Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monessa hyvässäkin parisuhteessa seksielämä kuihtuu ajan myötä?
08.04.2021 |
Tästä olisi mukava saada aikaan asiallista, fiksua keskustelua. Itse elän muuten täydellisessä parisuhteessa, mutta seksielämä ei ole tyydyttävää. Meillä tämä kohtuu siitä, että vaimoa asia ei enää kuulemma vain yksinkertaisesti kiinnosta samaan tapaan kuin nuorempana. Syytä siihen, miksi ei kiinnosta, hän ei osaa sanoa. Kokee vain, että asia ei enää kovin usein käy mielessä ja seksin edellyttämään tunnelmaan pääseminen on hyvin vaikeaa ja työlästä.
Olemme molemmat 46-vuotiaita ja yhdessä ollaan oltu 20 vuotta.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Harvinaisen täyspäinen kirjoitus tällä trollien tayttämällä ja pilaamalla palstalla.
Jep, tässä se perusasetelma on kuvattu hyvin. Itseä kiinnostaa, että mitä se vähemmän haluava osapuoli oikein ajattelee siitä suhteesta jos halut on häiritsevällä tavalla erilaiset.
Täällä aika usein keskustelu lähtee omasta itsestä, kun minulla on joku asia hyvin niin muilla pitää kaiken toimia samalla tavalla. Ei se onnistu, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja keskinäinen kemiakin on erilaista.
Vois olla hyvä joskus lähteä tuollaisesta yleisestä havainnosta, ja purkaa sitä syiksi ja ratkaisuiksikin.
Tuo haluttoman osapuolen ääni olisi todella tärkeä saada mukaan tähän keskusteluun. Luulen, että moni heistä arastelee osallistumistaan, koska tähänastisten puheenvuorojen perusteella heitä joko syytetään itsekkäiksi (eivät sen vertaa välitä puolisostaan) tai sitten aletaan arvuutella puolison mahdollisia vikoja tai puutteellisia seksitaitoja tuon haluttomuuden syyksi. Kumpikin voi tuntua hyvin loukkaavalta. Luulen, että myös moni seksittömässä liitossa kärsiväkin saisi jotain helpotusta ymmärtäessään, ettei puolison libidon häviäminen todellakaan ole mikään mielenosoitus tai hänen vikansa. Elämä vain on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Harvinaisen täyspäinen kirjoitus tällä trollien tayttämällä ja pilaamalla palstalla.
Jep, tässä se perusasetelma on kuvattu hyvin. Itseä kiinnostaa, että mitä se vähemmän haluava osapuoli oikein ajattelee siitä suhteesta jos halut on häiritsevällä tavalla erilaiset.
Täällä aika usein keskustelu lähtee omasta itsestä, kun minulla on joku asia hyvin niin muilla pitää kaiken toimia samalla tavalla. Ei se onnistu, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja keskinäinen kemiakin on erilaista.
Vois olla hyvä joskus lähteä tuollaisesta yleisestä havainnosta, ja purkaa sitä syiksi ja ratkaisuiksikin.
Tuo haluttoman osapuolen ääni olisi todella tärkeä saada mukaan tähän keskusteluun. Luulen, että moni heistä arastelee osallistumistaan, koska tähänastisten puheenvuorojen perusteella heitä joko syytetään itsekkäiksi (eivät sen vertaa välitä puolisostaan) tai sitten aletaan arvuutella puolison mahdollisia vikoja tai puutteellisia seksitaitoja tuon haluttomuuden syyksi. Kumpikin voi tuntua hyvin loukkaavalta. Luulen, että myös moni seksittömässä liitossa kärsiväkin saisi jotain helpotusta ymmärtäessään, ettei puolison libidon häviäminen todellakaan ole mikään mielenosoitus tai hänen vikansa. Elämä vain on...
Viisaasti kirjoitettu, kiitos siitä!
Vanha jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Harvinaisen täyspäinen kirjoitus tällä trollien tayttämällä ja pilaamalla palstalla.
Jep, tässä se perusasetelma on kuvattu hyvin. Itseä kiinnostaa, että mitä se vähemmän haluava osapuoli oikein ajattelee siitä suhteesta jos halut on häiritsevällä tavalla erilaiset.
Täällä aika usein keskustelu lähtee omasta itsestä, kun minulla on joku asia hyvin niin muilla pitää kaiken toimia samalla tavalla. Ei se onnistu, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja keskinäinen kemiakin on erilaista.
Vois olla hyvä joskus lähteä tuollaisesta yleisestä havainnosta, ja purkaa sitä syiksi ja ratkaisuiksikin.
Tuo haluttoman osapuolen ääni olisi todella tärkeä saada mukaan tähän keskusteluun. Luulen, että moni heistä arastelee osallistumistaan, koska tähänastisten puheenvuorojen perusteella heitä joko syytetään itsekkäiksi (eivät sen vertaa välitä puolisostaan) tai sitten aletaan arvuutella puolison mahdollisia vikoja tai puutteellisia seksitaitoja tuon haluttomuuden syyksi. Kumpikin voi tuntua hyvin loukkaavalta. Luulen, että myös moni seksittömässä liitossa kärsiväkin saisi jotain helpotusta ymmärtäessään, ettei puolison libidon häviäminen todellakaan ole mikään mielenosoitus tai hänen vikansa. Elämä vain on...
Erittäin hyvä ja rakentava kirjoitus Jäärältä!
Meillä on nyt sovittu että joku asia painaa mieltä, niin siitä on puhuttava ajoissa. Jos vaikka tuntuu ettei toinen halua riittävän paljon tai jos ei saa seksistä riittävää tyydytystä. Tällä hetkellä vaimon libidoa heikentää hormooni kierukka. Siitä päästään kohta eroon :)
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Seksin puute on suhteen tappaja, ja tuohon löytyy kolmaskin vaihtoehto. Se paras vaihtoehto, joka on olennainen osa avioliittoa, osa sitoutumista, ja osa rakkautta. Naisen vastus #16, pitää sisällään avaimen hyvään liittoon. Se kertoo, miten hyvä kumppani toimii.
Harmi että tällä palstalla on joukko seksinvastaisia, itsekkäitä naisia, joita ei voisi vähemmän kinnostaa kumppanin tarpeet, tai edes rakkaus. Miksiköhän edes tulette seksiosioita lukemaan? Oletteko kenties pelkkiä trolleja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Seksin puute on suhteen tappaja, ja tuohon löytyy kolmaskin vaihtoehto. Se paras vaihtoehto, joka on olennainen osa avioliittoa, osa sitoutumista, ja osa rakkautta. Naisen vastus #16, pitää sisällään avaimen hyvään liittoon. Se kertoo, miten hyvä kumppani toimii.
Harmi että tällä palstalla on joukko seksinvastaisia, itsekkäitä naisia, joita ei voisi vähemmän kinnostaa kumppanin tarpeet, tai edes rakkaus. Miksiköhän edes tulette seksiosioita lukemaan? Oletteko kenties pelkkiä trolleja?
No, olipa oikein ”case in the point” tuo viimeinen kannanotto. Nimittäin siitä, kuinka niihin suhtaudutaan, joilla on heikko tai heikentynyt sukupuolivietti tai vakava seksuaalinen kiihottumisvaikeus. Tervetuloa avautumaan tänne, jos haluatte, että kokemuksenne, tunteenne ja parisuhteenne ylimielisesti ja syyttäen lytätään teitä ja elämäntilannettanne tai parisuhteenne tilaa sen kummemmin tuntematta.
Itsekkäitä naisiako? Luulen asian olevan kyllä päinvastoin, ikävä kyllä, ja ne miehet juuri ovat niitä seksintappajia..minulle vaan orgasmi, viis naisesta.
Täälläkin oli nyt just kysely missä asennossa naiset tykkää munasta eniten. Se mikä sai eniten naiset ääniä, sai alapeukun, ja taatusti mieheltä.
KUn se edelleen taitaa mennä niin, että sillä munalla vaan (pelkästään) pitäsis se naisen orgasmin tulla, miesten mielestä siis. Tähän käsitykseen on tullut lukemalla palstan juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Seksin puute on suhteen tappaja, ja tuohon löytyy kolmaskin vaihtoehto. Se paras vaihtoehto, joka on olennainen osa avioliittoa, osa sitoutumista, ja osa rakkautta. Naisen vastus #16, pitää sisällään avaimen hyvään liittoon. Se kertoo, miten hyvä kumppani toimii.
Harmi että tällä palstalla on joukko seksinvastaisia, itsekkäitä naisia, joita ei voisi vähemmän kinnostaa kumppanin tarpeet, tai edes rakkaus. Miksiköhän edes tulette seksiosioita lukemaan? Oletteko kenties pelkkiä trolleja?
No, olipa oikein ”case in the point” tuo viimeinen kannanotto. Nimittäin siitä, kuinka niihin suhtaudutaan, joilla on heikko tai heikentynyt sukupuolivietti tai vakava seksuaalinen kiihottumisvaikeus. Tervetuloa avautumaan tänne, jos haluatte, että kokemuksenne, tunteenne ja parisuhteenne ylimielisesti ja syyttäen lytätään teitä ja elämäntilannettanne tai parisuhteenne tilaa sen kummemmin tuntematta.
Jep, tyhmä kommentti tuo edellinen.
Omat kokemukset ovat arvokkaita, ne voisivat auttaa jotain toista edes siinä tilanteen tajuamisessa.
Meillä toimintaa on kyllä keskiarvolla 2x/vko. Nämä ovat yleensä saman päivän aikana, tai peräkkäiset, esim. aamu-ilta. Minä olen 41v ja mies myös. Omat sinkkuvuoteni olivat pitkät ja "liukkaat" ;) ja aina oli jonkinlainen himo päällä. Elämässä nyt vain on paljon muitakin asioita nykyään kuin paneskelu, ja haluan käyttää aikaani myös muihin asioihin. En jaksa sitä samaa (kyllä kaikki seksi on sitä samaa, vain eri variaatioilla) toimintaa herätellä joka päivä eloon, koska tarvitsen aikaa himon kehittyiseen, ja je aika on pois muusta mikä kaipaa huomiotani, tai mihin haluan huomiotani käyttää.
Kaikki "ylimääräinen" on jäänyt pois, eli lelut ja eri paikat, ja osa asennoista, ja seksi on nykyään "tehokasta" toimintaa joka menee lähes samalla kaavalla. Tämä sopii minulle koska keskittymiskykyni on heikentynyt, joten minulle tuottaa vaikeuksia pinnistellä pysyäkseni moodissa jos sessio pitkittyy. Ajatus alkaa harhailla, eikä homma ole sen jälkeen enää nautittavaa, vaan häiritsevää.
Sitten kun minulle tulee taas tiiviimmän himon kausi, niin mies ei osaa ottaa siitä ilo airti, vaan hänellä on se oma mieltymyksensä. Silloin mulle kävisi vaikka 6 päivää putkeen 3xpäivässä, mutta miehen ajatukset menevät muuhun, eikä hän jaksa innostua noin intensiivisesti.
Olemme päättäneet että menemme kompromissilla, joka on molemmille tyydyttävä, muttei ehkä ihan täydellinen.
Meillä kummallakin on kuitenkin työt, harrastukset, miehellä alaikäiset lapset ja minulla aikuinen, vanhenevat jo sairastavat vanhemmat, jne jne, joten kumpikin ymmärrämme toista.
On inhottavaa olla suhteessa jossa itse olisi kuin jänes konsanaan, mutta toiselle kelpaisi kerran kuussa pikaisesti. Toisaalta jokainen voi löytää itgsensä sellaisesta tilanteesta jossa itse ei enää ihan oikeasti jaksaisi sitä tahtia mitä ennen vaati toiseltakin. Ollaan tyytyväisiä että ollaan samanikäisiä, ja samoihin aikoihin tulevat molemmille "kriisit", joten pystrymme tukemaan toisiamme ja ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä äsken just luetutin miehellä nämä, ja kysyin, kuinka useasti hän haluaisi seksiä, jos minä en haluaisia päivittäin. Hän vastasi jotenkin niin, että kun minä haluan haluaa hänkin, mutta jos en haluaisi, ei hänkään pitemmän päälle kai haluaisi. Eli nyt menee niin, että minun suuremmahkot haluni pitävät miehen haluja rullaamassa. Noh, pysyyhän siinä sitten myös verisuonet auki, eli eivät ahtaudu, eikä myöskään eturauhanen pääse vaivaamaan! Onnellinen ja hyvä seksielämä voi siis todellakin olla myös meillä hiukka vanhemmillakin. (Tosin aina ollutkin.)
Minä (mies 45v) olen vasta nykyisessä suhteessa oppinut, kuinka paljon tarvitsen ihan arkista läheisyyttä oman moottorini käynnistymiseen ja se onneksi myös sytyttää vastapuolen. En ole ennen kokenut tarvetta suudella tai muutenkaan halailla, mutta nyt en joskus vaan voi pitää näppejäni irti, vaikka näkisin toisen vain suunnilleen tiskaamassa.
Tässä tietenkin on tärkeää se, että kumppani aidosti rakastaa ja arvostaa minua: Joten ottaa poikkeuksetta tuon lähestymisen virnuillen, härnää vielä itse lisää ja nauttii aiheuttamastaan reaktiosta. Jos nuo perusjutut ei toteutuisi, niin hän kokisi tuon vain ärsyttävänä, olisi välinpitämätön tai keksisi jonkun tekosyyn paetakseen tilannetta. Olen tällaisissakin suhteissa elänyt.
En osaa antaa neuvoa, sillä olen vähän skeptinen rakkauden uudelleenlöytymiseen sen kadottua parisuhteesta, jos ei molemmat tee asian eteen hemmetisti työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimintaa on kyllä keskiarvolla 2x/vko. Nämä ovat yleensä saman päivän aikana, tai peräkkäiset, esim. aamu-ilta. Minä olen 41v ja mies myös. Omat sinkkuvuoteni olivat pitkät ja "liukkaat" ;) ja aina oli jonkinlainen himo päällä. Elämässä nyt vain on paljon muitakin asioita nykyään kuin paneskelu, ja haluan käyttää aikaani myös muihin asioihin. En jaksa sitä samaa (kyllä kaikki seksi on sitä samaa, vain eri variaatioilla) toimintaa herätellä joka päivä eloon, koska tarvitsen aikaa himon kehittyiseen, ja je aika on pois muusta mikä kaipaa huomiotani, tai mihin haluan huomiotani käyttää.
Kaikki "ylimääräinen" on jäänyt pois, eli lelut ja eri paikat, ja osa asennoista, ja seksi on nykyään "tehokasta" toimintaa joka menee lähes samalla kaavalla. Tämä sopii minulle koska keskittymiskykyni on heikentynyt, joten minulle tuottaa vaikeuksia pinnistellä pysyäkseni moodissa jos sessio pitkittyy. Ajatus alkaa harhailla, eikä homma ole sen jälkeen enää nautittavaa, vaan häiritsevää.
Sitten kun minulle tulee taas tiiviimmän himon kausi, niin mies ei osaa ottaa siitä ilo airti, vaan hänellä on se oma mieltymyksensä. Silloin mulle kävisi vaikka 6 päivää putkeen 3xpäivässä, mutta miehen ajatukset menevät muuhun, eikä hän jaksa innostua noin intensiivisesti.
Olemme päättäneet että menemme kompromissilla, joka on molemmille tyydyttävä, muttei ehkä ihan täydellinen.
Meillä kummallakin on kuitenkin työt, harrastukset, miehellä alaikäiset lapset ja minulla aikuinen, vanhenevat jo sairastavat vanhemmat, jne jne, joten kumpikin ymmärrämme toista.
On inhottavaa olla suhteessa jossa itse olisi kuin jänes konsanaan, mutta toiselle kelpaisi kerran kuussa pikaisesti. Toisaalta jokainen voi löytää itgsensä sellaisesta tilanteesta jossa itse ei enää ihan oikeasti jaksaisi sitä tahtia mitä ennen vaati toiseltakin. Ollaan tyytyväisiä että ollaan samanikäisiä, ja samoihin aikoihin tulevat molemmille "kriisit", joten pystrymme tukemaan toisiamme ja ymmärtämään.
Oletteko te molemmat tyytyväisiä siihen mitä teillä on nyt? Sehän on sit ihan upee tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että lopulta vain hyvin harvassa parisuhteessa nainen aidosti himoitsee miestään. Alkuun parhehaaveet, lapsenteko jne. Kun nämä hoidettu pois alta, astuu näyttämölle realismi. Nainen on halunnut seksiä muista syistä, kuin pelkän nautinnon takia ja homma näivettyy.
Tiedän, mistä puhun koska en ole koskaan ollut suhteessa himoitsemani miehen kanssa. Olen joutunut tyytymään kompromisseihin ja loputtomiin ei jaksa esittää innostunutta. Kyllä minäkin olisin halunnut ihanaa seksiä, se ei valitettavasti onnistu mieheni kanssa.
Tämä on juuri sitä mistä ne jutut miesten hyväksikäytöstä ja kilttimiehistä saa alkunsa. Tyydytään mieheen, joka ei oikeasti sytytä, mutta sopii muihin vaatimuksiin (mukava parisuhteessa ja hyvä isäksi). En tiedä kuvittelevatko naiset, että se himo joskus syttyy tai että pystyvät sitä loppuikänsä näyttelemään, mutta kyllä se totuus paljastuu aikanaan. Yleensä sen jälkeen kun lapset kasvaa, nainen on neljässä kympissä ja etsii naiseuttaan "äitiyden" jälkeen. Huomataan, että himoa on, mutta se ei kohdistukaan omaan mieheen.
Minusta tämä ei eroa juurikaan siitä, mistä miehiä paheksutaan. Tyydytään johonkin, jotta saadaan seksiä vaikkei tunteita niin kovasti olekaan. Osa tyytyy tapailuvaiheeseen, mutta toiset menee parisuhteeseen asti. Onhan sekin aluksi ihan ok ja seksi sujuu, mutta pidemmän päälle totuus paljastuu, kun ei enää jaksakaan ilman syvempiä tunteita parisuhteeseen panostaa.
Molemmat on minusta yhtä inhimillisiä tapoja saada edes osa siitä mitä haluaa. Ja molemmat on ilkeätä toista kohtaan. Ero kun aikanaan tulee pitkälti juuri niistä syistä, jotka on alusta asti ollut olemassa, mutta joista toinen vaiennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua mistä tällaiset käsitykset tulevat...ettei nainen hinoamiestään. Minä ainakin niin teen, ja joskus jopa hulluuteen asti. Ja joo oikein pitkä on parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte ihan oikean vastauksen, niin syyt tähän kyllä tiedetään. Miehen testosteronitasot alkavat laskea parisuhteessa luonnollisista evolutiivisista (hormonaalisista) syistä: mies sitoutuu partneriinsa ja huolehtimaan perheestään. Naisen halu syttyy miehen halusta, joten miehen testosteronitasojen laskiessa molempien halukkuus vähenee luonnollisesti. Miehet usein syyllistävät tästä naisia, mikä voi johtaa ikävään kierteeseen, jossa nainen tuntee itsensä miehen silmissä epähaluttavaksi ja siksi kieltäytyy miehen yrityksistä läheisyyteen. Kaikista ikävintä on se, että vieras nainen saattaa nostaa miehen testosteronitasoja, koska miehellä ei ole emotionaalista suhdetta tähän. Mies saattaa tuhlata seksuaalienergiansa esimerkiksi pornon katseluun tai sivusuhteisiin.
Tähän kuitenkin tiedetään ratkaisu. Miehen testosteronitasot nousevat jo viikossa, jos hän on poissa vaimonsa luota. Jos mies vielä malttaa olla tämän viikon vemputtamatta ja tuhlaamatta nousevista testotasoistaan johtuvaa haluaan vieraaseen naiseen tai pornoon, niin seksielämä palautuu normaaliksi. Tämän voi toistaa aina tarvittaessa. Tai sitten ottaa testoja purkista. Joka tapauksessa avioparin seksielämä on täysin riippuvainen miehen halusta naiseensa.Unohdit sen, että miehen haluun vaikuttaa paljon myös naisen halukkuus. Aivan kuten luonnossa, kiimainen naaras nostaa uroksen halut ihan toiselle tasolle.
Luonnossa naaraat ovat peräti vastahakoisia, joten koiraat saa esittää kaikki temppunsa pillua saadakseen.
Vasta kun naapurustossa on nartulla juoksuaika, menee uroskoirat sekaisin halusta. Sen jälkeen tekevät kyllä vaikka ja mitä päästäkseen astumaan.
Vanha jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Harvinaisen täyspäinen kirjoitus tällä trollien tayttämällä ja pilaamalla palstalla.
Jep, tässä se perusasetelma on kuvattu hyvin. Itseä kiinnostaa, että mitä se vähemmän haluava osapuoli oikein ajattelee siitä suhteesta jos halut on häiritsevällä tavalla erilaiset.
Täällä aika usein keskustelu lähtee omasta itsestä, kun minulla on joku asia hyvin niin muilla pitää kaiken toimia samalla tavalla. Ei se onnistu, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja keskinäinen kemiakin on erilaista.
Vois olla hyvä joskus lähteä tuollaisesta yleisestä havainnosta, ja purkaa sitä syiksi ja ratkaisuiksikin.
Tuo haluttoman osapuolen ääni olisi todella tärkeä saada mukaan tähän keskusteluun. Luulen, että moni heistä arastelee osallistumistaan, koska tähänastisten puheenvuorojen perusteella heitä joko syytetään itsekkäiksi (eivät sen vertaa välitä puolisostaan) tai sitten aletaan arvuutella puolison mahdollisia vikoja tai puutteellisia seksitaitoja tuon haluttomuuden syyksi. Kumpikin voi tuntua hyvin loukkaavalta. Luulen, että myös moni seksittömässä liitossa kärsiväkin saisi jotain helpotusta ymmärtäessään, ettei puolison libidon häviäminen todellakaan ole mikään mielenosoitus tai hänen vikansa. Elämä vain on...
Ei se libidon häviäminen mielenosoitus olekaan. Usein mielenosoituksena pidetään sitä miten libidonsa menettänyt suhtautuu tilanteeseen. Varsin moni kun ei näe mitään ongelmaa kun ei itse ole puutteessa. Osa pitää sitä ongelmana, mutta ei halua puhua siitä tai tehdä asialle juurikaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha jäärä kirjoitti:
Näissä keskusteluissa tulee ap:n esittämään ongelmaan tyypillisesti näitä vastauksia tyyliin: ”ei meillä vaan, vaan kolmesti päivässä peitto heiluu vielä 50 vuoden jälkeen”. Ja sitten annetaan ymmärtää, että on miehen tai naisen vika, jos seksi hiipuu.
Kuitenkin Finnsex tutkimuksen mukaan noin puolessa pariskunnista halut eivät kohtaa ja seksuaaliterapeuttien mukaan haluttomuuteen ei yksinkertaisesti ole ns. käypää hoitoa paitsi erityistapauksissa (esim. testosteronivaje). Niin moni voi kertoa, kuinka ihan oikeasti jo puolison vuoksi haluasi haluta, mutta himo ei vain herää.
Jos seksistä kieltäytyminen tai sen välttely on mielenosoituksellista tai osoitus puuttuvista tunteista tai suoranaisesta vihamielisyydestä puolisoa kohtaan, niin silloin tietenkin suhde on paljon syvemmässä kriisissä kuin pelkän seksihalujen epätasapainon aiheuttamat ristiriidat.aiheuttaisivat.
Jos kysymyksessä on ilman lääketieteellistä syytä tapahtuva libidon heikkeneminen tai totaalinen katoaminen, niin tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä suhteen muun laadun kanssa. Voi rakastaa syvästi puolisoaan, mutta voi olla seksuaalisesti täysin haluton. Tätä ”halukkaiden” on ilmeisesti jotenkin mahdotonta käsittää. Ja moni nainen voinee todistaa, kuinka suuri rakkauden tappaja voi jatkuva seksiin suostuminen ilman omaa halua olla (mieshän ei haluttomaan seksiin pystyisikään, ainakaan penetratiiviseen seksiin).
Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko seksuaalisempi puoliso sopeutuu ja mukauttaa oman seksuaalisuutensa tähän tilanteeseen, tai hän pitää seksuaalisuuuttaan niin tärkeänä, ettei voi ilman sitä elää.
Harvinaisen täyspäinen kirjoitus tällä trollien tayttämällä ja pilaamalla palstalla.
Jep, tässä se perusasetelma on kuvattu hyvin. Itseä kiinnostaa, että mitä se vähemmän haluava osapuoli oikein ajattelee siitä suhteesta jos halut on häiritsevällä tavalla erilaiset.
Täällä aika usein keskustelu lähtee omasta itsestä, kun minulla on joku asia hyvin niin muilla pitää kaiken toimia samalla tavalla. Ei se onnistu, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja keskinäinen kemiakin on erilaista.
Vois olla hyvä joskus lähteä tuollaisesta yleisestä havainnosta, ja purkaa sitä syiksi ja ratkaisuiksikin.
Tuo haluttoman osapuolen ääni olisi todella tärkeä saada mukaan tähän keskusteluun. Luulen, että moni heistä arastelee osallistumistaan, koska tähänastisten puheenvuorojen perusteella heitä joko syytetään itsekkäiksi (eivät sen vertaa välitä puolisostaan) tai sitten aletaan arvuutella puolison mahdollisia vikoja tai puutteellisia seksitaitoja tuon haluttomuuden syyksi. Kumpikin voi tuntua hyvin loukkaavalta. Luulen, että myös moni seksittömässä liitossa kärsiväkin saisi jotain helpotusta ymmärtäessään, ettei puolison libidon häviäminen todellakaan ole mikään mielenosoitus tai hänen vikansa. Elämä vain on...
Ei se libidon häviäminen mielenosoitus olekaan. Usein mielenosoituksena pidetään sitä miten libidonsa menettänyt suhtautuu tilanteeseen. Varsin moni kun ei näe mitään ongelmaa kun ei itse ole puutteessa. Osa pitää sitä ongelmana, mutta ei halua puhua siitä tai tehdä asialle juurikaan mitään.
Näin on, sen ymmärtää, että jos jostain terveydellisestä syytä tulee haluttomaksi tai ei pysty naimaan. Mutta se ei ole selitys sille, ettei suostu halumaan tyydyttää puolisonsa haluja jollakin tapaa. Jos ei naisella ole haluja tai pillu enää toimi, niin voi sentään hoitaa miehen paineet suuseksillä, käsillä tai vaikka pyllyyn naimalla. Pitää haluta toiselle hyvää. On ihan turha selittää rakastavansa puolisoaan, jos siihen lisää, ettei kiinnosta hänen kanssaan vehdata tai tehdä mitään seksuaaliseen viittaavaa. Sama koskee toki haluttomia miehiäkin. Jos rakastaa pitää omasta puolisostaan ja hänen hyvinvoinnista huolta. Jos ei pidä puhuu pskaa, eikä oikeasti välitä toisesta. Siinä vaiheessa lähtisin suhteesta, kun se kerran olisi loppu.
Nainen kun saa haluamansa halut loppuu ja loppujen lopuksi kaikki syyttää vaan miestänsä tajuamatta omaa ongelmaansa
normi homma ihmisiä. tottuvat toistamaan liikaa
samaa ja avot sitte ei enää kiinnosta hommien hoito
tai edes uusien asioiden opettaminen.
Tiedän pareja jotka eivät ole koskeneet toisiinsa
yli 20 vuoteen. Asuvat vaan yhdessä tavan vuoksi.
Eipä tolle mitään oikein voi.
Jep, tässä se perusasetelma on kuvattu hyvin. Itseä kiinnostaa, että mitä se vähemmän haluava osapuoli oikein ajattelee siitä suhteesta jos halut on häiritsevällä tavalla erilaiset.
Täällä aika usein keskustelu lähtee omasta itsestä, kun minulla on joku asia hyvin niin muilla pitää kaiken toimia samalla tavalla. Ei se onnistu, koska ihmiset ovat niin erilaisia, ja keskinäinen kemiakin on erilaista.
Vois olla hyvä joskus lähteä tuollaisesta yleisestä havainnosta, ja purkaa sitä syiksi ja ratkaisuiksikin.