitä koiraasi vaan olet antanut pompottaa itseäsi? Ei tullut koirakoulu mieleen? Mulla on maailman tottelevaisin koira vaikka sitä hellittelen ja lellittelen myös, mutta pennusta asti olen opettanut tietyt säännöt. 

Koska olin saanut kotoa huonon mallin asiasta ja kuvittelin että koirien kouluttaminen on jotenkin kauhean vaikeaa. Meillä siis oli ollut kotona aina "räksyjä" joiden kanssa piti aina jännittää miten ne käyttäytyvät vieraiden kanssa. Minulla oli siis käsitys että koirat nyt vain ovat sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa nähdään hyviä esimerkkejä miksi koiranaiset kannattaa kiertää kaukaa, koira menee miehen edelle myös parisuhteessa. Mitä järkeä on seurustella naisen kanssa jolle koira on tärkeämpi kuin puoliso?

Koira on elävä olento ja kun sellaisen ottaa niin sitoutuu pitämään siitä huolta eläimen koko elinkaaren ajan.

Ihan sairas ajatus että perheenjäsen pitäisi antaa pois tai lopettaa jonkun tapailukumppanin takia joka saattaa lähteä lätkimään milloin tahansa.

Tässä ketjussahan moni nainen sanoi ettei edes ottaisi miestä jos koira ei siitä pidä. Ei sitä koiraa tarvitse pois heittää mutta ei koiran tule tehdä valintaa miehen suhteen. Koiralla tulee olla koiran paikka. Seurustella voi miehen kanssa josta koira ei pidä.

Mutta miksi mies haluaisi seurustella naisen kanssa, jonka koira ei selvästi pidä miehestä. Luulisi siinä tulevan jo epämiellyttävä olo sille miehellekin. Onko se kiva tunnelma sitten kaikille? Koira pelkää, nainen miettii mikä miehessä on vikana ja mies miettii mikä tuota koiraa vaivaa.  Järjetöntä alkaa suhteeseen, jossa kaikki on jo pielessä heti alussa. 

Eläimet tykkäävät lähtökohtaisesti kaikista. Ainut tapa saada eläin inhoamaan sinua on kohdella sitä huonosti. Sitä tuossa haetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään nyksästä tosi paljon, mutta hänen pitbull ja rottweiler eivät..

Kuumottaa välillä, mutta kyllä ne nyksää tottelevat, kun minulle murisevat.

Sinun ei pitäisi olla sellaisessa sihteessa, jossa sinun turvallisuutesi on miehestä kiinni.

Koirani reaktio miehiin on tärkeä sen takia, että tiedän koiran olevan minulle luotettava kumppani kuolemaansa saakka. Mies puolestaan saattaa milloin tahansa lähteä lätkimään, vieraisiin tai muuttua vaikeaksi. Koira kuitenkin pysyy rinnalla aina ja ikuisesti, jos sitä kohtelee hyvin.  

Interestingly, molemmat aviomieheni koirani on hyväksynyt heti ensi tapaamisella (ensimmäinen aviomies kuoli syöpään, toisen kanssa olen nyt naimisissa). Eli kyllä ne koirat jotenkin vaistoaa, kuka on pitämisen arvoinen ;) 

Kun laumanvartijani pitää miehestä, niin sitten minäkin uskallan luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedäthän miksi koiria käytetään sokeanoppaana, huum...etsinnässä,ruumii... ja hukkuneiden etsinnässä, diabeteskoirina, syövön tunnistamiseen jne.?

Koirien mm. hajuaisti on niin tarkka, että se erottaa mm. narkit, alko-ongelmaiset, epätasapainoiset ihmiset, ja reagoi mm. haukkumalla ihmisen omaan koirapelkoon.

Jokin ihmisessä saa koiran reagoimaan, jolloin se vaistojensa turvin näyttää huomaamansa ongelman.

Ei ole mitään rakettitiedettä, netistä löytyy paljon tietoa koiran käytöksestä.

Sitten kun vielä tietäisi että mikä se on mihin koira reagoi. Helppo tietysti ajatella että se olisi vaikka alkoholiongelma tai huumeongelma, mutta ethän sinä sitä tiedä. Yhtä hyvin se voi olla joku täysin (sinulle, ei koiralle) merkityksetönkin asia tai assosiaatio. Jos koira esimerkiksi säikähtää pahasti jotakin niin se saattaa myöhemmin reagoida voimakkaastikin johonkin sellaiseen hajuun jonka haistoi sillon kun säikähti, vaikkei haju säikähdyksen syyhyn liittynytkään. 

Meillä on ollut mm. koira joka vihasi kaikkia mustapartaisia miehiä, koska ensimmäinen näkemänsä partaukko oli veljeni joka oli  ilmestynyt yhtäkkiä eteiseen ja siten säikäytti muutaman kuukauden ikäisen pennun. Koira alkoi arastella myös samaa partavettä käyttäviä miehiä parrasta riippumatta ja vaikka veljestä ja koirasta tuli parin visiitin jälkeen kaverit niin kammo partoja ja kyseistä partavettä kohtaan jäi pysyväksi. 

Kierrän koira mammat kaukaa, ne on ihan sekasin.

En minäkään ole erityisesti kouluttanut koiraani. Just sen verran, että se osaa käyttäytyä riittävän hyvin sekä kotona että kodin ulkopuolella, ei häiritse muita ihmisiä ja osaa matkustaa kohtuu nätisti sekä autossa että julkisissa kulkuvälineissä. Muutaman peruskäskyn se osaa kuten istu, odota, paikka, irti ym. Siinä se. Koiran omistamisessa koiran käskyttäminen on minua vähiten kiinnostava asia, koirani saa olla oma itsensä kunhan ei toiminnallaan aiheuta vahinkoa tai häiriötä. Kotona se saa valita vapaasti missä oleskelee ja mitä tekee. Ihan niin kuin me ihmisetkin. Koira vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta näin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun laumanvartijani pitää miehestä, niin sitten minäkin uskallan luottaa.

Ihana, laumanvartija <3 Mutta sitähän se on, mulla ainakin on todella turvallinen olo kotona koiran kanssa vaikka yksin asunkin, koska tiedän, että hän (saksanpaimenkoira) kyllä karkottaa niin murtovarkaat kuin epätoivotut kosijatkin <3

Välitön yhteys eläimeen tai sen puuttuminen kertoo ihmisestä ja ihmisten yhteen sopimisesta todella paljon. Suhtautuminen koiraan on paljon tärkeämpi asia kuin tietty koulutus, yhteinen harrastus tai joku ulkonäköön liittyvä seikka. Koiran kanssa eletään, se on perhettä, vaikka koiralla onkin koiran asema ja ihmisillä ihmisen asema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedäthän miksi koiria käytetään sokeanoppaana, huum...etsinnässä,ruumii... ja hukkuneiden etsinnässä, diabeteskoirina, syövön tunnistamiseen jne.?

Koirien mm. hajuaisti on niin tarkka, että se erottaa mm. narkit, alko-ongelmaiset, epätasapainoiset ihmiset, ja reagoi mm. haukkumalla ihmisen omaan koirapelkoon.

Jokin ihmisessä saa koiran reagoimaan, jolloin se vaistojensa turvin näyttää huomaamansa ongelman.

Ei ole mitään rakettitiedettä, netistä löytyy paljon tietoa koiran käytöksestä.

Koirat ovat myös mestareita lukemaan ihmisten eleitä ja ilmeitä, myös mikroilmeitä ja niiden vaistot ovat myös ilmiömäisiä. En luottaisi enkä luota ihmiseen, jota koirani pelkää, tai josta koirani ei pidä tai ei pitäisi.

En lähtisi ihan noin voimakkaasti luottamaan koiran kykyyn arvioida ihmisen luonnetta. Koira voi suhtautua epäluuloisesti ihmiseen ihan vain sen vuoksi, että ihminen pelkää sitä ja käyttäytyy sen vuoksi koiran seurassa tavoilla, joihin koira ei ole tottunut.

Nyt menee asiat sulla sekaisin. Miksi ei luottaisi koiran kykyyn aistia? Sehän nimenomaan reagoi tuon ihmisen pelkoon! Jos ihminen pelkää koiraa/ koiria, eikä halua päästä pelostaan irti esim. terapiassa, on selvää ettei ihminen kykene parisuhteeseen, jossa koira/ koirat ovat osa arkea.

Jos ihminen kirjoittaa, että ei luottaisi ihmiseen, josta hänen koiransa ei pidä, minusta siinä ei anneta tälle ihmiselle reilua mahdollisuutta. Kuten kirjoitin, koira ei kykene välttämättä arvioimaan ihmisen luonnetta. Koira voi suhtautua epäluuloisesti ihmiseen, joka pelkää sitä. Tällöin ihmisen luonteessa ei siis välttämättä ole vikaa, taustalla voi olla vain traumaattinen kokemus koirista. Tietenkään parisuhde ei tällaisen ihmisen kanssa onnistu, mutta ei voi myöskään olettaa, että tällaisen ihmisen luonteessa olisi jotain vikaa.

Sakemanni ei ole låhelläkään laumanvartijaa, vaikka ihan hyvä onkin.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole erityisesti kouluttanut koiraani. Just sen verran, että se osaa käyttäytyä riittävän hyvin sekä kotona että kodin ulkopuolella, ei häiritse muita ihmisiä ja osaa matkustaa kohtuu nätisti sekä autossa että julkisissa kulkuvälineissä. Muutaman peruskäskyn se osaa kuten istu, odota, paikka, irti ym. Siinä se. Koiran omistamisessa koiran käskyttäminen on minua vähiten kiinnostava asia, koirani saa olla oma itsensä kunhan ei toiminnallaan aiheuta vahinkoa tai häiriötä. Kotona se saa valita vapaasti missä oleskelee ja mitä tekee. Ihan niin kuin me ihmisetkin. Koira vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta näin. 

No eihän se kouluttaminen mitään käskyttämistä vain tarkoita vaan juurikin opetellaan nuo perusasiat ja opitaan enemmän koiran käyttäytymisestä ja osataan lukea sen elekieleltä. Vein ensimmäisen koirani pentukouluun ja kyllä se oli erittäin hyödyllinen kokemus sekä koiralle että minulle. 

Minulla on paimenkoira, joka reagoi herkästi nimenomaan MINUN reaktioihini. Vaikka itse kokisin tapailumiehen "ihan kivana" tai "neutraalina", niin koira saa kiinni epävarmuuksistani paremmin kuin minä itse, ja suhtautuu tapailumieheen kuin ilmaan tai karttelee häntä näkyvästi. Voin hymistellä turvallisesti jotain "koirani valitsee mieheni" -mantraa ja ulko-oven sulkeuduttua kiitän tunteideni tulkkia hyvästä työstä :) 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paimenkoira, joka reagoi herkästi nimenomaan MINUN reaktioihini. Vaikka itse kokisin tapailumiehen "ihan kivana" tai "neutraalina", niin koira saa kiinni epävarmuuksistani paremmin kuin minä itse, ja suhtautuu tapailumieheen kuin ilmaan tai karttelee häntä näkyvästi. Voin hymistellä turvallisesti jotain "koirani valitsee mieheni" -mantraa ja ulko-oven sulkeuduttua kiitän tunteideni tulkkia hyvästä työstä :) 

Tuokin on mielestäni vaan hyvä asia. Olisipa ollut koira, kun ensimmäisen miesystäväni tapasin. En loppujen lopuksi koskaan rentoutunut täysin hänen seurassaan vaikka oli ihan kiva mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paimenkoira, joka reagoi herkästi nimenomaan MINUN reaktioihini. Vaikka itse kokisin tapailumiehen "ihan kivana" tai "neutraalina", niin koira saa kiinni epävarmuuksistani paremmin kuin minä itse, ja suhtautuu tapailumieheen kuin ilmaan tai karttelee häntä näkyvästi. Voin hymistellä turvallisesti jotain "koirani valitsee mieheni" -mantraa ja ulko-oven sulkeuduttua kiitän tunteideni tulkkia hyvästä työstä :) 

Tuokin on mielestäni vaan hyvä asia. Olisipa ollut koira, kun ensimmäisen miesystäväni tapasin. En loppujen lopuksi koskaan rentoutunut täysin hänen seurassaan vaikka oli ihan kiva mies.

Niinhän sitä sanotaan, että koirat aistivat sanatonta viestintää huomattavasti paremmin kuin ihmiset. Kai se koira vaan sitten osaa lukea omistajaansa niin hyvin, että tunnistaa non-verbaalin viestinnän emäntäänsä/isäntäänsä paremmin, ja toimii sen mukaan? Ihania ovat joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paimenkoira, joka reagoi herkästi nimenomaan MINUN reaktioihini. Vaikka itse kokisin tapailumiehen "ihan kivana" tai "neutraalina", niin koira saa kiinni epävarmuuksistani paremmin kuin minä itse, ja suhtautuu tapailumieheen kuin ilmaan tai karttelee häntä näkyvästi. Voin hymistellä turvallisesti jotain "koirani valitsee mieheni" -mantraa ja ulko-oven sulkeuduttua kiitän tunteideni tulkkia hyvästä työstä :) 

Näin se toimii! Nyt vaan aidosti naisesta ja hänen koirastaan/ koiristaan pitävät miehet, rehellisesti tutustumaan ja sitoutumaan parisuhteeseen, ja koiraan/ koiriin.

Minulla on ollut aina kaneja. Nyt kaksi.

Jos tapailisin tällä hetkellä naista, en itsekään haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka nähdessään jänöset loikkivat karkuun.

Kissanomistajiin pidän myös etäisyyttä.

Älä ota laumanvartijaa, jos ei edellytyksiä.